Eli "Mikä varten sinä elät eläämäsi?"
Löytyykö vastausta, vai pitääkö vielä pohtia elämää?
Ajatuksia?
Lainaten mukavasti vanhan kunnon Veikko Antero Koskenniemen runokokoelmasta Elegioja:
3.
"Yksin oot sinä, ihminen, kaiken
keskellä yksin, yksin syntynyt oot,
yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa
luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta
jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas
luulet ihmisen, kaltaises -- vierasta
lämmititkin! Silmää löytänyt et, joka vois
sun katsehes kestää, kättä sa et, joka
ei liukunut luotasi pois. Kylmä on
ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on
liikkumaton. Leikkihin kumppanin
löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on
luonut, houreen, jok' katoaa, kun sitä
kohti sa käyt. Niin olet yksin, sa ihminen,
yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt
oot, yksin sa lähtevä oot, yksin erhees
kätket ja yksin kyyneles itket. Ainoa
uskollinen on oma varjosi vain."
Meinasin tehtailla isompaa alotusta mutta se lipesi vähän käsistä, joten tässä lyhyempänä versiona.
Löytyykö vastausta, vai pitääkö vielä pohtia elämää?
Ajatuksia?
Lainaten mukavasti vanhan kunnon Veikko Antero Koskenniemen runokokoelmasta Elegioja:
3.
"Yksin oot sinä, ihminen, kaiken
keskellä yksin, yksin syntynyt oot,
yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa
luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta
jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas
luulet ihmisen, kaltaises -- vierasta
lämmititkin! Silmää löytänyt et, joka vois
sun katsehes kestää, kättä sa et, joka
ei liukunut luotasi pois. Kylmä on
ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on
liikkumaton. Leikkihin kumppanin
löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on
luonut, houreen, jok' katoaa, kun sitä
kohti sa käyt. Niin olet yksin, sa ihminen,
yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt
oot, yksin sa lähtevä oot, yksin erhees
kätket ja yksin kyyneles itket. Ainoa
uskollinen on oma varjosi vain."
Meinasin tehtailla isompaa alotusta mutta se lipesi vähän käsistä, joten tässä lyhyempänä versiona.
Vastaukset 19
Vanhimmat
pieni kirjoitusvirheeni :P
Mä elän mun syntyvää lasta varten, tieto siitä syntyvästä elämästä rauhottaa mua ja antaa mun elämälle syvemmän merkityksen.Mulla on tarkotus =)
Toivotan Onnea ja Menestystä :D
Mä käännän tuon kysymyksen toisinpäin, että jos nyt kuolisin, niin mikä vaikutus sillä olisi ympäristööni. Muksuilla ei olis isää, vanhemmillani esikoista, avokilla miestä jne. Myös minä menettäisin yhteisen tulevaisuuden rakkaideni kanssa.
Elän kokeakseni.
muiden muassa läheisistä ja tärkeistä ihmisistä. Tunnetko täydellistä tyytyväisyyttä itseesi, itsessäsi?
"Elän kokeakseni"
Hemmetin hyvä :)
mul on vaan selkeä ja hyvä olo.
vastauksista :)
Huonona päivänä:
"Nous taloni yhdessä yössä
kenen toimesta, herra ties.
Se auttoiko salvutyössä,
se Musta kirvesmies?
On taloni kylmä talo
sen ikkunat yöhön päin.
Vain epätoivon jäinen palo
on tulena liedelläin.
Ei ystävän, vieraan tulla
ole ovea laisinkaan.
Vain kaks on ovea mulla, kaks:
uneen ja kuolemaan."
-Uuno Kailas-
Hyvänä päivänä:
"Niin pieniksi kasvoimme äskettäin
olit vaahteran lehdellä vierelläin.
Niin väljästi mahduimme sekuntin rakoon
kuin aika ois antanut onnemme jakoon.
Ei silmäni kanna ilon laidasta laitaan -
kuin pieniksi joskus tulla taitaan!"
-Aaro Hellaakoski-
on pakko. Yritän muokata siitä mahdollisimman onnellisen.
on pirun hauskaa ja kuolleet tietävät vain, että elävänä on parempi.
että elän ja olen täällä lasteni takia. He tarvii mua vielä pitkään.
Ja uskon kyllä, että tämä elämä on askel jotain parempaa kohti. Kuoleman jälkeen meitä odottaa jotain hienoo ja upeeta- ilman kärsimyksiä ja pahuuksia :)
kärsimystä ja pahuutta ilman ihmistä?
pahuus ole ihmisestä lähtevää.
Eikö taivas sitten olisi ilman ihmistä?
Taivaalla tarkoitan sitten sitä lopullista hyvää paikkaa ymsymsyms
Pääseekö seepra raidoistaan ikinä..
Oon pohtinu tätä kysymystä aika paljon, mutta vieläkään ei oo tullu mieleen mitään oikeasti järkevää. Sinällään en usko että kenelläkään on mitään kauhean erikoista tarkoitusta täällä, jos siis ajattelee pidemmällä kaavalla tätä hommaa. 10000v päästä kukaan ei muista enää yhtään mitään täällä tapahtuneesta.
Sen takia yleensä vaan päädyn siihen vastaukseen että katsellaan mitä tulee vastaan, mutta mitään erikoista en odota.
Sinällään voi sanoa että tää on negatiivinen kanta ajatella tätä asiaa, mutta oikeastaan ainoa asia mitä ihminen odottaa täällä on loppua. Sulla voi olla mukavia asioita siinä matkalla, mutta ainoastaan yksi täysin varma asia. Kaikki muut asiat mitä tapahtuu on vain mukava lisä elämän varrella mutta koska niiden tapahtumista ei ikinä voi pitää varmuutena niin niitä varten ei myöskään voi elää.
kaikki menee, ennemmin tai myöhemmin.
Kikka on oppia.
Täydentää itseään, sieluaan.
Jatkaa matkaa, loppuun asti.
Yksin, kuitenkin.
Biisi joka mielestäni sopii, ainakin omaan tunteeseen
http://www.youtube.com/watch?v=23Cca-7UX-E
päättivät lisääntyä ja siinä on syy miksi minä elän.
Varttuessani vanhemmaksi älysin etten elä muita varten vaan itseäni varten ja siinä on selitys miksi minä elän.
Minä elän elämääni itseäni varten.
*Kiitos* :)