Oon 25-vuotias mies enkä oo ollu yhessäkään sellasessa suhteessa jota vois kutsua rakkaussuhteeksi. Oon seurustellu lähinnä vaan sen takia kun on tarvinnu jonku siihen vierelle, mutta en oo seurustellu rakkauden takia. Oon tavannu monta naista johon oisin voinu rakastua, mutta kukaan niistä ei oo halunnu olla mun kanssa. Sitten ne naiset jotka rakastuu muhun ei taas kiinnosta mua. Täytän kohta 26 ja oon alkanu miettimään että tuunkohan koko elämäni aikana koskaan kokemaan todellista rakkautta. Tuntuu ettei elämä oo mitään ilman naista jota rakastaa ja joka rakastais mua. Mua vituttaa suunnattomasti tää tilanne ja syytän lähinnä itteäni koko hommasta. Aattelen että mussa on jotain vikaa kun rakastun vaan sellasiin naisiin jotka ei tykkää musta. Mutta vaikka kuinka yrittäisin rakastua sellaseen naiseen joka on musta kiinnostunu, niin se ei vaan onnistu.
Yritän olla onnellinen mutta en taida pystyä siihen ennen kuin saan kokea rakkautta.
Kirjotin tän lähinnä sen takia tänne että haluaisin kysyä onko täällä muita kohtalotovereita, ja sen takia että saa purkaa sydäntään.
Yritän olla onnellinen mutta en taida pystyä siihen ennen kuin saan kokea rakkautta.
Kirjotin tän lähinnä sen takia tänne että haluaisin kysyä onko täällä muita kohtalotovereita, ja sen takia että saa purkaa sydäntään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joihin oot ollut rakastunut ei ole halunneet olla sun kanssa? Käyttäydytkö ite jotenkin niin etteivät ne halua? Oletko kysynyt heiltä syytä? En usko että tuollainen kuvio toistuu sattumalta, vaan jollakin tapaa itse teet siitä toistuvan kuvion.
Tietenkään ei kannata olla kenenkään kanssa vain siksi että on joku, vaan keskity niihin kiinnostavimpiin ja yritä selvittää miksi et saa niiltä vastakaikua. Tutkaile omaa käytöstäsi ja mieti missä kohtaa toimit niin että vastapuoli perääntyy.
Toinen juttu on tietenkin se, jos nämä naiset ei ole mitenkään todellisuudessa sun tavoitettavissa. Jos ne ovat vain jotain idolirakkauksia, saavuttamattomia. Nuoruudessahan ihmisillä on sellaisia rakkauksia jotka kohdistuu leffatähtiin tai poikabändeihin tms. ja niiden funktio onkin se että siinä tavallaan harjoitellaan niitä tunteita kun ei olla vielä valmiita oikeisiin suhteisiin. Ja tällaiset idolirakkaudet sitten kypsymisen myötä jää pois ja tilalle tulee oikeita tyttö- ja poikaystäviä. Onko niin ettet ole vielä valmis ns. tavallisiin suhteisiin vaan haluatkin mielummin vain haaveilla ja ylläpitää tuollaista idolirakkautta?
Ehkäpä sulla on väärä käsitys rakkaudesta. Rakastut naisiin joitten kanssa et todellisuudessa sovi yhteen ja siksi he torjuvat sinut. Ne jotka olisivat sinulle sopivia, eivät vastaa haavekuvaasi, joka voi olla epärealistinen. Etsi ihmistä jonka kanssa viihdyt ja on hyvä olla, älä havittele hurjaa huumaa joka menee kuitenkin ohi, jokaisen kohdalla.
Tota samaa mulle kaikki aina sanoo. Olin joskus tosi vaativa mutta nykyään ajattelen että kunhan sais olla vaan jonku sellasen naisen kanssa jonka kanssa on kiva olla ja tuntuu hyvältä. Ei mulle oo enää mitään hirvee kovia kriteereitä ulkäön tai minkään muunkaan suhteen. Vaadin tosin että naisella olis kroppa hyvässä kunnossa kun itsekin urheilen tosi paljon ja pidän ittestäni hyvää huolta. Mutta mun mielestä se ei oo mikään liian kova vaatimus. En tosiaan tiedä että mikä mussa olis vikana. Oon miettiny kaikenlaista ja oon myös kokeillu kaikenlaista, tosin unohtamatta olla oma itteni. En vaan tiiä mikä mättää. Tai no se mättää että kaikki joista kiinnostun on yleensä varattuja. En oo mitenkään takertuva tai muutenkaan mielestäni mitenkään hankala ihminen. Yleensä ihmiset viihtyy mun seurassa ja mulla on paljon ystäviä.
kriteeri on että kroppa on kunnossa ja että on kiva olla ja tuntuu hyvältä ja silti et löydä ketään? Että kaikki tollaset naiset on varattuja?
Kyllähän toi nyt selvästi vaikuttaa ettet oo vaan kyllin kypsä vielä parisuhteeseen. Ota ihan rennosti ja ole oma ittes niin kyllä se ennen pitkää natsaa - sitten kun itse olet valmis suhteeseen.
ainakin yksi.
Itse olen huomannut olevani aina samassa tilanteessa missä haluan ihmisen, jota en voi saada ja ne, jotka kiinnostuvat minusta, eivät kiinnosta minua.
Olen monesti pohtinut miksi näin on. Olisiko syy juuri siinä, että uskallan kiinnostua siitä ihmisestä jota en oikeasti voi saada. Loppuisiko kiinnostukseni kuitenkin jos saisin sen jonka haluan. Eikö siinä tilanteessa minun pitäisi olla omista tunteistani ehdottoman varma?
Ja ihmisten luomilla kriteereillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Kriteerit murenevat, muuttavat muotoa ja katoavat kun ihminen rakastuu. Tai näin ainakin olettaisin olevan, koska eihänhän muuten kukaan koskaan rakastuisi kehenkään?!?
täälä kohtalotovereita... miehiä sais jos haluis, mutta se josta aidosti kiinnostun niin se ei anna vastakaikua.. haluaa joko mennä vielä tai muuta vastaavaa.. raivostuttavaa!! taidan jäädä vanhaksipiiaksi... koska en aio kelpuuttaa ketä vaan