ruokaa, siis sitä mitä teen miehelleni ja lapsilleni. Teen hyviä ruokia, kastikkeita, keittoja, lohta, karjalanpaistia, lihamurekkeita jne. Muut syövät normaalisti, mutta minä rakastan hyvää ruokaa, ja lopulta ahmin tajuttomia määriä, lisäksi maitoa, juustoa, leikkeleitä, ruisleipää... Ja sitten laattaan.
Onko kellään muulla samanlaista? Olen yli 30, silloin kun bulimia alkoi, n.17-vuotiaana, ahmin makeita herkkuja, keksejä, jäätelöä, leivoksia, suklaata. Enää ei tee mieli niitä.
Minulle tuli ensin anoreksia, vanhemmat pakottivat hoitoon josta ei ollut apua, jossain vaiheessa anoreksia vaihtui bulimiaan.
Yksin asuessani saatoin viettää kokonaisen päivänkin vain yksin sisällä ahmien ja oksentaen lukemattomia kertoja. Lopuksi keräsin ruokakääreet roskapussiin, vein roskat ulos ja kävelin kauppaan viittä vaille sulkemisajan hamstraamaan lisää syömistä loppuillaksi.
Se oli hirveää elämää, nyt on sentään työ ja perhe, mutta silti samat ongelmat vainoaa minua...
Ahmin vain
13
1863
Vastaukset 13
- äiti minäkin
Etpä ole ainoa äiti, jolla tämä syömissekoilu on. Mulla on aivan sama tilanne, paitsi että tätä on takana vain pari vuotta. Minäkään en juuri koskaan ahmi muuta kuin normaalia ruokaa. No, nyt minulla on kylläkin se vaihe, etten syö lainkaan normaaleja aterioita, vaan joskus leipää, puuroa, kasviksia ja hedelmiä.
Itse mietin tässä kaikista eniten, millaisen kuvan annan lapsilleni. Jos jollakin lapsistani joskus ilmenee syömishäiriö, niin syy on takuulla minun.
Mietin myös joskus kuolemaa. aina sanotaan että bulimia on terveydelle vaarallinen. Olisi kamalaa jos kuolisin tähän tautiin ja lapseni saisivat kuolemani jälkeen selville, että äidillä oli bulimia. Enkä olisi edes selittämässä...- ...
Itsellä on myös niin, että useimmiten tulee ahmittua ihan sitä normaalia ruokaa eikä niinkään herkkuja. Minulla tämä johtuu luultavasti siitä, että bulimisen päivän jälkeen päätän laihduttaa ilman oksentamista, ts. lopetan syömisen lähes kokonaan, ja muutaman päivän päästä on niin nälkä ja heikko olo että on pakko ahmia ja oksentaa ja muutaman syömmättömän päivän jälkeen tekee mieli enemmä ihan kunnon ruokaa. Toisaalta tämä johtuu myös siitä että pelkään kaloreiden imeytymistä, joten on päästävä mahd. nopeasti oksentamaan syömisen jälkeen ja tavallista ruokaa on nopeampi syödä kuin herkkuja, ainakin minulla.
- teidän vinkeille
... kirjoitti:
Itsellä on myös niin, että useimmiten tulee ahmittua ihan sitä normaalia ruokaa eikä niinkään herkkuja. Minulla tämä johtuu luultavasti siitä, että bulimisen päivän jälkeen päätän laihduttaa ilman oksentamista, ts. lopetan syömisen lähes kokonaan, ja muutaman päivän päästä on niin nälkä ja heikko olo että on pakko ahmia ja oksentaa ja muutaman syömmättömän päivän jälkeen tekee mieli enemmä ihan kunnon ruokaa. Toisaalta tämä johtuu myös siitä että pelkään kaloreiden imeytymistä, joten on päästävä mahd. nopeasti oksentamaan syömisen jälkeen ja tavallista ruokaa on nopeampi syödä kuin herkkuja, ainakin minulla.
mä kerran koitin oksentaa, mut mulla valu alas vaan vedet. Ei ruokaa. Joten kertokaa, että miten te saatte ruoan alas? Tai siis meinaan kuinka paljon pitää syödä? Vai syöttekö nii pajo että oksettaa?
Toivon vastauksia.
- minäkin.
se alkoi kuin sinulla, 15 vuotiaana anoreksiasta, jonka vanhemmat huomasivat. silloin ei anoreksiaa vielä tunnettu, joten vanhemmat vaan pakottivat syömään. söin ja se muuttui bulimiaksi. sitä jatkui 15 vuotta. sitten se vaan loppui, kuin veitsellä leikaten. oli pois 15 vuotta ja yhtäkkiä ilman mitään syytä alkoi taas. nyt olen kohta kuusikymppinen ja oksennan joka jumalan päivä. ihan sitä perusruokaa, jota syön liikaa. joskus päätän ahmia ja oksentaa. silloin ostan litran jäätelöä ja se riittää siihen. muuten vaan syön liikaa ja oksennan liian pois. se on kamalaa. hampaat menee ja iho kärsii. tässä iässä jo tosi paljon. mutta ei sille voi mitään. eli ei tästä mitään lohtua sinulle ole.
- 17 v. bulimian kanssa taist...
En ole ikinä kuullut noin "iäkkäästä" (anteeksi, ei ole tarkoitus loukata) bulimiaa sairastavasta henkilöstä. Eipä tunnu tulevaisuus enää niin valoisalta... Vaikka onhan se selvää, että syömishäiriöstä ei välttämättä pääse irti kuin vasta haudassa. Jotenkin sitä vain uskoi, että sitten aikuisena kaikki on taas hyvin. Toivossa oli hyvä elää.
- siis muitakin
17 v. bulimian kanssa taist... kirjoitti:
En ole ikinä kuullut noin "iäkkäästä" (anteeksi, ei ole tarkoitus loukata) bulimiaa sairastavasta henkilöstä. Eipä tunnu tulevaisuus enää niin valoisalta... Vaikka onhan se selvää, että syömishäiriöstä ei välttämättä pääse irti kuin vasta haudassa. Jotenkin sitä vain uskoi, että sitten aikuisena kaikki on taas hyvin. Toivossa oli hyvä elää.
saman ongelman kanssa taistelevia perheellisiä. Hirvittää myös, jos lapset saavat joskus tietää... Äiti vain laattaa lähes joka päivä iltaruuan jälkeen, ja olo on sit ihan voimaton.
Kunpa mun lapset säästyis tällaselta elämältä.
Toivottomalta tuntuu kuulla, että vielä kuuskymppisenäki voi bulimia ihmistä kiusata. Voimia teille kaikille. t.alottaja - hämää
17 v. bulimian kanssa taist... kirjoitti:
En ole ikinä kuullut noin "iäkkäästä" (anteeksi, ei ole tarkoitus loukata) bulimiaa sairastavasta henkilöstä. Eipä tunnu tulevaisuus enää niin valoisalta... Vaikka onhan se selvää, että syömishäiriöstä ei välttämättä pääse irti kuin vasta haudassa. Jotenkin sitä vain uskoi, että sitten aikuisena kaikki on taas hyvin. Toivossa oli hyvä elää.
että nuori kuvittelee, että tässä nyt muutaman vuoden pysyttelen laihana oksentamalla, ja sitten lopetan. vähän niin kuin tupakan poltto. tässä nyt vaan polttelen nuoruuden huumassa ja sitten lopetan ennen kuin tulee keuhkosyöpää tai iho alkaa mennä huonoksi. ei se niin vain käykään. parempi kun ei kumpaakaan aloittaisikaan, mutta jos on jo aloittanut, niin kannatta yrittää päästä irti niin kauna kuin voi. ja muistaa, että kummastakaan ei parane ikinä kunnolla, vaan kumpikin vaanii aina matkassa. niin kai se on alkoholinkin kanssa niillä, joille se on ongelma. siltä olen onneksi säästynyt :-)
- nancyc
hämää kirjoitti:
että nuori kuvittelee, että tässä nyt muutaman vuoden pysyttelen laihana oksentamalla, ja sitten lopetan. vähän niin kuin tupakan poltto. tässä nyt vaan polttelen nuoruuden huumassa ja sitten lopetan ennen kuin tulee keuhkosyöpää tai iho alkaa mennä huonoksi. ei se niin vain käykään. parempi kun ei kumpaakaan aloittaisikaan, mutta jos on jo aloittanut, niin kannatta yrittää päästä irti niin kauna kuin voi. ja muistaa, että kummastakaan ei parane ikinä kunnolla, vaan kumpikin vaanii aina matkassa. niin kai se on alkoholinkin kanssa niillä, joille se on ongelma. siltä olen onneksi säästynyt :-)
näin on.....mulla on toi bulimia ollut, vieläkin taistelen.....lisäksi on tulleet myös päihteet kuvaan :(
alkoholi on helvetti. - kuin edellisellä,
nancyc kirjoitti:
näin on.....mulla on toi bulimia ollut, vieläkin taistelen.....lisäksi on tulleet myös päihteet kuvaan :(
alkoholi on helvetti.Ja kun juon, en syö, eli en oksennakaan. Se on tavallaan helpompaa, olla pikkuhiprakassa tai kunnon kännissä, ei tarvi syömisen kanssa taistella. Mutta sitten tulee krapula... eli kummatki vaihtoehdot huonoja.
Ja vähemmän lapsille on haittaa siitä syömisestä/laattaamisesta, kuin kännäyksestä.
Eka kirjottaja - tyttönen1234
kuin edellisellä, kirjoitti:
Ja kun juon, en syö, eli en oksennakaan. Se on tavallaan helpompaa, olla pikkuhiprakassa tai kunnon kännissä, ei tarvi syömisen kanssa taistella. Mutta sitten tulee krapula... eli kummatki vaihtoehdot huonoja.
Ja vähemmän lapsille on haittaa siitä syömisestä/laattaamisesta, kuin kännäyksestä.
Eka kirjottajaOletteko kokeilleet päästä kierteestä eroon keksimällä muuta tekemistä?Itsellä juuri tuon oksennusahmimiskierteen katkaisu tuntuu vaikealta, kun on huono omatunto ja pelko lihomisesta menneiden päivien ahmintojen seurauksena. jos on ollut ahmintaoksennuspäivä, seuraavaksi päiväksi mahd. mukaan pois paikasta(éli kotoa)helposti alkaa ahmia.Hyvin mennyt päivä tuo itsevarmuutta ja olo tuntuu hyvältä ja seuraava päivä on jo helpompi.Säännöllinen syöminen, josta ei jää huono omatunto on kaiken a ja o.Ja kalorit väh 1500 per päivä. Nämä auttaa mua jo aika paljon.
Sitten kysymys teille "perheellisille".Miten onnistui raskautuminen, kun sairastitte bulimiaa?Miten meni raskausaika?Toimiko kuukautiskierto säännölliseti?
Täällä nimittäin yksi hedelmöityshoidoissa oleva.Motivaatio paranemiseen on kova, menkat ei tule itsekseen kuin muutamia kertoja vuodessa. Paino on normaali, joten oksentaminen ja stressi on jättänyt ne tod. nök. pois. - luonnollisesti odottaa
tyttönen1234 kirjoitti:
Oletteko kokeilleet päästä kierteestä eroon keksimällä muuta tekemistä?Itsellä juuri tuon oksennusahmimiskierteen katkaisu tuntuu vaikealta, kun on huono omatunto ja pelko lihomisesta menneiden päivien ahmintojen seurauksena. jos on ollut ahmintaoksennuspäivä, seuraavaksi päiväksi mahd. mukaan pois paikasta(éli kotoa)helposti alkaa ahmia.Hyvin mennyt päivä tuo itsevarmuutta ja olo tuntuu hyvältä ja seuraava päivä on jo helpompi.Säännöllinen syöminen, josta ei jää huono omatunto on kaiken a ja o.Ja kalorit väh 1500 per päivä. Nämä auttaa mua jo aika paljon.
Sitten kysymys teille "perheellisille".Miten onnistui raskautuminen, kun sairastitte bulimiaa?Miten meni raskausaika?Toimiko kuukautiskierto säännölliseti?
Täällä nimittäin yksi hedelmöityshoidoissa oleva.Motivaatio paranemiseen on kova, menkat ei tule itsekseen kuin muutamia kertoja vuodessa. Paino on normaali, joten oksentaminen ja stressi on jättänyt ne tod. nök. pois.lasta, kun painoni nousi alipainosta normaaliksi. Mutta bulimia on jatkunut odotusaikoinakin. Ja paheni vain toisen lapsen jälkeen, mies kun vihjaili mahastani vain pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Sitten imetin ja laattasin aina syötyäni, lopulta olin laihempi kuin ennen synnytystä.
Se oli kamalaa aikaa, mutta en todellakaan kestänyt miehen vihjailua, kun muutenkin olin ja olen yhä neuroottisen tarkka vartalostani. - tietenkin
luonnollisesti odottaa kirjoitti:
lasta, kun painoni nousi alipainosta normaaliksi. Mutta bulimia on jatkunut odotusaikoinakin. Ja paheni vain toisen lapsen jälkeen, mies kun vihjaili mahastani vain pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Sitten imetin ja laattasin aina syötyäni, lopulta olin laihempi kuin ennen synnytystä.
Se oli kamalaa aikaa, mutta en todellakaan kestänyt miehen vihjailua, kun muutenkin olin ja olen yhä neuroottisen tarkka vartalostani.että olin lopulta laihempi kuin ennen raskautta.
- Jonna176
Onhan meitä muitakin ::).. Olen 30 kolmen lapsen töissäkäyvä äiti. Bulimia minulla oli ennen lapsia (yli kymmenen vuotta sitten) ja nyt palannut taas, kun olen onnistunut laihduttamaan raskauskilot pois. Pääsääntöisesti ahmin ja oksennan makeita herkkuja. Jätskiä ja karkkia pääsääntöisesti.
Ei-ammattimaisena psykologina väitän tämän johtuvan lapsuudestani. Isäni oli viikonloppualkoholisti, ja palkitsin/lohdutin itseäni - karkilla.
Nytkin käyn sisäistä taistelua itseni kanssa, syönkö kaapissa olevan karkkipussin ja jääkaapista jäätelön, kun lapset ovat nukkumassa, "rankan työpäivän jälkeen". Sairasta on se, että suunnittelen tätä jo pidemmän aikaa, joskus jopa aamusta "illalla sitten herkutellaan, ja sitten ökätään, ettei kilot tule takaisin.."
Tunnistan sairauteni myös siitä, että kun joku tuttu sanoo minun laihtuneen, koen sen painostukseksi. Vaikkei se sitä tietenkään ole..
Ongelmallista parantumisessa on, etten voi puhua tästä kenellekään. Paras ystäväni ja tukijani, oma aviomieheni, ei tästä tiedä - ehkä aavistaa muttei halua uskoa? Enkä oikein tiedä, onko tämä lääkärinkään arvoinen asia..
No, ehkä joku päivä. Jos joku pääsee tästä kirouksesta erooon, niin kertokoon :) Kiitos
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskallanko laittaa sulle viestiä?
Se viesti on tossa valmiina ja lähettämistä vaille valmis. Kun ei kauhee sti tunneta niin eipä sillä olisi niin väliä. S60879- 34837
Mies joka on oikeasti kiinnostunut
Ja näkee sut pitkäaikaisena kumppanina, siirtää vaikka vuoria selvittääkseen asiat eikä ota pienintäkään riskiä menettää125776- 100766
Lehtikankaan oppilas kuolema
Mistä lie tyttöparka löytyny, mikä ajaa tekemään itsemurhan tuon ikäsenä 😞11670- 34662
Rauha, sopiiko
Ei häiritä enää toisiamme. Annetaan molemmille rauha unohtaa, pyydän tätä todella. Kiitos. Miehelle.72566- 42559
- 40557
Ei siitä pääse yli, eikä ympäri!
Pakko se on myöntää ja tunnustaa. Olisin halunnut p*nna sinua sydämeni kyllyydestä. Itseäni vanhemmalle naiselle63519Kunnanhallitus
Miten käy täällä vuosia tuomioita jakaneelle valittajalle, hovioikeus hylännyt kaikki syytteet.27497Nyt kaatuu Kuisla
Reima Kuisla hakee saneeraukseen – Joitakin velkoja on jo ulosotossa https://www.ilkkapohjalainen.fi/reima-kuisla-hakee25467Miesten (epä)viehättävyydestä kysymys
Mieltä askarruttava asia, liki dilemma. Palstallahan jotkut miesoletetut usein toteavat, että kaikki naiset tavoittelev107438- 45436
- 86435
- 57429
- 36427
Tässä ovat Elämäni biisi vieraat lauantai 19.9. - Yksi vieras on kohuttu TTK-juontajaehdokas
Elämäni biisi vieraslista on harvinaisen mielenkiintoinen lauantaina. Mukana myös kohuttu TTK-juontajaehdokas, josta ei1417- 39413
- 35407