Olen seurustellut nykyisen avomieheni kanssa 3 vuotta. Ongelma on etten tunne enää rakastavani häntä.
Emme koskaan vietä aikaa yhdessä, ja tunnen olevani hänen "orjansa".
Minä joudun maksamaan kaikki elämisemme, koska hän on työtön (masennuksen takia) eikä saa työttömyyskorvausta.
Minusta tuntuu että olen hänelle vain itsestäänselvyys, jota voi käyttää hyväksi milloin vain miten vain.
Mitä avuksi?
Läheisyys ja yhteiset hetket ovat suurin asia mitä suhteeltamme kaipaan. Minulla vain ei riitä aika muuhun kuin kouluun ja työhön.
Käyn kotona vain nukkumassa ja tekemässä kotityöt, mieheni luuraa kavereillaan ja tulee kotiin vasta kun olen jo nukkumassa.
Emme koskaan vietä aikaa yhdessä, ja tunnen olevani hänen "orjansa".
Minä joudun maksamaan kaikki elämisemme, koska hän on työtön (masennuksen takia) eikä saa työttömyyskorvausta.
Minusta tuntuu että olen hänelle vain itsestäänselvyys, jota voi käyttää hyväksi milloin vain miten vain.
Mitä avuksi?
Läheisyys ja yhteiset hetket ovat suurin asia mitä suhteeltamme kaipaan. Minulla vain ei riitä aika muuhun kuin kouluun ja työhön.
Käyn kotona vain nukkumassa ja tekemässä kotityöt, mieheni luuraa kavereillaan ja tulee kotiin vasta kun olen jo nukkumassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet siis juuttunut niin sanottuun `"paskarakkauteen",joka tarkoittaa sitä että kaikessa omassa tyhmyydessäsi siedät kaiken skeidan mitä sulle syötetään.Herää pahvi.Get a life.Älä jää tuleen makaamaan ja kaikki nää kliseet mitä maailmasta löytyy.Jo se että sä pystyt kirjoittamaan tunteistasi kertoo sen että sun ei todellakaan tarvii sietää.
Jos miehesi vain luuraa kavereidensa kanssa, niin ei hänkään välitä sinusta.
Yleensä jos toisesta tykkää paljon, niin haluaisi viettää paljon aikaa yhdessä tämän kanssa.
Ei työttömyys ole syy hylätä toista.
Mene Saksaan äläkä valita