Voiko? Jos ei kelpaa sellaisena kuin on?
Eikö se olisi eräänlainen valehtelemisen muoto?
Samaa paskaa eri paketissa joka jossain vaiheessa tulee kuitenkin ilmi, jonka jälkeen ei ole enää kenelläkään kivaa.
Eikö se olisi eräänlainen valehtelemisen muoto?
Samaa paskaa eri paketissa joka jossain vaiheessa tulee kuitenkin ilmi, jonka jälkeen ei ole enää kenelläkään kivaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jokainenhan on lapsuudessaan omaksunut ne käsitykset ja tavat jotka häntä nyt hallistevat. Ei ole mitään väärää siinä, että yrittää muuttaa itseään vielä aikuisenakin. Kysymyksen tulisi kuitenkin kuulua: Onko hyväksytyksi tuleminen oikea syy muuttaa itseään ? No on, jos elää toisten ehdoilla. Ehkä on puolipakko ?
Minä näkisin niin, että aika harvoin joutuu itseään tietoisesti muuttamaan. Vain jos joku asia on paisunut isoksi ongelmaksi, josta pitäisi päästä irti. Silloin joutuu alkuun ainakin selvästi tiedostaen, ehkä vähän hammasta purrenkin käyttäytymään toisin, mutta jos motiivit ovat itsestä lähtöisin ja muutenkin terveet, niin eiköhän sen muutoksen mukaan eläminen muutu luontevaksi.
Kasvaessaan, kehittyessään ja viisastuessaan muuttunee vähitellen kuitenkin, kunhan vain ei jää roikkumaan mihinkään egostaan kiinni vaan antaa myöten omalle sisimmälleen.
parannuin ujoudesta, joka oli sairaus
parannuin masennuksesta, joka oli sairaus
parannuin huonosta itsetunnosta, joka oli sairaus
parannuin matalasta itsekunnoituksesta, joka oli sairaus
onko parantuminen muuttumista? miksei asiaa voi tarkastella tästä näkökulmasta?
en usko että kenellekään on synnynnäistä olla huonoitsetuntoinen, arka ja alistuva nynny joka ei luota ihmisiin eikä uskalla puhua naisille.
"parannuin ujoudesta, joka oli sairaus "
Mi-mitä helvettiä? Ei tuo ole mikään sairaus. Itse asiassa tuo on melko harmiton piirre ihmisessä.
"parannuin masennuksesta, joka oli sairaus"
Tämä on tietenkin parantuminen.
"parannuin huonosta itsetunnosta, joka oli sairaus "
Minusta olisi tosi sairasta näyttää iloiselta jos iloisin elämästään löytyvä asia on se että joku tuntematon nainen hymyili ensimmäistä kertaa vuoteen minulle ulkona. Tosin kaikki eivät ole tässä tilanteessa, mutta melko moni.
"parannuin matalasta itsekunnoituksesta, joka oli sairaus"
Ja sairauden määritelmä oli mikä? Se että on ominaisuuksia jotka eivät ole naisten mielestä viehättäviä?
Oletko miettinyt onkohan sinulla hieman negatiivinen asenne elämään?:) Kenties tullut kolhuja matkan varrella jotka on vielä työstämättä?
Elämähän on koulua kehdosta hautaan; ihminen voi halutessaan muuttua, muuttaa itseään joiltakin osin, kuten juuri tuossa em. asenteessa.
Annat itsestäsi äärimmäisen negatiivisen, pessimistin kuvan, en kuitenkaan usko että pohjimmiltasi olet sellainen. Tulee vain tunne, että haluat jollain tapaa piiloutua eräänlaisen asennevamman taakse, se on harmi.
Kaikesta huolimatta - kaikkea hyvää elämääsi, "hymyile niin sinullekin hymyillään":)
Asennevamma on kantapään kautta opittu suhtautumismalli, koska jos sen heittää romukoppaan niin vastaan marssii hyvin pian joku mulkku ja tuuppaa nurin. Ratkaisu on kuvainnollisesti tuupata kaikki paskiaiset nurin ennen kuin ne ehtivät.
kiitän kuitenkin asiallisesta palautteesta.
Niin kuin edelläkin on jo todettu, itsensä kehittäminen / kehittyminen on eri asia kuin jonkun muun esittäminen kuin mitä oikeasti on.
Jos ei viihdy baareissa eikä dokaa niin on yksiselitteisesti pakko jos aikoo nostaa mahdollisuuksiaan.
Jos ei ole porukan äänekkäin ja ulospäinsuuntautunein kaveri niin on pakko ruveta sellaiseksi jos aikoo nostaa mahdollisuuksiaan.
Lyhyesti jos on hiljaisempi ja viihtyy enemmän yksikseen, on pakko muuttua jos aikoo saavuttaa tällä sektorilla mitään
Vaakakupissa ei paina paskan vertaa se että on esim. hyvä kuuntelija ja luotettava, koska se on tylsää ja tylsyys ei myy.
On pakko muuttua "jännä" standardeja vastaavaksi. Tai vetää himassa käteen.
...ei ole pahasta, mutta osa on juuri niin kuin sanoit, negatiivista.
Älä missään nimessä pakota itseäsi muuttumaan 'jännästandardien' mukaiseksi. Ei sinun tarvitse juoda alkoholia tai alkaa porukan äänekkäimmäksi. Varsinkin tuo juomattomuus on oikeasti hieno asia ja kuuluu jopa monen naisen kriteereihin miehessä.
Introverttiuskaan ei itsessään ole paha asia, eikä saa naisia millään tavalla halveksimaan sinua, mutta ongelma saattaa olla se että sinua ei huomata yhtä helposti kuin joku sosiaalisempi, jolloin siitä sosiaalisesta muodostaa helpommin käsityksen ja häneen reagoidaan (jotkut ihastuvat, jotkut ärsyyntyvät). Jos sinä olet todella huomaamaton monissa tilanteissa, sinuun ei reagoida negatiivisesti eikä positiivisesti, ja vaikka joku katsoisikin että 'onpas sympaattisen ja söpön näköinen kaveri' niin sinua voi olla vaikea lähestyä.
Sinun pitää myös ymmärtää, että introvertti ei ole sama asia kuin tylsä. Minun mielestäni ajattelevainen introvertti on pinnan alta kaikkea muuta kuin tylsä - sinullakin on selvästi paljon mielipiteitä ja ajatuksia. Muut eivät vain pääse näkemään sitä, koska et tuo persoonaasi ja ajatuksiasi esiin.
Mitään käytännön vinkkejä en kyllä osaa antaa miten itseään voisi kehittää edes hieman helpommin lähestyttävään suuntaan, sillä itselläni on työn alla sama missio. Olisi erittäin hienoa päästä eroon pahimmasta ujoudesta. Peruspersoonaani en silti ala mitenkään radikaalisti muuttamaan.
vää vää byääh sanoo naiset tai tytöt. No itseänsä ei kukaan itseään kunnioittava ATM muuttele. Ei ole syytä. Kaikki naisten propaganda on jo kumottu joten miksi miehet eivät taistele vastaan? Minä ainakin sodin viimeistä päivää. vää vää olen nainen itqparqvinku byääh pojat kiusii nyyh vitustnapiluvitu vää väää kyynel, tätä se on.
Ihminen muuttuu kokoajan. Ihminen on fyysisten attribuuttiensa ja kokemustensa summa.
Väinö Pertamoko tuo oli kun sanoi, "menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta menneisyyden merkitys voi muuttua." Pureskelepa tuota hetki.
Enpä tiedä. Mutta se on varmaa, että elämä muuttaa ihmistä. Ainakin mulle on käynyt niin.
Vaan itseään voi muuttaa.
ihminen muutuu aina, aikuisena voi paremmin päättää mihin suuntaan. Lapsena opetellaan puhumaan, kävelemään, ilmaisemaan itseä. Kokeillaan.
Aikuisena opetellaan tulemaan muitten kanssa toimeen paremmin, rakentaan parisuhdetta ja perhettä jne. Ja voi valita haluaako todella kasvaa ja mihin suuntaan.
Jotkut kokemukset muuttaa halusi tai ei. Maailma ei koskaan enää näyttäydy samanlaisena.
Valehtelua olisi se, että ei muutuisi, mutta väittäisi muuttuneensa. Ei osaisi, mutta väittäisi osaavansa.
Kyllä mä oon kärsivällisempi, suvaitsevaisempi ja joustavampi kun 10 vuotta sitten. Mä oon nähnyt enemmän, ja kokenut enemmän. Katson eri näkökulmasta maailmaa. Mä oon kokenut myös siis huonoja juttuja, ne on vähän aiheuttaneet pelkoa enemmän, toisaalta myös vahvistaneet uskoa selviämiseen. Kaikella on puolensa. Pahoista jjutuista alan vihdoin päästä yli, sekin on vienyt sen 10 vuotta. Mä haluan olla erilaisten ihmisten kanssa ja etsiydyn terveempään seuraan nyt, kun sillon, arvostan eri asioita. Mä olen opettelemalla opetellut monia asioita, päässyt yli asioista, vahvistunut pikkuhiljaa. Jne. joten Luojan kiitos, itseään voi muuttaa, ja se kysymys siitä, että kelpaako sellaisena kun on, niin: kyllä, aina sä kelpaat jollekin myös muuttumattomana, sellaisena kun silloin olet, aina olet myös kelpaamatta. Mutta älä valita niistä, kenelle kelpaat, nimittäin vain sinä voit muuttua ja muuttaa sitä kauttaa omaa elämääsi. Esimerkiksi: Monet ovat itse paskamaisia ja kelpaavat silloin vain paskamaisille ihmisille: muut jättävät heidät jossain vaiheessa. No, paskamaisilla ihmisillä on keskenään itsensänäköinen elämä. Sitten he valittavat, syyttävät muita. Kaikki saavat arvonsa mukaan, joten valitus on turhaa, sitä saat mitä olet ja siten elät, kuten valitset elää. Jokaisella on vastuu itsestään.
Onneksi itseään voi muuttaa, muita kun ei voi.
"Monet ovat itse paskamaisia ja kelpaavat silloin vain paskamaisille ihmisille:"
Mutta kun pariutumismaailma ei valitettavasti toimi noin. Ei todellakaan pysty olettamaan että kiltti, ujo, luotettava ja tunnollinen tyttö on suhteessa samanlaisen miehen kanssa (aika harvinaista).
Ei niin suoraan, mutta silloin onkin paskamainen itseään kohtaan. Monet ovat, siksi narsistit saavatkin kukoistaa ja elää hyvää elämää. Jos joku etsii railakkuutta, joku omaa pimeää puoltaan ja heijastaa muita, kunnes löytää mitä etsii, syntyy näennäisesti "ihmetystä herättäviä pareja", mutta jokainen tekee tilauksensa, joko tietoisesti tai ei. Niin olen minäkin tehnyt, enkä toki hyväksy pahantekoa silti, mutta hyväksyn oman vastuuni asiaan: itsepähän annoin itseäni kohdella niin.
Hassuinta on se, että kun lopetin paskamaisuuden itseäni kohtaan, alkoi ympäristööni tulvia mukavia ihmisiä. Moni kiltti ja ujo tyttö on paskamainen itselleen, moni myös muille: hallitsee alistuvuudellaan, moni tunnollinen etsii kapinaa miehestään, ns. pimeää puolta mitä ei itse uskalla elää.
Että näinhän justiinsa menee, sitä saa mitä tilaa, ja sen valitsee, minkä tavalla tai toisella itselleen sopivaksi katsoo.