Ahdistaa.
Tätini mies siirtyi ajasta ikuisuuteen, hän oli ollut kauan sairaana, ikää 75.
Vaan nythän on ne hautajaiset.
Itse olen 50, kuvitelkaa ja äitini joka 72 häärää siinä ylimäisenä ja määrää kaikki.
Tätini on taas sairas myöskin ja istuu pyörätuolissa, ainakin hautajaisissa.
Emme ole olleet paljoakaan tekemisessä, nähnyt en heitä viiteen vuoteen.
Pakolliset joulukortit, synttärikortit kirjoitin aina.
Nyt äitini järjestää mahtavaa hautajaisspektaakkelia, kyllä meinaa revetä aivot.
Nyt pitää näytellä sellaista koko lauantai-iltapäivä, sellaista jota ei ole ollut olemassakaan.
Siis, en ole ollut koskaan heidän kanssaan kovinkaan läheinen.
Onko pakko mennä sinne seurakuntatalolle kahville?
Ahdistaa koko ajatuskin niin kauheasti.
Ne virret, veisuu, kahvikuppien kilinä ja kaikki oudot katseet.
Kuka näyttelee mitäkin, vainaja itse oli todellakin epäsosiaalinen, vetäytyvä.
Tunsin hänet noin 40 vuotta ja hän ei juuri koskaan puhunut mitään, ei edes silloin mitään kun olin lapsi.
Onko muita paikalla jotka voisivat ymmärtää tän jujun???
Tiedän, vain yksi iltapäivä....mutta.....luulin että oma kahvikuppineuroosi, pakokauhu julkisia esiintymisiä kohtaan olisi mennyt ohi, vaan ei.
Samperi sentään, tilipäiväni on vasta 22.12, olen aivan auki, hitosti laskuja, enkä saa mitään pilleriapuakaan terveyskeskuksesta.
Ja sinne on noin kuuden viikon jonokin.
Olisi edes jossain sellainen miespalvelu niin vuokraisin miehen itselleni sinne iltapäiväksi, ikäänkuin turvaksi.
Äitikin käyttäyisi EHKÄ HIEMAN fiksummin.
Tätini mies siirtyi ajasta ikuisuuteen, hän oli ollut kauan sairaana, ikää 75.
Vaan nythän on ne hautajaiset.
Itse olen 50, kuvitelkaa ja äitini joka 72 häärää siinä ylimäisenä ja määrää kaikki.
Tätini on taas sairas myöskin ja istuu pyörätuolissa, ainakin hautajaisissa.
Emme ole olleet paljoakaan tekemisessä, nähnyt en heitä viiteen vuoteen.
Pakolliset joulukortit, synttärikortit kirjoitin aina.
Nyt äitini järjestää mahtavaa hautajaisspektaakkelia, kyllä meinaa revetä aivot.
Nyt pitää näytellä sellaista koko lauantai-iltapäivä, sellaista jota ei ole ollut olemassakaan.
Siis, en ole ollut koskaan heidän kanssaan kovinkaan läheinen.
Onko pakko mennä sinne seurakuntatalolle kahville?
Ahdistaa koko ajatuskin niin kauheasti.
Ne virret, veisuu, kahvikuppien kilinä ja kaikki oudot katseet.
Kuka näyttelee mitäkin, vainaja itse oli todellakin epäsosiaalinen, vetäytyvä.
Tunsin hänet noin 40 vuotta ja hän ei juuri koskaan puhunut mitään, ei edes silloin mitään kun olin lapsi.
Onko muita paikalla jotka voisivat ymmärtää tän jujun???
Tiedän, vain yksi iltapäivä....mutta.....luulin että oma kahvikuppineuroosi, pakokauhu julkisia esiintymisiä kohtaan olisi mennyt ohi, vaan ei.
Samperi sentään, tilipäiväni on vasta 22.12, olen aivan auki, hitosti laskuja, enkä saa mitään pilleriapuakaan terveyskeskuksesta.
Ja sinne on noin kuuden viikon jonokin.
Olisi edes jossain sellainen miespalvelu niin vuokraisin miehen itselleni sinne iltapäiväksi, ikäänkuin turvaksi.
Äitikin käyttäyisi EHKÄ HIEMAN fiksummin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
varmaan neljäkymmentä astetta ja vatsa on ihan ruikulla, ei kerkee kun ravata vessassa, nyt ois sopiva aika aloittaa se valittaminen, eläkä puhu hautajaisista mitään!
Jos äitisanoo että kyllä se menee ohi, niin "kaverilla kesti ripuli viikon ja kuume moonta päivää ja päätä särki,mulla on se sama tauti" en tuu sinne tartuttamaan sua, käyn jälkeenpäin....
Niin.
Tuo on yksi ajatus. Olen miettinyt tuotakin kikkaa.
Olenko hirveän itsekäs, tädiltä on poistunut mies ikuiseksi ajaksi ja minä vaan täällä suren olentoani?
Kun ei sille tunteelle voi mitään.
En tunne vainajaa kohtaan mitään, en oikeastaan tätiäkään kohtaan, vaan ne hautajaisseremonia saa minut täysin umpihulluksi.
Itselläni on toive vaan että polttavat ja tuhka johonkiin sopivaan paikkaan, eikä yhtään vierasta eikä pakkopullaa kelleen.
Onkohan hautajaiskammolle jokin tieteellinen nimi, onkohan se fobioiden joukossa?
Käsittääkseni hautajaisiin mennään kunnioittamaan vainajan muistoa. Olen ehtinyt osallistua monen monituisiin hautajaisiin ilman, että olisin erityisemmin vainajaa rakastanut, tai hänen puolisoaankaan. Käsittääkseni osallistumispakkoa ei ole, voit siis jäädä pois, äitisi varmaan loukkaantuu, ja moni muukin, mutta eikö tärkeintä ole sinä itse ja fobiasi, viis tädistä ja sukulaisista ja heidän ajatuksistaan.
Ookko nää 50- vai 15-vuotias?????????
Kirjoituksesi perusteella veikkaisin jälkimmäistä. Lapsellinen mikä lapsellinen. Hyviin tapoihin kuuluu kunnioittaa vainajia, olipa sitten paljon tai vähän yhteydessä ollut.
Ja vaikka kuinka joku päällepäsmäröisi siellä hautajaisissa - kyllä aikuinen voi teeskennellä muutaman tunnin ja kahvikupin verran. Ja kerro sille äidillesi, ettei sulla ole rahaa. Mistä sitä tietää, jos vaikka mamma heittäisi satkun pari matkakuluihin, ei tarvitsisi täällä valittaa.
ja sitä tuossa alemmassa kyselinkin.
Voiko 50-vuotias todella ajatella tuolla tavalla; epäilyttää.
Olin HYVIN läheinen mummoni kanssa joka kuoli joitakin vuosia sitten ja äitini päätti että hautajaiset ovat sitten suunnattomat. Itse asiasta hyvin vähän innostuneena ja mummon kanssa eniten tekemisissä olleena, tiesin myös että hän itse ei olisi isoista hautajaisista välittänyt. Kaiken lisäksi osa ihmisistä ei ollut edes mummoa nähnyt vaikka sukua olivat ( mummu vältteli isoja juhlia ).
Tein siis oman ratkaisuni. Ilmoitin äidilleni tulevani siunaukseen ja lähteväni tämän jälkeen. Perustelin asian äidilleni sillä että, kunnioitan ja ikävöin mummua mieluummin yksin kuin lähes tuntemattomien ihmisten kanssa. Kyllähän äiti oli hieman pettynyt mutta, ei pitkä vihainen.
Olen myös jättänyt hautajais kutsuja väliin (isoiso-tätini, isoiso-setäni vaimon ym.) koska en ole tavannut kyseisiä henkilöitä kuin alle koulu ikäisenä. Eikä kukaan siitä ole suuttunut. Luulempa että enemmän olisivat ihmiset miettineet kuka oikein olen.
Ole oma itsesi.
Kunhan on asiallisesti niinkuin hautajaisissa kuuluu niin se on ok.
Ei siellä kaikki edes vainajaa tunteneet.
Voit just kertoa vaikka kahvikupposel että olisi ollut kiva tuntea hänet paremmin.
Ei sinulta mitään siellä odoteta kuin hyvää ja asiallista käyttäytymistä.
Se menee hyvin :)
Tämä vainaja eli lapsuuden,nuoruuden, aikuisuuden vanhuuden ja kaikki ne väli-iät. Sinä tunsit hänet < 20v, mitä siis tiedät hänestä.
Syrjäänvetäytyvä?, ehkä viimeiset 10 vuotta. Ei halunnut seurustella Sinun erinomaisuutesi kanssa? Oletko mustasukkainen äitisi osoittamasta huomiosta?
Hautajaisiin ei ole pakko mennä. Jos menet, käyttäydy asiallisesti tai tulet muistetuksi suvussasi ikuisesti x:nä joka repeili y-tädin hautajaisissa.
Kirjoitat kuin teini-ikäinen.
Kyllä tuossa iässä jo pitäisi osata "käyttäytyä."
Hautajaiset ovat suurinta spektaakkeli mitä olla ja voi:
siellä seistään naamat pitkinä kuin hevoisella ja teeskennellään että voe voe ku surettaa.
Yhteydessä ei olla ollut about 30-40 vuoteen mutta ans olla kun joku kuoleaa, sillon tullaan 200 egen kukkalaitteen kanssa teeskentelemään.
Minä olen lapsilleni sanonut, että laittakaa minut mihin laitatte, ei tarvitse ostella kiviä ei hautapaikkaa, mitä väliä kun olen kuitenkin poissa enkä onneksi tiedä siitä touhusta mitään.
En halua pappia jeesustelemaan hautajisiini, en ole uskovainen, en kuulu kirkkoon miksi siis pitäisi teeskennellä?
Hattua nostan sinulle joka sanot mitä ajattelet!
Mutta älä turvaudu mihinkään pillerehin, elämää se vaan on, jos ahdistaa liikaa, älä mene ollenkaan, kyllä ne hautajaiset sujuvat ilman sinuakin.
Ja antaa äitisi hössöttää, hänelle se ehkä on tärketä, en tiedä miksi kun en häntä tunne, mutta silti.
Voimia sinulle.
Kaikille tiedoksi, kyllä se ikä oli 50 vee.
Henkinen kypsyys - no siitä voidaan olla eri mieltä.
Tähän asti olen ollut työelämässä ihan loistavasti, ammattikoulunkin olen päässyt läpi.
Kansakoulukin muistaakseni sujui. :)
Mikään filosofian maisteri en ole tosiaankaan.
Minulle on jopa tehty analyysi jonka tulos oli valaiseva: olen oppimishäiriöinen. Vaikeuksia lukemisessa, laskemisessa,vasen ja oikea menee nurin..jne.
Vikaa kyllä löytyy!
Sain hautaisiin liittyvän puhelun juuri ennen tuota purkausta tällä palstalla.
Äiti se vaan on sellainen dominoiva yksilö joka saa minut vieläkin kiihtymään.
Silloin tulee se pieni lapsi taas esille joka kiukuttelee.
Minun ja äitini välit ovat todellakin erittäin oudot, vaikka se ei tähän oikeastaan kuulu, vaikka kuuluukin.
Minäkään en kuulu kirkkoon. Olen onnistunut kyllä Vapaa Ajattelijoiden tilaisuudessa olemaan hautaisvieraana, kahville en mennyt.
Tuo 200 egen kukkalaite, joo, kävin tänään hautaistoimistolla ja halvin laite 50 egee, normaalisti kuulemma menee sellaiset 70-80 egee.
Voi hyvä tyrmistys sentään.
Eikä ollut tarkoitus nurista rahasta, olin vaan niin paniikissa siinä kohtaa.
Kiitoksia kaikille vastanneille, ihan meinasin jo että turpiin tulee kunnolla.
En pidä itseäni mitenkään erinomaisena vaan omaan erittäin huonon itsetunnon, minut voi halutessaan nujertaa vaikka pelkällä katseella.
Silti olen aina ollut ihminen joka ei osaa nuoleskella ja manipuloida omaksi hyväkseen.
Itse asiassa, vainaja oli erittäin varakas, vaan en koskaan hänen rahoja ole himoinnut.
No, voinhan sanoa viimeisen episodin vainajan ja minun kohtaamisesta, minä ja suuri suuni....
Olin siellä kylässä oli kuuma kesä. Heillä oli kissa joka oli valtava pallo, itse kissan omistaja huomasin etttei kissan kylkiluita tuntunut lainkaan.
He asuivat omakotitalossa jossa on kyllä lääniä kissan kirmailla.
Nyt siis vainaja aukaisi jatkuvasti milloin mitäkin purkkia ja muropakettia kissan lautaselle.
Kissa se söi aika lailla.
Siihen minä, joka ei osaa pitää suutansa kiinni:
-" eikö tuo kissa voi syödä ulkoilmaravintolassa välillä vaikka hiiriä, johan se tuolla ruuan antamisella räjähtää!"
Vainaja ei siis ole tuon lauseen jälkeen puhunut mitään, siitä on varmaan ainakin viisi vuotta.
No, asia ei minulle kuulunut, olin vieraana, asianomaiset olivat kissa ja sen omistajat.
Voitteko tämän jälkeen sanoa enää mitään?
Minä en sinuna osallistuisi, jos se väkinäiseltä tuntuu.
Aikuisen ihmisen täytyy saada itse päättää tuommoisista asioista, eikä sinun äidilläsi siihen ole mitään sanomista. Älä anna hänelle turhaan sellaista valtaa.
Kukkalaitteista sanoisin, että tavallinen kaunis kimppu kelpaa takuulla aivan yhtä hyvin, eikä maksa tuommoisia hirvityssummia.
Mielestäni olet oikeassa tuon laitteen kohdalla.
Vaan se minun sukuni on niin tarkka näiden kukkien kanssa, ei saa vivahtakaan mitenkään köyhältä.
Asian voi silloin kääntää vaikka siten että tavallinen kimppu viestittää sitä ettei vainajasta välitetä.
Siinä pitää pitää näkymättöimin euroin kimaltaa suuri summa.
Äidille on annettu jo valta, kauan sitten.
Vallan hän on saanut alistamalla, uhkailuin, kiristyksin.
Niin ja pieni lisäys, olen aina osannut käyttäytyä, tiedän miten ihmisten kanssa kuuluu olla.
Olisin kai ihan ookoo, jos ei olisi näitä kaikki vikoja.
Vaan nämä sukuihmiset saavat sisäisen peikon esiin.
Minulla on vielä kaksi viikkoa aikaa.
Sinulle joka sanoo: "ei tajuu"...niin....uskon sen että ulkopuoliselta tää näyttää jakomielipuoliselta, vaikka tässäkään ei ole kaikki.
Mihin äitisi tarvitsee sinua siellä hautajaisissa? Taluttamaan häntä käsikynkässä arkun viereen itkemään? Johonkin muuhun?
Jos äitisi on siinä kunnossa että hänet pitää taluttaa arkulle kukkia laskemaan, voit mennä häntä taluttamaan ja näytellä hänen henkilökohtaista avustajaansa.
Mutta jos äitisi ei tarvitse sinua ihan konkreettisesti johonkin, lähetä tädillesi surunvalitteluadressi (hinta jotain 10 euron luokkaa), ja jätä hautajaiset väliin.
Hän tarvitsee minua näyttelemään että kaikki on hyvin ja hienosti lähipiirissä.
Hän on itse erittäin hyvässä kunnossa.
Vaan kun kekkerit on ohi niin alkaa taas kauhea purnutus ja raivo puhelimesa. Hän kirjoittelee raivokkaita kirjeitä ja syyttää olemattomista.
Mikään ei ole hyvin.Eikä ole koskaan ollutkaan, minähän olen pilannut kaiken.
Jo kaksivuotiaana olin kirkon häirikkö koska en osannut ja "ymmärtänyt" katsoa hääparia vaan vänkäsin jonkun nais-ihmisen käsiveskassa huulipunan kimpussa.
Siis käyttäytymisongelmani on huomattu aika aikaisin.
Onneksi olen nainen, mitähän olisi pienelle pojalle käynytkään vastaavassa tilanteessa.
Tätini ehkä tarvitsee työntöapua koska hän on siinä pyörätuolissa, hänestä ei ole sellaista tuskaa lainkaan.
Omaan paljon vikoja, kun ei ole sitä miestä, se entinen minulta meni ja kuoli.
Siitä on jo aikaa 12 vuotta ja minun olisi "tuossa ajassa" pitänyt saada uusi.
ps.Olen nyt tilannut kukkakimpun, sellaisen aika tuuhean, sanoi myyjä, maksoi 40 euroa.
Jos saan itseni sinne kukkakauppaan, siitä on vielä matkaa kirkolle noin 1km.
Ota asia siellä hautajaisissa niin kuin se on:
kukaan hautajaisissa ei välitä sinusta höykän pöläystä. Ne jotka vainajan tuntevat paremmin heillä mielen täyttää vainaja ja hänen muistonsa, et sinä. Ajattele siellä niin, että olet ilmaa vaan.
aikaan nähdyn sukulaisen peijaisiin!
Mie en ainakaan men!
Sukulaiset ei ole IKINÄ mua muistaneet, koskaan EI OLE kukaan kysynyt vanhemmiltani MUN elämästä, ei ikinä.
Ja sitten kun joku kupsahtaa, mun pitäs mennä sinne pokkuroimaan,niinkö?
Juu, olen viiskyt en viistoista.
Hyvät tavat! Eikös kuulu hyviin tapoihin kysellä sukulasLASTENkin olosta, mun lapsesta ei ole inahdettukaan!
Ja olen täysjärkinen, opiskellut ihminen.
Sukulaisiaan ei voi valita, ikävä kyllä, ja EN lähe teeskentelemään surevaa minäkään!
jos olet aloittaja niin nythän vihdoin osasit asian päättää ja selittää sen myös itsellesi sopivalla vastavuoroisuus periaatteella toimien, eli et mene sinulle vieraan ihmisen hautaustilaisuuteen.
Eräs iäkäs tuttavani joka tiesi kuolevansa syöpään, sanoi minulle kun kävin häntä katsomassa vuodeosastolla että: älä sä sitten ainakaan tule pyllistämään mun haudalleni, mä en tiedä mitään niin naurettavaa kun ihmiset pyllistää siinä kukkalaittaensa kanssa ja huutaa jonkun värssyn, ihan meinaa nauru päästä sanoi tämä varsin iäkäs rouva.
Hän oli hautajaisissa purskahtanut nauruun kun ei voinut olla nauramatta, niinhän se on jos oikein asiaa miettii, ihmiset pyllistävät ja jotkut eivät osaa lausua niitä sanojaan vaan tosiaan HUUTAVAT että kaikki varmasti kuulevat, vanha rouva sanoi, että se onnellinen joka on kuollut ei mitän kalliita kukkalaitteita tarvitse, se on yleensä huonon omantunnon lepyttämistä jos sinne pitää raaha 200-300 egen kukkia...
Vanhan rouvan kanssa sanoimme vuodeosastolla jäähyväiset, hän tyytyväisenä kun kävin ja minä kun tiesin, ettei hän halua mitään teatteria haudallaan.
Tähän on maailman yksinkertaisin lääke: tekeydy sairaaksi. Sano äidillesi, että olet oksennellut koko aamun, etkä voi lähteä hautajaisiin. Tiedän, valhe, mutta näin säästyt turhalta määkimiseltä, jos nyt 5-kymmpiselle on äitinsä enään oikeus määkiä...
Suomalaiset ovat vasta hyvin vähän aikaa sitten laskeutuneet puusta alas, joten tuntemuksesi ovat meille ihan luonnollisia. Vieraita ihmisiä --> ahdistusta. Onneksi tänä päivänä on jo aika helposti saatavana lääkitystä. Eikun vaan reippaasti kysymään lääkäriltä.
Siis mikä tässä tekstissä on nyt se asian pointti? Se nimittäin jotenkin tuntuisi olevan pikemminkin omassa epävarmuudessasi ns. julkisia, sosiaalisia tilanteita kohtaan kuin varsinaisissa hautajaisissa? Sinulla pitäisi nyt tässä vaiheessa elämää jotain ajatusta jo herätä tilanteestasi, perhesuhteistasi ja sitä kautta itsestäsikin..?
Hautajaiset kuitenkin pitäisi järjestää tietyllä tapaa vainajan näköiseksi.. Kertoa papille minkälainen ihminen hän eläessään oli, koska yleensä he sitä kysyvät kuitenkin. Hautajaisissa pappi pitää nimittäin yleensä tietynlaisen puheen vainajasta ja hänen elämästänsä. Yrittää lohduttaa poisnukkunutta kaipaavia sillä, laittaa miettimään niitä kauniita muistoja, joiden kanssa pääsee ehkäpä paremmin surusta yli?
Aika selvästä foobikosta tässä lienee kyse. Ap todennäköisesti pelkää sosiaalisia tilanteita - aika tavallista keski-ikäisillä suomalaisilla.
Ihmettelen, ettet ole tuohon ikään hoidattanut vaivaasi. Ei kai fobia juuri tämän sosiaalisen tilanteen alla ole voinut puhjeta? Jos on, panee miettimään.
Ap, älä hyvä ihminen keksi kaikenlaisia verukkeita ja siten kavenna elämääsi. Reippaasti siitä vaikka aluksi pillerien voimalla aina mukaan vaikeisiin tilanteisiin! Hei, ethän sä halua pelätä vielä seitsenkymppisenä?
Jos fobiaansa vahvistaa, se vahvistuu.
Sille, joka puhui nauramisesta hautajaisissa: On aika tavallista, että ihmiset kokevat ERILAISIA tunteita. Tärkeissä tilanteissa ihminen voi nauraa, itkeä, pyörtyä, kiljua ja vaikka mitä. Olen minä hautajaisissakin naurajia nähnyt. Joku nikottelee. Toinen hymyilee, kolmas hikoilee.
Toisinaan kuolemaansa pelkäävä ikään kuin vähättelee muiden edessä kauhuansa: "Älä tule haudalleni." "lykkää suoraan kuoppaan vaan."
Ja muuten vielä: Ei lukihäiriöisyys on minkään asian veruke enää viiskymppiselle. Sanoo toinen foobinen, yleisahdistunut lukihäiriöinen, jonka ammattina on esiintyä yleisön edessä.
"Toisinaan kuolemaansa pelkäävä ikään kuin vähättelee muiden edessä kauhuansa: "Älä tule haudalleni." "lykkää suoraan kuoppaan vaan."
Kirjoitat kalliita sanoja, tiedän isäni pelänneen sairautta, avuttomuutta ja kuolemaa ja kuitenkin hän käytti juuri tuollaisia sanontoja, kun tuli kuolemasta puhe.
Kun hänen kuolemansa oli tapahtunut tosiasia, mielessäni kaikuivat juuri tuontyyppiset lausahdukset siitä, miten hänet saa kipata minne tahansa. Koskaan hän ei kyennyt puhumaan kuolemasta vakavassa mielessä ilman pilailua, mutta tiedän hänen kuitenkin kaivanneen samaa kunnioitusta kuin muutkin suvun vainajat vuorollaan olivat saaneet, ja sen kunnioituksen isäkin sai, omanlaisensa muistotilaisuuden, jossa vieraat osasivat jättää fobiansa kotiin ja pukeutuivat arvokkaasti kulttuuriimme soveliaasti tummiin vaatteisiin.
kuvasi näköinen olento.
kuin minun mielestäni poimien.
Vihaan hautajaisia,juuri tuon teeskentelyn takia. Mielestäni kuolema on yhtä normaali kuin syntymäkin,silloin kun ihminen on vanha ja sairas.
Kun päästään kahvipöytiin ja lihapatojen äärelle, juuri kukaan ei tunnu edes muistavan olevansa hautajaisissa.
Omasta puolestani olen luottoystävälleni jo antanut ohjeen: Hautajaisissani ei esitetä eikä surra, olen silloin päässyt ikuiseen rauhaan ja lepoon.
Laulakoot ja tanssitkoon mieluimmin.
Siis sä tosiaan vedät PULTTIA tosta jutusta...? (että ihan psyykelääkkeihin pitää turvautua)
Opettele mieluummin jotkut "pikanäyttelyn alkeet"...sit vaan vedät pokerinaamaa koko tilaisuuden ajan.
Suhtaudut koko touhuun kuin se olisi suurta näytelmää, mitä se varmaan pitkälti onkin.
rwrwww