Olen hieman tolaltani ja varsinkin kun kävin tänään hakemassa tavarani hänen luotaan. Hän oli töissä koska halusin ajoittaa sen niin että emme näkisi - en jaksa enää. Hän suhtautui tähän todella huonosti. Hän esittää kylmää ja tunteetonta. Mitä teen, kun tuntuu että tästä ei selviä ainakaan toinen meistä. Miten te olettte selvinneet erosta? ja kuinka kauan siinä meni? toivon että päivä päivältä itkuni ja suruni laantuu...
Erosin juuri
poikaystävästäni
3511166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Aikaa sitten. Parasta lääkettä siihen on harrastukset ja työteko tai opiskelu. Ne pitävät ajatukset poissa ikävästä ja muusta ikävästä, jota asiaan väkisinkin liittyy. Myös ulkona käynti ja uusiin ihmisiin tutustuminen auttoi kohallani jaksamaan eteenpäin. Aika kyllä parantaa tuskan, usko pois!
Erottiin pari viikkoa sitten poikaystävän kanssa. Surettaa, hän ei olisi halunnut eroa, mutta oli uskoton enkä jaksa sitä enää.
Tapaa kavereita. Keksi uusi harrastus. Olen nyt ilmoittanut ystäville, että tarvitsisin uutta ajateltavaa ja olemme yhdessä käyneet uimassa, avantouimassa, kokanneet, jne. Muiden seura ja asiasta puhuminen auttaa.
Viime viikonloppuna olin 2 päivää kestäneellä käsityökurssilla. Oli tosi terapeuttista, kun ekan kurssipäivän jälkeen huomasin, että en ollut kurssin aikana ajatellut enää eroa ollenkaan vaan keskittynyt täysin käsillä olleeseen tehtävään. Tuli hyvä mieli koko illaksi! Auttoi rentoutumaan.
Tuttua kauraa..
Kylmyys ja tunteettomuus tulee siitä että me esitämme niin kovanaamaa ettei muka tunnu misssään.
Sehän on tietenkin ihan henkilöstä kiinni kuinka nopeasti olo helpottuu.
Itse dokasin yli vuoden ajan ja koitin jotenkin saada työni tehtyä krapulassa.
Lopulta sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja elämäni pikkuhiljaa järjestykseen.
Exääni en kyllä unohda koskaan,
Nyt on mennyt joku 5vuotta ja vähän väliä tulee mieleen yhteiset hyvät sekä huonot ajat.
Jos teillä on ensimmäinen pidempi aikaisempi suhde niin saattaa hyvinkin olla että palaatte yhteen ja kokeilette vielä kerran.
Aika näyttää !
itekki tässä juuri toipumassa, perjantaina poikakaverini jätti minut eikä muuten ole ollu helppoa. tavarat on nyt lähteny kämpästäni ja on niin tyhjää. pariin päivään en syöny mitään, tänään sai ystäväni minut suostuteltua heän kans syömään, unta ei oo pahemmin ollu.. tänään välilä tuntu ihan hyvältä olla, mutta ku ilta tuli niin vähän mieli maassa taas.. mutta sen oon huomannu että puhumalla ja hengaamalla ystävien tai läheisten kans kaikki tuntuu paljon helpommalta/paremmalta.. elikkä tsemppiä sulle.. äläkä jää yksin.. ja aikansahan tämä ottaa, kunpa se aika kuluis äkkiä että on täysin toipunu..
Meillä suhde päättyi eroon. Olimme asuneet yhdessä monta vuotta. Palasimme yhteen koska vaimo ei kestänyt niitä yksinäisiä viikkoja ilman lapsia. Eikä minulla voimaa väittää vastaan. Ainoa asia mikä yhdistää on pelko yksin olosta.
-Hanki heti uusi väliaikainen seuralainen muuten et selviä.
Mietipä sitä. Itselle voi tuntua hyvältä että ikävä exään unohtuu ja saa uutta sisältöä elämään, mutta onko oikeesti reilua uutta kumppania kohtaan että peität surusi uudella, sillä veikkaan että käsittelemättömät asiat pulpahtavat jossain vaiheessa kuitenkin esille...
Mut jos eroon päädytään niin sit pitäis pysyä olla erossa. Voihan sitä palata yhteen jos tunteet menee sitä rataa. Mutta jos paluun syy on ettei kestä yksin oloa niin parempi hankkia "joku" seuralainen kuin palata vanhaan missä ne käsittelemättömät ongelmat on edelleen. Ne täyttymättömät toiveet ennallaan.
Jos rakkaani eroaa minusta täyttääkseen unelmansa joita minä en pysty täyttämään. Siis ettenkö haluaisi. Niin kyllä toivota hänelle hyvää matkaa ja toivon oikeasti että hän löytää onnensa.
On tavallaan äärettömän surullista jos hän joutuu toteamaan että hänen haaveensa ja unelmansa eivät koskaan toteudu. Ne vain ovat menneet pois.
Käsittääkseni sinä jätit hänet? No, jätit tai et, niin..
Tuo, että esittää kylmää ja tunteetonta on ihan perusjuttuja.. Hän luultavasti yrittää hakea sinulle sillä JUURI TUOTA oloa miltä sinusta nyt tuntuu. Yritys näköjään tuotti toivotun tuloksen.. Yleensä tuottaakin, mutta älä anna sille valtaa.
Minä vannon sulle, että te kummatkin selviätte erosta jos vaan haluatte selvitä.
Onhan niitä ihmisiä jotka tuntee niin pahaa oloa, että menee ja tekee itsemurhan päättyneen suhteen takia, mutta he eivät ole ajatelleet tarpeeksi pitkälle.. jospa te olisitte nyt sitten aikuisempia.
Sydänsuruihin ei ole kukaan minään sairautena kuollut ja niistä selviää.
Tuollasessa vaikeassa tilanteessa täytyy vaan uskoa, että huominen voi olla(ja luultavasti onkin)parempi ja vaikka nyt tuntuu pahalta ja itkettää, niin kyllä sitä haluaa vielä elää niitä monia aurinkoisia päiviä mitä on tulossa. Sinne asti vaan pitää kestää. Vaikeata varmana on.
Ja muistat myös sen, että et sinä oo tuon asian kanssa yksin ja sun ei tarvitse olla.. ei ole mikään häpeä hakea apua muualta, fiksu ihminen tekee niin jos on hankalaa aikaa.
Kaverit on myös kultaa näissä tilanteissa.. jossain vaiheessa menet vaan mukaan ja ei niiden välttämättä tarvitse sulle osata mitään sanoa, tuntuu hyvältä kun tietää että ne on siinä sun kanssa.
Kyllä sinäkin jossain vaiheessa tajua, että sulla on parempi näin. Voimia.
Voisin kirjoittaa tähän oman erotarinani (joka on vielä vaiheessa), mutta siitä tulisi liian pitkä.
Toivon sulle vaan todella hyvää elämää ja kyllä nuista selviää.
pitää tehdä,ja se on hienoa että tunnet sitä!Silloin olet ollut hyvässä parisuhteessa. Tärkeintä on että surun/ eron käy loppuun asti mielessään että päässään!Silloin on sinut asian kanssa ja seuraava suhde onnistuu ilman ex:ää!
Jotkut asiantuntijat sanovat että eroon menee noin 3 vuotta,ja itse eroneena allekirjoitan tuon!!Itse olen nyt onnellisesti naimisissa ja rakastan täydellä sydämelläni miestäni!Eikä ex:n kanssa ole mitään ongelmia,olemme hyviä ystäviä (yhteisiä lapsiakin kun on!)
Mutta on niitäkin tapauksia joilla on jo valmiiksi katsottuna uusi kumppani!Olen sivusta seurannut ettei ne kestä kauan,kun ei ole entistä suhdetta käynyt läpi!!
Onnea elämälle ja muista surra loppuun asti!!
Joulun odotuksin!!
Mieheni jätti minut, yhdeksän seurustelu vuoden ja kolmen lapsen jälkeen. Suru on suuri koko ajan ja mielessä käy mitä itsetuhoisempia ajatuksia. Olen kuitenkin ymmärtänyt että jos suru tuntuu liian suurelta, kannattaa hakea vaikka ulkopuolista apua. Itse tein niin ja on kiva kun joku ulkopuolinen katsoo asiaa ja antaa neuvoja, kaverit kun on monesti puolueellisia jne. Olen myös pysytellyt selvinpäin, vaikka heti tuli fiilis et ei kun juomaan vaan ja tappaa sitä tuskaa muiden miesten kanssa. Onneksi ymmärrän ettei se niin onnistu. Asia on käytävä läpi ja ne itkut on vaan itkettävä jotta voi olla taas kokonainen ihminen. Nämä ovat vain pieniä neuvoja jotka kovasti koitan itsekin muistaa, välillä nääs tulee niitä epätoivon hetkiä jolloin tuntuu ettei jaksa käydä läpi tätä tukahduttavaa surua. Olen ajatellut asian näin, että läheisten kuolemastakin voi selvitä joten miksi ei erostakin, ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka palaisitte vielä yhteenkin. Pidä pää korkealla :)
Minulle ja miehelleni tuli ero taannoin. Takana oli seurustelua ja avoliittoa 8 vuotta. Ero oli todella vaikea minulle. Olin suorastaan sekaisin pari kuukautta mieheni lähdettyä. Minulla auttoi kriisikeskus ja läheiset ihmiset eli puhuminen. Muuta en varmaan hetkeen tehnytkään kun purin tuntojani muille. Toinen asia oli ns. ylimeno suhde. Tosin siihen olin valmis vasta puoli vuotta eron jälkeen. Tietenkään suhde ei kestänyt sillä hain ehkä lohtua lähinnä ja uskottelin itselleni rakastavani, tosiasiassa olin yhä kiinni exässä.Toipuminen voi viedä jopa vuosia, mutta aika lopulta haavat parantaa. Usko poisn näin on! Jälkeenpäin ajateltuna tein väärin heittäytyessäni uuteen suhteeseen kesken toipumisen, mutta se todella auttoi kun sai muuta ajateltavaa.
onko sitten hauskaa olla jonkun "ylimeno" suhde.
siinähän satutat itsekin toista?
näinhän se on.En suhteen alussa ajatellut että tämä nyt on minun ylimeno suhde.kyllä valehtelin itselleni taitavasti olevani rakastunut sitä todella olematta.ei tämä ollut suunniteltua...että siksi en sitä kovin viisaana pidäkään.kirjoitin vaan että oloani helpotti.että näin.
MOI, minäkin olin 20 vuotta naimisissa ja ero tuli juuri voimaan. Ensin tuntuu, että siihen kuolee...mutta etsi hyviä puolia ja nauti elämästä...
Itse olen eronnut muutama viikko sitten.Mutta eroa mietitty jo pari kuukautta.En tahdo millään selvitä asiasta.Minun lisäkseni vielä 3 lastani kaipaavat päivittäin ex-kumppaniani.Enkä ole heille voinu totuutta kertoa.Miksi ei hän enään saavu luoksemme.Ja pahinta tässä on että emme voi olla enään missään tekemisissä.Hän ei suostu puhumaan kanssani mitään.Eikä hän ole edes kertonut miksi jätti meidät.Mikä meni pieleen suhteessamme?Sanoi kuitenkin vielä viime viikolla että rakastaa meitä kaikkia enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.
Taisi puhua sinulle potaskaa, kun sanoi teitä rakastavansa.. ei olisi muuten poissa.
Niin sitä eron vaiheessa monasti sanotaan, välittävän edelleen. Valitettavasti täytyy tunnustaa, niin tein itsekkn vaikka olin helpottunut kun pääsin eroon.
Takuuvarma piristysruiske talven pimeyteen ja erosuruun.
kivoista ja kauniista sanoista.. olen teille kiitollinen. :)
olen nyt muutaman päivän vain miettinyt asioita, ja tiedän että tästä selviän. Tuntuu vain niin epätodelliselta. mutta oli ihanaa kuullla muidenkin kokemuksia samasta. pärjäilkää,ja pitäkää huoli itsestänne, minäkin lupaan.
..kunnolla viel 2,5vuoden jälkeekä, ja syy on yksinkertainen. Ei oo löytyny "korvaajaa". Vaikka ite erosin, ko en jaksanu enää olla nii taspainottomassa ja rakkaudettomassa suhtees. Ei jälkeepäin voitu olla jostai syyst ees ystäviä ja yhteydenpito loppui n. vuosi sitten oikeesta kokonaa, missä ei minusta oo mitään järkeä, ja sen takiaha homma hankalaa on ollukki.
Mitä mieltä on pitää yhteyttä johonkin ex heilaan? Mitä sellaisesta voi saada? Ei minun pieni kaalini oikein sitä käsitä. Parisuhde on eri asia kuin ystävyyssuhde. Rakkaus ja viha kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän rakastat, sen enemmän lopulta vihaat toista. Olen tehnyt havainnon, että mitä syvemmät tunteet ovat olleet, sen kauemmaksi haluan. Pinnallisten tuntemusten jälkeen on helpompi olla ystävä ja yhdeydessä exään. Itse erottelen ystävät parisuhteesta. Ystävät säilyy, parisuhdekumppani ei välttämättä.
Minun mielestäni parisuhde päättyy vasta silloin, kun vihantunteita toista kohtaan ei enää ole. Ja tähän ei ole olemassa mitään oikopolkua, koska kaikki loukkaukset, pettymykset ja hyväksikäytetyksi tulemisen tunteet on vain käytävä rauhassa läpi, niin kauan kuin niitä on. Ne herättävät varmasti vihan tunteita. Vasta sitten, kun viha on kadonnut, on pettymyksetkin käsitelty. Anteeksianto syntyy useimmiten oivalluksen kautta; itsekin olen tuottanut näitä samoja tuntemuksia jollekin toiselle ihmiselle, olen yhtä paha/hyvä kuin tuo toinenkin.
Mulla oli sellainen tilanne, että mun miesystävällä on useita ex-heiloja, joiden kanssa hän on hyvä ystävä. Nää seurustelusuhteet ei ole kauaa kestäneet mutta ne ovat jääneet hänelle tärkeiksi ihmissuhteiksi. Jokainen näistä ystävistä oli hänelle tärkeämpiä kuin minä. Siis me vaan seurusteltiin, seurustelukumppani ei ole tärkeä vaan ystävät ja nimenomaan naispuoliset ystävät. Hänelle ei myöskään riittänyt nämä vanhat heilat vaan koko yhdessäolomme ajan hän etsi aktiivisesti uusia naisia ystävikseen. Näiden kanssa hän sitten soitteli, tekstaili, vietti aikaa. Minä olin vain seurustelukumppani. Nyt en enää ole.
Ilmeisesti exälläsi on edelleen paljon 'ystäviä', joiden kanssa hän tekstailee ja viettää aikaa, vaikka sinä ilmeisestikään et kuulu tuohon 'ystävien' porukkaan. Jotenkin herää epäilys jonkinlaisesta hyväksikäytöstä, kun noin toimii. Uskoisin valintasi muuttaa hänen statustaan olleen oikeanlainen.
Miesten välinen ystävyys, siis sellainen, joka kestää kymmeniä vuosia ja vuosienkin erossaoloa, on laadultaan hieman erilaista, verrattuna kuvaamaasi mielestäni pinnalliseen ystävyyteen.
voi vihata myös ilman tippaakaan rakkautta!
Sillä se lähtee millä on tullutkin! Tule mun viereen niin unohdat äkkiä exäsi. :)
Vloppuna älä mene exäsi kanssa samaan baariin!
Eihän sitå tiedä? Vaimoni tuli italiasta ilmöitti haluavansa eron, oltu vasta 38v.naimisissa.
Sillä oikee käteni jätti mut` olin muka tapaillut kännissä ollessani vasenta kättäni.
Tosi raastava suru!
Kun meen pizzalle ravintolaan; oikee käteni pitää mykkäkoulua taskussa, eikä halua syödä kanssani.
Menee nyrkkiin ja heristelee, syödessäni vasemman kanssa.
Autolla ajaessa, ei halua olla samalla ratilla vasemman kanssa, eikä vaihtamaan vaihdetta,,,
Joskus yrittänyt lyödä minua.
Nyt oikee käteni haluaa olla toisen miehen kanssa!
Mut jätettiin Huhtikuussa, ja voin sanoa että maailmankirjat olivat sekaisin! Jotenkin siitä kuitenkin selvisin, tai eihän sitä vielä tiedä, mutta sillä hetkellä sain puhuttua asioita ystävieni kanssa ja itkin kaikki surut pois ja itken vieläkin, minulle annettiin sellainen hyvä neuvo että muistele Häntä vain niillä pahoilla asioilla joita olet saanut kokea ja kärsiä, se toimi ainakin minulla kun kuitenkin niitä pahoja muistoja oli kuitenkin niin paljon...ja heti kun suot ajatuksen yhdellekkin hyvälle, niin elämä taas tuntuu kaatuvan...Mutta mä toivotan sulle paljon voimia ja kyllä minä ja sinä tästä vielä noustaan! :)...niin tämä on siis miehen näkökulmasta :)
Elämä on lyhyt koita nyt jaksaa ja tee sovinto. Miksi eroat jos se tuntuu pahalta ? Poikaystävä raukkahan on mennyt aivan lukkoon...
Olen eronnut jo elokuussa. Mutta tuska ja ikävä ei tunnu helpottavan. Joka päivä tulee sekä hyviä että huonoja muistoja mieleen ja itku. Ja tunnen olevani niiin yksin. Nyt vuoden loppua kohden tämä alakuloisuuteni on muuttunut masennukseksi ja väsymykseksi. Onneksi tajusin mennä lääkärille. Nyt sitten olen ollut viimeisen viikon sairaslomalla. Maanantaina menen tapaamaan psykologia.
Toinen tuntuu päässeen tästä jo yli. Sanoo olevansa onnellinen yksin. Minä olisin vielä halunnut yrittää. Niin harvoin kun oikeasti ihastun ja tykkään jostain ihmisestä, en olisi halunnut vielä päästää kokonaan irti ilman toista yritystä. Ilmeisesti olin rakastunut ja tämä toinen ei.
Mutta olen varma, että pääsen tästä yli ajan kanssa. Läheisten ja ystävien tuella. Toivottavasti ammatti-ihmiseltä saa neuvoja siihen, miten tätä olotilaa voi helpottaa.
Ja toivottavasti löydän vielä joskus sen rakkauden, joka on molemminpuolista ja kestävää. Kunhan olen käynyt tämän ensin läpi.
Meidän ero tuli minulle täytenä yllätyksenä. 10 vuoden yhteiselon jälkeen ex:äni ilmoitti yhtenä päivänä muuttavansa pois mutta ei koskaan antanut selitystä miksi näin tekee. Tuttavien kautta sain tietää että ex:llä oli ollut toinen nainen jo puolen vuoden ajan ja sinä päivänä kun sain tämän kuulla maailmani romahti.
Kuukauden ajan en pystynyt syömään ollenkaan mutta kävin kuitenkin töissä päivittäin. Laihduin rajusti mutta jotenkin vaan jaksoin eteenpäin. Vuoden ajan en tehnyt mitään muuta kun nukuin ja kävin töissä ja ajattelin että erosta en selviä koskaan.
Tasan vuosi erostani tajusin että ex:äni ei ole ainoa mies maailmassa ja siitä alkoi "uusi elämä".
Neuvoni on että anna surulle aikaa ja itke silloin kun itkettää. Vanha sanonta aika parantaa haavat pitää tässäkin asiassa paikkansa.
Hei kaikki samaa kokeneet.
Itse erosin kesän alussa 5v suhteesta. Ajattelin, että en kestä sitä, itkin joka päivä,en syönyt, nukuin huonosti. En vain voinut ymmärtää miten hän pystyi jättämään minut. Rakastin häntä, ajattelin että kuulumme yhteen. Hän petti muutaman kerran minua ja annoin anteeksi,sillä rakastin häntä. Itse lankesin myös samaan kun sain kuulla ensimmäisestä kerrastaan.
Nyt kun on puoli vuotta kulunut, pimeys langennut Suomen pääälle ja tuntuu että on jumittautunut vain kotiin.. Ajattelen häntä edelleen joka aamu kun herään.. Tuntuu että koskaan en tule pääsemään tästä yli. Viime viikolla kuulin kuinka hänellä on uusi nainen, ( en tiedä kuinka vakavaa se on sillä emme ole yhteydessä enää!!:( )on minullakin mies,jonka tapasin 2vk eromme jälkeen! Tuntuu että ilman häntä,en tiedä missä olisin nyt. Hän on auttanut minua todella paljon. Saanut kuulla kuinka hyvä nainen olen, eikä hän ole koskaan tuntenut ketään kohtaan samalla lailla. Itsetuntoni saanut pienen auringonvalon risupuskaan. Olen pakittanut tapailuni kanssa, sillä en uskalla lähteä seurustelemaan vielä kun sydämeni vielä exässä. Tuntuu etten tule koskaan tuntemaan ketään hänen veroistaan. Itkettää kun ajattelenkin. Vertailen lähes kokoajan tapailtua ja exää keskenään...
Yritän pitää tunteeni kasassa ja miettiä ensi kesää. Yritän käydä kevään puntilla ja saada muuta ajateltavaa... Ehkä se tästä..????
Irakiin
Viinan avulla huuhdo huolesi. Käy kylillä iskemässä miehiä ja nauti antoisasta seksistä. Näillä lääkkeillä exäsi unohtuu nopeasti.
41v.ja annat tuollaisia neuvoja,tähänkö suomalaiset naiset ovat tulleet,hävettää vietäväst puolestasi!
itse erosin kesällä ja ryyppäsin monta viikkoa,kyllä muuten helpotti! Paljon oli myös miehiä siinä välissä ja muakavaa oli,nyt osaan nauttia yksin olosta ja tämä on todella ihanaa vaihtelua :) Suosittelen!