Katseleepa sitten vaikkapa näitä keskusteluja täällä tai erilaisia deitti-ilmoituksia tai piipahtaapa chatsivulla, niin herää yksi kysymys mieleen: mihin on kadonneet kaikki ihan tavalliset ihmiset? Joka paikka on täynnä komeita/kauniita, sporttisia, trendikkäitä ihmisiä. Nk. tavallisia ihmisiä, joita meistä suomalaisista suurin osa kuitenkin on, ei tapaa enää missään. Sen kyllä ymmärrän,että noita alussa mainitsemiani ihmisiä ei kaduilla tule vastaan, eiväthän he sinne ehdi kun nettisivustoilla aikansa viettävät;-)
Eittämättä tulee mieleen kun näidenkin keskustelujen määrää katselee, että yksinäisiä ihmisiä on hirvittävä määrä. Onko tosiaan niin, että netti ja sen tuoma virtuaalimaailma fantasioineen on vallannut ihmiset niin totaalisesti, että realismi on elämästä kadonnut? Halutaan kuuta taivaalta, odotukset kanssaihmisiä kohtaan ovat kohtuuttomat; halutaan enemmän kuin mitä itse pystyisi antamaan.
Missä olisi mahdollisuus saada uusia tuttavia ihmisistä jotka luokittelevat itsensä ihan tavallisiksi ihmisiksi joilla elämä kaikin puolin kunnossa ja hallinnassa?
Eittämättä tulee mieleen kun näidenkin keskustelujen määrää katselee, että yksinäisiä ihmisiä on hirvittävä määrä. Onko tosiaan niin, että netti ja sen tuoma virtuaalimaailma fantasioineen on vallannut ihmiset niin totaalisesti, että realismi on elämästä kadonnut? Halutaan kuuta taivaalta, odotukset kanssaihmisiä kohtaan ovat kohtuuttomat; halutaan enemmän kuin mitä itse pystyisi antamaan.
Missä olisi mahdollisuus saada uusia tuttavia ihmisistä jotka luokittelevat itsensä ihan tavallisiksi ihmisiksi joilla elämä kaikin puolin kunnossa ja hallinnassa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
miettinyt tätä samaa asiaa nyt kun olen muutamana iltana täällä plarannut näitä sivuja. Minäkin haluaisin tietää mistä 50 mies löytäisi ihan tavallisen suomalaisen naisen joka ei ole muuta kuin ihan vaan tavallinen, arkinen ja olisi vielä ihan "rakastettava". - Late -
turkiseläinten rehuksi
niitä löytyy lähinnä luostareista
Jos noista paikoista oot kattonu etkä löydä niin missähän ois vika?? Eiköhän ne tavalliset ihmiset löydy jostain muualta kun netin keskustelu- tai deittipalstoilta...Vai onko sun asuinpaikassa kaikki pihalla vastaantulevatkin sporttisia, komeita, rikkaita, huumorintajusia, lihaksikkaita yms...?
uskon että aito vuorovaikutteinen suhde on mahdollista, kunhan sellaiseen löytyy molemmilta aitoa kiinnostusta.
Voinko esittää kysymyksiä? Onko sulla lapsia? Haittaako jos miehellä on? Miltä alueelta olet? Mikä on syntymävuotesi ja mikä olet horoskoopiltasi?
...jättää täällä liiat paljastukset paljastamatta, kysymyksiisi toki voin vastata: Olen lapseton, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö lapsista pitäisi. Mitä haittaa lapsista voisi olla, meistä jokainen on joskus ollut lapsi ja lapsissahan on tulevaisuus:) Horoskoopiltani olen Neitsyt.
En koe henkilökohtaisena ongelmana tuota mitä kirjoitin avaustekstissä, oen vain miettinyt tuota asiaa useinkin sekä itsekseni että tuttavapiirissäni. Narsismia todellakin esiintyy hyvin paljon, mutta toivottavasti se ei kuitenkaan ole vielä valtaa saanut. Narsismi on mielestäni henkinen syöpä ja siksi ehkä itse kunkin kannattaisi hetkeksi pysähtyä miettimään näitä asioita.
Neitsyt
Miksi ei yhteensopimattomuus voi jäädä yhteensopimattomuudeksi? Jos teet omeletin kanan, kurmitsan ja strutsin munista, seoksessa eivät yhdisty kana ja kurmitsa ja strutsi niin, että syntyisi jotain munia tuottavaa. Syntyy muodoton aines, omeletti. - D. H. Lawrence
Kauris
Ystäväni eivät ole täydellisiä - sen enempää kuin minäkään - ja niin sovimme ihailtavasti toisillemme. Yksi sallimuksen armollisista lahjoista on se, ettei täydellisyys ole olennaista ystävyydessä. - Alexander Smith
Prologi: Tärkeää hyvälle avioliitolle ei ole niinkään se, kuinka yhteensopivia olette, vaan kuinka tulette toimeen yhteensopimattomuuden kanssa.- George Levinger
vaan ruokkii narsismia. Perheiden hajoamiset, kaoottinen lapsuus jne. saattavat aiheuttaa lapsen kehitykseen häiriön n. kuuden vuoden iässä. Sieltä luultavasti juontaa juurensa.
ovat turhia. Heitä ei kukaan halua joten he eivät etsi mitään, eivät kirjoita, eivätkä näy.
Minäkin lähinnä lueskelen näitä viestejä. Harvoin kommentoin mitään.
...se nyt ihan noin synkkää on. Eihän tavallinen ihminen ole tylsä, hän on vain realisti ja se on aivan eri asia; realistilla ei sekoitu fakta ja fiktio:) Nk. tavallinen ihminenkin voi olla mielenkiintoinen, hän vain elää todellisessa maailmassa, päiväunelmat eivät valtaa elämää.Ja kun ihmisen itsetunto on kohdallaan, on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse luokitella ihmisiä eri "kasteihin". Jollain tapaa vaan nyky-yhteiskunnasta on tullut niin pinnallinen; henkinen hyvyys ja fiksuus ihmisessä on aliarvostettua. Kun esimerkiksi tämän palstan tekstejä lukee, niin liian usein ja liian paljon ilkeillään tuntemattomille ihmisille, ikäänkuin olisi suunnaton tarve loukata ja satuttaa toista. En ymmärrä mitä kicksejä sellaisesta saa. Totuushan on, että heillä jotka ovat sinut itsensä kanssa ja elämä on balanssissa, heillä ei ole tarvetta muiden ihmisen piikittelyyn. Tosi asiassahan tuo piikittely kertoo piikittelijän pahasta olosta; tilasta jota tällainen ihminen ei itse tiedosta. Yksi trendisanoista on "tyylikäs/tyylikkyys", mutta harva tietää mitä se tarkoittaa.
Ja nyt sitten jäänkin odottelemaan niitä kärkkäitä palautteita joita tämä teksti saa aikaan;-)
kun ei se löydy ulkoakaan niin miksi sinne lähteä, etenkin nyt kun on huono keli. Tosin ei se kesälläkään löydy, eikä koskaan. Ainakaan pysyvää.
..tolla asenteella mitään löydykään.
Pettymykset kyllä lamauttavat uskomattomasti, mutta ilman rohkeutta jatkaa ja uskaltaa riskeerata uudestaan ja uudestaan, se lamaannus kroonistuu..
Mietityttää nää miehet täällä, jotka marisee siitä, ettei löydy mitään pysyvää.. Noh, oletetaan ensin, ettei se oo mitään provoilua.
Siis ootteko te järjestään kovin nuoria? Ootteko te aina olleet niitä jätettyjä? Oletteko kysyneet/selvittäneet, miks?
En mä tiedä, musta noin epätoivoinen tilanne vaan kuullostaa ihan uskomattomalta..?! :/
tai molempia
Kuules nyt hyvä nuorimies! Lopetapas nyt tuo itsesäälissä kieriskely, ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy; et ole enää kiukutteleva ja oikutteleva pikkupoika joka on jäänyt ilman tikkaria, vaan nuori aikuinen:) Sinulla on aikuisuus alkutaipaleella, elämä edessä: harvalla se tuossa iässä ne suhteet on vielä niin kamalan vakavia.
Astu kotiovesta ulos, hymyä huuleen, mene paikkoihin missä on ihmisiä ja rohkeasti juttusille. Et millään voi odottaa, että heti ensimmäinen jutteleva tyttö on se "elämäsi nainen", tutustu vastakkaiseen sukupuoleen rauhassa äläkä hötkyile pakkomielteen omaisesti. Jos mielesi on maassa, niin tällaiset keskustelupalstat ei ole oikeita paikkoja viettää aikaa. Kun katselet realistisesti aikaisempia kirjoituksiasi ja niihin saamiasi vastauksia niin huomaat, että moni vain kiusaa sinua niillä ja lisää pahaa oloasi.
Yritä ajatella maailmaa ja olemassaoloasi positiivisesti, aivan varmasti sinulla on elämässäsi moni asia huomattavasti paremmin kuin monella muulla. Ei seurustelu saa olla pakkomielle, jos siltä pohjalta alkaa seurustelu, niin se on aivan varmasti tuhoon tuomittu. Ota positiivinen asenne elämään, hymyilevät kasvot ja nauravat silmät kiinnittävät huomattavasti paremmin toisten huomion kuin kurttuotsaisuus ja alaspäin olevat suupielet.
Hymyile niin sinullekin hymyillään:)
Mutta tää oli hyvä kirjoitus, pitäisi oikeasti tulostaa :) KAikki muut on kyllä hyvin, paitsi yksinäisyys ainoa miinus.
Kiitoksia!
...jos et mieltäsi siitä pahoittanut, se oli tarkoitettu ihan vaan kannustukseksi:)
Ihan jokaisella ihmisellä vaivaa joskus yksinäisyys, jopa parisuhteessa elävillä. Ja kuvittelepa sitä tilannetta kun toinen on nk. läsnä, mutta ei sitten kuitenkaan ole, se se vasta hirveä olotila on.
Yhä edelleen vakaasti uskon, että sinunkin elämääsi se onni tulee takuuvarmasti; kuljepa silmät ja mieli avoimina, se voi tulla tupsahtaa juuri silloin kun sitä vähiten osaat odottaa. Ja vieläpä juuri siellä missä sitä kaikista vähiten osaisit hakea.
Nyt ei muuta kuin hymyä huuleen ja pilkettä silmään, vanhassa laulussakin sanotaan, että "Hymyhuulet suukon saavat" :)
Samaa kysymystä olen pohdiskellut. Netin seuranhakuilmoituksiin ei tällainen keski-ikäinen, hieman pyöreä, ei trendikäs, ei akateeminen, voi vastata kun jo alkuvaatimukset kurkottelevat taivaita.
Ja kun kotakaan ei kuitenkaan se Suomen toinen tavis minua löydä, niin yritän jälleen nousta sohvaltani ja lähteä "ulkoilemaan".