Onneksi ei ole asetta

Säälipimpsaa sullekkaan.

Voi voi voi voi.

.......................... kirjoitti:

Säälipimpsaa sullekkaan.

Voi voi voi voi.

mut tämä yksinäisyys. Kyl se kai taas tästä nukun yön jälkeen!

M23.5 kirjoitti:

mut tämä yksinäisyys. Kyl se kai taas tästä nukun yön jälkeen!

tosi mieltä masentavaa silloin, kun sitä ei itse tahdo. Me kaikki ihan varmasti aina välillä tunnetaan toi tunne. Toi tunne tietty antaa sulle siitä vinkin, että ehkä suakaan ei oo luotu yksineläjäks, niinkuin ei moniakaan ihmisiä. Mutt silti kantsii muistaa myös se että toiset voi tuntea itsensä yksinäisiksi jopa avioliitoissa! Ei se että on ihmisten keskellä poista ihmisen yksinäisyyttä, vaan se että löytäis samansielusen ihmisen, vasta silloin yksinäisyys voi kadota.

Kannattaa muistaa myös se että yön hiljaisina tunteina KAIKKI alakuloiset ajatukset ja vaikkapa siis toi yksinäisyyskin oikein todella korostuu.
Jostain syystä todellakin nukutun yön jälkeen kaikki ei enää monesti tunnukaan niin synkältä, - tai sitten muutaman nukutun yön jälkeen. Se kannattaa aina noina hetkinä oikein palauttaa mieleen, - huomenna kaikki on toisin!

Onkin oikein positiivista se, että sä tiedät mikä sun pahanolon aiheuttaa. Monet tuntee pahaa oloa, eivätkä tiedä miksi tuntevat niin - siitä ei ole pitkä matka lääkkeisiin, jotka ei välttämättä autakaan sitten yhtään, koska eivät poista syytä. Sä konkreettisesti tajuat että yksinäisyys on se mikä sua vaivaa. Se on syy tai niinkuin diagnoosi, ja taudin saa poistumaan poistamalla taudinaiheuttajan, eli sun tilanteessa yksinäisyyden! Eiks niin?

Jos sulla siis on yhtään kaveria tai tuttua, niin ehdotapa sille tapaamista tai vaikka illanistujaista- ja/tai menkää yhdessä johonkin ulos tai alkakaa vaikka harrastaa jotain, mutta ihmisten ilmoilla.

Anna itselles mahdollisuus "törmätä" uusiin ihmisiin. Ei niitä tartte pelätä - ja katso, kun tapaat jonakin päivänä HÄNET, sinun vaivasi on poistunut ja voit muistella tätäkin päivää vain yhtenä elämän kokemuksena, eikä se enää tunnu niin tuskalliselta!

yksinäisyys on kirjoitti:

tosi mieltä masentavaa silloin, kun sitä ei itse tahdo. Me kaikki ihan varmasti aina välillä tunnetaan toi tunne. Toi tunne tietty antaa sulle siitä vinkin, että ehkä suakaan ei oo luotu yksineläjäks, niinkuin ei moniakaan ihmisiä. Mutt silti kantsii muistaa myös se että toiset voi tuntea itsensä yksinäisiksi jopa avioliitoissa! Ei se että on ihmisten keskellä poista ihmisen yksinäisyyttä, vaan se että löytäis samansielusen ihmisen, vasta silloin yksinäisyys voi kadota.

Kannattaa muistaa myös se että yön hiljaisina tunteina KAIKKI alakuloiset ajatukset ja vaikkapa siis toi yksinäisyyskin oikein todella korostuu.
Jostain syystä todellakin nukutun yön jälkeen kaikki ei enää monesti tunnukaan niin synkältä, - tai sitten muutaman nukutun yön jälkeen. Se kannattaa aina noina hetkinä oikein palauttaa mieleen, - huomenna kaikki on toisin!

Onkin oikein positiivista se, että sä tiedät mikä sun pahanolon aiheuttaa. Monet tuntee pahaa oloa, eivätkä tiedä miksi tuntevat niin - siitä ei ole pitkä matka lääkkeisiin, jotka ei välttämättä autakaan sitten yhtään, koska eivät poista syytä. Sä konkreettisesti tajuat että yksinäisyys on se mikä sua vaivaa. Se on syy tai niinkuin diagnoosi, ja taudin saa poistumaan poistamalla taudinaiheuttajan, eli sun tilanteessa yksinäisyyden! Eiks niin?

Jos sulla siis on yhtään kaveria tai tuttua, niin ehdotapa sille tapaamista tai vaikka illanistujaista- ja/tai menkää yhdessä johonkin ulos tai alkakaa vaikka harrastaa jotain, mutta ihmisten ilmoilla.

Anna itselles mahdollisuus "törmätä" uusiin ihmisiin. Ei niitä tartte pelätä - ja katso, kun tapaat jonakin päivänä HÄNET, sinun vaivasi on poistunut ja voit muistella tätäkin päivää vain yhtenä elämän kokemuksena, eikä se enää tunnu niin tuskalliselta!

Taidat olla se sama viisas täällä :)

"että löytäis samansielusen ihmisen, vasta silloin yksinäisyys voi kadota."
-Tuntuu, että lotossa tulee ennemmin se 7 oikein. Lähellä on pyöriny...

Mut asiaa silti puhut, taas!