Ymmärrän, että se on verbaalisesti heikkojen vakiovastaus kaikkeen, mutta mikä siinä niin ärsyttää? Mitä sitten jos jollakin on huono itsetunto? Minä ainakin olen aina inhonnut itserakkaita ihmisiä, enemmän he minua ärsyttää...
Ja mitä sille muka voi tehdä? Jos aina on haukuttu rumaksi/arvottomaksi/vastaavaa, niin miten siitä huonosta itsetunnosta sitten pääsee eroon? Kertokaa nyt te, jotka siitä aina jankutatte!
Ja mitä sille muka voi tehdä? Jos aina on haukuttu rumaksi/arvottomaksi/vastaavaa, niin miten siitä huonosta itsetunnosta sitten pääsee eroon? Kertokaa nyt te, jotka siitä aina jankutatte!
Vastaukset 14
Vanhimmat
ärsytä kenenkään huono itsetunto. Päinvastoin mä haluan aina löytää ihmisestä ees jonkun heikon kohdan, pienen särön siitä muutoin kovastakin kuoresta. Vasta sitten se ihminen tuntuu kiinnostavalta ja sellaiseen uskallan helpommin luottaakin, kun ihan konkreettisesti huomaan, ettei se ole täydellinen, vaan on inhimillinen aito ihminen.\
En etsi noita heikkouksia siksi, et voisin jotenkin käyttää niitä hyväkseni. Jotkuthan tekee totakin.
Masentaa tää, kun yritän niin hienosti muotoilla vastaukseni ja sit huomaan, et kaikki muut vastaa ihan eri asiasta, mitä itse oon vastannu.
Eli oon varmaan taas vastannut ihan aiheen vierestä.:D
Pistäkää mulle joulupakettiin uus luetun ymmärtämis-taito....
Sehän oli ihan hyvä vastaus. Mikä siinä muka väärin oli?
olo, et se oli väärin. Joskus vaan tuntuu siltä.
en tiedä, mutta ihan fiksu kommentti muutenkin, saati sitten tälle "miesvihaajalle" joka aika ajoin käy purkamassa patoutuneita olotilojaan täällä.
Hyvä itsetunto tarkoittaa sitä, että osaa ottaa kritiikin vastaan, muttei välitä turhista haukkumisista, jos niille ei ole pohjaa. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, osaa arvostaa muita ihmisiä, mutta myös itseään muiden joukossa.
Itserakas ihminen pitää itseään muita parempana ja ihailee itseään. Hän ei arvosta muiden mielipiteitä, vaan vain omaansa.
Huonoitsetuntoinen ihminen puolestaan joko yrittää kadota maan alle itseään vähätellen tai sitten yrittää päästä alemmuuskompleksistaan ylikorostaen itseään ja vähättelemällä ja kiusaamalla muita.
"Huonoitsetuntoinen ihminen puolestaan joko yrittää kadota maan alle itseään vähätellen", niin mitä siitä sitten? Mitä se ketään haittaa? Miksi tuollaisia ihmisiä näin ainakin virtuaalisesti inhotaan ja halveksitaan? Jos täällä uskaltaa sanoa, että tietää olevansa liian arvoton esimerkiksi parisuhteeseen, niin heti saa kauhean haukkumisryöpyn. Mikä siinä niin ärsyttää, jos joku ei pidä itseään niin hirveän erityisenä?
"Huonoitsetuntoinen ihminen puolestaan joko yrittää kadota maan alle itseään vähätellen", niin mitä siitä sitten? Mitä se ketään haittaa? Miksi tuollaisia ihmisiä näin ainakin virtuaalisesti inhotaan ja halveksitaan?
Ei se haittaakaan. Se toki on henkisen pääoman tuhlausta, mutta silti kunkin oma asiansa. Mutta mutta, ei heitä' halveksita tai inhota. Se vaan ei voi pitää paikkaansa, sillä he eivät puhu itsestään. Kukaan ei edes tiedä heistä. He eivät katso, että heillä olisi mitään sanottavaa mihinkään, vaan tyytyvät kohtaloonsa. Ei kukaan heitä voi edes inhota, sillä he eivät tuo asioitaan tai itseään ilmi.
Ehkä sinulla on ollut tuollaisia tunteita, mutta pyritkö nyt ylikorostamaan itseäsi tai "kostamaan muille" alistamalla muita? Vai miksi haukut muita inhoajiksi tai alistajiksi? Ei sellaista ole kuitenkaan kukaan voinut edes alistaa, jonka olemassaolosta ei kukaan ole edes ollut tietoinen. Aiotko siis yrittää päästä alemmuuskompleksistasi vähättelemällä muita? Mitä jos kuitenkin tähtäisit siihen terveeseen itsetuntoon. Terveen itsetunnon omaava ihnminen ei pyri kiusaamaan tai alistamaan muita, sillä hänellä ei ole siihen tarvetta.
Jos sinulla on tarvetta saada kostettua, ehköä terapeutti olisi paikallaan. Jos taas voit avoimin mielin keskustella muiden kanssa, voit tehdä niinkin.
Tajuan kyllä, että puhun jonkun typerän teinin kanssa, mutta kun se huono itsetunto voi koskea vain yhtä asiaa. Eikä kukaan nyt missään maan alla ilman mitään kontaktia asu, ei se ole mahdollista. Jokainen huomataan jollain tavalla, varsinkin jos on poikkeava, vaikka ei sitä huomiota edes haluaisi. Miksi sinä tunget koko ajan keskusteluun, jonka aiheesta et ymmärrä mitään?
Ja sinä haukut ja halveksit minua koko ajan, vaikka olen vain kertonut minulle oikeasti tapahtuneista asioista ja siitä miten minä olen kokenut ne. Mitä sinä siitä saat? Tai no, tajuan kyllä, sieltähän se sinun "terve" itsetuntosi on peräisin. Olen ehkä huonoitsetuntoinen, mutta en onneksi yhtä säälittävä kuin sinä. Lohtu sekin.
Tuo aikaisempikin "itsetuntokeskustelusi" oli täynnä vihaa ja miesten haukkumista. Aivan kuin muutkin aloittamasi keskustelut aikaisemmin. On toki ovelaa hyökätä haukkumalla ja teeskennellä haukuttua, mutta kai parempaankin pystyt? Pystyt varmaan keskustelemaan asiallisestikin?
Ei terapiasta ole kaikille apua, mutta ilmeisesti et ole vaaraksi ympäristölle ja kykenet huolehtimaan iotsestäsi. Terapian onnistumiselle on kuitenkin pari tärkeäa ehtoa; (1) se että tunnustat ongelman ja (2) se että haluat parantua. Jos huomaat haluavasi molempia, olet jo pitkällä.
ainakaan osu sun terapeutille, koska hän tekee vähän helvetin huonoa työtä.
tarvitse psykologia, minä olen kunnossa. Sinun ongelmasi ovat sinun omassa päässäsi.
on sitten ihan eri asia, kuin itserakkaus.
Vahva itsetunto on pikemminkin sitä, että ihminen on hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, ja nakkaa paskat muiden arvosteluille.
Mitä taas ihminen jolla on huono itsetunto voi tehdä? Mistä vitusta minä sen tiedän? Asia ja ratkaisu on omien korviesi välissä.
"Ymmärrän, että se on verbaalisesti heikkojen vakiovastaus kaikkeen, mutta mikä siinä niin ärsyttää? Mitä sitten jos jollakin on huono itsetunto? Minä ainakin olen aina inhonnut itserakkaita ihmisiä, enemmän he minua ärsyttää...
Ja mitä sille muka voi tehdä? Jos aina on haukuttu rumaksi/arvottomaksi/vastaavaa, niin miten siitä huonosta itsetunnosta sitten pääsee eroon? Kertokaa nyt te, jotka siitä aina jankutatte!"
Itseäni ainakaan ei koskaan häiritse se, että jos joku vain kertoo omaavansa "huonon itsetunnon". En mielestäni erityisesti tapaa myöskään "jankuttaa" hyvästä itsetunnosta. Sehän on inhimillinen tunnekokemus usein sekin, se ihmisen "huonon itsetunnon" henkilökohtainen kokemus siis, ja ihmisten "itsetunto" tapaa vaihdella elämänkulun aikana, joillakin joskus suuremminkin. Kaikilla se asia on sikäli melko lailla verrannollinen.
Joskus ja joissakin tapauksissa yhteen ja samaan syssyyn kasautuneet monet huonot elämänkokemukset saattavat esimerkiksi aiheuttaa sitä, että jonkun ihmisen itsetunto tilapäisesti laskee. Ymmärrän sellaista aika hyvinkin. Pointti ja se juttu tossa itsetuntoasiassa onkin, että onko kys. "huonosta itsetunnosta" kärsivä ihminen itse kuinka syvällisesti itsestään sitä mieltä, että olisi jotenkin arvottomampi, heikompi tai huonompi _pysyvästi_, joidenkin tiettyjen määrittelemiensä ominaisuuksiensa vuoksi...Kovin jäykkää ja muutokselle vastakkaista elämänasennetta tapaan ainakin itse kavahtaa.
Sinun persoonaasi aloittaja mitenkään viittaamatta (huom: korostan, että puhun seuraavassa asiastasi yleistasolla, en sinusta...), voin kuitenkin sanoa, että tietty varaus mulle siitä "huonon itsetunnon hokemisesta" aika usein herää, ainakin, jos joku sitä asiaa muille kovin säännönmukaisesti ja usein toistelee. Joskus alan pelätä sellaisista paljon puhuvan mahdollista muiden hyvän onnen latistamisen tarvetta (vaikkei se päällepäin suoranaisesti näkyisikään), salakavalaa ilkeää kaunaisuutta tai tilannetta, että joutuisin "huonon itsetunnon omaavan" ihmisen sellaisen pessimistisen asennemaailman pönkittäjäksi, johon en kykene uskomaan, ja siihen suostumatta, pakolla leimatuksi "itserakkaaksi".
Eräs tuntemani ihminen on koko ikänsä hokenut, että kuinka hänellä on "huono itsetunto". Sillä hän tapaa selittää kaikki elämänsä vastoinkäymiset, haasteet, joihin ei ole uskaltanut tarttua tai hänelle vihamielisten ihmisten olemassaolon. Arvaas, mikä kuuntelevan ympäristön rooli siinä sapluunassa on? Noh: nyökytellä ymmärtäväisesti, että "kyllä se elämä on sinulle vaikeaa" ja korostaa sitä, että miten monista asioista kyseinen ihminen on selvinnyt elämässään hyvin, sisunsa avulla. Kokemusmaailmaa tuolla mainitsemallani ihmisellä ikäänkuin hallitsee hänen huono itsetuntonsa...Hän ei ole yrittänytkään kehittää minäkuvaansa positiivisemmaksi, vaan on mielessään luonut itselleen eräänlaisen glorian ja sankarinviitan harteilleen juuri _huonosta itsetunnostaan_. Mun ei varmaan tarvitse enää erikseen kovin suurelti mainita, ettei se kys. tuntemani ihminen aina välttämättä ole kovin hyvää seuraa.
Sinun itsetuntosi tosiasiallisesta "huonoudesta" en mitään tiedä, aloittaja. En tiedä, että onko sinulla todellisuudessa huono itsetunto. Sen voin kuitenkin sanoa, että aivan varmasti ihminen voi kehittää itsetuntoaan ja minäkuvaansa positiivisemmaksi, aina. Silloin pitää vain uskoa, että se hyvä mitä sinusta sanotaan on usein aivan totta. Se tunne, kun koet tyytyväisyyttä itseesi vaikkapa jostakin onnistumisestasi elämässäsi on myös totta aina, kun sallit itsesi tuntea sen realistisen tunteen. Ihminen voi aika pitkälti valita sitä, että minkälaista persoonaansa koskevaa informaatiota ympäristöstään päättää arvostaa. Itsetuntemus kehittyy omia ympäristöstä tulevia tunnelmia kuunnellessa. Aina löydät latistavaa viestiä ympäristöstäsi, jos sitä haluat ymmärtää totena. Jollet halua, olet jo aika vahvassa itseymmärryksessä ja itsetunnossa kiinni.