Mulla on pieni mutta ärsyttävä ongelma. Asun poikaystävän kanssa eri paikkakunnalla kuin vanhempani, mutta he käyvät silti suht usein luonamme. No, joka kerta kun äiti tulee käymään on hänellä mukanaan tuliaisena jotain, yleensä sisustusjuttuja. Muutenkin hän usein ostelee minulle kaikenlaista pientä ihan muuten vaan "kun se oli vaan niin sun näköinen".
Ihan kilttiähän se on joo, mutta kun itse pyrin nimenomaan välttämään kaikkea ylimääräistä tavaraa ja elämään ekologisesti. Olen sanonutkin tämän hänelle MONTA kertaa mutta hän jotenkin ei tunnu ymmärtävän.
Hetki sitten vanhempani tulivat käymään luonamme ja toivat mukanaan ruoat, mistä oli sovittu. Sen lisäksi äiti oli ostanut meille joulukoristeita ja lyhdyn ja otin ne tietysti kohteliaasti vastaan vaikken olisi halunnut.
Tuntuu jotenkin tosi epäkohteliaalta suuttua toiselle kun hän hyvää hyvyyttään ajattelee minua. Tällaisia huomionosoituksia en vain yhtään kaipisi vaan ahdistun ja poden huonoa omaatuntoa. Oikeastaan huono omatunto tulee joka tapauksessa: jos otan lahjan, kärsin siitä että taas omistan lisää turhaa materiaa, jos en ota vastaan, joudun suuttumaan äidille.
Kohtalotovereita? Kuinka tämän asian selvittäisi niin, että äiti todella ymmärtäisi kantani ja kunnioittasi mielipidettäni? Ylipäätään hänen pitäisi ymmärtää, ettei ole mitenkään tarpeellista aina tuoda jotain tuliaisia, en minäkään koskaan vie heille.
Kiitos kun sain avautua :)
Ihan kilttiähän se on joo, mutta kun itse pyrin nimenomaan välttämään kaikkea ylimääräistä tavaraa ja elämään ekologisesti. Olen sanonutkin tämän hänelle MONTA kertaa mutta hän jotenkin ei tunnu ymmärtävän.
Hetki sitten vanhempani tulivat käymään luonamme ja toivat mukanaan ruoat, mistä oli sovittu. Sen lisäksi äiti oli ostanut meille joulukoristeita ja lyhdyn ja otin ne tietysti kohteliaasti vastaan vaikken olisi halunnut.
Tuntuu jotenkin tosi epäkohteliaalta suuttua toiselle kun hän hyvää hyvyyttään ajattelee minua. Tällaisia huomionosoituksia en vain yhtään kaipisi vaan ahdistun ja poden huonoa omaatuntoa. Oikeastaan huono omatunto tulee joka tapauksessa: jos otan lahjan, kärsin siitä että taas omistan lisää turhaa materiaa, jos en ota vastaan, joudun suuttumaan äidille.
Kohtalotovereita? Kuinka tämän asian selvittäisi niin, että äiti todella ymmärtäisi kantani ja kunnioittasi mielipidettäni? Ylipäätään hänen pitäisi ymmärtää, ettei ole mitenkään tarpeellista aina tuoda jotain tuliaisia, en minäkään koskaan vie heille.
Kiitos kun sain avautua :)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet? Jos olet nuori noin alle 20 - 22, äitisi saattaa vielä haluta päästä vaikuttamaan elämääsi niin kuin asuisit edelleen kotona. Käymällä säännöllisesti, olet kontrollissa, ja hän pääsee vaikuttamaan niin mielipiteisiisi (ekologisuus ei ehkä hänestä ole ok) kuin kotisi sisustukseen.
Jos olet vanhempi, hän todennäköisesti vain haluaa hyvää hyvyyttään ilahduttaa sinua. Tämä voi siis kyllä tapahtua, jos olet nuorempikin. Jos välisi ovat äitiisi hyvät ja lämpimät, hänellä tuskin on edellisessä kappaleessa kuvaamiani ajatuksia. Minulla ei ole ideoita, miten kieltäytyä kauniisti. Ehkä pitää hieman suuttua joskus, jos suora puhe ei auta. Aloittaisin kyllä suorasta puheesta. Toivottavasti menee perille.
Jätän edellisen omaan arvoonsa.
Juu, olen nuori, 21v. ja samoja ajatuksia, mitä mainitsit, olen itsekin miettinyt. Ekologisuudessa ei hänestä varmaan ole sinänsä vikaa, mutta ei hän tunnu sellaisilla asioilla paljoa päätään vaivaavankaan. Ja on siis vaikea saada tajuamaan että joku vaivaa.
Hän ei tosiaan myöskään tunnu ihan tajuavan, että mun koti on mun koti ja hänen ei sen laittamiseen tarvitsisi osallistua. Hankalaa on ehkä se, ettei hän varmaan itse tiedosta osallistuvansa ja kontrolloivansa. Ajattelee vain olevansa kiva, mutta ei anna vapautta. Huoh...
Ehkä tosiaan vaan pitää suuttua joskus vaikka se niin kurjalta tuntuukin tällasesta syystä. Toinen kun luulee olevansa iloksi ja hyödyksi.
Hei, mulla sama tilanne vaikka olen jo 30v. Äiti ostaa tavaraa, tuo jääkaapin täyteen ruokaa käydessään, tuputtaa rahaa. Tiedän että tarkottaa hyvää, mutta on jotenkin äärimmäisen noloa ottaa noita avustuksia vastaan, kun itse olen jo työelämässä ja ehkä pärjään taloudellisesti jopa paremmin kuin äiti. Mutta kuten itse jo totesitkin, kieltäytymisestä tulee iso riita ja molemmille paha mieli. Oma äitini ei ainakaan ymmärrä hyvällä eikä pahalla, miksi en ottaisi hänen lahjojaan vastaan, kun kerran haluaa niitä omalle lapselleen antaa. Sinuna ottaisin vaan mukisematta vastaan ja laittaisin tavaran kiertoon, jos et halua sitä itsellesi säilöä. Annat lyhdyt sun muut ystäville ja teet heidät onnelliseksi. Ehkäpä äitikin pikku hiljaa oivaltaa ettet halua lisää roipetta kun sitä ei kodistasi esiltä löydy. Muista toki silti hankkia äidillesikin välillä jotain pientä yllätystä. Hän selvästikin laskee lahjat välittämisen osoituksiksi.
Olen äiti, jonka poika muutti vähän aikaa sitten omaan kotiin. Olen äiti, joka veisi mielellään vaikka mitä uuteen kotiin. Poikani on kuitenkin hyvin päättäväinen ja suoraan ilmoittaa, mitä voi viedä ja mitä hän ei ota vastaan. Ruokaa voi viedä, mutta vain sitä mitä hän on tilannut. Tavaran josta hän ei pidä, hän palauttaa takaisin. Kodin laitto vaiheessa annoin rahaa sen mitä kykenin, ja poika laittoi mieleisensä tavarat.
Sanoisin, että äidit kyllä ymmärtävät suoran ja napakan mielipiteen.
Onhan se hirveetä, että saa ruokaa ja lahjoja. Antakaa ne hyväntekeväisyyteen hölmöt, joillakin ei ole edes syötävää... Kitiskää ja VALITTAKAA oi tyhmät ihmiset. Voi aikoja ja tapoja. Ymmärtäisin, jos on nälkä ja kylmä, ettei saa mitään. Onhan aikoihin eletty. Hei haloo !!!
Anna ihmeessä tavarat eteenpäin. Miksi pahottaisit äitisi mielen kieltäytymällä hänen antamistaan lahjoista, tavaroista. Vie pelastusarmeijaan tai lahjoita hyväntekeväisyyteen. Olen aivan varma että kaupungistasi/kylästäsi löytyy aina joku joka voi hyötyä tavarasta.
Jos koskaan kysytään että mihinkäs se minun lautaseni joutuikaan, voit täydellisen rehellisesti kertoa antaneesi sen toiselle joka tarvitsi sitä enemmän kuin sinä.
On osa elämänkoulua oppia kiittämään kohteliaasti toisten antamista lahjoista. Nyt on täydellinen aika opetella se. Tuo on todella pieni vaivannkö sinun puoleltasi, älä pilaa äidiltäsi antamisen iloa.
Suuttua toisen antamasta tarpeettomasta tavarasta on aivan liian lapsellista, varsinkin kun varsin hyvin tietää että sillä voi ilahduttaa jotain toista!
Olette saaneet minut miettimään asiaa monelta kantilta ja tosiaan taidan vähän ylireagoida ja käyttäytyä lapsellisesti.
Täytyy vain hyväksyä tosiasiat ja lahjoittaa ylimääräinen tavara eteenpäin.
Minä olen 33-vuotias, ja olen jo vuosia tyhjentänyt kotiani turhasta krääsästä. Olen ollut marketeissa ym. töissä, ja silloin tavaraa purkaessa vasta ymmärtää, miten hirveästi länsimaissa kulutetaan. Esim. jokaikinen t-paita on pakattu pieneen muovipussiin. Kuinka paljon on käytetty energiaa valmistukseen, kuljetukseen? Ja roskaa syntyy. Kauppojen jouluosastot ovat toisaalta kauniita, mutta toisaalta oksettavia.
Minua ärsyttää kun tutut tuovat tullessaan asioita joita en halua. Esim. kirjoja vien jo nyt divariin, ja niitä saa kirjastosta. Myös "pienet kivat" esineet inhottavat. Ja etenkin jääkaappimagneetit. Olen myös tarkka sisustuksestani, se on tyylikäs, mutta askeettinen. Ja helppo siivota!
Muutenkin olen luomuihminen ja vegaani ym.
Ehkä voisi alkaa sanomaan että kaikki lahjat mitä minulle aikoo ostaa, voi ostaa vaikka kummilapsina tai laittaa hyväntekeväisyyteen. Tai vihjata että nyt tarvitsen esim. kynttilöitä, mutta muuta ei meille mahdu.
Osa ihmisistä tuntee jo tapani. Olen kertonut että minulle ei mahdu enkä halua tavaraa. Myös kaupassa kun ystävä kysyy, eikö joku pikkukarhu ole ihana, vastaan että en välitä. Ystävänikin ihailevat tapojani ja puhtautta ja selkeyttä hohtavaa kotiani. Ikinä en tuputa ajatuksiani, enkä yritä käännyttää. Enkä paheksu!! Mutta jos kysytään, niin kerron miten itse teen.
Arvostan ja rakastan läheisiäni, tärkeintä minulle on että näen heitä. Sitäkään en ymmärrä, miksi tällaiseen tapaamiseen pitää sotkea hirveät määrät pullaa ja leivonnaisia ja kaikkea kahvin kanssa. Enhän minä mene kylään syömään vaan seurustelemaan. Kyllä minä kestän ystävän seuran ilman herkkujakin.
Et Sinä ylireagoi yhtään, vaan puolustat aikusen lailla omaa reviisiäsi. Äitisi haluaisi hallita sitä, eikä halua menettää valtaansa Sinuun.
Mistäkö tiedän. Olen äiti ja mummo ja käynyt pitkän koulun ymmärtämään, mihin minun sisustus- ym valtani rajautuu. Minun omaan kotiini ja elämääni.
Mutta nuo saamasi ystvälliseen toimintaan ohjaavat neuvot ovat kyllä mielstäni ok. Turha on paiskoa, kun voi muutenkin selvitä.
Hyvää joulua!
Ihanaa, olen ihan samaa mieltä. Kynttilän poltossakin olen hyvin kohtuullinen, autoa tulkta saan, kun lämmitän takalla. Joo, ja lahjoiksi annan Unicefin "pehmeitä paketteja".
Mieheni sisko ei siedä mitään ylimääräistä tavaraa, lue: krääsää. Leikkokukkiakaan hänelle ei saa viedä. Joka joulu minulle (mieheni ei niinkään ota asiaan kantaa) tulee joulustressi viimeistään kun mietin, mitä hänelle pakettiin. Jotain haluaisin antaa, totta kai lähimmäisiään haluaa muistaa. Vaan ei turhaa, ei kimalletta, ei mitään EuroShopperia eikä laadutonta. Makunsa on kallis ja arvaamaton. Eikä siinä vielä kaikki. Muutaman kerran hän on jopa kehdannut palauttaa lahjan, kun se ei ole miellyttänyt. Antanut sen takaisin ja sanonut että antakaa jollekin muulle. Veti vähän hiljaiseksi.
Joka joulu olen pyytänyt, ettei toisi meille aikuisille mitään, muistetaan lapsia vain. Tämä siksi, että pääsisin itse lahjanhankinnasta. Mutta ei, hän on jo syksyllä kuulema bongaillut minulle jotain. Huokaus.
Tämä ihminen myös käyttää lahjalistoja kun hänellä on juhlat. Se on hyvä... saisi käyttää listoja myös jouluna :) Jos vain lompsa kestää, niitä listoja olisi helpompaa noudattaa.
minusta tuommoinen on tosi naurettavaa käytöstä että palauttaa lahjan joka ei ole kelvannut! itse olisin loukkaantunut niin etten ostaisi enää ikinä mitään vaikka toinen ostaisikin minulle. varsinkin jos toinen ei ole suostunut sopimukseen että ei kumpikaan osteta mitään. aika naurettavaa tämä lahjatouhu kyllä tätä nykyä. Kiva ostaa jotain sopovan hintaista jos löytää jotain sellaista mistä toinen varmasti pitää, mutta että pitää miettiä hiki hatussa mitä sitä keksisi taas tänä vuonna. itse kyllä sorrun siihen pakko myöntää. mutta tyhmäähän se on. en kyllä itse kehtaisi olla ostamatta lahjaa jos joku sellaisen antaa minulle, paitsi siinä tapauksessa kuten jo sanoin, että joku kehtaa palauttaa lahjan joka ei ole kelvannut. hyvää joulua :D
Kahdensuuntaisia ajatuksia herätti tuo lahjan palauttaminen. Hauskaakin se on.Viisana et loukkaannu. Toteat vain, että jep, annankin tämän sellaiselle, jolle siitäon iloa tai hyötyä (tai pidät itse).Osta jatkossa,ellette pääse ostamattomuussopuun, sellaisia lahjoja, joita itsellesi haluaisit - saatpa sitten takaisin hyvän lahjan:)
Onkohan tuo aikuisten välinen lahjonta mielistelyä?
Onko miehesi sisar hiukan narsistinen? - Varmistaa paineet jo bongailemalla ajoissa sulle lahjaa ja mainitsee siitä:) ikäänkuin rääkätäkseen.
Ei maailma kaadu,vaikka sanot itsesi lahjakierteestä totaalisesti irti. Pidemmän päälle se on kaikille eduksi.
Jos hän kehtää palauttaa lahjat, miksei sinäkin? Jos on kertaa sovittu, ettei lahjoja aikuisille, mutta hän tuo siltii jotain, palautta ne hänelle ja usko, seuravana jouluna ei tarvii enää murehtia lahjoista :DD
Oma syntäreille ei latanut lahjalista, vain annoin tilinumero, mihin jokainen sai laitta sopivaa summa, ja meinään mennä kevällä matkoille, eikä tarvii mietii, mihin laitan lahjaksi tuotuu krääsä ja tarbetoma tavara, kun kaikke on jo keräntunut liikaa.
silloin olosi helpottaa. Viherpiperrys on kallista,johon sinulla ei tällä hetkellä ole varaa,koska vanhempasi tuo sinulle jopa ruoat.Katselepa kaupassa hintoja,niin huomaat että luomu,reilunkaupan ym ekologistajalanjälkeäsi pienentävät tuotteet ovat huomattavasti kalliimpia.Ole vain onnellinen kun sinulta löytyy vielä vanhemmat jotka pitävät sinusta huolta,koska et näköjään vielä itse siihen kykene.
Ymmärrän ap:tä varsin hyvin. Nyt olen kolmekymppinen, mutta kun muutin pois kotoa 18-vuotiaana, meni äidiltäni vuosikaudet asian ymmärtämiseen, että kotini on omani. Hän toi ruokia, joita en syönyt, tavaroita joita en tarvinnut, vaatteita joita en tahtonut. Ikinä hän ei kysynyt, mitä oikeasti tarvitsisin/toivoisin, vaan tavarat olivat oikeasti krääsää ja ruuat usein halvalla ostettuja juuri vanhenemassa olevia.
Hän saattoi etukäteen kysyä, haluanko jonkin vaatteet esim. jostain hänelle tulleesta postimyyntikuvastosta. En halunnut, mutta hän tilasi silti. Sitten hän tyrkitti sitä minulle, kun kävin kylässä, enkä ottanut. Lopulta vaate tuli yleensä synttäri/joululahjapaketissa kuitenkin. Eli todellista pakkotuputtamista. Näin hän säilytti itsellään hyvän mielen ja pystyi tuttavilleen puhumana, kuinka hän kouluttaa/ruokkii/vaatettaa lapsensa. Vaikka olin läpi opiskeluideni töissä ja elätin itse itseni. Rahaa hän ei koskaan antanut, vaan tuota turhaa krääsää, jota kannoin kirpputorille tai heitin suoraan roskiin.
Monta riitaa kävimme asiasta, perille ei mennyt hyvällä eikä pahalla. Vuosia kului, ennen kuin hänen kaaliinsa meni, etten tarvitse häneltä tavaraa, hän ei todellakaan elätä minua antamalla sitä krääsää, eikä saa siitä haluamaansa kiitollisuutta. Nykyisin meillä menee melko hyvin, mutta vieläkin välillä puheissa pilkahtelee, kuinka HÄN koulutti minut ja elätti opiskeluiden ajan. Se saa näkemään punaista! Eli ymmärrän ap. tosiaan...
Meillä taas on PÄINVASTOIN,tytär tuo äidilleen erilaisia vaatteita(on kirpputorilta ostetuja uusia).Eikä usko vaikka on kielletty,mutta ei anna rahana noita tavaroita.Minulle hän tuo paitoja,mutta enhän minä esim kauluspaitoja voi laittaa 2.klp samanaikaan päälleni.Emme ole mitään saitureita.JA Joulua pitäis ottaaa vastaan näden murheiden kera.
PS.Hän tulee käymään Jouluksi.
Anopillani on lähes maaninen tarve lahjoitella meille kaikenlaista mahdollista kamaa. Lähinnä tekstiilipuolta (pöytäliinoja, pyyhkeitä) sekä sisustusjuttuja. Sekä erilaisia vaatteita ja asusteita.
Ongelma on vaan siinä että ensinnäkin meillä on täysin erilainen maku, ja toiseksi, paljon tärkeämpi pointti, meillä on jo KAIKKEA ja aivan liikaa. Joka paikka pursuaa tavaraa.
10 vuoden aikana emme ole anopilta saaneet yhtään mitään jolla olisi ollut minkäänlaista käyttöä. Ne lojuvat kaapeissa ja laatikoissa ja vievät tilaa.
Anoppi on todella kiva ja mukava ihminen, ja asiasta on yritetty keskustella monta kertaa (AINA kun hän kysyy mitä haluaisimme joululahjaksi, sanomme että ei yhtään mitään, ja hän suostuu - mutta sitten kuitenkin on useampi paketti odottamassa).
ettette halua mitään, kun tiedätte että sitten tulee kuitenkin jotain turhaa? Miksette keksisi jotain, jonka kuitenkin joudutte ostamaan, tai toivoisi jotain lahjakorttia tms?
Kun juttu on ikävä kyllä niin että kaikki mitä oikeasti haluamme ja tarvitsemme on sen hintaista että en unelmoisikaan että niitä anopilta pyydettäisiin. Ostamme itse.
Appi luojan kiitos on hyväksynyt lahjakortit ja antaa niitä (hänellekin on jo vuosia sanottu että ei tarvitse ostaa lahjoja kiitos); anoppi ei halua niitä antaa kun ovat kuulemma niin persoonattomia.
Olen yrittänyt ehdottaa esim. että laittaisi hyväntekeväisyyteen, tai käyttäisi näitä "osta vuohi Afrikkaan" tms. palveluja, mutta niitäkään ei halua.
Tänä jouluna tulee sitten taas varmaan pöytäliina ja servettejä tms.
Ja ostaisi edes jostain halpahallista, mutta kun ne ovat Iittalaa, Aarikkaa, Marimekkoa..
viesti menemään äidilles, jossa kerrot nätisti että olet päättänyt olla ottamatta enää vastaan mitään ylimääräistä tavaraa,mutta haluat olla tekemisissä muuten.Kerro että ilmoitat jos tarvitset jotain.Vaikuttaa että äitis luulee että et viitsi pyytää vaikka olis tarvetta.Kyllä se puhumalla järjestyy.
Älä ole itsekäs. Miksi pidät kaapeissasi turhia tavaroita.Lahjoita kirpputorille, menee hyvään työhön ja saat itsellesi hyvän mielenkin , siistien kaappien lisäksi .Tavarathan ovat omiasi senjälkeen kun ne on sinulle annettu.Jos krääsästä luopuu ,tuulettuu samalla ihminenkin, näin se vain on.
Vanhemmilla on tuo tarve antaa lahjoja että nuoret jää "kiitollisuudenvelkaan". Sen jälkeen he tietenkin vanhoina odottavat, että heistä pidetään huolta kaikin kustannuksin. Ymmärtäähän kai sen, ettei haluta jäädä yksin vanhoilla päivillä. Usein tuo velkaannuttaminen ei vain todellakaan toimi, päin vastoin. Se tuntuu vain nuorista inhottavalta.
Kun opiskelijan on pärjättävä 468 €/ kk , me autamme poikaamme ilman sen kummempia kiitollisuuden velka-suunnitelmia. Hän kiittää saamastaan ruoka-avusta, ja se riittää.
kukaan halua laskelmoida eikä vanhuuttaan ajatella.Mistäpä kukaan tietää kuka meistä ensin on avuton,sitä kun voi tulla avuttomaksi muutenkin kuin vanhana.Rakastavat vanhemmat haluaa että lapsilla on hyvä olla,vaikka muuttaavat pois kotoa.Antakaa anteeksi jos he haluavat tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Mikäli ne lahjat vituttaa, lähetä mulle.
jos et halua heitä loukata ja tai eivät ymmärrä mitä tarkoittat kun et halua mitään.
Kerro vielä kerran heille että on turhaa tuoda kaikenlaista että te haluatte tehdä omannäköisen kodin ja sisustukset ja koristeet suunnitellen itse ja ostellen ja että on kaunis ajatus vanhemmilla mutta itsenäisenä aikuisena haluaa itse tehdä asioita omaan kotiinsa. Jos ei mene perille nii voit laittaa kaikki turhat pois ja kiertoon kirpparille tai jonnekin lahjaksi pois pois vain
MInä olen jo aikoja sitten lopettanu yrittämästä sanoa ja vakuuttaa etten halua mitään ja kerroin jo jollekin suoraan että kiitos vain laitan sen kirpparille myyntiin heti jos jotain tuo koska ei ole tarvetta mihinkään ylimääräisiin ja ei kaikki sovi edes minulle kotiin .
Se on ahdistavaa holhoamista tuoda kaikenlaista ja pyrkiä päättämään asioistani kun osan ihan itse ostella ja tehdä asioita .
Jouluisia ym lahjoja koristeeesineitä mulla on paljon tullut ja ne menee seuraavaksi jollekin avaamattomana paketissa etteenpäin yleensä ja nyt joulunalla on helppoa laittaa myös pelastusarmeijan joulukeräykseen koska ne menee sitten varmasti jollekin tarpeeseen .
jos oisin säästäny kaikki olis varmaan kynttilänalustoja tuikkuja ja kynttilänjalkoja kymmenia jos ei satoja onneksi ne on menneet eteepäin esim monet lapset joutuu viemään esimopettajalle jonkun jouluksi lahjan tai kukan
mä laitan kaikille tuttavien ja sukulaisten lapsille vietäväksi niitä noille opeille jos he haluaa viedä ja voivat valita mitä ottavat
Hyvin on menneet kaikki kaupaksi myös sisustustarvikkeet ja vaatteet koska ei ne mulle ole sopineet koskaan itselleni
Jos joku loukkaantuu se on hänen ongelmansa koska olen heille sanonut eikä he ole halunneet ymmärtää niin nähtyään että näin teen jatkossa aina ovat jotkut lopettaneet ostelemasta ja tuomasta turhia mutta jotkut ei ole tajunneet vaikka miten sen yrittää kertoa
Riitaa välttääkseni mä sitten vain otan vastaan paketin en avaa ja vien suoraa roskin tai siten jonneki jos on jotain tarvetta jollain lahjaan tai haluaa sen myyntiin kirppikselle tai muualle
ilmeisesti ketjun aloittaja ilmoittaa sefulle jos tulee negatiivisia mielipiteitä...tiedän varmuudella että tästä ketjusta on mielipiteitä poistettu!....
Ja olen muuten yhä sitä mieltä että mene vaikka sinne torille avautumaan typeristä asioistas....täällä niit ei kukaan kaipaa!
Jos ei kestä negatiivista palautetta niin ei pitäs foorumille ylipäätään edes kirjoitella!!!!!
Äidit ovat aina hössöttäneet, eikä siihen auta aika eikä mikään.
Se täytyy vain ottaa vastaan ja vielä kiittää.
Minun äitini oli saanut päähänsä, että en syö tarpeeksi.
Sota-ajan pulan nähneenä hän päätti tarjota lapselleen parempaa.
Tajusin liiallisen hössötyksen kun kaveri kiusasi kun oli nähnyt äidin syöttävän minua.
Ikää en muista, mutta tapasin kaverin koulussa...
Siitä alkoi oikea syömishäiriö, tai mikä se nyt liekään, mutta en enää halunnut syödä kotona mitään.
Vähän vanhempana olimme liiterin takana variksia metsästämässä ja äiti tuli sinne ruokalautasta kantaen.
Arvaa oliko kavereilla hauskaa?
Tuon tapauksen jälkeen en enää syönyt tai juonut koskaan hänen ruokiaan.
Sain lohtua myöhemmin, kun huomasin, että kavereiden äidit ovat oikeastaan aivan samanlaisia hössöttäjiä.
Muutamat joiden äidit ovat vielä elossa, kärsivät vieläkin ylettömästä tuputtamisesta ja suuttuvat täsmälleen samoin kuin lapsena jankkaamisesta, ja sitten häpeävät purkaustaan.
Älä turhaan potki tukainta vastaan, koska se ei auta yhtään.
Itseäsi voit auttaa lopettamalla turhan stressaamisen.
Sinun äitisi rahoilla maailman krääsän määrä ei lisäänny yhtään.
Tämä purkauksesi saattoi kyllä pistää muutaman muun miettimään, että mikä todella on tarpeellista.
Jatka muiden valistamista, älä äitisi!
Sanoin pysäytettyä lahjoista,Sinun on vain muutettava elämänasennetta itsessäsi.Se tuokin on "pulma"jollekin.
Minun kodissani on myös aina ollut sellainen tapa että viedään tuliaisia ja iloitaan kun joku muistaa. Kun itse olin ihan nuori perheenäiti ja pari lastakin oli, niin äitini myös oli kova ostamaan kaikkea tarpeellista kotiini. Minä olin iloinen kaikesta avusta silloin. Ei tarvinnut katsoa sopiiko justiin värit ja tyyli, se ei ollut niin nuukaa. Kun itse olen nyt myöhemmin ostanut jotain miniöilleni ,niin kas kummaa,eiväthän he edes piittaa lahjoistani. Se on tämä yltäkylläinen elämä,se saa ihmisetkin muuttumaan. Enää en lapsieni perheille hanki mitään tavaraa.Lapsenlapset saavat jokainen joulupaketin,esim; kintaat,sukat,peli jne. Silmäni avautuivat vasta kun, olin antanut nuorimmaiselleni joitain tavaroita, jouluvalot kuuseen, juomalaseja ja jotain vielä. Kuulin kuinka eteisessä poikani joutui puolustautumaan : "Ei äiti mitään pahaa tarkoita", Silloin vasta ymmärsin että nuoret miniät voivat loukkaantua jos tahtoo auttaa.Minä aina olen ajatellut että kun autan heitä jollakin tavalla,heidän rahansa riittää paremmin lainojen ym, maksuihin, mitä nyt nuorella lapsiperheellä on. Ei äidinrakkauteen kuulu sekaantua perheen elämää vahingoittavasti,eikä myöskään saattaa lapsiaan kiitollisuudenvelkaan,sitä en kyllä usko.Itse olin kyllä vähän samanlainen kuin aloittajan äitikin. Mutta minun silmäni ovat nyt avautuneet. Lapset eivät saa muuta kuin syntymäpäivälahjan kun täyttävät pyöreitä vuosia. Luotan että lapseni selviävät tässä yltäkylläisyyden ajassa ja tavarataivaassa osaavat kyllä omat valintansa tehdä ihan itse.Jos äitisi sinua muistaa lahjoillaan , ei hän varmaankaan jää kyselemään mihin esineen laitoit,uskoisin että voit itse päättää käytätkö vai etkö!
jolle kelpaa, kun piipahdan hänen luonaan ja vien vaikka jääkaapin täytettä. tai jotain muuta pientä. Ei koskaan ole ees sanonut ,että ei olis tarvinnut... Nauttikaan kun teillä on vielä äidit jotka auttavat tietä...
Sama täällä!
Olen ainoa lapsi ja olihan se pienenä kivaa joo kun kinusi niin sai kaikki hienot barbit yms. mutta nyt on jo vähän toinen tilanne. Vanhempani ostavat edelleen minulle kaikkea turhaa (sattumoisin juuri viime viikonloppuna kynttilälyhdyn tänne myös! :D)
Toki tiedän, että vanhemmat haluavat vaan parastani ja pitää huolta ja ettei minulta puuttuisi mitään, mutta tekee pahaa ku en oikeasti haluaisi kaiken olevan niin täydellistä.
Olen sanonut asiasta, mutta ei ole vielä perille mennyt ja lopulta se menee aina siihen että koitan vängätä vastaan lapsellisesti vinkuen... Äitini ei ymmärrä näkökantaani, kun sanon ettei hänen pitäisi ostaa minulle turhia tavaroita ja myös itselleen/kotiinsa turhia tavaroita (esim. jouluvaloja - en vaan ymmärrä tuota led-valoinnostusta, kun pitää joka vuosi ostaa monta uutta...) niin vanhempieni vastaus on, että " älä määräile, minä saan ostaa omilla rahoillani mitä haluan". Olen aika voimaton asian edessä, kun en oikeasti voi tehdä asialle mitään, kun vanhempani eivät suostu tajuamaan, että kuudet eri jouluvalot omakotitalon pihassa eivät ole mitenkään kauhean kehuttava juttu...
Nyt kaikki siivoamaan kaapit ja laatikot ja viemään kaikki turhat tavarat vaikka joulupata keräykseen tai vastaavaan. Saat joulumielen antamalla ja moni saa sen ainoan joululahjan. Hyvää joulua kaikille! :)
Millä perusteella saamansa lahjan pois antaminen on yhtään kohteliaampaa kuin lahjan palauttaminen vastaanottajalle?
Kysymys ei välttämättä ole siitä, etteikö lahjoille olisi käyttöä (eli eivät ole välttämättä kaapin pohjalla lojumassa) vaan että vanhemmat tuhlaavat rahansa turhuuksiin. Vaikka antaisi lahjat pois, on vanhempien rahat menneet ja vahinko tullut. Turha tavara on turha olipa se minulla tai kenellä muulla tahansa...
....
pyörittää siten taloutta. Jos kukaan ei ostaisi mitään olisi kohta koko talous täydessä kaaoksessa ja ihmisiä olisi työttömänä vielä enemmän kuin nyt. Mitä vikaa on esim. kynttilälyhdyssä? Meillä niitä on kohta 10 ja jos sopiva osuu eteen ostan lisääkin. Siinä on se niksi, että kun polttelee lyhtykynttilöitä niissä lyhdyissä tulee työllistäneeksi myös niitä ihmisiä, jotka tekevät ne kynttilät, kuljettavat ne kauppoihin ja vielä kassoja jotka ottavat maksun vastaan. Ja vielä muutamia muita näiden lisäksi. Mitä vähemmän ihmiset kuluttavat, sitä huonommin menee taloudessa.
Aihe liippaa läheltä, sillä kaksi vanhinta lastani ovat muuttaneet tämän vuoden aikana omilleen. Olen miettinyt juuri tätä asiaa, että mikä on sopivaa antamista ja mikä ei.
Haluan antaa jotakin tarpeellista, mutta en missään tapauksessa aio olla tunkeutuva riesa.
Se on selvä, että sisustusjuttuja en anna. Minusta on parasta, että jokainen valitsee itse oman kotinsa tavarat. Jos haluan sitä puolta sponsoroida, niin sitten annan rahaa johonkin säästökohteeseen.
Myöskin minusta olisi hyvä, ettei nuori koti heti olisikaan "valmis" vaan se rakentuisi pala palalta omien toiveiden, tarpeiden ja tulojen mukaan. Siinä ei tarvita äitejä päsmäröimässä. Uskon myös, että nuori sitoutuu oman kodin huoltamiseen ja kunnossapitämiseen paremmin, kun se on niinsanotusti "oma" eikä vanhempien kodin jatke.
Olenkin päätynyt viemään lapsilleni tuliaisia tyyliin wcpaperia tai talouspaperia. Varmasti tarvitaan - jos ei heti niin myöhemmin. Saatan myös viedä säilyvää terveellistä ruokaa kuten hapankorppuja ja hedelmäsäilykkeitä. Ei tarvitse käyttää heti, mutta kuulemma aina on kaikki tullut syötyä.
Enpä tiedä onko tästä muille vinkiksi, mutta meillä toimii tämä systeemi.
Äideissä on niitä, joiden mielestä äidin rooliin kuuluu antaa lapselleen kaikenlaista tavaraa.
Tilanne on, että äitini on harrastanut kymmeniä vuosia kaikenlaisia käsitöitä eli kutonut mattoja, tehnyt seinävaatteita, keramiikkaa ynnä muuta sellaista. Näitä sinänsä arvokkaita, itse tehtyjä ja henkilökohtaisia lahjoja hän sitten kantaa meille lähes joka vierailulla. Ongelma on, että äiti ei voi ymmärtää meidän sisustavan kotimme oman makumme mukaan. Emme voi laittaa esille jokaista mattoa tai seinävaatetta. Joitakin olemme käyttäneet sisustuksessa mutta suuri osa tavarasta ei kertakaikkiaan sovi meille. Meillä on erilainen maku. Hän pahoittaa mielensä kun emme hänen mielestään osaa arvostaa hänen lahjojaan.