Saapuipa joulu Metsänrannan mökkiin. Akka touhusi minkä kerkesi: liotti livekalan, paistoi uunissa lanttulaatikon ja keitti riisipuuroa. Ukkokin oli puuhassa mukana ja koki auttaa parhaansa mukaan. Tonttu istui uuninpankolla ja katseli sieltä silmät sirissä isäntäväen puuhia.
"Mitähän minä tekisin" mietti tonttu, "jotta lisäisin heidän jouluiloansa. Jospa, jospa leipoisin ukolle ja akalle rusinakaakun..." Ja tontulle kihosi aivan vesi suuhun, kun hän ajatteli kullankeltaista, rusinoilla täytettyä kaakkua.
Kun ukko ja akka olivat menneet levolle, alkoi tonttu leipoa. Yks kaks hän pyöräytti kelpo taikinan, sotki siihen rusinat ja pani sitten kaakun paistumaan. Vähän väliä hän raotti uuninluukkua ja oivallinen kaakku siitä näkyi tulevankin.
Lopuksi se oli kypsä, tonttu nosti sen paistinpellille ja vei sen uuninpankolle, sillä huomenna, jouluaattona, hän aikoi asettaa sen yllätyksenä keskelle isäntäväen joulupöytää.
Mutta kuinka ollakkaan, kun tonttu siinä istui pimeässä ja tunsi nenässään herkullisen tuoksun, alkoi hänen hirveästi tehdä mieli yhtä rusinaa.
"Minä murran kaakun kulmasta vain yhden ainoan rusinan", hän ajatteli ja söikin yhden rusinan.
"Ei kaakku siitä tärvelly vaikka söisin parikin rusinaa", hän mietti ja söi toisen ja kolmannenkin rusinan.
Ja niin hän murensi kaakusta edelleen neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen rusinan ja kun kello löi kaksitoista, oli puoli kaakkua syöty.
"Voi, voi! Mitä minä teinkään, tärvelin kauniin kaakkuni!" päivitteli tonttu ja söi toisenkin puoliskon kaakusta.
Tuli sitten aattoilta. Ukko ja akka hyräilivät jouluvirren, puhalsivat kynttilät sammuksiin ja kömpivät vuoteeseen. Mutta tonttu istui yhtenä pienenä mykkyränä uuninpankolla, siveli peukalolla nenäänsä ja mietiskeli tähän tapaan:
"Minun olisi pitänyt osoittaa luonteenlujuutta, minun olisi pitänyt kieltäytyä. Minun olisi pitänyt osata säästää. Oi, tuota kaikkea minun olisi pitänyt osata, voidakseni olla onnellinen ja tehdä lähimmäisenikin onnellisiksi... Mutta odotetaanpa, kun laskiainen tulee, niin leivon ukolle ja akalle oikein makeita laskiaispullia..."
Näihin ajatuksiin tonttu nukahti.
(Lyhennelmä Rauli Roisen vuoden 1946 sadusta "Rusinakaakku")
"Mitähän minä tekisin" mietti tonttu, "jotta lisäisin heidän jouluiloansa. Jospa, jospa leipoisin ukolle ja akalle rusinakaakun..." Ja tontulle kihosi aivan vesi suuhun, kun hän ajatteli kullankeltaista, rusinoilla täytettyä kaakkua.
Kun ukko ja akka olivat menneet levolle, alkoi tonttu leipoa. Yks kaks hän pyöräytti kelpo taikinan, sotki siihen rusinat ja pani sitten kaakun paistumaan. Vähän väliä hän raotti uuninluukkua ja oivallinen kaakku siitä näkyi tulevankin.
Lopuksi se oli kypsä, tonttu nosti sen paistinpellille ja vei sen uuninpankolle, sillä huomenna, jouluaattona, hän aikoi asettaa sen yllätyksenä keskelle isäntäväen joulupöytää.
Mutta kuinka ollakkaan, kun tonttu siinä istui pimeässä ja tunsi nenässään herkullisen tuoksun, alkoi hänen hirveästi tehdä mieli yhtä rusinaa.
"Minä murran kaakun kulmasta vain yhden ainoan rusinan", hän ajatteli ja söikin yhden rusinan.
"Ei kaakku siitä tärvelly vaikka söisin parikin rusinaa", hän mietti ja söi toisen ja kolmannenkin rusinan.
Ja niin hän murensi kaakusta edelleen neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen rusinan ja kun kello löi kaksitoista, oli puoli kaakkua syöty.
"Voi, voi! Mitä minä teinkään, tärvelin kauniin kaakkuni!" päivitteli tonttu ja söi toisenkin puoliskon kaakusta.
Tuli sitten aattoilta. Ukko ja akka hyräilivät jouluvirren, puhalsivat kynttilät sammuksiin ja kömpivät vuoteeseen. Mutta tonttu istui yhtenä pienenä mykkyränä uuninpankolla, siveli peukalolla nenäänsä ja mietiskeli tähän tapaan:
"Minun olisi pitänyt osoittaa luonteenlujuutta, minun olisi pitänyt kieltäytyä. Minun olisi pitänyt osata säästää. Oi, tuota kaikkea minun olisi pitänyt osata, voidakseni olla onnellinen ja tehdä lähimmäisenikin onnellisiksi... Mutta odotetaanpa, kun laskiainen tulee, niin leivon ukolle ja akalle oikein makeita laskiaispullia..."
Näihin ajatuksiin tonttu nukahti.
(Lyhennelmä Rauli Roisen vuoden 1946 sadusta "Rusinakaakku")
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hymyilyttämään pisti; varmaan meistä jokaisesta löytyy ripaus tuota pientä tonttua.... ;D
Iloista joulunodotusta sinulle!
Minua suorastaan naurattaa sillä myönnän, että löydän itsestäni kourallisen ... jopa ämpärillisen ... tuota tonttua :).
Pistäkää rusinat piiloon meiltä tontuilta!
- Juha -