Suosittelen, että väkivaltaa kohdannut nainen hakee mieluummin ammattiapua kuin turvautuu ystäviinsä tai sukulaisiin. Ikinä et voi tietää mitä he asiasta ajattelevat, mitä sanovat ja millainen asenne heillä on.
Oma tarinani on sellainen, että erehdyin kertomaan äidilleni miehen väkivaltaisuudesta. Äitini mielestä miehellä on oikeus olla mustasukkainen, olen provosoinut ja ärsyttänyt miestä ja minun tulee kunnioitta miestä. Äitini suurin huoli oli se, että aiheutan häpeää perheelle eroamalla ja kertomalla asiasta ulkopuolisille. Aina naisen vika, jos mies käyttäytyy huonosti.
Tämän jälkeen en uskaltanut puhua asiasta kenellekään, kun ajattelin että vika on minussa kun kerran äitinikin niin sanoi. Mitään vakavaa fyysistä vauriota ei koskaan tapahtunut, joten helpostihan mies sai syyllistettyä että kuvittelen kaiken.
Toinen asia on se, että joku voi alkaa syyllistämään väkivallan uhria siitä, että tämä elää väkivaltaisessa suhteessa. Ei sekään hyvältä tunnu kun aina uudestaan kuulen kuin ihmiset puhuvat minun aikanani (tietämättä asiastani mitään) kuinka tyhmä on sellainen nainen joka sietää henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa.
Entäs jos ei tiedä, että olisi olemassa toisenlaistakin elämää.
Oma tarinani on sellainen, että erehdyin kertomaan äidilleni miehen väkivaltaisuudesta. Äitini mielestä miehellä on oikeus olla mustasukkainen, olen provosoinut ja ärsyttänyt miestä ja minun tulee kunnioitta miestä. Äitini suurin huoli oli se, että aiheutan häpeää perheelle eroamalla ja kertomalla asiasta ulkopuolisille. Aina naisen vika, jos mies käyttäytyy huonosti.
Tämän jälkeen en uskaltanut puhua asiasta kenellekään, kun ajattelin että vika on minussa kun kerran äitinikin niin sanoi. Mitään vakavaa fyysistä vauriota ei koskaan tapahtunut, joten helpostihan mies sai syyllistettyä että kuvittelen kaiken.
Toinen asia on se, että joku voi alkaa syyllistämään väkivallan uhria siitä, että tämä elää väkivaltaisessa suhteessa. Ei sekään hyvältä tunnu kun aina uudestaan kuulen kuin ihmiset puhuvat minun aikanani (tietämättä asiastani mitään) kuinka tyhmä on sellainen nainen joka sietää henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa.
Entäs jos ei tiedä, että olisi olemassa toisenlaistakin elämää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä sain jo murrosiästä lähtien kuulla äidiltäni uskomusta, että hakatut naiset ovat yleensä provosoineet miehensä lyönnit. Tuloksena tästä tietysti oli, että kun minua myöhemmin nuorena aikuisena avoliitossani lyötiin, en uskaltanut siitä vanhemmilleni kertoa. Ajattelin, etten kestäisi kaiken päälle vielä sitä, että minua alettaisiin syyllistää. Minua olisi syytetty vähintäänkin huonosta miesvalinnasta tai siitä, että enkö parempaa miestä saa.
En kuitenkaan ollut tieten tahtoen valinnut sellaista miestä, vaan hän muuttui yhteenmuuttomme jälkeen. Senkin jälkeen väkivalta oli ensimmäiset kuukaudet vain henkistä.
Erosin kyllä avomiehestäni heti lyöntien tultua kuvioon. Olisi vain pitänyt erota jo aiemmin, eli silloin, kun henkinen väkivalta alkoi. En eronnut, koska mielessäni kummittelivat äidin (ja monen muunkin) sanat siitä, kuinka nykyään ollaan aivan liian vaativia ja erotaan aivan liian helposti. Ei yritetä tarpeeksi. No, minäpä sitten yritin ja toivoin parasta.
Sain kuulla varsinkin siitä, että naiset ottavat nykyään niin paljon eroja. Eikä näille päivittelijöille tule mieleen, että osa eroista johtuu henkisestä tai fyysisestä väkivallasta, josta ei haluta taikka uskalleta (esimerkiksi miehen koston pelosta) sukulaisille ja tuttaville kertoa. Tai esimerkiksi uskottomuudesta.
Siispä päädytään kertomaan, että kasvoimmme erillemme tai vastaavaa. Mutta sitten sinut saatetaan luokitella siihen porukkaan, joka ei arvosta sitoutumista tai odottaa kaiken tulevan ihmissuhteissa helposti, vaikka asia olisi ihan päinvastoin.
Kaveripiirissänikin oli naisen syyllistäjiä. Minäkin sain usein kuulla, kuinka jonkun kaverini mielestä väkivaltaisen miehen kanssa olevat naiset ovat tyhmiä tai haluavatkin tulla hakatuiksi, kun eivät kerran sellaista miestä jätä.
Minä jätin avomieheni hyvin nopeasti eli heti fyysisen väkivallan alettua, mutta silti tuollaiset kommentit satuttivat. Sekä se, että jotkut kaverini totesivat, kuinka heille ei kukaan pääsisi tekemään edes henkistä väkivaltaa fyysisestä puhumattakaan, koska he jättäisivät sellaisen miehen.
Minä taas tiedän, ettei väkivaltaisen miehen jättäminen ole aina helppoa, vaikka se minulta onnistuikin. Tajuan, että minulla oli tuuria. Mieheni fyysinen väkivaltaisuus ei ollut pahimmasta päästä, lapsia ei ollut ja yhteistä omaisuutta hyvin vähän. Ja pääsin onnekseni lähtemään suhteesta melko alkuvaiheessa. Miehen henkinen väkivalta tosin jatkui ajoittain eron jälkeenkin. Moneen muuhun verrattuna olen kuitenkin päässyt helpolla.