Haluaisin kertoa teille osan tarinastani, elämästäni.
Aloitin seurustelun 14 vuotiaana itseäni kahdeksan vuotta venhemman miehen kanssa, en tuntenut häntä ennen tapaamistamme, emme sopineet alkavamme seurustella, se vain johti siihen. Vuoden seurusteltuamme sain tietooni että hän on huumeriippuvainen, jokapäiväinen pössyttelijä. Hänestä alkoi tulla esiin ikäviä piirteitä, sairaalloista mustasukkaisuutta, narsismia, sain tietää anopilta hänen kaksisuuntaisesta mielialahäiriö-diagnoosista, hän oli väkivaltainen.
Vuoden seurusteltuamme en enään saanut olla tekemisissä ystävieni kanssa, he kun kuulemma olivat takinkääntäjiä, pettureita, vasikoita ja hunoa seuraa minulle. Toinen yhteinen vuotemme on yhtä sumua minulle, en muista juuri mitään, paitsi että lähdin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja tein iltatöitä, poikaystäväni muutti perässäni.
Viime vuonna hän vei minut metsään ja jätti sinne, uhkasi tappaa jos tulen autoon. Hän hakkasi minut samana iltana kun sain kuulla ystävieni traagisista kohtaloista viimevuonna. Hän vaati minulta 3000e "henkisistäkärsimyksistään" koska olin pettänyt häntä. Nyt melkein tasan neljä vuotta myöhemmin olen edelleen saman miehen kanssa.
Olemme eronneet ja palanneet yhteen enemmän kuin käsissä riittää sormia. Jos en soita hänelle heti kun pääsen töistä saan kuulla kunniani ja jne. Miksi olen hänen kanssaan? tottumuksesta, vai pelon vuoksi? En kuitenkaan tunne olevani ns.tossun alla, ja siksi varmaan riitelemme jokapäivä. Emme asu virallisesti yhdessä, mutta hän on minun luonani jatkuvasti, emme ole kihloissa, eikä meillä ole yhteisiä lainoja(hänellä ei ole luottotiedot kunnossa). Minun pitäisi mennä AMK:hon ensi syksynä jos pääsen sisään, mutta tuntuu että elämä vain jumittaa paikallaan.. jokapäivä on samanlainen; aamupusut, töihin, riitelyä, saan kuulla kunniani koska en anna jokailta ja nukkumaan.
Nykyään käyn lenkilläkin (ennen en saanut lähteä) ja käyn shoppailemassa :)
Tulot minulla on yli 18 000e vuodessa enemmän kuni hänellä.
Kannattaako antaa omaa aikaa tuonlaiselle miehelle?? tuntuu että olen sokaistunut erilaisille huonoille asioille..
Vain luoja tietää minun lisäkseni mihin hän pystyy.
Kiitos jos kommentoitte, se olisi minulle tärkeää jaksaminenkin vuoksi.
Kiitos jos luitte, ehkä sekavan viestini, mutta aika koneella on rajallinen.
Terv. Mariia 19v.
Aloitin seurustelun 14 vuotiaana itseäni kahdeksan vuotta venhemman miehen kanssa, en tuntenut häntä ennen tapaamistamme, emme sopineet alkavamme seurustella, se vain johti siihen. Vuoden seurusteltuamme sain tietooni että hän on huumeriippuvainen, jokapäiväinen pössyttelijä. Hänestä alkoi tulla esiin ikäviä piirteitä, sairaalloista mustasukkaisuutta, narsismia, sain tietää anopilta hänen kaksisuuntaisesta mielialahäiriö-diagnoosista, hän oli väkivaltainen.
Vuoden seurusteltuamme en enään saanut olla tekemisissä ystävieni kanssa, he kun kuulemma olivat takinkääntäjiä, pettureita, vasikoita ja hunoa seuraa minulle. Toinen yhteinen vuotemme on yhtä sumua minulle, en muista juuri mitään, paitsi että lähdin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan ja tein iltatöitä, poikaystäväni muutti perässäni.
Viime vuonna hän vei minut metsään ja jätti sinne, uhkasi tappaa jos tulen autoon. Hän hakkasi minut samana iltana kun sain kuulla ystävieni traagisista kohtaloista viimevuonna. Hän vaati minulta 3000e "henkisistäkärsimyksistään" koska olin pettänyt häntä. Nyt melkein tasan neljä vuotta myöhemmin olen edelleen saman miehen kanssa.
Olemme eronneet ja palanneet yhteen enemmän kuin käsissä riittää sormia. Jos en soita hänelle heti kun pääsen töistä saan kuulla kunniani ja jne. Miksi olen hänen kanssaan? tottumuksesta, vai pelon vuoksi? En kuitenkaan tunne olevani ns.tossun alla, ja siksi varmaan riitelemme jokapäivä. Emme asu virallisesti yhdessä, mutta hän on minun luonani jatkuvasti, emme ole kihloissa, eikä meillä ole yhteisiä lainoja(hänellä ei ole luottotiedot kunnossa). Minun pitäisi mennä AMK:hon ensi syksynä jos pääsen sisään, mutta tuntuu että elämä vain jumittaa paikallaan.. jokapäivä on samanlainen; aamupusut, töihin, riitelyä, saan kuulla kunniani koska en anna jokailta ja nukkumaan.
Nykyään käyn lenkilläkin (ennen en saanut lähteä) ja käyn shoppailemassa :)
Tulot minulla on yli 18 000e vuodessa enemmän kuni hänellä.
Kannattaako antaa omaa aikaa tuonlaiselle miehelle?? tuntuu että olen sokaistunut erilaisille huonoille asioille..
Vain luoja tietää minun lisäkseni mihin hän pystyy.
Kiitos jos kommentoitte, se olisi minulle tärkeää jaksaminenkin vuoksi.
Kiitos jos luitte, ehkä sekavan viestini, mutta aika koneella on rajallinen.
Terv. Mariia 19v.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Poikaystäväsi on tosi sairas henkisesti. Huumeriippuvuus kuulostaa kauhealta. Minun neuvoni näin vanhempana naisena on, että satsaa nyt omaan elämääsi ja tulevaisuuteesi ilman tuollaista sairasta ihmistä. Hän ei ole sinun arvoisesi. Pyydä apua jos et muuten pääse hänestä eroon.
Kehottaisin tekemään elämän muutoksen, eli irtiotton kaikkiin huume, väkivalta ja muihin hörhöihin. Toki ymmärrän, että kaikilla on taustat ja jokainen on virheensä tehnyt, mutta tarkoitin sellaisiin henkilöihin jotka eivät niistä ole vielä irti päässyt.
poikaystäväsi ole ainut "RIIPPUVAINEN"
teitä on KAKSI sinä myös ....tarvitset ulkopuolisen auttajan jonka voimalla .voit päästä irti hänestä! koska aina palaat hänen luokse , tilanne menee vaikeamaksi joka kerta .
etsi apua ennekuin on liian myöhäistä,,ja menetät elämisen halun kokonaan!!
tarkoitus vastata ap:lle
kestää tuollaista. Olet varmasti turtunut tuohon etkä pidä sitä niin pahana miltä se itseni sitä lukiessa tuntuu. Hae apua jotta pääset pois tuollaisesta tilanteesta. Voimia sinulle!!
kanssa elävä nainen voi päästä hengestään milloin tahansa, näitä juttuja riittää. suosittelisin harkitsemaan poislähtöä hyvin vakavissaan. lapsia älä ainakaan kyseisen henkilön kanssa harkitse.
Annan nyt selvän ohjeen: Jätä heti! enempää en sano.