esittää että olen mennyt eteenpäin, päässyt yli... sillä en ole. Tuska sisälläni on niin valtava, että happi loppuu. Töissä koitan olla nauravainen ja iloinen, kotona itken tätä suunnatonta ikävää pois. Kunpa huomista ei enää tulisi... Tiedän, että ajan kanssa helpottaa, mutta onko voimia odottaa...
En yksinkertaisesti
enää jaksa
111682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
aika aika aika......
olet vain laiska
mutta teitähän riittää... :p
oma itsesi. Sinulla on oikeus suruusi ja ei töissä tarvitse esittää superiloista, jos sitä ei ole. Tietenkin, jos juttu luistaa, niin anna palaa, mutta väkisin ei kannata heittää läppää ja näytellä. Jokainen suree omalla tavallaan, mutta suru on hyvä käydä läpi, koska se on Sinun Oma tunteesi. Tsemppiä!
Kunhan mietit syitä miksi toinen otti jalat alleen, niin eiköhän se siitä.
se oli minä, joka suhteen lopetti... kummamnkin edeun mukaista, niin luulin... mutta käykö tässä niin, että itse en selviäkään?
onko mitään tehtävissä, katsoa vielä voisitteko jatkaa ja yrittää korjata... oliko lopettamisen syyt todella suuremmat kuin syyt jatkaa.
Sä olet mun kohtalotoveri!!!! Tuttu fiilis toi!! Sen pahimman olon lyödessä päälle mä olen vaan keskittynyt hengittämään; en selviämään, en miettimään, mitä muut ajattelee. Vain tekemään sen, mitä en ole voinut olla tekemättä: vetämään henkeä sisään. Niin kauan, että on pystynyt nostamaan päänsä ja voinut ruveta varautumaan seuraavaan "kohtaukseen"..
Toiseks, miks sun pitää esittää iloista? Ei meidän jättäjien rooli ole helkkari soikoon yhtään sen helpompi, ehkä peräti päinvastoin! Onko sulla oikeesti varaa ajatella vielä sitä, että mitä muut ajattelee, kun vain selviäminen päivästä toiseen on koettelemus?
vaikka kuinka haluaisin.. Toisaalta, haluan vain irti tästä tuskasta ja mennä eteenpäin. Miehestä tuli kylmä ja tunteeton. Suhteessa oli narsismia, pettämistä väkivaltaa, alistamista, mustasukkaisuutta ja sairaalloista omistushalua. Mutta joku asia pitää mua yhäkin kiinni hänessä.. taidan tulla hulluksi, jollen ole jo.
Mitä noista asioista kaipaat niin paljon, että elämäsi tuntuu siihen pysähtyvän ?
pettämistä ? väkivaltaa ? alistamista ? vai mustasukkaisuutta ja omistamishalua ?
Mikä on se asia, jonka takia haluaisit kaiken tuon takaisin ? Onko se miehen ulkonäkö, koska luonne ja persoonallisuus se ei ainakaan ole.
Jos haluat kestää kaiken tuon vain sen takia, että miehen ulkomuoto miellyttää sinua, niin kallis on hinta siitä.
Mutta onnitteluni siitä, että olet saanut kiskaistua itsesi irti tuosta kaikesta.
Luulen, että silloin tulet hulluksi, jos palaat tuoho entiseen elämääsi.
Mutta valinta on sinun.
Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä :)
käytä se hyvin :)
Jos mies oli kaikkea tuota, niin vain masokisti itkisi vieläkin perään. Lue tuo litania itse muutaman kerran läpi ja mieti tarkkaan haluaisitko todellakin kokea kaiken sen paskan uudelleen?