Kiusaajat pilasivat elämästäni koko lapsuuden ja nuoruuden. Ja nyt aikuisenakin huomaan että kiusaaminen vaikuttaa edelleen käyttäytymiseen ja siihen mitä ajattelen ihmisistä. Minun elämäni olisi toisenlainen ilman kiusaamistani.
OLEN KATKERA KIUSAAJILLENI!
6
871
Vastaukset
- kiusaaminen on rikos
Minuakin kiusattiin koulussa lähes 12 vuotta- jopa lukiossa en saanut koulurauhaa!
Tottakai vuosien alentaminen ja vaino näkyy terveydessä myöhemmin aikuisuudessa:
itse menin ekaluokalle terveenä ja iloisena-
kiusattiin ja syrjittiin järjestelmällisesti yli 10 vuotta-
lopetin koulun hermoherkkänä, raivokohtauksia saavana, masentuneena ja toivottomana-
2- kymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle
masennuksen ja epävakaan persoonallisuushäiriön takia.
Piti opiskella lakinaiseksi-
minusta tuli rajusti juova ja huumeitakin käyttävä pikkurikollinen-
pari saunareissua tein linnaankin.
Kiusaajani varmaan ovat nyt iloisia, kun
saavat veroistaan maksaa minun työkyvyttömyyseläkkeeni.
Se on huimaava: käteen jää yli 400€/kk... - Päivä se on huomennakin
Hei !
Miksi annat vielä kiusaajien hallita elämääsi? päätä antaa heille anteeksi ja sanoudu irti katkeruudestasi.( katkeruus tuhoaa sinua itseäsi ja ympäristöäsi ) Ajattele sinulla on kaikki mahdollisuudet edessäsi toimia niinkuin haluat ja toteuttaa itseäsi. Mennyttä et takaisin saa mut tulavaisuus on sinun ei kiusaajien.
Kaikkea hyvää sinulle olet selvinnyt kuitenkin elämässä eteenpäin tarasteleppas hieman mitä olet saanut aikaan ei sitä mitä olisit "ehkä" saanut aikaan ilman kiusaajiasi, vaan kaikesta huolimatta mitä olet saanut aikaan ja mitä sinulla on tänäpäivänä.- Kokemusta on
Ja miksi ihmeessä sinä sanot, että nimenomaan antamalla anteeksi kiusaajien kahleesta pääsee irti? Itse en ainakaan ole antanut vieläkään anteeksi omaa kiusatuksi tulemistani, ja tuo anteeksiantamattomuus on juuri toiminut minulle voimavarana näinä vuosina, jolloin olen parhaani mukaan koettanut palata takaisin normaaliksi ihmiseksi ja siksi persoonaksi, joka olin ennen kouluaikani alkua ja joka tapettiin kouluaikana. Minusta on tullut kunnianhimoinen ja oikeuksistaan tiukasti kiinnipitävä ihminen, jonka yli ei kukaan pääse koskaan kävelemään, ja tämä kaikki vain siksi, että en ole antanut anteeksi. Katkeroitumisesta johtuva, surulla sävyttynyt viha on potkinut minua eteenpäin, jotta minusta joskus tulisi paremmin menestyvä kuin yhdestäkään kiusaajastani. Tahdon sen olevan kosto.
Mielestäni anteeksi antaminen on vain turhaa pehmoilua ja pyhän sielun leikkimistä näissä koulukiusaustapauksissa, sillä uhrilla ei tule koskaan olemaan siihen mitään syytä. Eikä pidä sanoa, että antamalla anteeksi ja "ymmärtämällä" kiusaajia vapautuu katkeruuden ja vihan vankilasta. Höhhöh, anteeksianto on tässä samaa kuin luovuttaminen. Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi ihmisen arvoisena, ja tämä on periaate. Kiusaajat ovat aikoinaan rikkoneet tätä periaatetta vastaan, joten heidän toimiaan ei parane kuitata vain mumisemalla jotakin ympäripyöreätä paskaa lapsien lapsellisuudesta puolustukseksi. Kyllä se on niin, että kiusaajien tahtoon myöntyminen anteeksi antamalla on lopulta painavampi kahle kuin viha. Uhri kieltää todelliset tunteensa eikä koskaan koe olevansa todella vapaa!
Ainakin minä koen, että pikkuhiljaa, antamalla vihan rauhassa kalvaa, koen olevani vapaampi kuin koskaan niinä nöyryytyksen vuosina.
Katkeralle kiusatulle siis: ole ihan rauhassa katkera, sillä se on inhimillinen reaktio tapahtuneeseen. Pyri tekemään katkeruudestasi voimavara, niin huomaat yhtäkkiä päässeesi eteenpäin elämässä. Jaksamista.
T. eräs 22-vuotias nainen, jota kiusattiin tarhassa, kiusattiin ja syrjittiin järjestelmällisesti koko peruskoulun ajan ja syrjittiin lukiossa. - kirke.
Kokemusta on kirjoitti:
Ja miksi ihmeessä sinä sanot, että nimenomaan antamalla anteeksi kiusaajien kahleesta pääsee irti? Itse en ainakaan ole antanut vieläkään anteeksi omaa kiusatuksi tulemistani, ja tuo anteeksiantamattomuus on juuri toiminut minulle voimavarana näinä vuosina, jolloin olen parhaani mukaan koettanut palata takaisin normaaliksi ihmiseksi ja siksi persoonaksi, joka olin ennen kouluaikani alkua ja joka tapettiin kouluaikana. Minusta on tullut kunnianhimoinen ja oikeuksistaan tiukasti kiinnipitävä ihminen, jonka yli ei kukaan pääse koskaan kävelemään, ja tämä kaikki vain siksi, että en ole antanut anteeksi. Katkeroitumisesta johtuva, surulla sävyttynyt viha on potkinut minua eteenpäin, jotta minusta joskus tulisi paremmin menestyvä kuin yhdestäkään kiusaajastani. Tahdon sen olevan kosto.
Mielestäni anteeksi antaminen on vain turhaa pehmoilua ja pyhän sielun leikkimistä näissä koulukiusaustapauksissa, sillä uhrilla ei tule koskaan olemaan siihen mitään syytä. Eikä pidä sanoa, että antamalla anteeksi ja "ymmärtämällä" kiusaajia vapautuu katkeruuden ja vihan vankilasta. Höhhöh, anteeksianto on tässä samaa kuin luovuttaminen. Jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi ihmisen arvoisena, ja tämä on periaate. Kiusaajat ovat aikoinaan rikkoneet tätä periaatetta vastaan, joten heidän toimiaan ei parane kuitata vain mumisemalla jotakin ympäripyöreätä paskaa lapsien lapsellisuudesta puolustukseksi. Kyllä se on niin, että kiusaajien tahtoon myöntyminen anteeksi antamalla on lopulta painavampi kahle kuin viha. Uhri kieltää todelliset tunteensa eikä koskaan koe olevansa todella vapaa!
Ainakin minä koen, että pikkuhiljaa, antamalla vihan rauhassa kalvaa, koen olevani vapaampi kuin koskaan niinä nöyryytyksen vuosina.
Katkeralle kiusatulle siis: ole ihan rauhassa katkera, sillä se on inhimillinen reaktio tapahtuneeseen. Pyri tekemään katkeruudestasi voimavara, niin huomaat yhtäkkiä päässeesi eteenpäin elämässä. Jaksamista.
T. eräs 22-vuotias nainen, jota kiusattiin tarhassa, kiusattiin ja syrjittiin järjestelmällisesti koko peruskoulun ajan ja syrjittiin lukiossa.Sinun ikäisenä. Olin täynnä vihaa ja katkera. Pilasivathan kiusaajani 12vuotta elämästäni ihan konkreettisesti ja pilaavat tavallaan vieläkin.
Minusta tuli "hankala" tyyppi juuri tuon minun ylihän ei kävellä asenteen takia. Tein monesti kärpäsestä härkäsen ja näin piruja kaikkialla. Sielläkin missä ei niitä ollut. Olin niin täynnä vihaa, että sairastuin fyysisesti. Ja olin entistä vihaisempi ja katkerampi.
Tuli totaalinen pysähdys jouduin sairaslomalle. Valvoin yöt hautoen kostoa mitä julmempi keino sen paremman tyydytyksen tunteen koin.
Sitten eräänä päivänä yksi pahimmista kiusaajistani tuli pyytämään anteeksi. Minä en aluksi saanut sanaa suustani. Kiusaajani sanoi, että puhuttaisiin edes. Suostuin kahville hänen kanssaan. Hän vaikutti todella vilpittömän katuvalta eikä yrittänyt selittää asiaa millään tavalla. Minä taas olisin halunnut selityksen edes jonkun syyn liusaamiseeni. Sellaista ei kuulemma ollut. Hän vain totesi olleensa hirveä ihminen. Ja minä annoin anteeksi. Kun sitten kotona mietin juuri tämän kiusaajan tekoja ne tuntuivat tavallaan hellittäneen otetta minussa. Viha oli lievempi.
Kyllä minä olen anteeksi antamisen puolella, mutta kiusaajan pitää sitä ensin vilpittömästi pyytää. Minun kiusaamisesta on kohta 30v joten ehkä sekin auttaa saiaa. Ymmärrän kyllä myös niitä jotka eivät pysty antamaan anteeksi. Minua se helpotti. En minä silti unohtaa voi!
- sainpahan sanottua
Minunkin tapauksessani kiusaajat pilasivat minulta ala-asteajan riemut. Muistan joskus, kuinka joskus pienenä tulin itkien kotiin ja toivoin kuolevani. Muistin parkuneeni sitä äidilleni: "Mikä minussa on niin outoa, että minua pitää kiusata! Haluan kuolla!" Koko ala-aste ajan jouduin kärsimään tästä nälvimisestä, joskus enemmän joskus vähemmän, mikä loppui vasta kun menin toiseen kouluun ala-asteen loputtua.
Yläasteellakin tuo kiusaamisesta saatu arpi ahdisti minua. En halunnut nähdä entisiä kiusaajiani, voin suorastaan sanoa, että hieman pelkäsin heidän näkemistään: ajatus heidän näkemisestään ahdisti.
Nyt, vuosien kuluttua, olen vihdoinkin huomannut, että olen päässyt tuon ikävän asian yli. Siitä on jo 7 vuotta, ja olen onnellinen ettei tuo kiusaamismuisto enää vaivaa minua.
Olen monesti miettinyt mikä oli syy kiusaamiseeni.
Voin suoraan sanoa, että olin yhtä tyhmä ja fiksu kuin muutkin enkä käyttäytynyt huomattavasti erilaisemmin kuin muut, olin todella kiltti. Nyt vasta tajuan, että minua kiusattiin perheeni takia. Perheeni on aina ollut hyvin varakas (tai no, ainakin ala-asteluokkalaisteni perheisiin verrattuna). Kiusaajieni perheet eivät olleet yhtä varakkaita, ja sain myöhemmin tietää, että heidän perheissään ei muutenkaan asiat olleet hyvin.
Voin tietysti nyt ymmärtää, että kiusaajani halusivat vain purkaa pahaa oloaan. Mutta en koskaan anna anteeksi, että he pilasivat minun ala-asteaikani omien ongelmiensa tähden. Minulta ei voi edes vaatia sellaista. Voin sanoa suoraan, että olen katkera, ettei koulunkäyntini ala-asteella voinut olla niin mukavaa ja kivaa kuin suurimmalla osalla muista lapsista.
Nykyään entiset kiusaajani ovat aika huonossa jamassa. He ovat joka viikonlopun juoppoja, ja en usko, että heidän perhesuhteensakaan ovat parantuneet. Olen kuullut heistä aika surullisia asioita, ja ilkeästi voinkin sanoa, että tunnen suurta paremmuudentunnetta siitä, että minulla on perheessäni kaikki hyvin. Voin sanoa suoraan, että sisimmässäni tunnen vahingoniloa, kun kuulen mitä pahaa heille on sattunut. - Kiusattu myöskin...
Minua kiusattiin myös ala-asteella, yläasteella..vasta lukiossa alkoi helpottamaan. Syy miksi kiusattiin? no, olin aika erikoinen tapaus, minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja hyvin, hyvin outo huumorintaju. Kukaan ei tajunnut juttujani niin sain friikin maineen. Vaikka ihan normaali kyllä olen, ja näytän normaalilta. Janosin kostoa, teki mieli polttaa yhden kiusaajan koko asunto. Ajattelin että jos kävisi yöllä heittämässä polttopullon ikkunasta. Olisiko se sitten ollut hyvä? Ei. Todennäköisesti vanhempani olisivat joutuneet vahingot korvaamaan. Siksi en ikinä kostanut kenellekään, koska ajattelin miltä vanhemmistani tuntuisi jos heidän poikansa menisi riehumaan sillä tavalla. En halunnut pettää heidän luottamustaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113585MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar691896Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421578Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811204Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja621014Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33968Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60843- 171834
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768