Miten te naiset suhtaudutte mieheen joka kertoo heti ettei halua koskaan elämässään naimisiin taikka hankkia lapsia?
Onko se heti täys turn-off ja alkaa epäilys nousemaan että hän on jotenkin sitoutumiskammoinen tai että haluaisia pelailla monia naisia kerralla?
Itselläni vain on sellainen näkemys elämästä etten naimisiin usko ikinä meneväni ja toi lapsen hankkiminenkaan ei oikein tunnu mulle sopivalta. En vain ole mitään "hyvä isä" tyyppiä niin ei sitä viitti pilata muidenkin elämää sillä kun ei itseä kiinnosta.
Tuntuu vain sille että vaikka kuinka sanoo että haluaisi elää vain yhden naisen kanssa niin ilman näiden kahden asian täyttämistä nainen lähtee kävelemään.
Tuntuu vain hankalalta aloittaa edes suhdetta, koska tälläiset asiat on ihan hyvä kertoa jo suht alussa ettei tule mitään väärinkäsityksiä. Mutta se vain tuppaa yleensä olemaan sen suhteen loppu.
Syitä tähän nyt en jaksa alkaa selittämään, mutta sen voin sanoa että syynä ei ole mikään sellainen että haluaisin elää "vapaampaa" elämää tai muuta. Ne syyt on paljon syvällisemmät kuin joku "ikuinen sinkkuelämä"- juttu.
Onko se heti täys turn-off ja alkaa epäilys nousemaan että hän on jotenkin sitoutumiskammoinen tai että haluaisia pelailla monia naisia kerralla?
Itselläni vain on sellainen näkemys elämästä etten naimisiin usko ikinä meneväni ja toi lapsen hankkiminenkaan ei oikein tunnu mulle sopivalta. En vain ole mitään "hyvä isä" tyyppiä niin ei sitä viitti pilata muidenkin elämää sillä kun ei itseä kiinnosta.
Tuntuu vain sille että vaikka kuinka sanoo että haluaisi elää vain yhden naisen kanssa niin ilman näiden kahden asian täyttämistä nainen lähtee kävelemään.
Tuntuu vain hankalalta aloittaa edes suhdetta, koska tälläiset asiat on ihan hyvä kertoa jo suht alussa ettei tule mitään väärinkäsityksiä. Mutta se vain tuppaa yleensä olemaan sen suhteen loppu.
Syitä tähän nyt en jaksa alkaa selittämään, mutta sen voin sanoa että syynä ei ole mikään sellainen että haluaisin elää "vapaampaa" elämää tai muuta. Ne syyt on paljon syvällisemmät kuin joku "ikuinen sinkkuelämä"- juttu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mielestäni on upeaa, että olet heti alussa rehellinen; kaikki ihmiset nyt vaan ei ole naimisiin menevää sorttia tai isä-/äitihahmoja.
Luulen tietäväni mitä tarkoitat viestilläsi. Itse en nimittäin usko avioliittoon, kyllä sen hyvän ja kestävän suhteen pohja on jossain muualla kuin papin amenessa. Olenkin joskus rumasti nimittänyt vihkisormusta "penisrenkaaksi". Ja tuo lapsettomuusasia, siinäkään ei ole mitään ihmeellistä. Oli taallaan mielenkiintoista kuulla kuinka mieheen suhtaudutaan kuka ei halua lapsia. Vastaavanlainen nainen on kuulema sydämetön, kylmä ja itsekäs...nimim. kokemusta on.
Mutta - eletään me elämäämme omalla tavallamme, tuskin meistä kenelläkään täällä maan päällä olijoista on varaa sitä ensimmäistä kiveä heittää. Nautitaan elämästämme ja toivotaan, että muutkin nauttivat:)
On helpottavaa tietää, että olen olemassa sellaisiakin miehiä, jotka eivät ole "jatkamassa itseään". Näin ajattelen naisena, jolla ei ehkä ole biologisia mahdollisuuksia saada lapsia ja olen sinkku (myös 40 ). Sitä olen ajatellut, että millaiseksi muuttuu flaksi miesmarkkinoilla, kun mies kuulee, että en voi saada lapsia (aion tämän rehellisesti kertoa), kun jo muutenkin on vaikeaa tämä kumppanin löytäminen...
Tosin sinustahan ei tiedä, jos mielesi muuttuu, mutta lähtökohtaisesti ei mielestäni paha ollenkaan.
Ja aivan samoin ajattelen minäkin eli että avioliitto ei ole tae mistään. Monesti tuntuu, että koko naimisiinmeno on yhtä esittämistä (nykyään). Ja parempi säästää nekin rahat kahdenkeskiseen hemmotteluun...
Itsekin tiedän olevani tahattomasti lapseton, ja olen sen aina kertonut, kun olen jonkun kanssa ryhtynyt seurustelemaan.
Takana on kaksi pitempää suhdetta. Jännä kyllä, molemmat näistä miehistä olivat suhteen alussa sitä mieltä, että ihan ok, ei haittaa. Toisella oli jo edellisestä liitosta lapsi, ja hän totesi sen kyllä riittävän.
Suhteen jatkuessa alkoi molemmilta kuitenkin tulla vihjailua, että oishan ne lapset tietty kivoja, ja sukukin tykkäis. Nykyään toisella on 2 ja toisella 3 lasta - mitähän siitäkin pitäisi päätellä?
Tarinassani on toivottavasti onnellinen loppu. Tapasin miehen, joka ei halua lapsia, ja näyttää siltä, että hän voisi tosiaan pysyä kannassaan.
Naimisiinmenoa en ole koskaan pitänyt tarpeellisena. En koe, maistraatti (kirkkoon en edes kuulu) voisi lisätä parisuhteeseen sitoutumiseni astetta millään seremonialla.
Et vain ole kohdannut samalla tavalla ajattelevaa kumppania. Vapaaehtoisen lapsettomuuden puolesta liputtavia naisia toki on, mutta kuinkahan moni näistä haluaisi elää avoliitossa loppuelämänsä? Rekisteröidyssä parisuhteessa juridiset kysymykset on otettu huomioon. Elämässä sattuu ja tapahtuu, joten parempi hoitaa asiat kunnolla.
Itsekään en halua naimisiin saati lapsia
Ymmärrän hyvin ongelmasi, saman asian kanssa nimittäin itsekin painiskelen, olen siis mies. En halua omia lapsia hankkia, syyt on samoin pitkälle meneviä ja henkilökohtaisia, ei mitään biletysvimman päällejäämistä.
Ongelmahan on siinä että n. 95% naisista tutkitusti lapsia haluaa, ihan näin moni loppupeleissä ei kai lapsia saa, mutta siis haluaisi. Jäljelle jää siis 5% naisista potentiaalisina kumppaneina. Todennäköisesti sinulla ja minulla on myös muita kriteerejä kumppanille, eli mahdolliset naiset vähenee edelleen huomattavasti tuosta.
Itse koen että koska en lapsia halua, niin kumppanin pitäisi olla mahdollisimman hyvä, sopiva ja molempien pitäisi täyttää melko suuri aukko ja osa toistensa elämässä. Eli juttu tulee hyvin haasteelliseksi löytää sopiva nainen/mies.
Onneksi kuitenkin yksi sopiva riittää ja sellainen jokaiselle varmaan jossain on olemassa. Eri asia vaan tapaako sitä sielunkumppaniaan tämän elämän aikana...
älykkäitä ja kauniita, seesteisiä lapsia haluamattomia naisia on olemassa. Meitä, jotka laitamme parisuhteen perinteisen perhesuhteen edelle. Kun nimenomaan haluaisi panostaa siihen kahdenväliseen suhteeseen, johon joka tapauksessa tulee mutkia, kun kuvaan tulee lapsi. Puhumattakaan siitä hirveästä huolesta, jonka lapsi aiheuttaa koko loppuelämäksi.
Mutta samaa olen pohtinut itsekin. Että potentiaaliset miehet vähenevät, koska on myös muita kritereeitä.
Ja saattaahan se naisella olla jotenkin dramaattisempaa, jos sanoo, ettei halua lapsia (muiden naisten silmissä etenkin?). Leimautuu jotenkin kylmäksi?
Kiva kuulla että Sinunlaisia naisia olisi, juuri sellaisia joille kahdenkeskeinen hyvä ja antoisa parisuhde olisi elämän suola ja intohimo.
Mutta missä ihmeessä me kohdattais? Monesti esim. ravintoloissa liikkuessa kun näkee kiinnostavan näköisen naisen niin heti miettii että voisko tuo olla siten erittäin pientä vähemmistöä joka haluaa samaa kuin minä? Todennäköisyys siihen kuitenkin on hyvin pieni ja monesti ja sitten viitsi mennä juttelemaan ja sitä selvittämään.
Luulisi että esim. deittipalstalta olisi sitten helppo löytää kaltaisensa kumppani, minullakin on profiili jossa ilmoitan että ei ole lapsia enkä niitä halua, vaan eipä ole sielläkään Sinua vastaan tullut...
Elämässä on hirveästi kiinni sattumista koskipa se sitten rakkautta, työpaikkaa jne.
Syntymäkin alkaa sattumasta, ei olla itse määrätietoisesti oltu tänne tahtomassa.
Siksi voi myös olla, että ihan sattumalta ei ole kukaan vielä vastannut sun deitti-ilmoitukseen. En tiedä, millainen ilmoituksesi on (ilmeisesti osaat joka tapauksessa kirjoittaa ihan hyvin), mutta pelkästään se ei ehkä naisia kiinnosta, ettei mies halua lapsia. Ilmoituksessa pitää olla kai myös jotain muuta vetävää. Ja sellainen nainen, joka katsoo, että kokonaisuus on kunnossa, voi sitten laskea kokonaisuuden yhteen (en tarkoita pelkkää kylmää laskelmointia, vaan sopivaa kokonaisuutta) ja ajatella, että tuo sopii eikä se halua lapsiakaan.
Sitten on vaan niin, että esim. minunkaltaiseni naiset eivät liiku ravintoloissa juurikaan (nelikymppisenä on sitä maailmaa jo aika paljon nähnyt ja todennut, ettei kiinnosta, jaksa jne. = hyvä kirja kiinnostaa enemmän). Tai jos liikkuvat, niin ehkä jonkun ystävän kanssa, jonka kanssa sitten tulee turistua siinä se ilta.
Ja joka tapauksessa sitä alitajunnassaan ajattelee, että miehet ovat siellä vain sitä yhtä vonkaamassa, piilottelevat kihlasormustaan...
Deittipalsta on pelottava siksi, että ensikohtaaminen on arveluttava eli jos tapaus onkin erilainen kuin on itselleen mielikuvan luonut. Se olisi kiusallista molemmin puolin. Tapauksen kun pitäisi kolahtaa oikein kunnolla, koska arvostan parisuhdetta: en ole kenenkään kanssa siksi, että pitää olla joku tai siksi, että haluaisin lapsen.
Sattumalla toki on merkitystä, mutta myös asian eteen jotain tekemisellä on monesti jotain merkitystä.
Kokeillaanko sattumaa... Minut löytää tämän sivun deittipalvelusta, asun espoossa, olen 37-vuotias, kuvassa olen purjeveneessä, näillä tiedoilla minut löytää.
Sattuisko?
On erittäin ihailtavaa, että olet asiasta noin suora etkä lähde sille 'perustetaan perhe nyt pakosta'-tielle; tämä osoittaa että todella välität myös muista kuin itsestäsi. Olet täysin oikeassa siinä että perheen perustaminen on niin iso asia että jos ei koe olevansa hyvä huoltaja eikä siihen tilanteeseen halua, siitä on kaikkien kannalta parasta pysytellä poissa.
Varmasti sinulle löytyy samoin ajatteleva nainen jostain. En itsekään ymmärrä perheen perustamista ja pidän lasten hankintaa itsekkäänä tekona. Kaiken lisäksi perheen perustaminen veisi kaiken romantiikan suhteesta.
Siis lukea viestiä, jossa on aivan samat ajatukset kuin itselläni. Tuosta, että lasten hankkiminen on itsekästä, ei koskaan puhuta ääneen missään, vaikka asia on juuri niin! Kuten sekin, että perheen perustamatta jättäminen osoittaa, että välittää muistakin kuin itsestään. Monesti kuulee tätä mun vaimo-mun mies-kälätystä virallisessa puheessa, ja kuitenkin silmä vilkkaa muualle...
Olen aina miettinyt, miten iso riski se on, kun perustaa perheen ja hankkii lapsia. Se on elämän rohkein teko, mutta en todellakaan moiti, jos tähän ei ala, kuten en ole itsekään alkanut. Kun sellaista ei halua tehdä löyhin perustein, pelkästä normipakosta.
Ja totta on sekin, mitä joku muu sanoi tässä viestiketjussa, että se lisää kyllä tietyissä tapauksissa myös miehen kiinnostavuutta.
En tosin tiedä, lisäisikö miesten silmissä naisen kiinnostavuutta, jos sanoisi, että ei halua lapsia.
Kuten viimeisessä kappaleessa itsekin toteat niin syyt ovat syvällisemmät kuin ikuinen sinkkuelämä juttu. Itseäni ainakin mietityttäisi jos mies sanoo ettei halua naimisiin ja lapsia (olettaen ettei hänellä jo ole entuudestaan). Lähinnä kai miettisin onko kyseessä ns. tunnevaurioitunut tai traumatisoitunut mies..Minua siis kiinostaisi tietää mitkä ovat ne "syvällisemmät" syyt.
Riippuu siitä, kuka sen sanoo. Jos AT-mies sanoo jotain tuollaista, se merkitsee että hän on vähintäänkin sitoutumiskammoinen sosiopaatti. Jos jännittävä rokkari sanoo niin, se lisää hänen jännittävyysastetta entisestään.
Olen yli kolmekymppinen sinkkunainen ja olen samoilla linjoilla sun kanssa. Miksi hankkia lapsia jos ei tunne olevansa äiti tai isä tyyppiä. Itse en löydä kumppania, joka ei haluaisi heti lapsia. Siksi tässä sinkkuna mennään kun kaikki tapaamani miehet aloittavat sen vinkumisen lapsista välittömästi. Olen sairastanut endometrioosia teini-iästä lähtien, ja monien leikkausten jälkeen lasten saaminen olisi mahdollista vain hedelmöityshoidoilla. Ex oli pakottamassa jo niihin, kun sanoin että nyt loppuu. En ole koskaan tuntenut mitään vauvakuumetta, ihan jo sairauteni takia onneksi. Ehkä luonto on asian järjestänyt näin.
Elämässä on asioita joista voi nauttia ilman lapsia. Haluaisin vaan tavata samanlaisesti ajattelevan miehen, joka haluaisi nauttia elämästä muuten. Matkustella, harrastaa, viettää aikaa muiden lapsettomien ihmisten kanssa yms.
Ei elämä voi olla pelkistä lapsista kiinni, eihän?