Missäs olisi kiva kommuuni jossa voisi asustaa? Yhä enemmän olen tullut siihen tulokseen että parisuhteet eivät ole minua varten. Mutta kun olen aina elänyt miehen kanssa siitä lähtien kun hyvin nuorena vanhempieni luota muutin niin en osaa elää yksin.
Rakastan kyllä miestäni ja hän on yleensä aivan ihana minua kohtaan, mutta kuten tälläkin palstalla on todettu niin miehet ovat luontaisesti aivan vääränlaisia naisille niin ei niiden kanssa halua elää. Miehenikin saa sitten minun lähdettyä naisen joka kestää paremmin miesten vajaavuuksia.
En inhoa miehiä ja minulla on hyvin rakas isä ja puoliso ja kavereita ja sukulaisia miehissä, mutta parisuhde on liikaa. Täälläkin on haukuttu kuinka tarvitsen terapiaa jos en pidä siitä että joku mies voi kiihottua minut nähdessään. Mun mielestä nainen tarvitsee terapiaa jos siitä pitää. Olen hyvin nuoresta aina saanut sitä positiivista huomiota ulkonäöstä ja flirttiä ym miehiltä joka paikassa mutta en ole siitä sinänsä välittänyt. En nytkään siitä välitä mutta ei se tarkoita sitä että mun tarvitsisi siitä pitää.
Lapsetkin vaistoavat sen jos äidillä on huono olla isän kanssa niin hekin elävät huonossa ilmapiirissä. Parempi nähdä isiä vain viikonloppuisin ja niin minäkin saan enemmän omaa aikaa.
Taas tietysti tulvii haukkuja ym ja minun pitäisi hyväksyä se että mies kiihottuu vieraan naisen nähtyään kadulla mutta minulle taas naisena on mahdotonta hyväksyä sellaista. Mieluummin elän sitten ilman parisuhdetta ja jos seksiä tarvitsen niin sitä on ollut aina runsaasti tarjolla. Jos miehet käskette suvaita teitä niin täytyy teidänkin suvaita naisia. Me vaan olemme tällasia. Antakaa meidän olla. Minusta on parempi yksin kuin parisuhteessa jossa olen onneton.
Rakastan kyllä miestäni ja hän on yleensä aivan ihana minua kohtaan, mutta kuten tälläkin palstalla on todettu niin miehet ovat luontaisesti aivan vääränlaisia naisille niin ei niiden kanssa halua elää. Miehenikin saa sitten minun lähdettyä naisen joka kestää paremmin miesten vajaavuuksia.
En inhoa miehiä ja minulla on hyvin rakas isä ja puoliso ja kavereita ja sukulaisia miehissä, mutta parisuhde on liikaa. Täälläkin on haukuttu kuinka tarvitsen terapiaa jos en pidä siitä että joku mies voi kiihottua minut nähdessään. Mun mielestä nainen tarvitsee terapiaa jos siitä pitää. Olen hyvin nuoresta aina saanut sitä positiivista huomiota ulkonäöstä ja flirttiä ym miehiltä joka paikassa mutta en ole siitä sinänsä välittänyt. En nytkään siitä välitä mutta ei se tarkoita sitä että mun tarvitsisi siitä pitää.
Lapsetkin vaistoavat sen jos äidillä on huono olla isän kanssa niin hekin elävät huonossa ilmapiirissä. Parempi nähdä isiä vain viikonloppuisin ja niin minäkin saan enemmän omaa aikaa.
Taas tietysti tulvii haukkuja ym ja minun pitäisi hyväksyä se että mies kiihottuu vieraan naisen nähtyään kadulla mutta minulle taas naisena on mahdotonta hyväksyä sellaista. Mieluummin elän sitten ilman parisuhdetta ja jos seksiä tarvitsen niin sitä on ollut aina runsaasti tarjolla. Jos miehet käskette suvaita teitä niin täytyy teidänkin suvaita naisia. Me vaan olemme tällasia. Antakaa meidän olla. Minusta on parempi yksin kuin parisuhteessa jossa olen onneton.
Vastaukset 7
Vanhimmat
huonossa parisuhteessa kannata roikkuilla. Siihen elämä on liian lyhyt.
Ei mulla ainakaan ole sentään mulkku alkanu jöpöttään jos on nähnyt seksikkään naisen (huom. ei välttämättä kaunis kauneus ei ole seksikkyyden synonyymi) kylillä. Että ei sitä nyt sentään kiihotuta.
muuten tietoinen, mutta ei kannata kyllä huonossa suhteessa olla, jollei se kerran hyvältä tunnu ja jollet ole onnellinen.
Lasten takia ei suhdetta kannata jatkaa. Lapsetkin voivat olla onnellisempia jos vanhemmat ovat eronneet. Monissa tapauksissa näin onkin.
löytyy hakukoneella.
Itse tunsin aikoinaan yhden naisen joka asui porvoossa kommuunissa.
Vanha omakotitalo, jossa jokaiselle oma huone.
Tosin siellä paloi aika paljon pilveä.
Minua aikoinaan myös pyydettiin asumaan kommuuniin, mikä sinänsä olisi lopulta ajatellen aivan mukava elintapojani ajatellen.
Tosin silloin en ollut sitä mieltä ja ei ehdottajallakaan ollut tietoa mistä löytyisi sopiva talo.
Jo edesmennyt siskonmies asui alkoholistien kommuunisssa.
jumalauta.
Taas tuli todistettua, ettei alle kolmikymppisenä pitäsi mennä naimisiin eikä ainakaan tehdä lapsia. Parisuhde kun näyttää perustuvan enemmän omaan mielikuvitukseen kuin toisen syvälliseen tuntemiseen.
Sitten ihan turhaan katkeroidutaan, erotaan ja aloitetaan oma henkinen kasvu, minkä olisi pitänyt tapahtua ennen sitä perhettä. Etenkin lapsia käy tällaisten tunnevammaisten vuoksi sääliksi. Etenkin, koska lapset näyttävät sitten päätyvän sen tunnevammaisemman osapuolen kasvatettavaksi.
Onneksi edellisestä aloittamastasi viestiketjusta ja etenkin sen vastauksista kävi ilmi, että vain vähemmistö naisista ajattelee ja tuntee tavallasi, joten miehillä ja perheillä on edelleenkin toivoa. Minullakin. ;-)
sinulta opettaa täällä, että kaikki miehet ajattelevat samalla tavalla? Mistä tiedät kaikkien miesten ajatusmaailman? Saatko viestejä avaruudesta?
Osa naisista on samanlaisia elukoita kuin osa miehistä. Ei ole sukupuolesta kiinni ajatukset.
Kommuuni on kiva tapa asua, jos on mukavaa väkeä asuinkavereina.
Onko sinulla lapsia? Jos on, niin silloin ei varmaan oikein toimi, koska tulee ehkä turhan kalliiksi verrattuna ihan omaan asuntoon. Paitsi tietysti jos muutkin ovat lapsiperheitä, silloin voi jakaa asumiskulut eri tavalla. (Oletuksena minulla se, että N asukkaan kommuunissa kulut/asukki = kokonaiskulut/N ; jos kaikki ovat lapsiperheitä niin se N on iso ja kokonaiskulu pysyy hallussa. Peruskommuunissa jossa on vaikka 4 asujaa maksaisi äiti + 2 lasta 75 % kuluista ja kokonaisuus ei olisi ehkä kommuunihengen mukainen)