Olisin kysellyt, josko joku muu ollut vastaavassa tilanteessa...
Elän onnellisesti avoliitossa ja harkitsemme yhteisen asunnon ostamista.
Yhteiselo ei ole ongelma, mutta asuntolainan otto jotenkin hirvittää, kyse kun ei ole pikkurahoista kuitenkaan.. olemme molemmat vakituisessa työssä olevia, eikä lapsia vielä ole. Olemme laskeneet lainanmaksukykymme ja jättäneet siihen vielä hyvän pelivarankin. Tulojen ja menojen tasapaino on siis laskettu.
En ole tottunut pelaamaan rahan kanssa ja tullut aina suht pienellä toimeen, siksi ehkä nuo asuntolainat tuntuvatkin hirmuisilta.
Parisuhteestamme olemme niin varmoja kuin siitä nyt ylipäätään voi olla ja yhteiselo muutenkin hyvällä mallilla, miehestä en siis ole epävarma.
Miksi ihmeessä tämmöinen laina voi pstää ihmisen niin mietteliääksi? onko muilla ollut samanlaisia tuntoja ja mikähän tähän auttaisi :)
Elän onnellisesti avoliitossa ja harkitsemme yhteisen asunnon ostamista.
Yhteiselo ei ole ongelma, mutta asuntolainan otto jotenkin hirvittää, kyse kun ei ole pikkurahoista kuitenkaan.. olemme molemmat vakituisessa työssä olevia, eikä lapsia vielä ole. Olemme laskeneet lainanmaksukykymme ja jättäneet siihen vielä hyvän pelivarankin. Tulojen ja menojen tasapaino on siis laskettu.
En ole tottunut pelaamaan rahan kanssa ja tullut aina suht pienellä toimeen, siksi ehkä nuo asuntolainat tuntuvatkin hirmuisilta.
Parisuhteestamme olemme niin varmoja kuin siitä nyt ylipäätään voi olla ja yhteiselo muutenkin hyvällä mallilla, miehestä en siis ole epävarma.
Miksi ihmeessä tämmöinen laina voi pstää ihmisen niin mietteliääksi? onko muilla ollut samanlaisia tuntoja ja mikähän tähän auttaisi :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lainaa tärkeämpää on valita asunto huolella! Nykyään myydään niin paljon sutta, että ihan hirvittää!
Lainanmaksuun, maksuerien jakoon ynnä muuhun saatte kyllä pankista neuvoja ja niksejä, ja takaisinmaksuhan menee omalla painollaan vaikka suoraveloituksen avulla, mutta jos satutte sijoittamaan rahanne purkuvalmiiseen kämppään, on siinä koetuksella jo usko jos toinenkin!
Vinkkini siis:
1) Hankkikaa kunnon apua asunnon valintaan.
2) Harkitkaa tarkaan, oletteko tosiaan valmiita tekemmään pintaremppaa ym.
3) Arvioikaa omat voimavaranne ainakin yhtä suurella pelivaralla kuin lainan takaisinmaksuaikakin.
Kyse on elämänmittaisista päätöksistä!
Tsemppiä! :)
yks erittäin hyvä keino pariskunnalle on ottaa erilliset lainat, siten että kummallekin tulee esimerkiksi puolet koko asunnon lainasta, tai sitten jokin muu sovittu osuus. Lainat on kummallakin omalla nimellä ja kummankin takaisinmaksuaikataulu sovitaan itselle sopivaksi. Eikä tällanen ratkaisu kerro mitään semmosta, että varautuisitte eroon tms. vaan siis tällai on vaan paljon helpompi monessa käytännön tilanteessa toimia. Sillon se lainakin näyttää "pienemmältä", kun itsen ei tarvitse huolehtia kuin puolikkaasta. ;)
monella kaverilla on näin järjestelty, ja ovat olleet tyytyväisiä. esim. raskaus ja äippäloma aiheuttaa tulojen pienenemistä, niin hyvin on saatu sovittua muutoksista lainanmaksuun. minäkin aion toimia näin sitten aikanaan kun taloa ostan. =) ja rohkeutta teille, oma asunto on hieno asia!
kiitos positiivisista viesteistä :)
Toinen vastaajista kehoitti ottamaan molemmille oman lainapuoliskon, jota itsekin olemme ajatelleet. Muut asuntoon liittyvät kulut, lämmitys, jätehulto, sähkö yms. juoksevat toki hoidamme yhdessä, vain laina olisi erikseen.
kyllä tätä asunnon ostoa on katsottu joka vinkkelistä, erilaisia kohteita yms. ja niiden sekalaisuus pistääkin varmasti varovaiseksi tätäkin harkitessa.
Kai sitä jotenkin vain jännittää hankkia toisen kanssa jotakin noinkin isoa yhteistä vaikka sitä molemmat haluaakin :)