Noin kolmen vuoden mittainen suhteemme (josta puoli vuotta asuimme yhdessä) päättyi melkein 3kk sitten. Hän jätti minut. Hän oli ensirakkauteni ja minä hänen. Aiempia suhteita molemmilla kyllä oli, muttei vakavia.
Ero tuli yllättäen. Ensin hän halusi vain tilaa, mutta harkittuaan kaverinsa luona päättikin ettei tästä tule enää mitään. sanoi että rakastaa minua, mutta ei halua enää asua kanssani ja seurustella. se ei vain kuulemma tuntunut enää oikealta ja olisi väärin minua kohtaan. eli sitoutumiskammo näin suomeksi. kumma juttu sillä juuri hän halusi muuttaa yhteen kanssani ja suostutteli minut siihen. hänellä oli myös kova vauvakuume, joka loppui kuin seinään muutama kuukausi muuttomme jälkeen. kai avioliitto ja vauva tuli askeleen lähemmäksi todellisuutta eikä arki vaipanvaihdon parissa houkuttanut. itselläni ei mikään kiire noissa asioissa ollut.
no... Jotenkin vain ajauduimme eron jälkeen seksisuhteeseen, jota on nyt jatkunut kaksi kuukautta. Hän sanoi että ikävöi minua ja ettei voi pitää näppejään erossa minusta kun kävi hakemassa postejaan/vaatteitaan/pesemässä pyykkiä(tekosyitä tulla luokseni). Tiedän, että tämä on minun hyväksikäyttöä ja tekee erosta vain vaikeamman. Ensimmäisen kerran jälkeen itkin heti kun hän lähti pois ja kaduin. Toisella kerralla se tapahtui täysin minun aloitteestani. Seksi on erittäin hyvää, vaikka emme enää ole yhdessä. hänellä ei ole toista, mutta minä olen hairahtunut yhteen yhden yön suhteeseen, josta tosin en ole hänelle kertonut.
Nykyään hän soittelee ja tekstailee minulle melkein joka päivä (välillä hän tosin pitää useamman päivän taukoja kuin katuisi viestejään). varsinkin kännissä hän lähettelee minulle viestejä, esim. "haluan nähdä sinut mahdollisimman pian", "ikävöin sinua" ja lisää viestien loppuihin (molempia myös siis selvinpäin) "smak" tai "kauniita unia" yms vastaavia. näemme miltei viikoittain, joskus jopa useamman kerran viikossa. nyt hän on (ei kännissä) lähettänyt minulle viestejä joissa sanoo haluavansa tehdä muutakin kuin katsoa telkkua/leffaa ja naida. tietenkin ei aivan noilla sanoilla. ystäväni luulee, että hän haluaa minut takaisin. ainakin välillä.
vasta kuukausi sitten sain hänet irtisanomaan vuokrasopimuksen, tekosyitä riitti. hän ei ole vieläkään hakenut kaikkia tavaroitaan, koska ei ole vielä löytänyt asuntoa. en tiedä onko hän edes hakenut sellaista. hänellä on vielä avain asuntooni, tekosyitä riittää miksi hän sitä ei voi palauttaa.
en ole päässyt yli erostamme ja rakastan häntä edelleen. en tiedä olisiko meillä enää tulevaisuutta yhdessä, jos hän siis sellaista haluaisi. hänelle ystävät ovat erittäin tärkeitä, samoin minulle, emme roikkuneet toisissamme. erotessamme hän sanoi haluavansa olla ystävä kanssani sillä ei haluaisi kokonaan menettää minua. itse en (ainakaan vielä) voi moista kuvitella. hänen näkeminen toisen kanssa sattuisi liikaa.
ystäväni on sanonut että exäni ehkä ahdistui siitä että minulla on korkeita tavoitteita ja menestyn hyvin koulussa, opinnoissa ja saavutan yleensä haluamani. koulutus on minulle tärkeä asia. hänen opintonsa eivät oikein suju, eikä se ole hänelle niin tärkeääkään. siis että hän luuli että ei riitä minulle huonon opintomenestyksensä takia. se ei kyllä pidä paikkansa. rakastin ja rakastan häntä erittäin paljon!
suhteemme ongelma oli se, ettei hän osannut puhua ongelmistaan (mm. äidillä alkoholiongelma). minä taas halusin puhua asiat halki ja riidellessä hermostuin siitä kun en tiennyt mitä hän ajattelee ja miksi hän ei voi puhua minulle vaikka rakastaa minua. toinen oli raha, siitä ei riidelty, mutta rahan käytön suhteen olemme kuin yö ja päivä. minä säästäväinen ja hän kädestä suuhun tyyppiä. hän on edelleen suuria summia velkaa minulle.
eikö hän vain osaa luopua minusta?
eikö rakkauden pitäisi voittaa kaikki esteet?
saako uudelleen lämmittelystä mitään muuta kuin lisää sydänsuruja?
en tiedä miksi kirjoitin ja mitä tällä haen, mutta kirjoittaminen tuntui helpottavan. ystäville on kuitenkin vaikeaa puhua kun purskahdan helposti itkuun (olen hyvin tunteellinen ihminen). olen miettinyt ammattiauttajalle puhumista, sillä tarvitsen apua asian käsittelyssä. ystävien kanssa haluaisin pitää hauskaa että unohtaisin. peitän suruni tekopirteän olemuksen taakse. niin olen tehnyt aina. en haluaisi olla heikko, mutta asioiden pitäminen sisällä vaan pahentaa niitä.
toivottavasti joku jaksoi lukea tänne asti.
jos ei koskaan usko,
jos ei koskaan toivo,
niin ei koskaan pety.
jos ei koskaan luota,
jos ei koskaan rakasta,
niin ei koskaan elä...
Ero tuli yllättäen. Ensin hän halusi vain tilaa, mutta harkittuaan kaverinsa luona päättikin ettei tästä tule enää mitään. sanoi että rakastaa minua, mutta ei halua enää asua kanssani ja seurustella. se ei vain kuulemma tuntunut enää oikealta ja olisi väärin minua kohtaan. eli sitoutumiskammo näin suomeksi. kumma juttu sillä juuri hän halusi muuttaa yhteen kanssani ja suostutteli minut siihen. hänellä oli myös kova vauvakuume, joka loppui kuin seinään muutama kuukausi muuttomme jälkeen. kai avioliitto ja vauva tuli askeleen lähemmäksi todellisuutta eikä arki vaipanvaihdon parissa houkuttanut. itselläni ei mikään kiire noissa asioissa ollut.
no... Jotenkin vain ajauduimme eron jälkeen seksisuhteeseen, jota on nyt jatkunut kaksi kuukautta. Hän sanoi että ikävöi minua ja ettei voi pitää näppejään erossa minusta kun kävi hakemassa postejaan/vaatteitaan/pesemässä pyykkiä(tekosyitä tulla luokseni). Tiedän, että tämä on minun hyväksikäyttöä ja tekee erosta vain vaikeamman. Ensimmäisen kerran jälkeen itkin heti kun hän lähti pois ja kaduin. Toisella kerralla se tapahtui täysin minun aloitteestani. Seksi on erittäin hyvää, vaikka emme enää ole yhdessä. hänellä ei ole toista, mutta minä olen hairahtunut yhteen yhden yön suhteeseen, josta tosin en ole hänelle kertonut.
Nykyään hän soittelee ja tekstailee minulle melkein joka päivä (välillä hän tosin pitää useamman päivän taukoja kuin katuisi viestejään). varsinkin kännissä hän lähettelee minulle viestejä, esim. "haluan nähdä sinut mahdollisimman pian", "ikävöin sinua" ja lisää viestien loppuihin (molempia myös siis selvinpäin) "smak" tai "kauniita unia" yms vastaavia. näemme miltei viikoittain, joskus jopa useamman kerran viikossa. nyt hän on (ei kännissä) lähettänyt minulle viestejä joissa sanoo haluavansa tehdä muutakin kuin katsoa telkkua/leffaa ja naida. tietenkin ei aivan noilla sanoilla. ystäväni luulee, että hän haluaa minut takaisin. ainakin välillä.
vasta kuukausi sitten sain hänet irtisanomaan vuokrasopimuksen, tekosyitä riitti. hän ei ole vieläkään hakenut kaikkia tavaroitaan, koska ei ole vielä löytänyt asuntoa. en tiedä onko hän edes hakenut sellaista. hänellä on vielä avain asuntooni, tekosyitä riittää miksi hän sitä ei voi palauttaa.
en ole päässyt yli erostamme ja rakastan häntä edelleen. en tiedä olisiko meillä enää tulevaisuutta yhdessä, jos hän siis sellaista haluaisi. hänelle ystävät ovat erittäin tärkeitä, samoin minulle, emme roikkuneet toisissamme. erotessamme hän sanoi haluavansa olla ystävä kanssani sillä ei haluaisi kokonaan menettää minua. itse en (ainakaan vielä) voi moista kuvitella. hänen näkeminen toisen kanssa sattuisi liikaa.
ystäväni on sanonut että exäni ehkä ahdistui siitä että minulla on korkeita tavoitteita ja menestyn hyvin koulussa, opinnoissa ja saavutan yleensä haluamani. koulutus on minulle tärkeä asia. hänen opintonsa eivät oikein suju, eikä se ole hänelle niin tärkeääkään. siis että hän luuli että ei riitä minulle huonon opintomenestyksensä takia. se ei kyllä pidä paikkansa. rakastin ja rakastan häntä erittäin paljon!
suhteemme ongelma oli se, ettei hän osannut puhua ongelmistaan (mm. äidillä alkoholiongelma). minä taas halusin puhua asiat halki ja riidellessä hermostuin siitä kun en tiennyt mitä hän ajattelee ja miksi hän ei voi puhua minulle vaikka rakastaa minua. toinen oli raha, siitä ei riidelty, mutta rahan käytön suhteen olemme kuin yö ja päivä. minä säästäväinen ja hän kädestä suuhun tyyppiä. hän on edelleen suuria summia velkaa minulle.
eikö hän vain osaa luopua minusta?
eikö rakkauden pitäisi voittaa kaikki esteet?
saako uudelleen lämmittelystä mitään muuta kuin lisää sydänsuruja?
en tiedä miksi kirjoitin ja mitä tällä haen, mutta kirjoittaminen tuntui helpottavan. ystäville on kuitenkin vaikeaa puhua kun purskahdan helposti itkuun (olen hyvin tunteellinen ihminen). olen miettinyt ammattiauttajalle puhumista, sillä tarvitsen apua asian käsittelyssä. ystävien kanssa haluaisin pitää hauskaa että unohtaisin. peitän suruni tekopirteän olemuksen taakse. niin olen tehnyt aina. en haluaisi olla heikko, mutta asioiden pitäminen sisällä vaan pahentaa niitä.
toivottavasti joku jaksoi lukea tänne asti.
jos ei koskaan usko,
jos ei koskaan toivo,
niin ei koskaan pety.
jos ei koskaan luota,
jos ei koskaan rakasta,
niin ei koskaan elä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan kun olisin lukenut omaa elämänkertaa kun luin sinun tekstisi.
Mieti tarkkaan mitä itse haluat. Tuo on tuttu tunne minullekkin. Jankkasin ex:än kanssa vielä reilun vuoden eromme jälkeen ja meilläkin oli ns. seksisuhde.
Ex piti itsestään selvyytenä että voisi tulla luokseni koska huvittaa ja lähetteli viestejä ettei pysty olemaan erossa minusta, jne...
Ajan mittaa huomasin että hän ei osannut olla erossa minusta siksi, koska pelkäsi jäävänsä kokonaan yksin, eikä löytäisi heti uutta. Hänen roikkuminen minussa, puhelin soitot ja tekstiviestit tekivät todella pahaa ja se loukkasi.
Helpompaa olisi varmaan ollut jos olisin itse hänet jättänyt. Mutta kun hän jätti minut, särki sydämmeni ja loukkasi ja vielä sen jälkeen "piinasi" niin ei kyllä helppoa ollut.
Oman kokemukseni perusteella suosittelen että ex:äsi pakkaa loputkin kamansa ja lopettaa sinun pompottelun.
Itse pistin sillon jutulle/seksisuhteelle lopun. Ex vieläkin vonkasi, mutta en antanut periksi. Ja hyvä niin. Hän loukkaantui ja ihmetteli miten voin tehdä hänelle niin. (olisi ekaksi miettinyt mitä teki minulle) Meillä meni aluksi kokonaan välit vaikka hän halusi niin olla minun ystäväni.
Nyt vuosien jälkeen olemme hyviä ystäviä. Kummallakin meillä on perhettä uusien kumppanien kanssa. Välillä heidän perhe käy meillä kylässä ja me heillä. Että sellaiset välit meille loppujen lopuksi tuli.
Tsemppiä sinulle ja koita pärjätä! :)
kirjoitit tosi kauniisti ja koskettavasti, juuri noin voi kirjoittaa VAIN ensirakkautensa juuri menettänyt, fiksu, mutta herkkä nuori nainen.
kaikesta näkee että olet vahva ja kestät tämän eron.olet vielä nuori ja elämääsi mahtuu vielä monta kipeää asiaa, tosin myös mONTA iloist aj akaunistakin asiaa.tuon kertomukseni luettuani, ajattelin että tuo mies ei ollutkaan sinulle se oikea.kukaan joka todella rakastaa ei kadehdi rakkaansa menestystä, ei käytä rahallisesti eikä myöskään seksuaaliseti toista hyväkseen.
ota askel omaan elämääsi, unoha hänet, vaikka se toki vie aikansa.
OLET ANSAINNUT JOTAIN PALJON PAREMPAA!
ensirakkaus on ensirakkaus, sinä kehityt vielä ja niin myös tunteesi ja se miten haluat/annat itseäsi kohdella.
KAIKKEA HYVÄÄ ja KAUNISTA ELÄMÄÄSI TOIVOTELLEN!
samaantahtiin kuin tilaa haetaan. Erilaisuus elämäntavoissa vaikuttaa siltä ettet olisi onnellinen pitkällä tähtäimellä. Ei hänkään. Vapauta hänet ja itsesi, vaihda avain ja hommaa kamat pois. Seksi sekoittaa tunteet ja ajatukset. Jos mies ei saa omaa kämppää niin mitä joutuisit jatkossa tekemään rahan lainaamisen lisäksi hänen puolestaan?
Ota järkikäteen. Vaihda lukkoon uusi sarjoitus, ilmoita päivä johon mennessä tavarat on haettava.
Sit jos sua haluttaa naida hänen kanssaan, niin hoida asia sinun ehdoilla. Eihän sulla voi olla mitään omaa elämää, jos hänellä on oma avain sinun asuntoon ja tulee miten huvittaa.