Tässä meillä on vihdoinkin upea kansainvälisen tason suomalainen naisviulisti. Herkkä, musikaalinen ja teknisesti hieno taiteilija. Ja fyysisestikin hyvin kaunis. Juuri päättyivät erittäin eloisasti esitetyt Sibeliuksen Rondino ja Masurkka op. 81 Gothónin kanssa. Toivottavasti nähdään tätä viulistia pian TV:ssä Sibeliuksen konserton solistina.
(Sanomattakin selvää ettei tarvitse Vähälän turvautua pyllyn keikuttamiseen saadakseen huomiota.)
(Sanomattakin selvää ettei tarvitse Vähälän turvautua pyllyn keikuttamiseen saadakseen huomiota.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hänhän on ollu kuvioissa jo vuosikaudet! Toivottavasti sais vihdoin ja viimein sen uransa uudelle asteelle, harmittaa, ku karismaa lukuunottamatta kaikinpuolin toimiva muusikko jää vaille isompaa, merkittävämpää huomiota..
Oon eri mieltä tosta herkkyydestä, mut hyvin musikaalinen ja teknisesti loistava hän on! Taisi jännittää esiintyminen tavallista enemmän (eikä ihme!), ku tuli vähän mokailtua, mutta kaiken kaikkiaan hieno, varma esitys! Eloisuus! Se on hänen vahvuutensa! Haydn-levyä odotellessa.. Ihme, ettei ole aiemmin jo levyttänyt!
(Oli pukeutunut muuten paljastavammin ja peppukin keikkui enemmän kuin eräällä toisella viulistilla tämän klassisissa esiintymisissä)
Mille uudelle asteelle Vähälän täytyisi uransa saada, se kun on jo seriöösi viulisti ja soittaa klassista musiikkia eri paikoissa ja eri kokoonpanoissa säännöllisesti. Pysyköön vain nykyisellään ja esiintyköön paljon eri puolilla.
Olet käsittänyt aivan väärin jos kuvittelet että klasarit instrumentalistit hakevat mediahuomiota huomion itsensä vuoksi kuten viihteen tekijät tekevät.
Todella herkkää ja kaunista soittoa, sanon minä. Ei siinä makuasioita enää pohdita. Oli muuten pukeutunut tosi viehättävästi, eikä pylly todellakaan keikkunut soittaessa vaan sorja varsi myötäili musiikin luonnollista rytmiä erittäin hienovaraisesti ja tyylikkäästi. Toisin kuin sellaisilla joitten haaveet romahtavat ja he päätyvät viihdealan prostituoiduiksi...
Liikuttavinta toki se, että Ahtisaari sai Nobelin.
Mutta toivoisin, että hänen kaltaisensa muusikko pääsisi "ylemmäs" ja saisi enemmän huomiota ja kuulijoita. Ja samaa toivoo moni muukin, itse myös miehineen.
En todellakaan kuvittele että pelkät klassiset muusikot hakisivat huomiota medialta itsensä vuoksi hei haloo.
Tykkäsin tosi paljon Elinan esityksestä Nobelfestissä, vaikka Rondossa alunperin haettu lempeä kepeys ei toteutunutkaan, koska soitto oli niin voimallista ja kovaa. Mazurkastakin puuttui siltä alunperin toivottu tulinen temperamentti.. Elina esitti sen omaan tyyliinsä leikkisämmin. Ja vaikka kappaleista oli säveltäjän sijaan esillä solistin ajatus miten pitäisi soittaa, niin tykkäsin erittäin erittäin paljon! Yleensä tykkään siitä, että teokset esitetään mahdollisimman perinteiseen tapaan ja haetaan siitä se kauneus. Se vaatii tosin hemmetisti herkkyyttä ja musikaalista älyä, ja nykyään sovituksiin puututaan lähes poikkeuksetta ja solistit tulkitsevat kappaleita ihan ominaan, säveltäjän tarkoittamat tunnelmat eivät välity.
Mutta Elinalle hienoa uraa edelleen, nuori vielä, ja toivottavasti tekisi lähitulevaisuudessa Bach-kirkkokonsertteja! Isoisäni kiersi aikanaan Haiton kanssa kun tämä teki niitä ja olemme yhdessä käyneet myös sellaisissa kun olin pienempi. Elinaa olisi mielenkiintosta kuulla tuollaisessa yhteydessä!