Alkoi taas suunnattomasti harmittamaan... Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Yleensä laitan itse ystävilleni pienen tervehdyksen tekstarilla tai soittelen juhlapyhän toivotukset. Tänä vuonna ajattelin, että katson kuinka monta todellista ystävää mulla on. Ei ainuttakaan viestiä, ei soittoa, ei meiliä, ei korttia ei mitään... Mulla ei siis ole ystäviä, kukaan ei vaivaudu muistamaan. En jaksa itse enää olla aktiivinen. Olkoot kun eivät osaa arvostaa.
Uskon että muillakin on vastaavia kokemuksia.
Uskon että muillakin on vastaavia kokemuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
joo. itsellä kans sama ongelma aikas hiljasta ollu.
Itselleni ei olsi tullut mieleenkään, että itsenäisyyspäivänä olisi pitänyt toivotuksia lähetellä. Joulut, Juhannukset ja uudet vuodet on sitten taas asia erikseen. Eipä ole kavereillakaan saati sukulaisilla ollut tapana erikseen toivotella itsenäisyyspäivää.
Ehkäpä tuo ei ole tapana myöskään ystävilläsi?
oletko aina se aktiivinen puoli?
Mikäli niin, he odottavat sinun toimivan ensin.
Mikäli olet jo lähettänyt joulukortit, lähetä ensi vuonna joulukortit 21.12.2009.
Pitäisivät ehtiä jouluksi perille.
Laita itsellesi yksi ja tiedät varmuudella minä päivänä kortit on perillä.
Mikäli saat kortteja joulun jälkeen, he eivät olisi muutenkaan lähettäneet sinulle korttia.
Sama juttu tekstareiden kanssa, älä tekstaa toivotuksia, pelkästään vastaa heille, jotka tekstaa sinulle.
Toisaalta, jos sinusta tuntuu jollekulle työläältä lähettää korttia, älä lähetä.
Sori vaan,
minä en voi käsittää, että vuodesta on valittu sellaiset muutama päivää, jolloin ihmisten pitää postitse lähettää toisillensa kuviollisia kartonkinpalasia, joihin on kirjoitettu
"hyvää juhlapäivää X, toivoo X".
Ja sitten kytätään sydän syrjällään, että keltä sellainen kartonkinpalanen tulee ja keneltä ei. Eivät ole oikeita ystäviä ne, jotka eivät lähetä lippulappusia. Ja voi sitä häpeää, jos joku sellainen, jolle sinä et lähettänyt lippulappusta, lähettääkin SINULLE lippulappusen - heti liität sen listasi jatkoksi, jotta ensi vuonna olen nopeampi, kärppänä kaverina toiselle.
Eiköhän se ystävyys mitata ihan eri asioissa.
Minä en lähetä joulukortteja kenellekään, eikä kenenkään ole pakko lähettää niitä minulle, ellei mieli suunnattomasti halaja. Minun ystäväni voi olla ilmankin kortteja, lahjoja ja kaikenmaailman rituaaleja. Lahjoja minä laitan kavereille, koska tykkään tehdä niin. On mukava kierrellä kaupoissa ystäviänsä ajattellen tai omin käsin valmistaa kutoen tai virkaten kivat lahjat. En oleta vastalahjaa - se ei ole lahjan antamisessa minun mielestäni se idea, sillä silloin sitä sanotaan vaihtokaupaksi, ei lahjaksi!
Korttirumba se vaan on ihan turha ja stressaava. Siihen en rupea. En ikinä. Jos minulle se kostetaan siten, ettei laiteta korttia enää, niin sitten ei laiteta korttia enää. So what?
Ja sitäpaitsi: kaikkesta stressaavimpia ja tukahduttavimpia ovat sellaiset kaverit, joilla on kokoajan tarve tsekata, kuinka kavereita sitä nyt ollaan ja onko läsnäolotinki täynnä, ollaanko oikeaoppisesti kavereita, tehdäänkö oikeita kaverijuttuja ja huudahtaa HAA! sitten, kun saavat läheisensä kiinni standardit täyttämättömästä kaveruudesta. Itse ovat täydellisiä. Suorittavat ystävyyttä ja kaveruutta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Sellainen asenne paistaa kilometrin päähän! Se kääntää ihmisiä pois. Ei sellaista jaksa.
Kyllä sinulla alkuperäinen on ystäviä. Ihan yhtä ystäviä ne ovat sinulle, kuin ennenkin itsenäisyyspäivää. Eivät vaan jaksa tuollaista hössäämistä kaiken maailman tervehdysten kanssa.