Hei!
Haluan kertoa oman tarinani. Olen nuori nainen ja pitkässä, kohta kuusi vuotta kestäneessä parisuhteessa. Poikaystäväni ei lyö mutta käyttää henkistä väkivaltaa; haukkuu, vähättelee, jättää huomioimatta, on välinpitämätön vaikka tietäisi satuttavansa. Hän osaa olla hyvin julma. Sitten kun kauan jatkuneen ahdistavan tilanteen ja riidan seurauksena, kun hän on ajanut minut seinää vasten ja saanut ihan rikki, olen lyönyt häntä. Saan kuulla olevani kamala ja kuinka voin tehdä jotain sellaista. Välillä hän saattaa läimäistä takaisinkin..minä kadun tekoani, hän ei, vaikka mikä olisi..Olenko minä hirviö? Hän satuttaa minua sanoillaa ja teoillaan enemmän kuin tuhat nyrkin iskua ja minussa on vika kun en enää kestä????! Tiedän että se mitä tein ei ole oikein mutta, onko se oikein miten hän tekee? Minua kuvottaa että olen saattanut tehdä sellaista..
Olen koettanut muuttaa tilannetta saada myös hänet muuttumaan, hän ei halua tehdä mitään, koska ei muka tee mitään väärin, minähän se väkivaltainen hullu olen, jota hän pelkää..
Taidan olla umpikujassa, josta ei ole tietä eteenpäin. Välillä mietin että tekeekö hän tahallaan kaiken että saisi minut vihdoin sekoamaan ja voisi sitä syytä käytäen jättää minut..
Kiitos kun luit!
Haluan kertoa oman tarinani. Olen nuori nainen ja pitkässä, kohta kuusi vuotta kestäneessä parisuhteessa. Poikaystäväni ei lyö mutta käyttää henkistä väkivaltaa; haukkuu, vähättelee, jättää huomioimatta, on välinpitämätön vaikka tietäisi satuttavansa. Hän osaa olla hyvin julma. Sitten kun kauan jatkuneen ahdistavan tilanteen ja riidan seurauksena, kun hän on ajanut minut seinää vasten ja saanut ihan rikki, olen lyönyt häntä. Saan kuulla olevani kamala ja kuinka voin tehdä jotain sellaista. Välillä hän saattaa läimäistä takaisinkin..minä kadun tekoani, hän ei, vaikka mikä olisi..Olenko minä hirviö? Hän satuttaa minua sanoillaa ja teoillaan enemmän kuin tuhat nyrkin iskua ja minussa on vika kun en enää kestä????! Tiedän että se mitä tein ei ole oikein mutta, onko se oikein miten hän tekee? Minua kuvottaa että olen saattanut tehdä sellaista..
Olen koettanut muuttaa tilannetta saada myös hänet muuttumaan, hän ei halua tehdä mitään, koska ei muka tee mitään väärin, minähän se väkivaltainen hullu olen, jota hän pelkää..
Taidan olla umpikujassa, josta ei ole tietä eteenpäin. Välillä mietin että tekeekö hän tahallaan kaiken että saisi minut vihdoin sekoamaan ja voisi sitä syytä käytäen jättää minut..
Kiitos kun luit!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärsin, että olet lyönyt häntä vain yhdesti ja lisäksi olet katunut ja pyytänyt anteeksi. Sinun on turha siis enää murehtia sitä. Tärkeintä on että kadut ja tajuat, että se ei ole oikein, etkä toista sitä enää.
Sen sijaan sanoisin, että miehesi teot ovat todellakin "väärin" ja sinuna sanoisin hänelle, että haluat asioiden muuttuvan tai et enää jatka suhdetta. Jos hän ei edes ymmärrä tekevänsä väärin, mitään muutakuin jätät hänet. Itse varmasti tunnet hänet parhaiten. Mutta suosittelen, että mikäli aiot jättää hänet, niin kerrot aikeistasi jollekkin kaverille. Sitä kun ei tiedä miten tuollainen ihminen reagoi.
Kuvailemaasi henkistä väkivaltaa ei tulisi kenenkään saada kokea. Mikäli miehesi ymmärtää tekonsa seuraukset ja katuu niitä haluaa todella muuttua ja tekee kaikkensa sen eteen, voitte toki jatkaa suhdetta, mutta muuten sanoisin, että etköhän sinä ole jo tarpeeksi kestänyt kauheuksia suhteessanne. Sitä paitsi, eihän koskaan voi tietää, palaatteko joskus myöhemmin yhteen, mikäli miehesi siis on tajunnut virheensä.
Hyvää jatkoa sinulle!
jatkuvasti huonosti niin noinhan se lopulta purkautuu. Itse alkaa käyttäytyä samalla tavalla.
Miksi olet tuollaisessa suhteessa? Sinä asetat rajat sille, miten sinua saa kohdella. Jos joku ei kunnioita niitä rajoja, niin sellaisen ihmisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.
Tuskin menetät mitään vaikka lopetat tuollaisen suhteen. Kunnollisiakin miehiä löytyy.
Olin itse aikoinaan samanlaisessa suhteessa. Eipä siinä oikein itse pystynyt hahmottamaan tilannetta. Jälkeen päin ei voi kuin ihmetellä, miten sitä alistui toisen sylkykupiksi ja kynnysmatoksi. Enää en antaisi kenenkään kohdella itseäni sillä tavoin.
asti mene eli avioliittoa ei kannata harkita missään mielessä. Todennäköisesti hän haluaa saada sinut hulluksi. Olet hullu jo nyt, jos kestät ja siedät kaiken. Se ei muutu miksikään. Lopulta menetät itsetunnon ja kaiken. Jos olet masokisti, niin ole, mutta älä sitten valita. Toi on kuitenkin ihan sairasta, mitä hän tekee. Ihminen voi olla tosi ilkeä toiselle ja sivaltaa toista vaikka minkälaisilla jutuilla.
Olen saannut kokea melkein samaa,mutta vain vanhempien riitelyn takia,jossa oli kyllä paljon henkistä väkivaltaa.Siinä myös me lapset saatiin kärsiä paljon.
Huomasin heti sen, mitä poikaystäväsi ja sinä ette halua nähdä:
Rakkaus on kuollut ja muuttunut tympäiseväksi
inhoksi, poikaystäväsi ei uskalla sanoa:
"Meidän pitää erota." vaan
mieluummin haukkuu ja härnää sinua,
olethan hänessä aina roikkuva itsestäänselvyys
ja riippakivi.
Hänkin on sinulle riippakivi,
josta et uskalla erota
läheisriippuvuuden takia.
Tiedän, puhun suuta suuremmalla,
pelkään itsekin yksinäisyyttä,
mutta edes parin viikon erilleenmuuttaminen
voisi auttaa - ja avata silmät.
Toivon, että saat siihen mahdollisuuden.