Minulla on nyt nähtävästi se exän kaipuu, joka tulee puolen vuoden jälkeen erosta.
Kuinka kauan menee, että tuo kaipuu lakkaa?
Exäni ihan selvästi kaipaa myös minua ja meillä onkin nyt tosi hyvät välit. Se on myös lasten kannalta hyvä juttu. Mutta tiedän, että välit ovat siksi niin hyvät ettemme enää ole yhdessä ja asu saman katon alla.
Luultavasti sama valtataistelu ja tuliset riidat alkaisivat taas uuden "kuherruskauden" jälkeen.
Miten ihmeessä siis pääsee henkisesti eroon tällaisesta yli vuosikymmenen kestäneestä on/off-suhteesta, josta viimein on virallisesti päässyt eroon?
Kemiaa siis löytyy, mutta muuten ollaan ihan väärät ihmiset toisillemme avioliittoa ajatellen.
Kuinka kauan menee, että tuo kaipuu lakkaa?
Exäni ihan selvästi kaipaa myös minua ja meillä onkin nyt tosi hyvät välit. Se on myös lasten kannalta hyvä juttu. Mutta tiedän, että välit ovat siksi niin hyvät ettemme enää ole yhdessä ja asu saman katon alla.
Luultavasti sama valtataistelu ja tuliset riidat alkaisivat taas uuden "kuherruskauden" jälkeen.
Miten ihmeessä siis pääsee henkisesti eroon tällaisesta yli vuosikymmenen kestäneestä on/off-suhteesta, josta viimein on virallisesti päässyt eroon?
Kemiaa siis löytyy, mutta muuten ollaan ihan väärät ihmiset toisillemme avioliittoa ajatellen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mikä ongelma se on, jos eroatte, asutte erillään ja seurustelette, jos kerran viihdytte ja haluatte olla yhdessä. Ei kai avioliitto ole kynnyskysymys? Omistamisenhalusta varmaankin enempi? En ymmärrä, miksei voisi nauttia olostaan ja viettää hyvää aikaa ilman avioliittoa, joka nähtävästi pilaa monien elämän.
No, eihän siinä olisikaan ongelmaa, jos kumpikin ei eron "huumassa" olisi ehtinyt ottaa uutta kaveria eli laataria tai korviketta. Mikä lienee paras nimitys, mutta liian aikaista oli alkaa deittailemaan.
Itselläni ihastus jo loppui, ja olen sinkku. Mutte exällä on uusi tuore suhde, jota en missään nimessä halua rikkoa.
no esimerkiksi näille ei vieläkään ole tullut, vaikka mies on huijannut uuden naisen suhteenseen, ja tämä uusi kärsii nyt kovin siitä, että se "entinen vaimo" on yhä "nykyinen" (kuten alimmainen viestittäjä kommentoi; perhe on ja pysyy.... vaimo on vaimo, ja osa perhettä, vaikka olisikin ex).
Sanoisin, että älä tee sitä eroa ainakaan viattoman kolmannnen osapuolen kustannuksella, eli käytä uutta miestä sen tekemiseen. Loukkaat vain pahoin jotakuta, joka luulee, että välität hänestä; ja hän olisikin vain laastari ja erontekoväline.
No niinpä tietysti.
Eronneista pitäisi pysyä kilometrin päässä. Kaikista.
henkinen ero ehti tulla jo kauan ennen todellista eroa. Sen verran kauan taivuttelin exää eroon.
Eron ei pitäisi tulla kummallekaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. On siitä jo merkkejä ollut ilmassa.
Eikö se henkinen ero pitäis tulla ennen kun erotaan toisesta muuten en usko että olisi syytä vielä erota koska siinähän voisi olla vielä toivoa parempaan?? Avioliitto ei ole helppoa ja vaatii todella paljon töitä. Ehkä te vielä voisitte nauttia toistenne seurasta miksi ette, eihän siinä tarvi olla naimisissa tai asua yhdessä. Ehkä te vaan tarvitsitte vähän breakkiä toisistanne?
En usko siihen että jos on ollut naimisissa ja lapsia niin se perhe muuttuu entiseksi kun erotaan ja tulee uusi tilalle ja uudet lapset. Perhe on aina perhe, siihen voi tulla lisäystä mutta perheenä se pysyy. Jos uudet kumppanit ei sitä tajua niin ei pitäs mennä semmosen kanssa jolla on perhettä.
Vaikeehan sitä on haaremissa olla osana: neljä samassa sängyssä on kimppaa. On exät ja nyksät ja otetaanpa vielä joku ylkopuolinen panomieskin mukaan!
Vanhan kaipuu lakkaa, kun opit keskittymään VAIN uuteen kumppaniin.
Täällä oli hyvin esitelty jonkun tutkimuksen pohjalta eron eri vaiheita.
http://www.suhdesoppa.fi/avioero/elama-avioeron-jalkeen
Minun mielestäni henkinen ero alkaa kun päästää irti exästä. Tämän voi tehdä ihan tietoisesti eikä jäädä odottelemaan. Voi irrottautua ihan itse.
Kun erosin, jätin kaiken taakseni. Kiitin, hyvästelin ja katkaisin "henkiset" siteet mielikuvamiekalla. Ja pyysimme myös anteeksi toisiltamme ja annoimme. Laastaria en ole tarvinnut. Ero oli raskas, mutta nyt vuosi on kulunut. Olen vapaa ja tunnen oloni upeaksi.
Olen edelleen hyvissä väleissä exän ja tämän nyxän kanssa. (huomautan niille joilla on taipumusta sairaalloiseen asioiden vääntelyyn, että en ole seksiä harrastnut exäni kanssa eron jälkeen joten emme harrasta kimppakivoja). Minusta on hyvä ettei tekemisissä olla liikaa. Me tekstaillaan pari kertaa kuussa, soitellaan kerran kuussa tai kahdessa, ja muutamia kertoja on tavattu. He ovat mukavia ihmisiä, ja tiedän että voin luottaa heihin ja tarvittaessa pyytää jopa apua, mutta haluan olla itsenäinen.
Joten mielestäni ero kertarytinällä on parempi kuin "vähitellen" yhteyttä pidellen.