Miksi aina kun suhde on vakavaa ja arkea niin jollain tasolla alkaa ahdistamaan. Rakastan miestäni ja haluan tehdä hänet onnelliseksi mutta joku osa minusta miettii miten selviäisin yksin ja millaista elämä olisi. Joskus haaveilen siitä.
Onko sitten niin että mieheni ei kuitenkaan ole vielä se oikea vai ainako ahdistun lopulta suhteessa? Nykyisen mieheni kanssa olen ollut 4 vuotta ja ex miehen kanssa olin 8 vuotta. Jos mieheni olisi aivan täydellinen ahdistuisinko silti?
Onko sitten niin että mieheni ei kuitenkaan ole vielä se oikea vai ainako ahdistun lopulta suhteessa? Nykyisen mieheni kanssa olen ollut 4 vuotta ja ex miehen kanssa olin 8 vuotta. Jos mieheni olisi aivan täydellinen ahdistuisinko silti?
Vastaukset 15
Vanhimmat
se sun täydellinen olisi? Mä vähän luulen, että sellaista ei olekkaan. Jos sellainen ilmaantuisi, niin kohta sä keksisit, mitä siinä pitäisi olla toisin, jotta se olisi vielä täydellisempi.
Mihin ne asiat sulta on unohtuneet, mihin alkujaan siinä äijässäs oot ihastunut?
Kyllä yhä pidän miestäni viisaana ja kilttinä ja rauhallisena ja komeana ym. Mutta sitten miehestä on ruvennut löytymään pieniä vikoja ja ne ovat alkaneet nakertamaan suhdetta. Lisäksi mies on muutaman kerran valehdellut ja olen loukkaantunut muutamasta jutusta. Mies ei kuitenkaan ole pettänyt tai ollut väkivaltainen ym. Silti on vaikea unohtaa mennyttä ja ajatella että kaikki sujuisi nyt hyvin. Mitäpä jos ei sujukkaan?
itseään toteuttavista ennustuksista?
Kyllähän parisuhde on just niin vaikea, kuin siinä elävät osapuolet siitä toisilleen tekee, tai vaihtoehtoisesti helpon. Miksette juttele keskenänne ja tee siitä helppoa toisillenne? On nimittäin melko varmaa se, et jos sua ahdistaa se suhde, ni kyllä se ahdistaa sitä toistakin.
Ja mies ei ole tehnyt asioita mistä loukkaannuin enää. Mutta ne asiat ovat silti mielessä ja ovat rikkoneet tämän suhteen jota ajattelin täydelliseksi. Ja jos mies ei vastaa kaikkia odotuksiani on vaikea sitoutua häneen. Mies ei ole pettänyt tai lyönyt ym kamalaa, mutta luottamus on kuitenkin kadonnut.
>Ja jos mies ei vastaa kaikkia odotuksiani on vaikea sitoutua häneen.
Miks se on valehdellut? Sikskö ku se on yrittänyt vastata kaikkia sun odotuksia?
Järjellistä syytä en ole keksinyt. Enkä oikeestaan yritä syyttää tästä tilanteesta miestäni tai itseäni. Ihmettelen vaan miksi pitää olla näin. Täydellistä ihmistä ei ole. Pitäisikö sitten vaan elää yksin. Olisinko onnellisin niin?
mä veikkaan, et vika ei oo kenenkään, mut sul on jotain ksittelemättömiä juttui, jotka pitäis ensin kaivaa esiin ja käydä läpi.
Ahdistuisit sitten hänen täydellisyydestään. Arjen sietäminen on vaikea taiteenlaji, mitä ei epärealistiset kuvitelmat täydellisestä elämästä ja parisuhteesta ainakaan helpota.
epärealistisia kuvitelmia ole parisuhteista. Olen ollut kolmessa pitkässä suhteessa ennen miestäni. Olen nähnyt ystävieni ja sukulaisteni liittoja. Juuri se että kaikki ovat niin epätäydellisiä saa mut ahdistumaan. Jos uskoisin että mieheni voisi olla täydellinen niin kaipa suhde voisi toimia. Mutta eihän kukaan ole täydellinen ja miehissä on vikansa joten olisinko onnellisin yksin...
kirja-esimerkki: virtaus ja vastavirta, carita hellsten.
tarvitse, eikä kuulu olla hankala. Tämä on oikeastaan myytti, jota vaalii itsensä kanssa ongelmissa olevien joukko. On näes helppoa ulkoistaa oma ongelmansa parisuhteeseen. Jos hyvällä omalla tunnolla voit sanoa, ettei sinulla ole taustallasi käsittelemättömiä asioita, (harva meistä voi, kaikilla on jotain..), mieti, mikä miehesi menneisyydessä on käsittelmätöntä. On röyhkeää minulta ehdottaa terapiaa, mutta ehdotan kuitenkin. Koska sitä on helposti saatavilla, ja jos parisuhteenne on teille tärkeä, miksi ette kokeilisi?
TÄYDELLISTÄ miestä/naista hakeva !!!! Usko jo et niitä ei ole. Et ole itsekkään. Tarkoitus on tulla toimeen niiden epätäydellisten ihmisten kanssa arvostaa sitä hyvää mitä heissä on ja tulla toimeen niiden huonojen ominaisuuksien kanssa.
Mene terapiaan. Tuskin vaihtamalla paranee....jos vika on itsessä.
tekee hankalan?
Siinä olevat ihmiset.
Kuten joku tuolla jo sanoi kukaan ei ole täydellinen ja saattaahan olla että puolisosi käy samanlaisia ajatuksia läpi sinusta, jokin/jotkut asiat ovat alkaneet ärsyttämään ja kysymys herää jaksaako niiden kanssa elää vai käyvätkä ylivoimaisiksi kestää. Ja mitä enemmän niitä "virheitä" miettii uskon että sitä suuremmiksi ne kasvavat mielessäsi.
Yksin elämisessä on puolensa mutta jaksaisitko sinä sitäkään? Yksin eläessä niitä ikäviä puolia alkaa etsimään puolison puuttuessa itsestään. Elä sitten itsesi kanssa tiedostaen omat hiomattomat luonteenpiirteet. Ja tällä kertaa voin vakuuttaa tietäväni mistä kirjoitan ;)
Parisuhteisiin ilmeisesti ladataan valtavasti odotuksia tänä päivänä ja kun se ei vastaakaan sitä kuvaa joka mielessä on niin petytään. Tietoisesti tai alitajuisesti haetaan pakokeinoa ahdistavasta tilanteesta ja sitten niitä virheitä alkaa löytymään toisessa.
Vähentyisikö erot mikäli ihmiset lakkaisivat pohtimasta liikaa parisuhteidensa tilaa ja puolison ikäviä ominaisuuksia. Ja noiden sijaan yksilöt keskittyisivät kehittämään itseään suvaitsevammaksi ja paremmiksi ihmisiksi (what ever that means).
kirjoittajaan! Parisuhde on juuri niin hankala kuin siitä itse tekee. Kukaan meistä ei ole täydellinen! Pitää oppia hyväksymään myös ne huonot puolet toisissa eikä vain niin hyviä ja ruusuisia puolia.