Olen lukenut näitä juttuja, enkä suhtaudu niihin mitenkään voimallisen tunteellisesti, kun uskottomuus ei kosketa onneksi minua.
Minä olen sitä mieltä, että jokainen kantaa vastuun omista teoistaan, enkä minä ala ketään moralisoimaan, silti mieleeni nousee uskottomuudesta puhuttaessa joka kerta otsikon kysymys. Kuka ajattelee lapsia ?
Ajatteletko sinä pettäjä, toinen nainen, toinen mies, koskaan sitä miten tekosi vaikuttavat lapsiisi tai seksikumppanisi lapsiin, jos asia paljastuu? Vai onko niin että kaikki, lapset mukaanlukien unohtuu kun eletään tuollaisessa suhteessa / etsitään irtosuhteita ?
Minä olen sitä mieltä, että jokainen kantaa vastuun omista teoistaan, enkä minä ala ketään moralisoimaan, silti mieleeni nousee uskottomuudesta puhuttaessa joka kerta otsikon kysymys. Kuka ajattelee lapsia ?
Ajatteletko sinä pettäjä, toinen nainen, toinen mies, koskaan sitä miten tekosi vaikuttavat lapsiisi tai seksikumppanisi lapsiin, jos asia paljastuu? Vai onko niin että kaikki, lapset mukaanlukien unohtuu kun eletään tuollaisessa suhteessa / etsitään irtosuhteita ?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kysymyksesi kuului miten uskottomuus vaikuttaa lapsiin. Mielestäni ei yhtään sen kummemmin kuin muutenkaan vanhempien avioero. Uskottomuus vaikuttaa lapsiin vain siinä tapauksessa että aihetta puidaan lasten kuullen tai toinen osapuoli (yleensä kai se petetty) haluaa käyttää lapsia vihansa välikappaleina. Aikuisten ihmissuhdeongelmat ovat aikuisten keskinäinen asia ja niihin ei missään tapauksessa pidä sekoittaa lapsia. Tottakai lapsi vaistoaa sen jos vanhempien välit ovat kireät, mutta ei lapsi siinä tilanteessa kaipaa ainakaan sitä että hänelle osoitetaan "syyllinen" tilanteeseen. Lapselle isä on isä ja äiti on äiti, ei lasta pidä asettaa tilanteeseen jossa hän joutuu asettumaan jommankumman puolelle.
Jos lapselle on mielestänne oikeus selittää esim isän vieraissa käynti, niin pitääkö hänelle myös sitten kertoa että isä käy vieraissa koska äiti ei halua seksiä? Eikö tämä nyt kuulosta melko kammottavalta ja väärältä?
kun toteaa miten uskottomuus vaikuttaa lapsiin. Todella sellainen kysymys mikä on jäänyt tällä palstalla lähes täysin unohduksiin. Minun ex hylkäsi lapsensa lähes täysin kun oli niin vitun kova kiire aina vieraan ukon luokse. Lapsemme vaistosi heti vaikka oli silloin alle 10v, että äidillä on nyt jotain muuta tärkeämpää kuin hän.
Ennen niin huolehtivasta äidistä tuli hetkessä täysin välinpitämätön omaa lastaan kohtaan.
niin kauan kun vaimoa/miestä hakataan katseilta piilossa.
Lapselle isä on isä ja äiti on äiti, vaikka hän löisi aviosiipalleen musta silmän. Ei lapselle tämmöisistä tarvi kertoa, muuten pitäisi myös sanoa että äiti piilotti isän viinapullon ja nalkuttaa.
tuo nyt oli taas niin kaukaa haettua että. Itse perheväkivallan kokeneena voin kyllä kertoa ettei se jää lapsille lainkaan epäselväksi mitä siellä kotona tapahtuu. Tuskin kuitenkaan isä raahaa kännipäissään sitä kakkossuhdettaan siihen kotiin. Älä viitsi olla noin helvetin lapsellinen.
Hei haloo!
Äiti saattaisi haluta seksiä jos edes joskus kaikilta askareiltaan jaksaisi. Mies voisi näissäkin asioissa kantaa kortensa kekoon. Ja aina vanhempien ero vaikuttaa lapseen oli se syy eroon mikä tahansa!
Itse en ole isä, enkä petetty, mutta avioerolapsi. Ihme kliseitä täällä palstalla, ettei muka omalta kumppaniltaan irtoisi seksiä. Eiköhän pettämiset ja kakkosten pidot johdu ihan jostain muusta. Jos rakastaa tarpeeksi ei petä, koska tietää loukkaavansa toista. Sitä vetää tumppuun vaikka joka päivä mieluummin kuin pettää.
Yleisimmin pettämiset ja kakkosten pidot johtuu seikkailun halusta ja luulosta, ettei oma elämä ole hyvää vaikka se tosiasiassa on.
Koskaanhan ihminen ei älyä, miten hyvin sillä on asiat, ennen kuin ne hyvät asiat menettää!
Tänä päivänä elokuvat/televisio luo vääriä käitteitä, siitä millainen on hyvä elämä. Halutaan aina vain enemmän ja enemmän vaikka vähempikin riittäisi
11 vuotiaana, että onko sillä toinen. Vastasi silloin, että ei, mutta puolen vuoden päästä tuli ero äidin kanssa.
sen pettämisenkin... Kysyin isältäni 11 vuotiaana, että onko sillä toinen. Vastasi silloin, että ei, mutta puolen vuoden päästä tuli ero äidin kanssa. että revi siitä...
Lapset eivät ole niin ymmärtämättömiä kuin pettäjät kuvittelevat.
No sillaihan se vaikuttaa että avioero tulee kun petetään. Miehen uskottomuus tekee äidistä surullisen ja ehkä katkeran? Onko sellainen äiti paras äiti? Onko isä jonka aika toisen naisen sylissä on lapsilta pois hyvä isä?
Tiedoksesi että äiti ja isä on tietenkin myös ihmisiä joilla on tunteet. Avioero kuohuttaa ihmisen tunteita erittäin paljon. On inhimillistä että vaikka kuinka pitäisi sitä ja tätä tunteet nousevat pintaan myös lasten läsnäollessa.
Niin se vaan menee että viisaampikin vanhempi joutuessaan itse romahduttavaan kriisiin ei toimi enään viisaasti. Lapsia ei pitäisi sekoittaa mutta tosiasia on että HE SEKOITTUVAT SIIHEN!
alas heti, kun äiti tai isä löytää uuden rakkaan (siis salasuhteen, seksisuhteen). Niistä ei ole kuin vastusta uuden suhteen tiellä. Kun vielä elarit määrätään erossa, niin vielä vähemmän lapset kiinnostaa tätä pettäjä osapuolta, koska se raha on pois uudesta hehkeästä suhteesta.
Ei nämä pettäjät ajattele lapsia lainkaan tuntevina ihmisinä, käyttävät esim. kakkoselle selityksenä miksi ei voi erota, kun lapset ovat pieniä. Siinä pettäjä ajattelee vain itseään, katso harvoimpa se puoliso tietää, että toinen on nussimassa toista. Jos tietäsi, niin erohan siitä suuremmalla syyllä tulisi ja silloin pettäjä joutuisi maksamaan lapsistaan joka kuukausi elarit. Tämä on syy miksi moni pettäjä ei eroa.
Sitten vielä huoltajuuskiistat, elarimaksut. Voi tulla liian kalliiksi ero pettäjälle, kun koti menee myyntiin ja omaisuus jakoon. Siksi pettäjät vetoavat usein kakkosilleen, että eroa sitten kun lapset ovat isompia! (ei tarvii maksaa enää)
Lapset kärsii erosta, se on tosia asia, vaikka näyttävät ulospäin selviävän. Mutta monesti lapsi miettii omassa päässään, miksi isä ja äiti eroaa tai erosi, enkö ollut tarpeeksi hyvä lapsi isälle tai äidille, mitä minä tein väärin, enkö ollut tarpeeksi tottelevainen, kiltti? Onko minun syy, että vanhemmat eroaa tai erosi.
Pettäjä ei ajattele muuta kuin itseään, kunhan hänellä on piparia tai munaa ja tuntee rakkauden huumaa (miten rakkaus sitten määritellään) eli kaikki pyörii hänen napanssa ympärillä piiriä.
ihan totta, mutta tämähän koskee ihan millaista avioeroa tahansa.
Eihän tarvitse olla pettäjä jos löytää uuden suhteen avioeron jälkeen ja ne elatusmaksut ovat poissa uudesta suhteesta. Mielestäsi siis eronnut ei saisi solmia uutta suhdetta eron jälkeen?
Tottakai lapsi voi ajatella noin kun kuvailit, mutta se onkin vanhempien vastuulla miten erosta puhutaan lapselle. Kyllähän ihan jostain muusta syystä (kuin pettäminen) erotessakin lapselle selitetään että nyt vanhemmat eroavat ja se ei ole lapsen vika vaan vanhemmat vaan ei tule toimeen keskenään.
Totta puhut, näin täälläkin kävi.
Jos joku fiksu unelmoi ettei petä jos tarpeeksi rakastaa ni haaveitahan riittää. Menee ne lapset sinne vesanpönttöön alkoholisteillakin ja rakastaa se alkkarikin lapsiaan. Joisko se sit vaikka mummonmehua kun niin paljon rakastaa??
Ja ei lyö vaimoaan kun niiiiin paljon rakastaa. Lyö perhana silti ja väittää et just siks lyö kun rakastaa. Se kakkonen on kakkonen. Jos sil miehellä ois kanttia jättää vaimonsa niin se kakkonen vois olla ykkönen. Mutta kun niin pirusti rakastaa ettei haluu luopua. Pitää sitten kahta rakasta.
Lapset vaistoo kaiken mut ei niille kaikkee kannata kertoa. On ne jo aiemminkin huomannu et äiti ja iskä ei aina ole samaa mieltä kaikesta.
Ja sehän on ihan normaalia vaikka kuin rakastais.
Huomaako muksu et rakkaus loppuu? Huomaako se et edes rakastetaan? Ei olematon voi loppua.
Kuinka moni puoliso kertoo lasten kuullen kuinka paljon rakastaa? Taitaa noi hakkaaja/alkoholistit muistaa sen parhaiten kertoa. Ei lasten ole kauheen vaarallista nähdä suudelmaa tai halausta. Ei myöskään ole vaarallista kuulla iskän rakkaudentunnustusta ihan selvinpäin. Jos ei koskaan vaimokaan kerro aamulla miehelle rakastavansa esim vaan aamukahvipöydässä niin se mies voi kuulla sen kakkoselta ja se tuntuu aika hyvältä.
kanssasi samaa mieltä Nainen 40v. Noinhan se yleensä menee.
Mä voin kertoa yhden esimerkin miten uskottomuus voi koskettaa lapsia.
Mun ystävä, jonka olen tuntenut ihan kakarasta saakka, koki mitä on kun äidillä on salasuhde, ja tuloksena vanhempien ero.
Lapsille, jotka oli tän salasuhteen aikana 12 ja 14 selvisi äidin salasuhde ihan ilman että isä sitä kertoi. Lapset (ainakin tää mun kaveri) alkoi inhoamaan äitiään. Ero oli niille helpotus, sillä ne jäi isänsä kanssa kotiin ja pääsivät äidistään ns. eroon. Nytkin vielä vuosikausia myöhemmin, lasten välit äitiin ovat sellaiset, että äidille soitetaan äitienpäivänä ja pistetään joulukortti. Ehkä kerran vuodessa saatetaan poiketa pikaisesti kahvilla.
Joten on kai turha väittää etteikö tällainen koskisi myös lapsia.
Ihmisen pitäisi unohtaa joskus itsekkyys ja miettiä sitä kuinka monen ihmisen elämän omat toiminnat voivat rikkoa.
optimioloissa käy.
Saapa petturi mitä tilaa ja paskaa silmilleen, mutta mitenkäs tää sun tuttus? Onko itse pysynyt kaidalla tiellä?
Itselleni selvisi 15 vuotiaana että isälläni on toinen nainen äitini lisäksi. Näin isäni auton kaupungilla ja olin menossa jo juttelemaan kun huomasin miten vieras nainen astui autoon ja suuteli isääni. Tottakai tieto oli hämmentävä ja nolostuttavakin. Muutama päivä myöhemmin puhuin isän kanssa asiasta ja hän rehellisesti kertoi miten asia on, ei kierrellyt eikä kaarrellut, sanoi jopa että jos haluan, voin asian ihan huoletta äidillekin kertoa. Hän ei siitä ole vihainen jos näin teen.
Koskaan en äitini kanssa asiasta puhunut enkä koskaan saa tietää miten tämä tarina jatkui tai päättyi sillä isäni on ollut kuolleena jo kymmenisen vuotta.
Ehkä isäni oli huono aviomies, mutta hän oli kuitenkin loistava isä, parempaa en olisi voinut toivoa.
Isämme petti äitiämme ja erohan siitä tuli 70-luvulla.
Vanhimmat teini-ikäiset siskoni, jotka näkivät isän toisen naisen kanssa ennen eroa, alkoivat vihata isää. Murrosikäiset veljet eivät näytä reagoineen mitenkään asiaan. Minä leikki-ikäisenä kuulin eron syistä vasta aikuisena äidiltäni, joka oli jo päässyt katkeruuden yli. Äitikin ymmärsi jo, että seksittömässä suhteessa normaali viriili mies lähtee aidan taakse. Minäkin ymmärsin asian hyvin ja suhteeni molempiin vanhempiini on aina ollut lämmin ja läheinen.
Itse erosin ja "varmistin eron pettämällä". Lastemme isä puhuu minusta aina huorana lapsillemme. Minä kerroin lapsille todelliset syyt ja miksi todella petin (olimme hakeneet eroa lukuisia kertoja aikaisemmin ja tiesin, ettei pettämisen jälkeen enää ollut mitään mahdollisuutta yrittää palata). Minulla ja aikuisilla sekä teini-ikäisillä lapsillani on hyvin läheiset suhteet, lapsemme ovat läheisimpiä kanssani kuin isänsä kanssa.
opit isältäsi ettei pillunjakamisessa ole mitään pahaa.
Hyi vittu!
Et tainnut oppia isältäsi edes käytöstapoja!
Tiesitkö, että haukkuessaan toisia ihminen alentaa vain itsensä?
Joo hylkäsin isäni, kun sain tietää hänen kaksoiselämästään.
Hänen kaksoiselämänsä on saanut minut vainoharhaiseksi miesten suhteen.
EN LUOTA IKINÄ MIEHEEN!
Sorry, mutta näin se vain on.
Isäni jopa sanoi silloin minulle KAIKKI MIEHET PETTÄVÄT. Tämä on iskostunut niin takaraivooni.
EN LUOTA EN JA SIIHEN EI KUKAAN VOI VAIKUTTAA.
Näin "ISÄ" sitten halusi käyvän, muuten ei olisi MEITÄ pettänyt!
Minun lapseni tuskin haluaa isäkseen huorapukkia!!
Joten parempi yksinhuoltaja kuin yhdessä miehen kanssa kasvatettu. Minun lastani ei huonosti kohdella KIITOS!
Hyvä kysymys, mutta pettäjät ei pysty vastaamaan kun tietävät tekevänsä lasten kannalta tosi väärin!!!
Ei pettäminen satuta lapsia. Ei satuttanut minua leikki-ikäisenä, eikä lapsiani teineinä.
Se mikä lapsia satuttaa, niin aikuisten riiteleminen ja haukkuminen tai jos näkee äidin tai isän esimerkiksi suutelemassa vierasta naista/miestä ennen kuin erosta on perheessä puhuttu.
Väärin tekevät vanhemmat, jotka eivät selitä lapsille asioiden oikeita syitä. Pettäminenhän on useimmiten oire, ei syy, joka johtaa eroon!
Vai olet sitä mieltä ettei lapset kärsi, olet niiiin väärässä.
Kirjoitit myös että uskottomuus on oire. Miksi ei voi sit ensin erota ja sit vasta jakaa tavaraansa pitkin kyliä ????????????
Naiset tappelee, et vie minun miestä yms. Meidän tapauksessa, olimme hakeneet eroa useita kertoja ja aina vetäneet eropaperit pois. Petin, koska tiesin, että silloin ON PAKKO EROTA. Koskaan ennen minä en pettänyt. Mutta näethän täälläkin, monet eivät vaan pysty eroamaan. Siinä olet aivan oikeassa parempi olisi erota ensin. Moni ei pysty eroamaan kumppanistaan, eikä edes halua, vaikka tietääkin toisen jatkuvasti pettävän. Ei ole vain yhtä oikeaa parisuhdemallia, jokainen toimii varmasti parisuhteessaan mahdollisimman hyvin.
mieltä, että lapset eivät kärsi yhtään siitä, että jommalla kummalla vanhemista on salasuhde.
Koska totuus on se, että ei pettämään lähdetä jos parisuhteessa on kaikki hyvin, elikä olen sitä mieltä että pettäminen on ennemmin seuraus kuin syy.
Tietysti jos petetty osapuoli alkaa sitten "melskaamaan" asiasta lasten kuullen, niin tottakai silloin lapset kärsivät. Aikuisten tulisi osata hoitaa ongelmansa ilman, että lapset joutuvat kuulemaan siitä tai ilman että lapsia käytetään aseina taistelussa, mitä ikävä kyllä tapahtuu tosi paljon. Voisiko sanoa, että kun järki loppuu, niin otetaan muut lapset aseet käyttöön ,kuten lapset.
Toki jos vanhemmat voivat pahoin liitossaan, lapset kärsivät.
Eli jos me aikuiset muistaisimme, että lapsia ei sotketa aikuisten parisuhde ongelmiin, niin lapsetkin voisivat huomattavasti paremmin.
Ai että lapset ei kärsi siitä jos toinen vanhempi pettää toista, mutta petetyn pitää sit pitää turpansa kiinni kun asiat selviää ettei lapset vaan kärsi.
Tekstisi on ihan hevonpaskaa.
Mä en ymmärrä tota pettäminen on enemmän syy kun seuraus. Miksi helvetti ei ihmiset eroa jos niiden on niin paha olla suhteessaan et pitää jakaa persettä pitkin kyliä.
Entäs kun toinen osapuoli kuvittelee, että kaikki on ihan hyvin, ja sitten tuleekin pommi, että kumppanilla onkin jo pidempään ollut toinen, vaikka itse ei sitä olisi pienessä mielessään voinut kuvitellakaan.
Kuinkahan kylmä ja tunteeton sitä pitäisi ihmisen olla, että reaktio tuohon tietoon ei vaikuttaisi lapsiin, vaikka asiaa ei lasten aikana käsiteltäisikään. Kyllä siinä sen petetyn elämän tukipilarit horjuu aika pahasti ja samalla myös niiden lasten, vaikka kuinka rakentavasti yrittäisi suhtautua.
Lapsia ei pidä/ei saa sotkea mukaan tällaiseen. Valitettavaa vaan on että juuri tuo "petetty" (täytyi laittaa lainausmerkkeihin koska tuskin tämä "pettäjä" enää rakastaa eli periaatteessa ei edes petä) niin asiaan eli tuo "petetty" juuri monesti vetää lapset siihen asiaan mikä on aivan järjettömän kamalaa.
Kun alapää vie pettäjää, niin siinä unhoittuu lapset ja perhe, vain oma nautinto on tärkein asia maailmassa.
Täällä kakkoset ja pettäjät puolustavat, että ei lapsilla ole mitään arvoa tai etteivät lapset kärsi! Paska puhetta heidän suusta, yrittävät vain puolustaa itseään ja tekojaan.
Lapset eivät välttämättä näytä, miltä tuntuu tai miten he kärsivät, yrittävät vain ero tilanteessa monikin olla mielliski vanhemmilleen, että ei heitä täysin hyljättäisi.
Jos kerran ei ole liittoon tyytyväinen, niin erotkaa ilman sitä kolmatta panopuuta ihan reilusti. Mutta kun aikuisilla ihmisilla ei ole kanttia ottaa elämäänsä omiin käsiin muuten kuin näiten salasuhteitten kautta. Ei uskalleta jäädä yksin ja selvittää päätään, vaan hypätään suoraan uuteen sänkyyn nussimaan, ettei vain tarvitse kohdata itseään mitä todellisuudessa on.
Lapsia käytetään sitten pelinappuloina tässä likaisessa aikuisten pelissä. JA SITTEN VIELÄ TÄÄLLÄ SELITETÄÄN ETTEI LAPSET KÄRSI!! Lapset ovat tuntevia ihmisiä siinä missä te aikuiset, mutta ei sellaisella elämän kokemuksella varustettu kuin aikuiset ihmiset, joilla pitäisi myös järjenkin pelata, eikä aivojen olla sielä alapäässä.
Tätä sinun logiikkaasi en vaan millään pysty ymmärtämään saatikka että voisin olla kanssasi samaa mieltä. Vastaa nyt kysymyksiini jos vaikka saisin jostain langan päästä kiinni...
"Täällä kakkoset ja pettäjät puolustavat, että ei lapsilla ole mitään arvoa tai etteivät lapset kärsi! Paska puhetta heidän suusta, yrittävät vain puolustaa itseään ja tekojaan."
En ole kakkonen enkä pettäjä, mutta olen kyllä myös sitä mieltä että varsinaisesti pettämisestä lapset eivät kärsi. Lapset kärsivät niistä seurauksista, vanhempien riitely, kiristynyt ilmapiiri, avioero. Nämä kaikki seuraukset ovat kuitenkin sellaisia joita esiintyy ihan muistakin syistä kuin vain pettämisestä. Ja kukaan muukaan, kuten en minäkään sano että lapsilla ei ole mitään arvoa.
"Lapset eivät välttämättä näytä, miltä tuntuu tai miten he kärsivät, yrittävät vain ero tilanteessa monikin olla mielliski vanhemmilleen, että ei heitä täysin hyljättäisi."
Totta joka sana, mutta tämä ei mitenkään erityisesti koske pettämisestä johtuvaa eroamista vaan ihan mitä eroa tahansa. Suurimmaksi osaksi lapset eivät tiedä todellisia syitä miksi vanhemmat eroavat, ja miksi pitäisi tietääkään? Eroaminen on aina lapsille kova paikka ja tärkeintä kai heille on se että tietävät ettei vanhempien eroaminen johdu heistä ja heitä ei kumpikaan hylkää?
"Jos kerran ei ole liittoon tyytyväinen, niin erotkaa ilman sitä kolmatta panopuuta ihan reilusti. Mutta kun aikuisilla ihmisilla ei ole kanttia ottaa elämäänsä omiin käsiin muuten kuin näiten salasuhteitten kautta. Ei uskalleta jäädä yksin ja selvittää päätään, vaan hypätään suoraan uuteen sänkyyn nussimaan, ettei vain tarvitse kohdata itseään mitä todellisuudessa on."
Miten tämä nyt olisi helpompaa lapsille että erottaisiin ensin?
"Lapsia käytetään sitten pelinappuloina tässä likaisessa aikuisten pelissä. JA SITTEN VIELÄ TÄÄLLÄ SELITETÄÄN ETTEI LAPSET KÄRSI!! Lapset ovat tuntevia ihmisiä siinä missä te aikuiset, mutta ei sellaisella elämän kokemuksella varustettu kuin aikuiset ihmiset, joilla pitäisi myös järjenkin pelata, eikä aivojen olla sielä alapäässä."
Tämä lasten käyttäminen pelinappuloina on sitten kyllä yleensä sitä petetyn touhua. Haetaan kostoa pettäjälle ajattelematta lainkaan lapsia. Ymmärrän kyllä petetyn vihan tunteet, mutta kun nyt syyllistät pettäjän tästäkin niin puhut sontaa. Aikuisten keskeiset ongelmat hoidetaan aikuisten kesken ja lapsia ei sekoiteta siihen. Lapset todellakin ovat tuntevia ihmisiä kuten me aikuisetkin ja aikuisilla pitää olla vastuu siitä ettei anna vihansa sokaista ja ja käyttää nimenomaan sitä peräänkuuluttamaasi järkeä.
Kerro nyt muutamasta esimerkistäni missä niistä lapsi kärsii eniten ja kerro kuka sen lapsen kärsimyksen konkreettisesti aiheutti:
Vanhemmat eroavat omien ristiriitojensa vuoksi ilman ketään kolmatta osapuolta. Lapset eivät tiedä eron todellista syytä.
Vanhemmat eroavat pettämisen vuoksi. Lapset eivät tiedä eron todellista syytä.
Vanhemmat eroavat pettämisen vuoksi ja toinen osapuoli alkaa joko manipuloida lapsia toista vastaan kostoksi tai sitten yrittää kaikkensa hankaloittaakseen esim lasten tapaamista.
Olkoonkin että pettäminen on väärin (omasta mielestäni eroaminen parempi vaihtoehto), on aivan turha vedota lapsien kärsimyksiin näissä sivusuhteissa.
Vedotaan siihen että esim isä on pois lapsen luota koska hänellä on salasuhde, no lapselle on aivan sama onko isä ylitöissä vai missä muualla koska hän asiasta ei mitään tiedä.
Vedotaan siihen että lapsi vaistoaa ongelmat kotona (koska toinen pettää), no lapsi vaistoaa aivan samalla tavalla kaikki muut ongelmat ja kärsii huonosta ilmapiiristä.
Vedotaan siihen että petetyllä on oikeus tunteisiin ja häntä ei voi siitä syyttää jos käsittelee niitä lapsien kuullen. Miksi ihmeessä sitten pettäjää syyllistetään tunteista ja käsketään käyttämään järkeä?
..... mutta täyttä totta !
Tässä muutama kirjoittaja väittää ettei lapset kärsi pettämisestä ja että pettäminen on vain oire.
Mutta mietittekö että käytöksellänne neuvottele myös lapsianne, et sit kun suhteessa menee huonosti niin pettäkää!!
Pidättekö lapsia jonain kavereina joille kerrotaan kaikki?
Kerrotteko lapsille taloudellisista ongelmista?
Kerrotteko lapsille omista seksuaalisista ongelmistanne sen puolisonne kanssa?
Kerrotteko lapsille henkisistä ongelmista puolison kanssa?
Kerrotteko lapsille ihan kaikki aikuisten jutut ja ongelmat?
Jos vastasitte kysymyksiin kyllä, sitten ihmettelen että onko lapsi teille joku aikuisen ihmisen korvike jolle voi purkaa huolensa?
Jos vastasitte ei, sitten ihmettelen miksi, ku ette muista ongelmista kerro, katsotte aiheelliseksi kertoa lapselle toisen vanhemman uskottomuudesta?
Sillä jokuhan hänelle siitä kertoo jos hän kerran kärsii, tuskin kuitenkaan se uskoton osapuoli sitä salasuhdettaan ylläpitää lasten nähden.
miksi muka lapset eivät kärsi kun isä tai äiti käy vieraalla naisella tai miehellä. Kyllä lapsi vaistoaa sen että se joka pettää niin se näkee että sillä ei ole asiat kunnossa ilman että siitä lapselle sanottaisiin jotain.
Tottakai lapsi näkee että asiat eivät ole kunnossa, mutta todennäköisesti siinä liitossa jossa toinen pettää, ei muutenkaan ole kaikki kunnossa, joten ihan samalla tavalla se huono ja ahdistava ilmapiiri on olemassa.
Otetaan nyt esimerkki:
a)Vanhemmat eivät vaan tule toimeen, asioista ei osata puhua ja ongelmia ei osata ratkaista. Ilmapiiri kotona on ahdistava ja painostava. Todennäköisesti molemmat vanhemmat kokevat tilanteen vaikeaksi, eroakin mietitään, mutta ratkaisuun vaan ei kummallakaan ole kanttia. Lapset vaistoavat tilanteen ja kärsivät.
b)vanhemmat eivät tule toimeen keskenään, asioista ei puhuta vaan annetaan olla ja toinen vanhemmista hakee itselleen sivusuhteen. Ilmapiiri kotona on ahdistava ja painostava. Todennäköisesti ainakin se petetty osapuoli kokee elämän vaikeaksi, eroakin mietitään mutta kumpikaan ei vaan saa aikaiseksi. Lapset vaistoavat tilanteen ja kärsivät.
Herääkin kysymys, miksi lapset kärsisivät enemmän tapauksessa b? En ole väittänytkään etteivät lapset vaistoa että jotain on vialla, mutta kun olen vakaasti sitä mieltä että kukaan ei hae itselleen salasuhdetta jos parisuhde on kunnossa, joten hakeepa hän sen suhteen tai ei, lapset kyllä vaistoavat ettei kaikki ole hyvin. Ja nyt jos joku sanoo että se petetty ei ole huomannut että suhteessa on jotain vialla, eli kaikki on ollut ihan hyvin, niin sitten on kyllä kovin itseensä käpertynyt eikä huomaa että toiselta nyt puuttuu jotain.
miten lapset näkisivät että jompikumpi vanhemmista käy vieraissa?
Ihan oikeasti, tällä palstalla saa usein lukea kuinka puoliso ei ole tiennyt/arvannut jne. että toisella osapuolella on ollut pitkään avioliiton ulkopuolinen suhde, niin kuinka ne lapset sen arvaisivat.
Kyllä se on niin, että kun puoliso jää pettämisestä kiinni, niin kyllä se petetty osapuoli "musta maalaa" pettäjän niin, että se ei jää lapsilta tiedostamatta. Joten kyllä tässä on kysymys siitä, että miten me aikuiset hoidamme ongelmamme, ja todellakaan ne lapset eivät ole meidän "sydän" ystäviä, joille tälläisiä asioita jutellaan.
Lapset eivät kärsi itse pettämisestä vaan vanhempien huonoista väleistä ja kodin ahdistavasta ilmapiiristä johtuupa se sitten pettämisestä, taloudellisista ongelmista, toisen puolison tarpeiden laiminlyönnistä tai muista sovittamattomista ristiriidoista.
Ja pettäminenhän on yleensä seuraus jostain em asioista.
sivusuhde kuin oma lapsi. Aivan kuten mun entiselle vaimolle. Vaikka lapsi ei tiennyt mitään sivusuhteesta, niin lapsi 7v kysyi minulta mikä äitiä vaivaa, onko se kipeä vai mikä on. On siis omakohtainen kokemus miten lapsi reagoi tilanteeseen. Tyttö ei halunnut mennä kouluun. ei syönyt juuri mitään, ja ihmetteli mikä äitiä vaivaa, ja koskaan en puhunut tytölle mistä oikein on kysymys.
Kun sain selville vaimoni salasuhteen, kysyin monesti, että etkö huomaa miten yhteinen tyttäremme kärsii kun laiminlyöt häntä.
Mutta aina sama vastaus, Timo (nimi muutettu) on hänelle nyt elämän tärkein asia. Tällä hetkellä tyttäremme on 18v, eikä halua olla äitinsä kanssa missään tekemisessä.
jotka osaa selvittää ongelmanssa ensin? Yleensä pettäjät hakevat sen kolmanen osapuolen itselleen ja se lisää niitä ONGELMIA! Eikö isä ja äiti ole aikuisia ihmisiä, joilla on elämänkokemusta takanaa, selvittäisivät ongelmanssa ensi ja jos eivät pysty selvittämään niin eroavat ilman sitä KOLMATTA PANOPUUTA! Lapsien kannalta tämä on parempi, että eroavat ilman että siinä on joku kolmaskin vielä sössimässä välissä.
Monesti murkku ikäinen näkee kaupungilla isänsä tai äitinsä toisen seurassa ja saattaa vielä näkeä näiden hempeän hetkenkin. Murkku joutuu sellaiseen tilanteeseen johon hänen ei pitäisi joutua, hän tietää toisen vanhemman pettävän, mutta ei uskalla kertoa sitä petetylle, koska tietää siitä seuraavan avioeron ja perheen rikkoitumisen. Hän kantaa sisällään melkoista tuskaa ja oireilee ulospäin, mutta vanhemmat eivät välttämättä huomaa sitä ja laittavat sen murkkuiän piikkiin.
Petetty tuo tunteensa esiin kun tilanne laukiaa silmille ja pettäjä syyttää avoimesti lasten läsnä ollessa tätä petettyä huonoksi puolisoksi. Koska haluaa itselleen martyyrin kruunun päänsä päälle. Sitten siihen tilanteeseen tuodaan tämä kolmaskin vieras ihminen, isä pakkaa tavaransa ja lähtee uuden naikkosen mukaan tai äiti lähtee uuden miekkosen luo ja ottaa lapset mukaan.
Kyllä siinä lapset joutuu kasvamaan aikuiseksi liian varhain ja saavat erittäin hyvän mallin hoitaa tulevaisuudessa omaa parisuhdettaan. Eli kun tulee ongelmia niitä ei tarvitse selvittää vaan etsitään kolmas ihminen parisuhteeseen jolla ne pahenee entisestään ja jäävät lopulta selvittämättä kokonaan.
Eiköhän Suomessa ole jo ihan tarpeeksi näitä lapsia jotka on mallin saanneet paskapää vanhemmiltaan!
Ja kakkoset, miksi pitää pakkautua sellaisen seksiseuraksi, joka ei saa hoidettua nykyisessä suhteessa ongelmia kuntoon vaan lähtee pettämään? Miksi te luulette olevan parempia kuin se nykyinen puoliso ja millä oikeuttatte perheen rikkomisen ja lapsien kärsimyksen? Äläkää puhuko rakkaudesta jos kerran rakastuu niin eroaa ensin, ennen kuin alkaa kokeilemaan millainen tämä uusi kumppani on seksissä?
Sinun miellestä lapset kärsii vanhempien huonoista väleistä, kyllä ne kärsii, mutta jos pettäminen on syy tähän lasten kärsimiseen niin silloihan se on se todellinen syy.
Siis tuohan olisi ideaali tilanne että ihmiset osaisivat selvittää ongelmansa keskenään aikuisten tavoin. Siitä en lainkaan kiistele, enkä ole eri mieltä kanssasi. Mutta nyt kun elämme maa nimisellä planeetalla jossa asukkaina ovat ihmiset, en usko että tuo haave tulee koskaan toteutumaan.
Totta tuokin että eroaisivat ensin ja sitten vasta hakisivat uuden. ja totta että jos erotaan niin että toisella on jo uusi suhde, olisi ainakin korrektia kakkosen olla sotkeutumatta millään lailla tähän erovaiheeseen.
Mutta nyt olikin kyse siitä että kärsivätkö lapset pettämisestä. Ja olenkin edelleen sitä mieltä että varsinaisesti pettämisestä lapset eivät kärsi, vaan siitä yleisestä huonosta avioliitosta ja kodin ilmapiiristä. Tuo sinun MONESTI juttusi murkkuikäisistä oli kyllä suht liioiteltua, ja tuolla aiemminhan joku kertoi tällaisesta tapauksesta oman isänsä kohdalla. Jos todella näin pääsisi käymään että lapsi näkisi tai jotain, on kyllä ihan aikuisten ja varsinkin sen pettäjän vastuulla puhua tämän murkun kanssa asiasta.
Tätähän minä juuri peräänkuulutin, että on avioliitossa sitten mitä tahansa ongelmia joita selvitellään, ne selvitellään AIKUISTEN kesken. Ei siihen tarvitse lapsia paikalle todistamaan raahata. Pettämisen selviäminen ei ole yhtään eri asia kuin mikä tahansa selvittelyä ja riitelyä vaativa avioliiton tilanne. Aikuisen ihmisen pitää hallita itsensä ja tunteensa AINA jos lapsia on paikalla. Mikään, ei edes se että puoliso on pettänyt ole oikeutus sille että lasten kuullen aletaan ruotia asioita joita lapsi ei ymmärrä.
Tuohon kakkosille annettuun kommenttiin en ota kantaa, sillä mielestäni se ei oikeastaan kuulu tähän lapsiasiaan.
"Sinun miellestä lapset kärsii vanhempien huonoista väleistä, kyllä ne kärsii, mutta jos pettäminen on syy tähän lasten kärsimiseen niin silloihan se on se todellinen syy."
Tätä lausetta en ymmärtänyt.
Tarkoitit varmaan että jos pettäminen on syy näihin huonoihin väleihin niin sittenhän se pettäminen on syy siihen että lapsi kärsii, tulkitsinko oikein?????
Jos tätä tarkoitit, olen sitä mieltä että EI KUKAAN jolla liitossa kaikki on hyvin, pidä vuosia kestävää salasuhdetta. Kyllä näissä tapauksissa liitossa on jo todella pahasti pielessä moni asia, pettäminen ei ole syy huonoihin väleihin vaan pettäminen on seuraus jostain. Toki pettäminen ei mitenkään ainakaan korjaa tilannetta, päinvastoin.
Nämä "luulin että kaikki on hyvin" jutut ovat täyttä hölynpölyä tai sitten kyseessä on todella itsekeskeinen ihminen jollei puolisossaan huomaa jo oireita ennen tämän pettämisen alkamista.
Itse olen eronnut pitkästä avioliitosta ilman kolmatta osapuolta ja eromme aikoihin vielä kotona asunut lapsemme sanoi erosta kuullessaan että kyllä hän sen on arvannut, niin painostava ilmapiiri on ollut vaikka emme riidellet emmekä mitään. Toinen lapsemme joka oli jo muuttanut pois kotoa, oli aivan ällikälle lyöty. Hän ei olisi mitenkään saattanut arvata moista.
Eli näin se vaan menee, kukaan joka ei liittoa joka päivä seuraa vierestä ja hyvin läheltä, ei pysty tietämään miten liitossa menee, olkoonkin kuinka läheinen ihminen tahansa.
Kysyin isältäni 11 vuotiaana, että onko sillä toinen. Vastasi silloin, että ei, mutta puolen vuoden päästä tuli ero äidin kanssa, toisen takia ja suhdetta oli kestänyt jo 2 vuotta!
Mieti sitä sitte, ettei lapsi vaistoa.
ymmärretty sun pointtisi ihan yhdestä viestistä, ei tarvitse jokaiselle keskustelijalle erikseen vastata samalla lailla.
että täällä on vain raivopää ämmiä jauhamassa paskaa ja puollustelemassa omia tekojaan. Tehän siitä lapsen tulevaisuudesta ette kuitenkaan hevon paskaa välitä siitä lapsesta!
Teette väärin ja sen tiedätte, yritääte vain täällä puollustautua mikä on turhaa koska teette kuitenkin väärin!!!!!!!!!!!!!!!!
Kyllä lapset vaistoavat kodin ilmapiirin, he myös näkevät vanhempien viilentyneet välit. Kysymys onkin siitä, keitä halutaan suojella? Lapsille voi kertoa ja täytyykin kertoa, mitä on tapahtunut, koska myös heillä on oikeus tietoon. Kertomisen tulisi tapahtua siten, että lapsen ikä ja ymmärryskyky otetaan huomioon.
Mikäli eroon päädytään, eron syyt tulisi kertoa lapselle, ettei hän kuvittele itse olevansa syyllinen tapahtuneeseen.
Lasta tulisi suojella aina konfliktitilanteissa, mutta suojelemisen tulisi kohdistua nimenomaan lapseen, ei syyllisyyttä potevaan aikuiseen. Suojelemista ei ole se, että tosi asioita pyritään salailemaan ja asioita vääristellään. Lapsen ymmärryskyky ei ole kovinkaan hyvä, mutta ei se parane myöskään valehtelemisen avulla.
Mikäli ei kestä tekojensa seurauksia, silloin on tullut tehtyä pahoja virheitä. Lasten ei tarvitse näistä virheistä vastuuta kantaa, lapsilla on oikeus totuuteen ja tietoon heitä koskettavista asioista. Miten asioista sitten kerrotaan, se on vaikeampi juttu.
Missään tapauksessa ei lapsia suojella siten, että salataan eron syyt, silloin pyritään suojelemaan aikuisia.
Todellakin lapsi vaistoaa sen viilentyneen ilmapiirin ja toki lapsella on oikeus siihen että myös hänelle selvitetään muuttuva perhetilanne.
Kuitenkin on molempien vanhempien vastuulla se, että lapselle selitetään asiat asioina, ei niin että katkera petetty vuodattaa oman pahanolonsa lapsen niskaan ja näin todellakin laittaa lapsen kärsimään.
Lapselle voi ihan reilusti ja asiallisesti selittää että "äiti ja isä nyt eroavat koska isä haluaa asua toisen naisen kanssa, mutta se ei tarkoita sitä etteikö isä olisi silti sinun isäsi".
Lapsi kyllä sitten osaa kysyä sen mikä häntä asiassa vaivaa.
Lasta pitää kuunnella ja vastata hänen kysymyksiinsä. Nyt vaan tuntuu siltä että täällä menee vähän jauhot ja ryynit sekaisin ja petetyt haluavat ymmärrystä sille että kaatavat katkeruutensa lapsen kannettavaksi ja haluavat lasten kustannuksella vähän lisää myötätuntoa.
"Sinun miellestä lapset kärsii vanhempien huonoista väleistä, kyllä ne kärsii, mutta jos pettäminen on syy tähän lasten kärsimiseen niin silloihan se on se todellinen syy."
Lause tarkoittaa sitä, että lapset kärsii vanhempien riidoista, mutta usein syynä on toisen uskottomuus eli on kärähtänyt vieraissa juoksemisesta. Silloin muut ongelmat on jätetty hoitamatta ja lähdetty hoitamaan niitä kakkosen kanssa. Silloin syy on pettäminen kun on paettu ongelmia toisen syliin. Kyllä lapset ovat nykyään jo niin viisaita, että tajuavat missä mennään vai mennäänkö missään.Tarkoitan myös sitä, että aikuisten tulisi miettiä ensi sijaisesti lapsia sitten itseään ja omia halujaan.
Jos kerran liittoa ei saa toimimaan, niin erota ilman kolmatta osapuolta. Silloin lapsille pitää selittää se, ettei ero johdu heistä vaan vanhemmat eivät pysyt elämään enää keskenään, mutta kumpikin rakastaa lapsia ihan samallalailla kuin ennen eroa.
No tuo murkkujuttu, olen nähnyt ja kuullut muutaman murkun joutuneen tällaiseen tilanteeseen ja kun on kummallekin vanhemmalle lojaali, niin kantaa murheet sisällään itse.
Johan tässä ketjussa yksi nainenkin kertoi että isä petti äitiä ja hän petti miestään. On täysin turhaa väittää etteikö tuollaiset asiat olisi osaltaan opittuja.
Perheväkivalta periytyy ja hyväksikäyttö periytyy. Lisäksi jos kaveripiirissä on petturi, pettäminen normalisoituu. Vanhempien petturointi vaikuttaa aivan varmasti tähän suuntaan, se on vissi ja varma.
Jos pyytettömästi rakastettu ihminen tekee niin, ei se voi olla ihan karmeata.