Oletko koskaan paljastanut itseäsi kenellekään?
Pystytkö sitä tekemään? Luotatko ihmiseen?
Pystytkö sitä tekemään? Luotatko ihmiseen?
Avautuminen
itsenäisyyspäivä
10339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja mulle avaudutaan melko helposti.
erittäin avoin ja olen kuullut, että mua on helppo lukea. En osaa salata tunteitani. Mutta avaudun vain jos luotan ihmiseen täysillä. Kaikkiin ei voi, eikä kannata luottaa, mutta melko luottavainen olen kuitenkin. Luottamuksen voi tosin helposti menettää ja sen takaisin saaminen vaatii kovaa työtä.
että tää on joku itsenäiyysavaus, siis valtiollinen..
No voi tämänkin itsenäisyysasiana käsitellä.
Olen paljastanut joskus itseni jollekin, eli pystyn tuohon.
Ja luotan ihmisiin noin ylimalkaan. Mutta mulla ei ole taipumusta rakentaa sydänystäviä ja jakaa salaisuuksia. Juttelen vain suhteellisen avoimesti asioistani, koskapa niissä ei hirveesti ole salattavaa.
läheiselle ihmiselle, palasina kerrallaan. Kirjallisessa muodossa tuo onnistuu multa paremmin, mutta oon sitä tehnyt ihan kasvotustenkin. Olen tietysti silloin luottanut ihmiseen. En mä pintaa syvemmälle päästä kuin ihan vaan läheisimpiä ja tutuimpia ihmisiä. Heillekin usein humalassa on tullut enemmän avauduttua. Selvinpäin se on vaikeampaa mulle.
"Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu"....
Etenkin kirjallisessa muodossa on tullut oltua, tai oikeastaan olen valitettavasti aina, avoin. Kirjallisesti suoritettuna on helpompaa olla kattavammin avoin kuin puhellessa, vaikka kyllähän puheleminenkin taittuu jos henkilö on oikea. Harvoin kuitenkin on kohdalle sattunut sellaisia joille haluttaisi kertoa.
Eli muutamalla ihmiselle on tullut avauduttua enemmänkin, palanen kerrallaan. Toisille lienee useampia palasia kuin toisilla. Ja toiset palaset lienee paremmin säilöttyinä kuin toiset... meinaan muistiin ja muutenkin.
samoin kuin mulllakin.:)
Tuli tuosta muistamisesta mieleen, että se kyllä todellakin tekee vaikutuksen kun joku ihminen muistaa aikojenkin kuluttua jotain jota sille on sanonut. Kertoo se ainakin se, että jollain tavalla sille ihmiselle merkitsee.
Kn taas päinvastoin on ihmisiä, jotka eivät muista. Tulee tunne, etteivät ole edes kuunnelleet/noteeranneet mitenkään mun sanomia asioita. Esim. mulle tulee mieleen oma äitini. Sen kohdalla käy usein noin. Siitä tule tosi pettynyt olo.
Olen tahtomattani kiinnittänyt huomiota tuohon asiaan, muistamiseen ja muistamattomuuteen.
Etenkin siihen että "entäs kun toinen ei muistakaan"... Kun en tosiaankaan ihan kenelle tahansa kuitenkaan avaudu, niin sitten jos toisella ei olekaan mitään muistijälkiä mistään, niin siinä tosiaan tulee vähän sellainen fiilis jotta missähän tässä mennään, vaikka riippuuhan se siitäkin millä tavalla kyseinen ihminen liittyy mun elämään. Ja miten minä hänen elämäänsä - siitähän se taitaa enemmän kertoa.
Eikä kaikkea voi tietenkään muistaa, mutta "jos edes jotain muistaisi" niin olisihan se positiivista.
Sattuuhan niitä muistimokia tai sellaisia, että kun kuulee jotain, niin se ei sitten jääkään niin mieleen (oma mielentila sellainen tai ei vaan muuten muista/ole vastaanottavaisella tuulella), mutta siltikin: kyllä jos joku vanhoja kaivelee muistaen edes oleellisimmilta osin oikein, niin voisi melkein väittää että silloin merkitsee jotain tälle ihmiselle.
Jos taas päinvastoin, eikä toinen muista tuoreitakaan tapauksia, niin käväisee kyllä mielessä jotta lienee aivan sama mitä kertoo kun ei ne kuitenkaan jää toisen mieleen, että on jollain tapaa vähäpätöisempi, merkityksettömämpi.
Vastaanottajan elämäntilannekin vaikuttaa, pitää nyt mainita erikseen.
Vertauskuvailisinko sen verran, jotta mikäli on liian monta avantoa pilkittävänä, niin kaikilla rei'illä ei ehdi olemaan.
tuollainen ulkoinen tekijä vaikuttaakin muistamiseen, eikä silloin tarvi olla kyse siitä kertojasta. Voihan se olla vaikka miten tärkeä ihminen, mutta jos itsellä muuten vaikka vilisee tuhat ja sata asiaa päässä niin se saattaa jonkinverran kyllä vaikeuttaa asiaa.
Mulla on aina mielikuvat apuna muistamisessa. Kun joku ihminen mulle kertoo jotain, joko puhuen tai vaikka kirjoittaenkin, kuvittelen samaan aikaan sitä tilannetta mielessäni. Samoin oli jo kouluaikoinakin, kun opettaja puhui. Mielikuvat saa jäämään paljon paremmin mieleen. Silloin muistaa sen kertomishetkenkin ja usein jopa sen tunnelman.
oikein olla mitään muistisääntöjä. Kirjoitetusta asiasta varmaan jää hiukan paremmin se itse asia mieleen kuin puhutusta asiasta, varmaan siinä joskus tulee jollain tapaa kuviteltua niitä tilanteita mistä toinen kertoo. Mutta pääosin jostain muusta syystä jotkut jutut mun mieleeni jää kuin noista kuvitteluista, vaikken oikein tiedä että mistä syystä.