rupesin olemaan yhdessä 20v naimisissa olleen miehen kanssa.
No aikaa on kulunut jo 4v siitä ja meillä on jo oma lapsi.
Tämä ex-vaimo on edelleen katkera akka. Olenhan häntä 15v nuorempi.
Heillä on aikuiset lapset ja hän kieltää lapsia tapaamasta minua ja tytärpuoltaan.
Minä en halua olla niille lapsille millään tavalla äitipuoli, vaan kaveri.
Olisi kiva kun he kävisivät kylässä kahvilla ja keroisivat kuulumisiaan. Ei muuta. Pidän mieheni lapsista paljon, ihania ihmisiä.
Mutta tämä ex-vaimo haluaa pilata kaiken katekruudellaan?? en tajua.
eniten hän tässä särkee lasten sydämmet koska ei he nää sitten isäänsäkkään. Miksi lapsien kautta kostaa? sairasta.
No aikaa on kulunut jo 4v siitä ja meillä on jo oma lapsi.
Tämä ex-vaimo on edelleen katkera akka. Olenhan häntä 15v nuorempi.
Heillä on aikuiset lapset ja hän kieltää lapsia tapaamasta minua ja tytärpuoltaan.
Minä en halua olla niille lapsille millään tavalla äitipuoli, vaan kaveri.
Olisi kiva kun he kävisivät kylässä kahvilla ja keroisivat kuulumisiaan. Ei muuta. Pidän mieheni lapsista paljon, ihania ihmisiä.
Mutta tämä ex-vaimo haluaa pilata kaiken katekruudellaan?? en tajua.
eniten hän tässä särkee lasten sydämmet koska ei he nää sitten isäänsäkkään. Miksi lapsien kautta kostaa? sairasta.
Vastaukset 30
Vanhimmat
yli siitä että varastit hänen miehensä. Hän on rikki ja surullinen. Miehesi lupailee kuuta taivaalta ja käy naurattamassa eikä annakaan tilaa päästää irti. Olet se inhottava 2-nainen jonka sietäisi saada rangaistus.
"Heillä on aikuiset lapset ja hän kieltää lapsia tapaamasta minua ja tytärpuoltaan"
Jos lapset ovat jo aikuisia, päättävät kai itse? Kuka on tuo tytärpuoli...?
Oletko ajatellut että omasta tahdostaan eivät tapaa sinua. Sekin mahdollisuus on otettava huomioon, vaikka tuskin ymmärtäisit edes miksi eivät....
Jos mun isäukko tekisi noin, niin en varmasti haluaisi ikinä nähdä sitä uutta ämmää.
Itse on ole aikusta lastani koskaan kieltänyt tapaamasta isäänsä, en panetellut häntä enkä vihjaissutkaan, etten hyväksyisi hänen yhteydenpitoaan isäänsä ja tämän nykyiseen (nuorempaan Huom!) naisystävään. Silti: lapseni ei halua olla tekemisissä tämän naisen kanssa. Kertoo, ettei pidä tästä eikä heillä ole mitään puhuttavaa keskenään eikä muutenkaan mitään yhteistä. Naisen ent.liiton pikku tyttärestä lapseni kyllä pitää, mutta naisesta itsestään ei. Siksi isän tapaamiset rajoittuvat niihin tilanteisiin, kun voivat tavata ilman tätä naisystävää.
aikuiset lapseni haluavat vain tavata isäänsä, ei sitä naista jonka kanssa isä asuu,koska ne ei tykkää siitä dominoivasta heille vieraasta ihmisestä.
Mä en ole koskaan kestänyt äidin miehiä, enkä tule niiden kanssa ystävä olemaan. Siedän, ja olen toki kohtelias. Mutta ystäväksikö! Ei koskaan, ei ikinä.
Kyllä mä sen tajuan, että äiti kaipaa seksiä ja seuraa - aikuinen ihminen, mutta eihän MUN TARVI TYKÄTÄ SIITÄ SEN MIEHESTÄ. Riittää että käyttäydyn.
Isä on isä, ja se on äidin miesystävä, ja sillä siisti.
(Isä kuollut.)
se että tiedostat itse olevasi jotenkin "parempi" kun olet nuorempi...niinköhän on?
Ja jos et saa nähdä lapsia, eikä isänsäkään nää lapsia niin mistä tiedätkään miten ihania ihmisiä nämä aikuiset lapset ovatkaan?
Ja sydämeen ei kirjoiteta kahta ämmää...
oikeus olla katkera! Sinä olet pelkkä VARAS ja AVIONRIKKOJA!
Miksi hänen pitäisi elää sinun laatimilla säännöillä ja ottaa sinut huomioon. EI MIKSIKÄÄN!
Niin makaa kuin petaa....sinä olet maannut itellesi pedin. Joten ryveppäs nyt ihan vapaasti omassa pas**ssasi!
Veit siis toiselta miehen. Törkeää! Varmaan meni maailma palasiksi häneltä ja on surullinen. Tuskaa aiheutit kaiketi ja mies myös?
ihme, että teitä meteliä pitäviä "miesvarkaiden uhreja" tuntuu olevan pilvin pimein - kuka täysjärkinen mies haluaisi viettää elämänsä naisen kanssa, joka pitää miestään aivottomana panijana, jota viedään kuin pässiä narussa!!! Asennevammaisille idiooteilla ihan oikein, että miehet menevät "parempiin suihin"!
oli mikä?
Kun ei siitä täysjärkinen ota selvää sitten millään!
Mistä sä ylipäätään tulkitsit että kaikki on olleet miesvarkaiden uhreja..... AHAAA...taidatkin itse olla VARAS ja AVIONRIKKOJA......se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.....tunsitko piston syömmessäs....tuskin koska sun kaltaisilla ei sitä sydäntä ole laisinkaan.
Mene sinä niitä kuule ottamaan ne pillerisi jotka ilmiselvästi on jääneet ottamatta ja soita ambulanssi itsellesi läheiseen horulaan. Ovat sut päästäneet sieltä liian aikaisin pois.
enää lääkkeetkään tehota?
Juurihan tuossa tuomitsit aloittajan toisen miehen viejäksi, joka about joutaa paahtumaan helvettiin?
Kiitos kysymästä, olen kertaalleen eronnut, nyt hyvässä suhteessa. Ensimmäinen suhde kaatui miehen uskottomuuteen, usko tai älä. Hän ihan itse siihen halusi ryhtyä, ja kun vielä uskotteli vastapuolelle olevansa eroamassa = että on jo ykkösvaihe päällä, mikäpäs siinä. Eipä tullut tuota naista mieleeni haukkua lyttyyn - jos mies ei olisi hänen kanssaan sänkyyn hypännyt, se olisi ollut joku toinen.
Niin... Sydän siinä kyllä kovettui, mutta nytpä osaan iloita uudesta, hyvästä suhteesta. Ketään ei voi väkisin itsellään pitää, jollei toinen itse halua.
olen miehen toiselta "vienyt" ja sama mies minua petti ja lähti seuraavan matkaan.
Ei olisi tullut mieleenkään sitä toista naista haukkua varkaaksi tai huoraksi, kyllä tiesin jo, että mies se on joka vaihtaa naista kuin paitaa. Liikuttavat tarinat läheisyyden puutteesta, siitä kuinka exä (tai silloinen nyxä) on mustasukkainen, vainoharhainen, eivät ole oikeastaan koskaan kuuluneet yhteen jne jne.
Samat paskat on taatusti puhunut minustakin seuraavalle.
Minun myötätuntoni on kaikkien tämän miehen entisten ja nykyisten puolella. Jos mies haluaa vaihtaa niin hän vaihtaa, kyllä jonkun pahaa-aavistamattoman naisen saa aina nyyhkytarinoilla ja selityksillä pehmitettyä.
Tekstistä ei tullut esille oliko mies jo eronnut vaimostaan,kun he tapasivat.
Minulla on samalainen tilanne. Mies on eronnut vaimostaan 10.v sitten. Exä pystyy yhä hallitsemaan aikuisia lapsiaan. On se ärsyttävää
ja miehenikin on saanut kiukustani osansa. Minun ja lasten väliin se ei ole vaikuttanut. Ollaan hyviä kavereita. Exää ei ole kukaan mies huolinut, joten katkeruuttan hän vaan purkaa.
Huomasin vastauksista, että kovasti on täälläkin katkeria ja epätoivoisia ihmisiä liikkeellä.
Tiedätkö eron yksityiskohdista? Kumpi lähti ex vai miehesi heidän suhteestaan?
Ero ei ole hoidettu loppuun saakka ja jotain on jäänyt kaivelemaan. Yleensä katkeruutta aiheuttaa valehtelu enemmän kuin se että puoliso rakastuu toiseen. Kaikki asiat voidaan hoitaa rehellisesti mutta harvemmin se menee niin että kumpikin on rehellisiä vaikka toinen olisi. Vaikka mies ihastisi toiseen naiseen voi senkin tehdä vähemmän kivuttomasti. En kuitenkaan tiedä teidän alkusuhteesta mitään oliko mies silloin vielä aviossa vai ei? Ilmeisesti eron tunteet oli vielä pinnassa kun sinä tulit kuvioihin.
Nämä on ikäviä juttuja etkä sinä voi asialle paljon mitään muuta kuin yrittää päästä exän kanssa väleihin. Jos aikuiset lapset on tyttöjä voi olla etteivät halua itse tavata isän nuorikkoa mutta voihan katkera äiti manipuloida heitä inhoamaan sinua? Sitä ei tiedä mikä katkeruuden on aiheuttanut.
Ensinnäkin en pidä itseäni parempana koska olen nuorempi, en todellakaan...ja toiseks jos avioliitto on kaikin puolin kunnossa ei siihen väliin pääse kukaan, jotain siinä on pielessä jos toinen haluaa siitä pois???!!!
Mieheni voi mennä entisensä luo jos haluaa mikä minä olen sitä estämään, mutta hän ei halua ei ollenkaan. Miksiköhän???
Tarkoitin vain tällä kirjoituksellani sitä että olisi mahtavaa että lapsemme tutustuisi velipuoliinsa ja tuntisivat koko elämän.
Ei se katkeruus auta enää tässä asiassa, miksi ei ihminen voi jatkaa elämäänsä. Ainut kuka tässä pelissä häviää on lapset, ei kukaan muu.
Ja sitten vielä...miten tälläkin palstalla on ihan sairaan katkeria ja vihaisia ihmisiä??? kamalaa suorastaan, miten paha teillä on olla.
Teihin pahan kirjoittajiin en koskaan haluaisi tutustua...koittakaa pärjätä elämässänne ja ero on teille tullut so what, elämä jatkuu kuitenkin.
Ihmettelet miten tällä palstalla on katkeria ja vihaisia ihmisiä? Luepa oma aloituksesi uudestaan.
Katkerana ja vihaisena siinä vingut ja valitat miehesi exästä, ikäänkuin tällä olisi täysi valta kontrolloida mitä hänen aikuiset lapsensa sinusta ajattelevat.
Et voi olettaa saavasi ruusun tuoksuisia vastauksia, kun oma luonteesi jo vaikuttaa niin rumalta tuon tekstisi perusteella.
Kuten sanoit "Ei se katkeruus auta enää tässä asiassa". Sovella sitä myös itseesi.
Tuo miehen exän syyttely ja mustamaalaus on sen verran yleistä, että sitä on vaikea ottaa vakavasti. Nykyisten exät on liian käteviä syntipukkeja.
Et selvästi ymmärrä/halua ymmärtää muita ihmisiä.
Sinun ei tarvitse pitää miehesi exästä, voit kokea hänen ehdottomuutensa vaikeana asiana, mutta voit silti asettua hänen asemaansa ja yrittää ymmärtää häntä.
Avioeroon liittyy hyvin monimutkaisia tunnekuvioita, ja se että exä olisi vain yksipuolisesti "katkera" sinusta, niin ei varmasti ole koko totuus asiassa. 20 vuotta avioliitossa on pitkä aika.
Olin itse se uusi nainen kuviossa heti mieheni eron jälkeen. Ex-vaimo oli kyllä vihainen - ja varmaan katkerakin, mutta ei niinkään minulle, vaan miehelle ja pieleen menneille asioille.
Minuun hän suhtautui asiallisesti, ja minä samoin häneen. Jollain tapaa hän jopa kunnioitti minua etäältä, se oli aistittavissa.
En koskaan ajatellut, että hänen tunnemaailmansa kuuluu minulle; minun tehtäväni ei ollut analysoida hänen tunnetilojaan ja mahdollista katkeruuttaan. Enhän edes tuntenut häntä ihmisenä. Minä elin omaa elämääni, hänen ex-miehensä kanssa. Hän omaansa.
Jos asenteesi miehesi exää kohtaan on tuo, et varmasti ainakaan paranna mitään tässä maailmassa. Toisen kateelliseksi ja katkeraksi nimittely on vihonviimeinen keino saada ihmissuhteita toimimaan.
Et ehkä voi vaikuttaa tähän asiaan millään tavalla. Voi olla toisaalta, että miehesi lapset edellisestä liitosta jonakin päivänä tulevat teille kylään, aika näyttää. Mikään ei ole täysin poissuljettu.
Elä sinäkin omaa elämääsi ja nauti siitä. Älä rasita itseäsi liikaa miehen exällä, anna hänekin elää omaa elämäänsä. Et voi vaatia häneltä asioita, joita hän ei halua antaa.
Olet ihan oikeassa siinä jos avioliitto on kunnossa ei siitä kukaan pois halua ja siinä että ei katkeruus muuta mitään paremmaksi.
Katkerakin ihminen tietää itse nämä vaan kun ihmisellä on kuitenkin tunteet jotka ei nappia painamalla mene off asentoon.
Sinä et ilmeisesti ole vielä kokenut suurempia kriisejä tai menettämistä joka satuttaisi kovasti?
Luopumisen tuska on tuskista suurimpia vaikka järki sanoisi että muuta vaihtoehtoa ei ole.
Tottakai olisi mahtavaa sinun mielestäsi jos lapsenne tutustuisi veljiinsä (veljiähän he ovat) mutta isot pojat ei välttämättä koe kärsimyksenä sitä vaikka ei tutustusikaan. Ehkä aikuisina sitten se tapahtuu luontevasti? Nyt he elävät ilmeisestikkin eri maailmoissa ja sinä olet iskän vaimo ja teidän lapsi on vain teidän lapsi.
Elämä jatkuu eronkin jälkeen ja ero on monelle kasvattava kokemus. Katkeruuteen ei ole hyvä jäädä mutta se kuulu läpi käydä kuten viha, suru ja ikäväkin jotta ilo voisi tulla.
Toivo että exvaimo löytää uuden rakkauden niin se helpottaa. Järkijutut on monesti aika kaukana näissä kuvioissa.
"jos avioliitto on kaikin puolin kunnossa ei siihen väliin pääse kukaan, jotain siinä on pielessä jos toinen haluaa siitä pois???!!!"
Avioliitto ei koskaan voi olla vuosikymmenien ajan jatkuvasti kokoajan kunnossa. Tulee alamäkiä ja ylämäkiä, siksihän luvataankin ala- ja ylämäessä tukea ja rakastaa. Tottakai on helppo iskeä juuri silloin kiinni kun liitto on heikoimmillaan ja mies vietävissä. Mutta eikö meillä jokaisella pitäisi olla sen verran itsetuntoa ettei "toisen omaa" viedä?! Annetaan avioparille tilaa saattaa avioliittonsa kuntoon, eikä isketä kiinni. Jos avioliitossa on vaikka 15 hyvää vuotta, 2 huonoa vuotta ja sen jälkeen vaikka 20 hyvää vuotta, on vaiva näkemisen arvoinen. Teillä tämä vuoristorata on jälleen edessä, miehelle sitten jo toista kertaa. Ei varmasti ole niin innokas enää korjaamaan tilannetta, vaan on jälleen jonkun vietävissä. Jos ero tulee sinusta huolimatta, silloinhan on ihan ok näyttää halukkuutensa suhteeseen.
Kukaan ihminen ei ole toisen oma. Tuollaista ei voi sanoa kuin äärimmäisen omistushalunen ja mustasukkainen ihminen. Jokaisella on oma tahto ja tunteet ja järki, sekä oikeus ja vapaus tehdä elämänvalintoja.
Puolisonvalinta ei välttämättä aina osu kohdalleen, mutta miksi se ensimmäinen liitto olisi Se Oikea ihan vain siksi että se ehti ensin?
Puhut ihan kuin mies olisi avuton ja aivoton olento, jota vieraat häijyt naiset saalistavat ja jota se ensimmäinen vaimo yrittää pitää itsellään.
Tämänkin ketjun perusteella tuollainen sairaalloinen asenne on aika yleinen. Ei ihme että avioeroja on niin paljon.
pitää se vanha suhde viedä loppuun ,ja erota, ja sitte vasta se uusi kehiin.Säästyy monelta harmilta ja saa reilun maineen.En tajuu miksi pitää kahta ihmistä yhtäaikaa,ikäänkuin varalla se toinen, jos se uusi ei huolikkaan.Yksin jäämistä pelätään kuin ruttoa.
Veetuttaa kun toisilla on kaksi muijaa tai miestä ja toisilla ei yhtään...
Lapsellista tuo että tuomitset katkeraksi, eikö se viha ja katkeruus ole kuule luonnollista kun on elänyt kaksikymmentä vuotta yhdessä ja suhde katuu toiseen osapuoleen, joka on vieläpä ilmeisen nuori.
Aseta itsesi exän asemaan.. !
Huh huh, jos otit itseäsi 15 vuotta vanhemman miehen..
Eipä käy kateeksi, sillä jos ikäero ei nyt tunnu tuntuu se myöhemmin kun itse olet vielä suht nuorekas ja miehesi ikääntynyt ja sairasteleva.
Saatat vielä itse olla katkera.
Luuletko, että exä lapsien on helppo hyväksyä ehkäpä jopa itsensä ikäinen nainen isän uudeksi vaimoksi?
Mieti asioita eri kanteilta, ehkäpä ymmärrät toista osapuolta, ja lopetat asian märehtimisen/ vaatimisen, jospa aika hoitaa sen!
Se mikä tässä herätti mielenkiintoa on,että joskus uusi nainen ajattelee olevansa miehen lapsille uusi äiti tai äitipuoli. Lapsilla on vain yksi biologinen äiti ja isä, se asia ei muuksi muutu. Ulkopuolinen on aina ulkopuolinen, sen olet ymmärtänytkin. X-vaimon käyttäytyminen on aika tavallista katkeruutta koska hän on menettänyt miehensä sinulle. Katkerana hän haluaa pilata miehesi uuden suhteen ja pitää välimatkaa sinuun lastensa kautta. Odotitko että kaikki tulee sinulle kuin manulle illallinen? Maksat vain sitä hintaa mitä suhde toisen mieheen tuo tullessaan.
Mies on kerran jo läpikäynyt saman ja nyt uudestaan huh huh.
hinku sun on oltava kaveri miehesi aikuisten lasten kanssa???Haetko jotain hyväksyntää heiltä ja ne ei oikeen dikkaa sua ,kun et voinu odottaa,että se ukkos olis ekax eronu niiden mutsista.
Kuinka voit tietää ,että ovat mukavia,kun ne ei oo sun kaa missään tekemisissä.
Aikuiset ihmiset valkkaa ite ystäväs,ja se on voi voi ,jos ne ei susta tykkää.Nuorilla aikuisilla on paljon oman ikäisiä ystäviä joita ne dikkaa enempi kun sua.
Eikä se ole ex-vaimon vika,aikuiset lapset päättää ite kavereistaan ja sinä käytökselläsi olet jo näyttänyt mikä oot.
Faijaa aikuiset lapset ei niinpaljoa enää tarvitse kun niillä on jo oma elämä.
Mielestäni tuo "haluan olla kaveri" ajatus on vähän omituinen. Jos isäni lähtisi uuden naisen matkaan, en kyllä ymmärrä, mikä velvollisuus minulla olisi leikkiä tuon nykyisen "kaveria".
Isääni varmaan olisin yhteydessä, mutta tuo uusi puoliso olisi vain isäni uusi puoliso. Eiköhän minulla ole ne kaverit jo ihan omasta takaa. Siihen ei tarvittaisi mitään äitini manipulointia. Minä kyllä pitäisin ihan luonnostaan jo kummallisena, että minun pitäisi teeskennellä uuden vaimokkeen kaveria.
Jos isä ei suostu lapsiaan tapaamaan ilman nyxänsä läsnäoloa, silloin voi isukki ottaa vastuun siitä, etteivät nämä häntä näe.
idiootti kun mun isäni nykyinen eukko ,joka kanssa tuli isän elämään petoksella,tai ei se isäkään syytön ollu.
Se eukko mielisteli mulle ja koitti olla niin kaverii hyi helvata,mua oksetti koko eukko ja isäkin muuttu ihan ihmeelliseksi.
En ole kummankaan kanssa oikeen tekemisissä ja kun tulin ylioppilaaksi niin kutsuin isän,mutta en sitä eukkoa, nii ei isäkään tullu.
Nyt mulla jo oma perhe ja 2v poika ja isäni ei ole edes kiinnostunut pojastani.Mutta ei se haittaa joskus se huomaa mitä on menettäny.
oletko varastanut hänen miehen,, soo ,, soo, silloin katkeruuden ymmärtää.