Olen eroamassa avokumppanistani, jonka kanssa minulla on neljä lasta. Mieheni omistaa asuntomme, kesämökin sekä joitakin osakkeita. Itse en omista oikeastaan mitään, kaikki on mieheni nimissä. Hän kävi töissä kun itse hoidin lapset kotona.
Onko minun mahdollisuutta vaatia mieheltäni omaisuutta eron tapahtuessa? Lapset jäävät minulle.
Onko minun mahdollisuutta vaatia mieheltäni omaisuutta eron tapahtuessa? Lapset jäävät minulle.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oliko tämä kenties joku vitsi ?
Jos miehes kerran omistaa kaiken niin aivan turha alkaa ruikuttamaan mitään.
Ei ole mahdollista, jos kerran olette avosuhteessa ja miehesi omistaa kaiken.
Otsikkosi on sikäli väärä, että mitään omaisuuden jakoa ei avoliiton osalta ole. Valitettavasti sinun kannaltasi. Avoliitto on näissä omaisuusasioissa sama kuin mikä tahansa matti ja maija meikäläisen keskinäinen sopimus - jos yhteistä omistusta ei ole, ei sitä jälkikäteen voi vaatia.
Tilanteesi on sikäli hankala, jos lapset ovat vielä sen ikäisiä, että asuvat kotona, että suosittelen avun hakemista hiukan paremmalta taholta kuin nettipalstalta. Miehen omaisuuteen et siltikään pääse käsiksi, mutta jos lapset tulevat jatkossa asumaan sinun kanssasi ja joudut lähtemään yhteisestä kodistanne, niin kunnan oikeusapu ja sosiaalitoimi voisivat tarjota jotain vinkkejä alkuun pääsemiseen.
Periaatteessa ei sinulla ole oikeutta miehen omaisuuten. Mutta ainahan voit keskustella hänen kanssa ja päästä yhteisymmärrykseen. esim. Kesämökillä voisit käydä lapsien kanssa? Huonekalut ym. kodinkoneet on syytä jakaa ajatellen sitä kumman luona lapset ovat enemmän. Jos ex miehelläsi on sydäntä yhtään antaa hän lastensa äidille jotain mitä yhteisenä aikana yhdessä hankittiin. Osakkaita ja talon/mökin rahoja ei tarvitse jakaa. ne on miehen mutta muusta tavarasta yms. voi aina keskustella.
Avioeroa ja avoeroa.
Siinä on niiden eroavaisuus: Toisessa eron jälkeinen tulevaisuus on molempien osalta periaatteessa turvattu (avioero), ja toisessa taas olette tyttö ja poikaystävä. Sillä ei ole mitään merkitystä avoerossa, että tuleeko eron jälkeen toinen toimeen vai päätyykö kadulle.. Laki ei siitä välitä. Vain sillä on merkitystä, että mitkä asiat ovat kenenkin nimissä.
Oikeuteen et voi viedä, sillä he eivät asialle voi mitään. Sama kun asuisit ensin viikon kaverisi luona ja sitten kun teille tulee riita, haluatkin yht'äkkiä puolet hänen talostaan. Teidän suhdettanne ei ole rekisteröity, että olisitte lain mukaan mitään muuta kuin rakastavaiset, ettekä välttämättä sitäkään.
Eli kaikki, ja siis tarkoitan KAIKKI autosta, talosta ja irto-omaisuudesta lähtien, jotka ovat miehesi nimissä, kuuluu miehellesi.
Mutta hätä ei onneksi ole tämännäköinen: Ainahan voit hänen kanssaan keskustella. Avoerossa kaikki on keskustelun varassa. Ja avoeronkin jälkeen on mahdollisuus että miehesi voi joutua maksamaan elatusapua sinulle.. Paljon muuta häntä ei voi pakottaa tekemään, ellei halua antaa hänen nimissään olevaa taloa, autoa tai muuta omaisuuttaan sinulle.
Välttääkseen sinun tilanteesi joutumisen, monet menevät naimisiin ennen lasten tekoa tai ennenkuin muuttavat "pysyvällä tähtäimellä" yhteen / aloittavat yhteisen elämänsä tosissaan. Sillä kun rahaa käytetään paljon yhteiseen elämään; taloon tai autoon, se kaikki raha menee hukkaan toisen puolelta ellei sitten ole naimisissa, ja ehkä ole sitten tehnyt avioehtoa.
Avioliitossa pari voi päättää tehdä avioehdon, jolla jompikumpi varmistaa että jokin osa taloa tai muuta omaisuutta jää mahdollisen eron edessä hänelle. Mikäli avioehtoa ei ole tehty, kaikki menee tasaisesti puoliksi ja neuvoteltavaa jää enemmän eron jälkeen, kuten kumpi saa talon ja kumpi joutuu sitten maksamaan toiselle puolet talon arvosta.
Edelleen olen aina yhtä masentunut, kun ihmiset eivät ymmärrä naimisiinmenon merkitystä. Eihän siihen tarvitse rahaakaan pistää kiinni, vaan sen voi suorittaa laittamalla pelkät nimet paperiin! Ja varsinkin, jos perheessä on lapsia, naimisiinmeno kannattaa myös taloudellisesti. Vain naimisiin menneet parit saavat lasten hoitoon rahallista tukea, ellei se nyt ole muuttunut vähän aikaa sitten.
Kaikkea hyvää sinne, jaksamista, ja toivottavasti varsinkin lasten takia saatte asian hoidettua! :)
"Edelleen olen aina yhtä masentunut, kun ihmiset eivät ymmärrä naimisiinmenon merkitystä. Eihän siihen tarvitse rahaakaan pistää kiinni, vaan sen voi suorittaa laittamalla pelkät nimet paperiin!"
Eikö se nyt kuitenkin ole helpompaa olla vaan avoliitossa, kuin mennä naimisiin ja tehdä täysin avioehdon poissulkeva avioehto? Selviää ainakin kahta allekirjoitusta vähemmällä. Mitään taloudellista hyötyä en ymmärrä menettäväni, kun olen avoliitossa.
"Ja varsinkin, jos perheessä on lapsia, naimisiinmeno kannattaa myös taloudellisesti. Vain naimisiin menneet parit saavat lasten hoitoon rahallista tukea, ellei se nyt ole muuttunut vähän aikaa sitten."
Joo, on muuttunut. Siviilisäädyllä ei ole nykyään mitään vaikutusta lasten hoidon kustannuksiin.
Missasit pointtini, mutta eipä se mitään. Pilkun nussijoita on joka kulmassa :)
"Eikö se nyt kuitenkin ole helpompaa olla vaan avoliitossa, kuin mennä naimisiin ja tehdä täysin avioehdon poissulkeva avioehto? Selviää ainakin kahta allekirjoitusta vähemmällä. Mitään taloudellista hyötyä en ymmärrä menettäväni, kun olen avoliitossa. "
- Alkuperäisen viestin kirjoittaja olisi hyötynyt avioliitosta. Ei kaikki siitä hyödykään, jonka vuoksi itsekään en edes mieti avioliittoa vielä vaikka pitkäaikaisen miesystäväni kanssa olemme seurustelleet ylä-asteelta saakka.
Aloittaja olisi hyötynyt siitä nimenomaan tavaroiden jaossa. Nyt hän ei jäisi puille paljaille, ilman asuntoa, autoa, irto-omaisuutta; hänellä olisi rahaa ostaa uusi asunto tai hänelle olisi voinut jopa jäädä koko asunto jonne lapset olisivat voineet jäädä.. Mutta hän ei ollut tajunnut että kannattaisi mennä naimisiin ennen kuin lapsia tai yhteiseen asuntoon panostaa rahaa ja häntä ei voi kukaan auttaa tässä tilanteessa enään.
Ja tuosta "taloudellisesti kannattavuudesta", lähdin etsimään taloudellisia syitä, ja löysinhän minä kokonaisen pinkan:
1) Asuntolainan korkoja ei voi vähentää avopuolison verotuksessa, vaikka itsellä olisikin niin pienet tulot, ettei ole mistä vähentää.
2) Henkivakuutukset tulevat halvemmiksi, jos on naimisissa. Ei suoraan, mutta korvaussumma on pienempi, kun siitä ei mene niin paljon veroa.
3) Avoparit eivät peri toisistaan lainkaan esimerkiksi äkkinäisen kuoleman edessä, ellei testamenttia ole erikseen tehty. Ja vaikka se olisikin, vero on KOLMINKERTAINEN verrattaessa aviopuolisoiden perintöveroprosenttiin.
4) Monia muitakin lievempiä syitä on mennä naimisiin, jotka eivät tosin ole taloudellisia mutta haittaa silti elämää. Sillä laki sanoo etteivät avoparit ole esimerkiksi lähisukulaisia keskenään.
Yksi hyvä esimerkki on eräällä foorumilla kirjoitettu kertomus avoparista, jonka miespuolinen osapuoli ajoi pahan kolarin. Hänellä meni nuppi sekaisin, ei pystynyt pariin vuorokauteen puhumaan, kertomaan omaa nimeään kunnolla tai kertomaan mitään itse kolarista. Avovaimo tuli lastensa kanssa katsomaan tietysti miesystäväänsä, ja sairaalassa kysyttiin onko hän lähiomainen. Nainen vastasi "olen avovaimo", mutta henkilökunta käännytti naisen pois, sillä lain mukaan nainen EI OLLUT lähiomainen, eikä saanut tulla tapaamaan rakastettuaan, ilman tämän erikseen ilmoittamaansa lupaa.. Mutta mies kun ei pystynyt edes puhumaan, perhe ei nähnyt toisiaan pariin päivään, ennenkuin mies kykeni antamaan luvan naisen päästä katsomaan häntä.
Mikäli mies ei olisi enään ikinä toipunut vaadittavaan kuntoon, nainen ei olisi saanut tehdä päätöstä jatkohoidosta, vaikka miehellä ei olisi ollut ketään muuta. Sillä hän ei ole lain mukaan lähiomainen.
Jos mies olisi vajonnut koomaan, naiselle ei olisi saatu kertoa mitään miehen tilasta, sillä hänellä ei ole oikeus tietää. Ellei miehen vanhemmat tai lähiomaiseksi luokiteltu henkilö halua asiaa valottaa, nainen ei olisi saanut mitään tietoa hänen omasta "miehestään".
Kuten kerroinkin, on monia muitakin pieniä elämään vaikuttavia asioita, joissa on eduksi että on naimisissa. Niitä on järjetön määrä.
Jännä juttu on myös mikäli jompikumpi osapuoli saa työn jostakin muusta maasta johon tarvitsee viisumin, avopuoliso ei voi tulla mukaan ilman erillistä viisumin hankintaa. Aviopuolison työn saaminen antaa oleskeluluvan myös toiselle osapuolelle.
Mainitsin sen kerran ja mainitsen uudestaan: Kaikki eivät siitä hyödy, mutta kun se ei kerran mitään maksa ja antaa vain etuja, niin miksi ei tulevaisuudessa? :)
"1) Asuntolainan korkoja ei voi vähentää avopuolison verotuksessa, vaikka itsellä olisikin niin pienet tulot, ettei ole mistä vähentää. "
Asuntolaina/-omistus olisi syytä jakaa siinä suhteessa, kun on tulojakin. Voi olla aika vaikea maksaa lyhennyksiä, jos ei ole tuloja, joista tehdä korkovähennyksiä.
"2) Henkivakuutukset tulevat halvemmiksi, jos on naimisissa. Ei suoraan, mutta korvaussumma on pienempi, kun siitä ei mene niin paljon veroa.
3) Avoparit eivät peri toisistaan lainkaan esimerkiksi äkkinäisen kuoleman edessä, ellei testamenttia ole erikseen tehty. Ja vaikka se olisikin, vero on KOLMINKERTAINEN verrattaessa aviopuolisoiden perintöveroprosenttiin.
4) Monia muitakin lievempiä syitä on mennä naimisiin, jotka eivät tosin ole taloudellisia mutta haittaa silti elämää. Sillä laki sanoo etteivät avoparit ole esimerkiksi lähisukulaisia keskenään. "
Ap:lla oli kai lapsia, jotka perivät, voivat olla edunsaajia ja ovat lisäksi lähisukulaisia, joiden luvalla myös yhteisten lasten äiti varmasti pääsisi tapaamaan miestään sairaalaan.
On perintöverosuunnittelun kannalta nimenomaan kannattavinta, että perijä/edunsaaja on lapsi tai jopa lapsenlapsi eikä puoliso.
En koskaan väittänyt, etteivätkö lapset perisi käytännössä miltein samalla tavalla avo- kuin avioliitossa.. Nimittäin näinhän asia ei ole. Mutta eroja on kuitenkin.
Se, että periikö lapset miehen omaisuutta tämän kuollessa on vain ja ainoastaan kiinni siitä, onko mies tunnustanut heidät.
Avioliitossa lapset suoraan tunnustetaan avioparille. Jatkotoimenpiteitä ei tarvitse, ellei halua sitten itse jakaa kuoleman sattuessa omaisuuttaan lapsille testamenttia käyttäen, muuten omaisuus menee tasan.
Aloittajan kaltaisessa avoliitossa, miehen on täytynyt tunnustaa lapset omakseen, jotta he hyötyisivät mitään mitä avioliiton lapset hyötyisivät automaattisesti - halusi mies sitä tai ei.
Olettaen ensin että mies olisi kuollut ja hän olisi tunnustanut lapset;
- Lapset joutuvat maksamaan perimästään peräti kominkertaista perintöveroa kuten avopuoliso mikäli mahdollisessa testamentissa hänet edes mainittaisiin.
- Ellei testamenttia ole olemassa, edunsaajat ovat vain miehen lapset, jotka hän on tunnustanut. Tunnustamattomat lapset eivät kuulu edunsaajiin ja avoliitossa syntyneet joutuvat maksamaan suuremman perintöveron.
Olettaen ettei miesvainaja olisi tunnustanut lapsia;
- Testamentin puuttuessa lapset eivät peri yhtään mitään.
- Testamentin puuttuessa avokki ei peri yhtään mitään.
- Ellei miehellä ole entisistä suhteistaan tunnustettuja lapsia, edunsaajat ovat miehen vanhemmat.
- Testamentin ja edunsaajien puuttuessa kuolinpesä myydään vaikka tunnustamattomia lapsia tai mainitsematon avopuoliso olisikin olemassa ja jäisi puille paljaille (Lain mukaan avopuoliso ei ole miehelle mitään sukua eivätkä tunnustamattomat lapset).
"Asuntolaina/-omistus olisi syytä jakaa siinä suhteessa, kun on tulojakin. Voi olla aika vaikea maksaa lyhennyksiä, jos ei ole tuloja, joista tehdä korkovähennyksiä."
Oletetaan että avopuolisot ostavat asunnon omistussuhteella 50/50. Mikäli toinen ei jostakin syystä pysty maksamaan jossakin vaiheessa omaa osaansa asuntolainasta, aviopuolisot kykenisivät lyhentämään korkoja toiselta osapuolelta. Avopari ei voi niin tehdä.
Käytännössä kun katsotaan avopareja, he ovat kuin ystäviä. Avoparit saavat samat oikeudet kuin kaksi ystävää, paitsi jos heillä on yhteisiä tunnustettuja lapsia, joka muuttaa joitain käytäntöjä.
Kun avopareja ei rekisteröidä mihinkään, eivätkä siis lain mukaan ole sukua, ketkä vain voisivat sanoa olevansa "avopari", jotta saisivat heille osoitetut hyödyt. Näin ollen heidän suhteensa on mitätöity juridisesti ja taloudellisesti, ellei sitten suhde ole "todistettu oikeaksi" sillä, että parilla on lapsia. Tällöinkin hyödyt on minimoitu niin, että suurimmat hyödyt saa avioliitossa asuvat parit. :)
Edelleen kantani on, kun tulevaisuudensuunnitelmat ovat yhteiset, alkaa kertyä yhteistä omaisuutta, ehkä lapsia, asuntolainaa, niin pianhan ollaan tilanteessa jossa on joka tapauksessa taloudellisesti ja juridisesti typerää olla enään avoliitossa.
Kun se ei paljoa mitään maksakaan, niin onhan se hassua olla menemättä loppujen lopuksi naimisiin niidenkin hyötyjen vuoksi, joita siitä saa kun ollaan virallisesti sukua.
Harvoin se enään tapahtuu rakkaudesta vaan nimenomaan taloudellisista ja varsinkin juridiset syyt painavat nykyajassa paljon.
Naimisiin menon tarkoitus oli joskus sinetöidä suhde jumalan edessä ja sitä humpuukia, joka on tietysti nykypäivänä naurettava asia.
Avosuhde voi toimia mikäli ei hanki lapsia, ei hanki yhteistä asuntoa tai omaisuutta, eikä aijo muuttaa pois töiden perässä tai kuolla / psyykkisesti vahingoittua suhteen aikana. Avioliitto on asia, josta on tarkoituksellisesti tehty kannattavampi. Ero on helpompi ja avioliiton päätyttyäkin kummankin tulevaisuus näyttää valoisalta. :)
"Olettaen ensin että mies olisi kuollut ja hän olisi tunnustanut lapset;
- Lapset joutuvat maksamaan perimästään peräti kominkertaista perintöveroa kuten avopuoliso mikäli mahdollisessa testamentissa hänet edes mainittaisiin. "
Ei pidä paikkaansa. Avoliitossa syntyneet lapset maksavat perintöveroa täsmälleen samalla tavalla kuin avioliitossakin syntyneet (siis avoliitossa tunnustetut lapset, tunnustamattomat eivät peri lainkaan ilman testamenttia). Ja asian yksityiskohdista en ole varma, mutta muistaakseni perintöverouudistuksessa kolmas perintöveroluokka poistettiin kokonaan, eli kuvittelen, että nykyään on vain entiset luokat 1 ja 2, joiden mukaan avokkikin (testamentilla periessään) maksaisi enintään entisen kakkosluokan mukaan.
Oli miten oli, veroprosentti on kuitenkin se kaikkein suurin (lähde: Naimisiin.info), ellei ole naimisissa. Myös testamentin tehneet avopuolisot joutuvat kärsimään kaikkein suurimmasta mahdollisesta veroprosentista.
Fiksuinta olisi se, että avopuolisot antaisivat kuoleman edessä toisilleen vain hallintaoikeuden.
"Koska avopuoliso kuuluu korkeimpaan perintöveroluokkaan, on järkevää pohtia, riittääkö toiselle puolisolle vain hallintaoikeus omaisuuteen, jolloin vältytään suurelta perintöverolta."
(Lähde: Naimisiin.info)
Puolisoiden veroprosentista vielä:
"Omistusoikeustestamentilla omaisuus siirtyy avopuolisolle testamentin nojalla lopullisesti, jolloin saannosta on maksettava perintövero. Perintöveron määrä avopuolisolla on esimerkiksi käyvältä arvoltaan 100.000 euron asuinhuoneistosta 43.605 euroa eli vajaat 44 % omaisuuden arvosta. Aviopuolisolla perintövero olisi vastaavasta perinnöstä vain 12.647 euroa eli vajaat 13 %, koska aviopuoliso sen lisäksi, että maksaa taulukon mukaan vain kolmanneksen avopuolison verosta, saa tehdä vielä 6.800 euron puolisovähennyksen."
(Lähde: Naimisiin.info)
"(siis avoliitossa tunnustetut lapset, tunnustamattomat eivät peri lainkaan ilman testamenttia)."
Tuotahan itsekin selitin että näin se asia on.
Ja tosiaan muutokset jotka ovat astuneet voimaan vasta vähän aikaa sitten, ja ne on lisättykin vasta asianajajatoimiston sivuille 31.12.2008 otsikolla "perintöveron keskeiset muutokset", kuuluu ote tekstistä näin:
"Perintöverotuksen tuntuvimpia muutoksia on verovapaan perintöosuuden nosto 20.000 euroon. Perintöveroluokat on vähennetty myös kahteen entisen kolmen luokan sijasta.
Sisarukset on perintöverotuksessa samassa luokassa kun täysin vieraat. Lapsia ja puolisoa koskeva ensimmäinen luokka on pysynyt ennallaan."
Tuossa oli aika hyvin jo tavaraa.
Tulevaisuudessa edelleen naimisiinmeno on kannattavaa. Eihän ketään fiksu ihminen sitä muuten tekisi. Se ei mitään maksa ja tuo vain paljon etuja sillä vain aviopuolisot ovat toistensa perillisiä ja sukulaisia keskenään. Niin miksikäs sitä sitten ei tekisi? Ei ole mitään syytä olla tekemättä.
Aviopuolisot ovat juridisesti toistensa perillisiä ja sukulaisia. Eron sattuessa puoliso on turvattu mikäli sellainen edes tulee.. Se on vain varokeino mennä naimisiin - jotta kumpikaan ei jää vähemmälle tai ilman rahaa ja asuntoa.
Kuoleman sattuessa aviopuoliso saa perintöä, koska on perillinen.
Ainoa syy miksi jotkut harvat ihmiset avioliittoa vastaan ylipäätään ovat, on se ajatus itse naimisiinmenosta. Mutta ei ole "normaalia" haluta naimisiin vain itse häiden vuoksi ja tyhmimmät eivät sitä ymmärrä.
Naimisiin menen turvatakseni lapset ja itseni, sekä puolisoni eron hetkellä. Jos jompikumpi kuolee yllättäen liian nuorena, toinen jää muuten paljaille.. Ei kaikki tee 20 vuotiaina testamenttia tai laita heti asuntoa toisen nimiin. Ja kun oikeasti se ei maksa ja luo turvallisuuden tunnetta, niin ehdottomasti pitkällä tähtäimellä naimisiin kannattaa mennä.
Mutta mielipiteeni on, että vasta kun suhde on tasaisella pohjalla ja näkyvyys on kauas. Eli koko elämä. Sitten vasta naimisiinmeno kannattaa ja kaikki hyödyt astuu voimaan.
"Kuoleman sattuessa aviopuoliso saa perintöä, koska on perillinen."
Ilman testamenttia aviopuoliso ei oikeastaan peri mitään, vain lapset (tunnustetut tai aviossa syntyneet), sisarukset tai vanhemmat perivät (perintökaaren mukaan). Aviopuoliso saa toki avio-oikeuden nojalla puolikkaansa (kuten erossakin), ellei sitten ole avioehtoa ja eihän kukaan fiksu ilman sitä naimisiin mene. Sitten jos kuolleella ei ole yhtään mitään sukua eikä testamenttia, niin puoliso perii kaiken.
Edelleenkään ei ole mitään tarvetta mennä taloudellisista syitä naimisiin, jos tilanne on se, ettei halua missään tilanteessa minkään osuuden omaisuudestaan päätyvän puolison omistukseen. Esimerkiksi suvun omaisuuden saatetaan haluta pysyvän tiukasti suvulla ja menevän siis kokonaisuudessa omille tai esim. sisarusten lapsille, eikä mahdollisen aviopuolison mahdolliselle uudelle puolisolle.
No on aviossa kyllä se hyvä puoli, ettei tarvitse erikseen käydä lastenvalvojalla tunnustamassa isyyttään, kuten avomiehet joutuvat tekemään. Tosin aviossa saattaa päätyä myös väärien lasten isäksi, jos vaimo sattuu olemaan uskottomampaa sorttia.
Avoliiton kiistattomin etu onkin se, että lastenvalvoja määrää avoparille dna-testin kunnan piikkiin (noin 500 euroa), jos vaimon uskollisuus yhtään epäilyttää :)
"Ilman testamenttia aviopuoliso ei oikeastaan peri mitään, vain lapset (tunnustetut tai aviossa syntyneet), sisarukset tai vanhemmat perivät (perintökaaren mukaan). Aviopuoliso saa toki avio-oikeuden nojalla puolikkaansa (kuten erossakin), ellei sitten ole avioehtoa ja eihän kukaan fiksu ilman sitä naimisiin mene. Sitten jos kuolleella ei ole yhtään mitään sukua eikä testamenttia, niin puoliso perii kaiken."
Täysin virheellinen väite.
Jos kuolleella ei ole RINTAperillisiä (siis lapsia), niin hänen aviopuolisonsa perii aivan kaiken hänen omaisuutensa, paitsi jos kuollut on tehnyt testamentin jolla määrää toisin.
Tämä on tilanne jopa jos avioparilla on avioehto! Puoliso perii silti, jos rintaperillisiä tai testamenttia ei ole.
Sisarukset, vanhemmat ja muut serkunkaimat eivät peri yhtään mitään, jos lapsettomana kuolleella on aviopuoliso!
Olen tästä niin varma kuin voi olla. Ja sama selviää kyllä sinullekin kunhan vilkaiset sitä mainostamaasi perintökaarta!
"Jos kuolleella ei ole RINTAperillisiä (siis lapsia), niin hänen aviopuolisonsa perii aivan kaiken hänen omaisuutensa, paitsi jos kuollut on tehnyt testamentin jolla määrää toisin.
Tämä on tilanne jopa jos avioparilla on avioehto! Puoliso perii silti, jos rintaperillisiä tai testamenttia ei ole. "
No tässähän on sitten erinomaisen hyvä syy olla menemättä avioon. Omaisuus menisi kuolessa puolisolle oli avioehtoa tai ei, jos lapsia ei ole. Pelottava ajatus.
Mut pointti oli se, että aviopuoliso ei ole perillinen, jos rintaperillisiä on. Tulkitsin vaan "rintaperillisiä" vähän liian laajasti :) Ei se siis _täysin_ virheellinen väite ollut.
"No tässähän on sitten erinomaisen hyvä syy olla menemättä avioon. Omaisuus menisi kuolessa puolisolle oli avioehtoa tai ei, jos lapsia ei ole. Pelottava ajatus."
Sellainen ihminen, jolle tuo on oikeasti pelottava ajatus (vaikkakin minua hieman ihmetyttää miksi; jos kerran menee naimisiin jonkun kanssa jota rakastaa, niin kaipa hänelle omaisuutensakin haluaa jättää) osannee tehdä testamentin jolla jättää omaisuutensa vaikka kissojen orpokodille tai Perussuomalaisten lomarahastolle. Tuon testamentin olemassaolostahan ei tarvitse sille puolisolle mitään hiiskua, jos pelkää että puoliso asiasta loukkaantuu.
"Mut pointti oli se, että aviopuoliso ei ole perillinen, jos rintaperillisiä on. Tulkitsin vaan "rintaperillisiä" vähän liian laajasti :) Ei se siis _täysin_ virheellinen väite ollut."
No joo, tulkitsit tosiaan pikkuisen liian laajasti, kun väitit että puoliso perii vain jos yhtään mitään muuta sukua (vanhempia, veljiä, siskoja..) ei ole jäljellä.
Sen, että puoliso ei ole perillinen, jos kuolleella on lapsia, pitäisi toki olla kaikille selvää.