Avioliitossamme on ollut pidempikestoinen kriisi, josta on pääosin selvitty. Jossain kohtaa puolisoni petti minua ("merkityksetön kännisekoilu"), josta on jäänyt omat arvet suhteeseemme. Minä tiedän, ettei hän tällä hetkellä pettäisi minua, mutta siitä huolimatta kyttään ja kyselen koko ajan. Se ahdistaa meitä molempia todella paljon!
Haluaisin niin kovin elää tätä päivää, enkä märehtiä menneessä. Luottaa tulevaisuuteen, enkä koko ajan pelätä pahinta. Milloinkaan ei voi tietää, mitä tulevaisuudessa parisuhteessa tulee tapahtumaan, oli siinä sitten ennen ollut uskottomuutta tai ei. Mutta ei se liitto ainakaan siitä voi koskaan normalisoitua, mikäli koko ajan pelkää petetyksi tulemista.
Miten siis voi oikeasti elää siten, että luottaisi tähän päivään, joka siis kohdallamme olisi pääpiirteissään ihan hyvää elämää, eikä ajattelisi mennyttä ja koko ajan pelkäisi huomista? Avioliittomme on liian merkityksekäs uhrattavaksi sen vuoksi, että pelkää tulevaisuutta. Pettäminen on aikanaan jo anteeksiannettu. Miten opin elämään ja nauttimaan tästä päivästä ja antamaan tulevaisuudelle mahdollisuuden?
Haluaisin niin kovin elää tätä päivää, enkä märehtiä menneessä. Luottaa tulevaisuuteen, enkä koko ajan pelätä pahinta. Milloinkaan ei voi tietää, mitä tulevaisuudessa parisuhteessa tulee tapahtumaan, oli siinä sitten ennen ollut uskottomuutta tai ei. Mutta ei se liitto ainakaan siitä voi koskaan normalisoitua, mikäli koko ajan pelkää petetyksi tulemista.
Miten siis voi oikeasti elää siten, että luottaisi tähän päivään, joka siis kohdallamme olisi pääpiirteissään ihan hyvää elämää, eikä ajattelisi mennyttä ja koko ajan pelkäisi huomista? Avioliittomme on liian merkityksekäs uhrattavaksi sen vuoksi, että pelkää tulevaisuutta. Pettäminen on aikanaan jo anteeksiannettu. Miten opin elämään ja nauttimaan tästä päivästä ja antamaan tulevaisuudelle mahdollisuuden?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Merkityksettömiä kännisekoiluja ei ole olemassakaan. Ikävä kyllä on niin, että puolisosi on itse antanut itselleen luvan pettää sinua. Jos olet niin tyhmä, että haluat antaa anteeksi, onkin syytä aina pelätä uudelleen petetyksi tulemista. Niin se valitettavasti on.
...eikä ajattelisi mennyttä ja koko ajan pelkäisi huomista? Avioliittomme on liian merkityksekäs uhrattavaksi sen vuoksi, että pelkää tulevaisuutta. Valitettavasti se on uhrattu jo. Pettäminen on aikanaan jo anteeksiannettu. Miten opin elämään ja nauttimaan tästä päivästä ja antamaan tulevaisuudelle mahdollisuuden? Et mitenkään.
kyllä se niin on että aika parantaa haavoja itsellä siihen meni aikaa. Mies petti ekan kerran kuukausi naimisiin menon jälkeen ja olin aivan rikki (ei ikinä ole ollu niin tyhjä olo) meni noin puoli vuotta kun petti uudelleen ja se ei enään tuntunu missään ostin sille vain kortsu paketin ja sanoin et älä sitten tuo tauteja. En rakastanu enään pätkääkään mutta meillä on lapsia ja arki sujui kuin siskolla ja veljellä ilman isoja riitoja. nyt kolmen vuoden päästä ekasta vieraissakäymisestä olen rakastunut mieheeni uudelleen ja elämä hymyilee taas otan riskin että se satuttaa mutta enemmän se rakkaus meille antaa :)
Olen aina täällä suosittelemassa avioliittoterapioita ja leirejä, mutta kun ne oikeasti pelastavat monia liittoja.
Teillä on mielestäni hyvät eväät selvitä. On ihana kuulla, että sinä, vaikka oletkin petetty, olet halukas korjaamaan liittonne ja palauttamaan luottanmuksenne.
Tienne tulee olemaan pitkä, mutta sinun ei tulisi tehdä sitä yksin, vaan miehesi kanssa ja mieluiten asiantuntevan avioliittoterpiatyötä tekevän avioparin kanssa. He tietävät, mikä yleensä on tilanteessanne auttanut. Halunne korjata liitto on jo puoliruokaa, kunhan vain molemmat haluaisitte ammattiauttajan luo mennä. Leirejä ei kait usein ole. Jonoista en tiedä.
Suosittelen esim Tapani ja Marja-Liisa Sopasen leirejä, tai Soteria yhdistyksen terapioita.
ei ole mikään häpeä haluta hoitaa liittoaan. Etenkin leireille osallistuu kaikenlaisia pareja onnellisista täysin muka toivottomiin, joten leimautumisen vaaraa ei ole. Parhaat leirit ovat ns kristillisten tahojen järjestämiä, mutta ei pidä säikähtää, sillä uskontoa ei tuputeta, vaikka elementtejä kristinuskosta on toki läsnä seminaareissa.
Iltalehdessä oli kesällä juttu nimeltä mainitsemattomasta kristillisestä avioliittoleiristä ja avioparista, jossa eräs ei mitenkään erityisen uskovainen pari kertoi selvinneensä vuosia jatkuneesta pettämisestä ja saaneensa apua muuhunkin avioelämäänsä leiriltä.
Leirit auttavat ratkomaan kinkkisiä umpisolmuja, mutta niistä saa myös muuta extrapotkua liittoon!
helvetin vaikeaa rakentaa uutta,mutta onnea yritykselle...
Anteeksi antamalla, ihan sydämestään. Ymmärtämällä, että me emme omista toista,emmekä pelkäämällä voita mitään, hyväksymällä, että olemme ihmisiä jotka erehtyvät, lankeavat ja pettyvät.
Anteeksi antamalla, joka ainoa aamu ja päättäämällä joka aamu rakastaa hänessä sitä hyvää mitä on. Aina vain enemmän ja enemmän. Se vaatii nöyryyttä, kärsivällisyyttä, mutta vähitellen se lisääntyy ja täyttää sydämemme.
Älä kyttää tai kysele vaan rakasta ja osoita se hänelle kaikin mahdollisin tavoin, sillä jos tahdot varmasti rakautta, hyvää oloa elämääsi saada niin anna sitä. Tiedät, että sinun arvosi ihmisenä, naisena, vaimona ei riipu mitenkään siitä mitä muut tekevät, ajattelevat! Se mitä sinä itse ajattelet itsestäsi, kumppanistasi, lahimmäisistäsi on ainoa asia, joka todella merkitsee sinulle/muille. Onnea matkaan!
todella osuvasti ja juuri tavalla joten itse asiaan suhtaudun :) on lämmittävää huomata, että joku suhtautuu näinkin vaikeaan asiaan samoin kuin sinä. juuri tällä tavalla toivoisin muidenkin elämään suhtautuvan. tämäntyyppinen elämänasenne on todellakin se, jonka ansiosta ei olekaan ehkä pakko jatkuvasti rypeä vihassa ja katkeruudessa. ps. jos tilanne osoittaa kuitenkin oman mahdottomuutensa, on parasta punnita tarkoin onnellisen tulevaisuuden mahdollisuutta ja tarvittaessa on tehtävä (hetkellisesti) kipeitäkin ratkaisuja.
Tässä oli viisas vastaus! Juuri näin se on. Omiin asenteisiimme voimme vaikuttaa. Rakastakaamme itseämme ja lähimmäistämme!
Luottamus ei ole asia, joka kannetaan tarjottimella eteesi. Joko luotat, tai sitten et.
Kirjeestäsi näkyy, että järjen tasolla olet antanut anteeksi; selität asiaa itsellesi järjellisillä perusteluilla ja syytät itseäsi siitä, että "kyttäät" miestäsi ym.
Tunteen tasolla et ole antanut anteeksi, ja voi olla ettet annakaan. Kaikki eivät anna pettämistä anteeksi ollenkaan, eikä tässäkään vaihtoehdossa ole mitään väärää tai pahaa.
Kyse on siis sinusta ja tunteistasi. Ei ole oikeaa tai hyvää tapaa suhtautua pettämiseen. Et voi siksi oikeastaan kysyä neuvoa ulkopuoliselta, koska tunteesi kertovat, mitä itse ajattelet aiheesta.
Voitko kuvitella jatkavasi liittoasi, vaikka asia vaivaisi sinua lopun elämäsi? Voitko ylipäänsä kuvitella, että eroaisit koskaan avioliitostasi?
Mitä tapahtuisi, jos liittosi hajoaisi jostakin syystä; olisiko se katastrofi sinulle?
Voisit ehkä miettiä, mitä pohjimmiltasi pelkäät. Nyt olet takertunut liikaa siihen, että koet syyllisyyttä tunteistasi. Ne kertovat kuitenkin jotakin olennaista sinusta ja suhteestasi mieheesi. Millainen suhteenne oikeasti on, ja voitteko todella hyvin yhdessä?
jos et kykene hyväksymään sitä tosiasiaa että puolisosi on harrastanut seksiä toisen ihmisen kanssa, ei teidän avioliitolla ole tulevaisuutta. Omasta mielestäni, kertomasi kaltainen tapaus on hyvin yleinen ja ainakin näin miehen kannalta katsottuna, ei ole ensimmäinen eikä jää viimeiseksi kerraksi kun näin tapahtuu.se on vain elämänkokemuksen mukaan näin, että sukupuolivietti herää miehellä helposti ja syrjähypyllä ei ole niinkään tunnepohjaista, vaan ennenminkin pelkkää fysiologista syy/seuraus-yhtymäkohtaa tapahtumiin. Toisaalta,Jos puolisosi olisi sokean hullaantunut sinuun, noin ei tapahtuisi pienessä kännissäkään.
Maailmassa on paljon isompia ongelmia. Mene vaikka Punaiselle ristille tai Greenpeacelle vapaaehtoistöihin tai leipäjonoon jakamaan ruokaa köyhille, kanna huolta sademetsistä ja miinoista. Kun avaat silmäsi niin huomaat että yksi syrjähyppy on aika mitätön asia.
Jos kerran oikeasti tykkäätte toisistanne niin siitä pitää päästä yli. Tai jos se ei onnistu niin sitten erotkaa, mutta lopeta kyttääminen. Sillä vain myrkytät oman mielesi.
Meillä oli mieheni kanssa juuri samanmoinen kriisi aikoinaan. Tosin miehelläni oli suhde, ei mikään kännisekoilu.
Vei kauan ennen kuin toivuin tuosta, varsinkin kun lapset olivat vielä aika pieniä. Annoin anteeksi, mutta unohtaminen ei onnistu koskaan. Tänään voin luottaa mieheeni sata prosenttisesti, hän ei tekisi sitä enää koskaan, näin uskon - koska luotan. Uskon, että tuo luottamusasia on jokaisen henkilökohtainen asia ja jokaisella menee siihen "oma" aikansa. Minulla siihen meni ehkä puolitoista vuotta.
Meidän suhde kasvoi tuosta ajasta ja nykyisin loutamme ja kunnioitamme toisiamme eri tavalla kuin aikaisemmin, tuo kriisi avasi meidän sydämet näkemään toisemme eri tavalla. Olemme olleet yhdessä nuoruudesta asti ja takana on nyt 20 vuotta yhteistä taivalta.
Toivon, että suhteenne kasvaa tämän kriisin myötä, opettele luottamaan uudelleen, se varmasti kannattaa. Näet kyllä miehestäsi jos hän aidosti katuu tekemäänsä. Onnea teille.
on niitä asioita jotka toistuvat jos suhteeseen jää.
Olen tehnyt omalle miehelleni selväksi että se on ero jos uittaa muniaan vieraassa mättäässä.
Ei siinä auta selitykset kännisekoilusta. Kuinka moni mies kestää sen että helposti kiihottuva nainen voi kiihottua myös vieraan miehen kanssa? Fysiologista sekin on ja viina vie estot.
Moniko mies antaisi anteeksi ja jatkaisi suhdetta?
Jos mut petetään niin en enää katso olevani aviossa vaan vapaa...siitä saa sitten mies niittää tekojensa seuraukset.
Erohan siitä tulee. Väistämättä, mikäli ihmisellä on selkärankaa. Liian moni nainen nielee käsityksen että pettäminen ois miehelle jotenkin 'luonnollisempaa' ku naiselle.
Heh heh...kyse on vain itsekkyydestä, johon kulttuurimme ihmisiä, ja etenki miehiä kannustaa myös seksin suhteen.
näkemys sinulta. Itsekin ajattelin muinoin, että mua voi pettää ainoastaan yhden kerran, mutta toisin kävi. Sanoin kyllä miehelleni, että tästä on vain yksi tie, ero. Kuitenkaan päätöksiä ei kannata tehdä suutuksissa, vaan antaa sen hetken mennä ja odottaa, että ajatukset selkenevät. Se johti siihen, että liitto jatkui. Meistä tuli onnellisempia, me tarvitsimme tämän kriisin. Joidenkin suhde ei kestä pettämistä, meidän kesti, koska halusimme sen kestävän.
Lyöminen tms väkivalta ei todellakaan lopu suhteesta, sellainen pitäisi lopettaa jo heti sen ilmi tullessaan. Siinä olet oikeassa.
Se luottamuksen palauttaminen onkin se kaikkein vaikein juttu. Löysin tällaisen hyvän artikkelin, joka käsittelee just tätä teemaa:
http://www.suhdesoppa.fi/uskottomuus/paattyyko-parisuhde-pettamiseen
puolisollesi ja luottamuskin palautuisi niin aina ne toisen tekemiset ovat siellä jossain taustalla kummittelemassa.
Minä olen kokeillut uudelleen rakentamista raunioista yli 20 v. ja ei se siitä miksikään ole muuttunut vaan aina ne entiset kummittelee.
Olen uhrannut elämäni aivan tyhjään.
Kertomasi perusteella voit ihan aiheellisesti lohduttautua sillä, ettei pettämisen syy ollut miehesi tyytymättömyys. Kännissä saattaa arvostelukyky pettää ja voi tulla tehtyä ties mitä typerää.
"Kännissä saattaa arvostelukyky pettää ja voi tulla tehtyä ties mitä typerää."
No helvetti tuohan se antaa luvan vaikka mihin!
Minä sain tietää pettämisestä n. 2,5 v. sitten.
Tuntui... niin ei sitä voi kuvata.
Päätimme kuitenkin vielä yrittää.
En ole koskaan saanut tietää kuka se toinen oli, mutta jäljet näkyivät... no jätän muun kertomatta.
Meni siinä n. 8-9 kk ja tapaus toistui.
Olin jo eroamassa, mutta kun oli vielä tuo alaikäinen lapsi.
Ensi kesänä lapsonen muuttaa pois kotoa.
Voi olla, että ajattelette minun olevan vittumainen ja kostonhimoinen - no saatan ollakin, mutta puolison toistuvat vieraissa hyppäämiset opettavat. Silloin minustakin tulee piru.
Minulla on ollut aikaa suunnitella.
Saa nähdä mitä vaimoni kertoo "sidosryhmilleen" syyksi kun muutan pois!
Hän kun on ehdottomasti kieltänyt kertomasta mitään kenellekään.
Ei keskusteluapua, ei mitään, koska hän ei halunnut edes vaitiolovelvollisten ihmisten tietävän käytöksestään.
Muuttoni ja asian ilmitulo tulee olemaan katastrofi jo hänen asemansa vuoksi! Lisäksi on paljon muuta, joka saattaa tuhota hänet täysin.
Niin miksi hän petti minua? Olen kuulemma liian kiltti mies ja sellaisia joskus petetään, vaikkakin kanssani on ihana rakastella.
Olinhan minä tietysti vähän hölmö kun menin avioon hänen kanssaan, koska hänen edellinenkin liittonsa oli hajonnut samasta syystä.
Että tähän kuten moneen muuhunkin mieltä riepovaan murheeseen auttaa aika.Itselläni ainakin näin kävi. Mieheni petti.Pari vuotta jkasoin asiaa surra, kyttäillä ym.Mieheni on saanut luottamuksensa takaisin omalla käytöksellään..