En ymmärrä alkuunkaan sitä, miksei poikaystäväni saisi vilkuilla muita naisia, miksei hän saisi lähettää joulukortteja exilleen tms., katsoa pornoleffoja (ja voihan niitä katsoa vaikka yhdessä :) ) miksei hän saisi koskaan mennä ilman valvovaa silmääni minnekään. Minä en omista häntä, hän ei omista minua. Luotan häneen, koska luotan itseenikin. Ei tulisi mieleenikään pettää, joten ei tulisi myöskään mieleeni uskoa sitä hänestäkään. Vaikka tulisi naisten alushousuja postissa hänen nimellään, niin todennäköisesti nauraisimme yhdessä, että mitä ihmettä sen sijaan, että määräisin hänelle jotain kotiarestia. Yksi syy, miksi luotan häneen, on juuri se, ettei hän ole mustasukkainen. Aika usein mustasukkaiset ovat niitä pahimpia pettäjiä nimittäin. He osaavat itse lukea merkkejä, koska tekevät itse ihan samaa.
Haluan, että hän on onnellinen ja onnellinen ihminen on yleensä vapaa. Jos hän ei ole onnellinen minun kanssani, niin minkäs sille voi. Rakastan häntä ja haluan että hän kuuluisi päivittäiseen elämääni, mutta haluan, että hän on siinä vapaasta tahdostaan. Ja kaikkein enitenhän hän haluaa olla kanssani silloin kun olen hänelle hyvä ja hellä, enkä mikään mustasukkainen pirttihirmu, joka ei usko hänen sanomisiaan. En usko, että se, että pitäisin häntä väkisin luonani, enkä päästäisi mihinkään ainakaan lisäisi rakkauttaan minua kohtaan. Päinvastoin.
Ja ihan samaa odotan häneltä. Jos joku mies flirttailee baarissa minulle niin enemmän poikaystäväni on mielissään siitä kuin jotenkin järjettömän mustasukkainen. Kivaahan se kai on, että joku muukin huolisi vielä oman tyttöystävän ;) Pieni mustasukkaisuus suhteen alussa on mielestäni normaalia, mutta jos ihminen ei pysty elämään omaa elämäänsä koskaan ilman, että saa hirvittävät mustasukkaisuusryöpyt niskaansa niin mitä elämää tai rakkautta se on. Minua on joskus petetty suhteessa, mutta ei se anna minulle oikeutta pilata toisen elämää omistushalullani. Pettäjämies oli ihan eri mies kuin poikaystäväni. En kai halua rakastamani ihmisen kärsiä jonkun k-pään takia?
Oli vain pakko kirjoittaa tästä. En nimittäin koskaan käsitä sitä, miten ihmiset voivat alkaa rajoittaa toisen ihmisen elämää ja samalla puhua rakkaudesta. Jotenkin vain niin ristiriitaista. Tekosyitä aina löytyy, on petetty tms. Mutta pitääkö uuden kumppanin siitä kärsiä?
Haluan, että hän on onnellinen ja onnellinen ihminen on yleensä vapaa. Jos hän ei ole onnellinen minun kanssani, niin minkäs sille voi. Rakastan häntä ja haluan että hän kuuluisi päivittäiseen elämääni, mutta haluan, että hän on siinä vapaasta tahdostaan. Ja kaikkein enitenhän hän haluaa olla kanssani silloin kun olen hänelle hyvä ja hellä, enkä mikään mustasukkainen pirttihirmu, joka ei usko hänen sanomisiaan. En usko, että se, että pitäisin häntä väkisin luonani, enkä päästäisi mihinkään ainakaan lisäisi rakkauttaan minua kohtaan. Päinvastoin.
Ja ihan samaa odotan häneltä. Jos joku mies flirttailee baarissa minulle niin enemmän poikaystäväni on mielissään siitä kuin jotenkin järjettömän mustasukkainen. Kivaahan se kai on, että joku muukin huolisi vielä oman tyttöystävän ;) Pieni mustasukkaisuus suhteen alussa on mielestäni normaalia, mutta jos ihminen ei pysty elämään omaa elämäänsä koskaan ilman, että saa hirvittävät mustasukkaisuusryöpyt niskaansa niin mitä elämää tai rakkautta se on. Minua on joskus petetty suhteessa, mutta ei se anna minulle oikeutta pilata toisen elämää omistushalullani. Pettäjämies oli ihan eri mies kuin poikaystäväni. En kai halua rakastamani ihmisen kärsiä jonkun k-pään takia?
Oli vain pakko kirjoittaa tästä. En nimittäin koskaan käsitä sitä, miten ihmiset voivat alkaa rajoittaa toisen ihmisen elämää ja samalla puhua rakkaudesta. Jotenkin vain niin ristiriitaista. Tekosyitä aina löytyy, on petetty tms. Mutta pitääkö uuden kumppanin siitä kärsiä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ongelma on siinä, että harvalla ihmisellä on hyvä itsetunto, tai luottamus edes itseensä saati muihin ihmisiin, vaikka yrittää. Tällaisia ihmisiä on Suomi pullollaan, mutta heilläkin on puutteistaan ja vioistaan huolimatta oikeus olla parisuhteessa ja onnellinen, sekä opetella. Luottamus ansaitaan ja sitä voi opetella. Eipä onneksi kenenkään tarvitse olla ihmisen kanssa jonka tiettyjä vajavaisuuksia ei pysty sietämään.
Rakkaudesta kun puhutaan, on mielestäni turha laittaa jotain sääntöjä "oikealle rakkaudelle". Ihminen voi rakastaa oikeasti, vaikka omaakin mustasukkaisia piirteitä ja pelkää asioita elämässä, ynnä muuta. Ihmisten rakkaus on aina vajavaista ja inhimillistä, se ei ole koskaan täydellistä niinkuin ymmärrämme käsitteen täydellisyys, siis ilman yhtäkään pienintäkään vikaa. Miksi? Koska kukaan ihminenkään ei ole täydellinen, vaan kokonainen vain virheidensä kanssa. Täydellinen siis ihmisen mittapuulla ja kyvyllä tarkoittaa "vikojen kera".
ymmärrän myös sen hyvin että meidän suomalaisten kohdalla mustasukkaisuus tarkoittaa enemmänkin sitä epävarmuutta itsestämme, ei sitä ettemme rakastaisi kumppaniamme yhtään sen vähempää..
Minusta on outoa, jos ei ole ollenkaan mustasukkainen kumppanistaan. Siitä tulee sellanen fiilis, että pettäminenkin on ok, anteeksi saa.
on hieman outoa.
Toisaalta, jos luottaisi oikeasti täydellisesti kumppaniin ja tietäisi että hän tulee pysymään uskolllisena vaikka mikä olisi, ei olisi varmaan mahdollista olla mustasukkainen siinä mielessä.
Mutta mustasukkaisuushan on hyvin monisäikeinen käsite. Mustasukkainen voi olla vaikka ajalle, eli kavereille jos kumppani viettää liikaa aikaa heidän kanssaan eikä aikaa ole tarpeeksi kumppanille, tai autolle vaikka jos mies keskittyy liikaa sen tuunaamiseen ja laittaa siihen aikaansa enemmän kuin rakkaaseensa, siis ihan mitä vaan... Tiedätte mitä tarkoitan. Kyllä se on tervettä mustasukkaisuutta. Ei huonoa itseluottamusta eikä sitomishalua. Ei se aina liity pettämiseen ja muihin naisiin/miehiin.
Ei pidä sitä mustasukkaisuutta tuomita heti maailman kauheimmaksi hirviöksi ja tuhoajaksi, jota tunteva on muka aina sairas psyykkisesti.
Ai että jos toinen luottaa, niin se tarkoittaa että sen luottamuksen saa silloin pettää? Sitähän toi sun lausahdus tarkoitti. Kyllä on todella omituista, jos toinen antaa sulle vapauden mennä, niin sitten heti pitäs mennä rikkomaan lupaukset, nussia muitten kanssa, valehdella silmät ja suut täyteen... Jaa. Mä en oo mustasukkanen, enkä kyttää, mutta käsittäkseni ne ei tuolle asialle ole synonyymi. Ehkä mä luotan, kun en itse petä, valehtele enkä juokse muitten perässä?
muitakin, jotka ajattelevat näin! Tuntuu, että itse olen ainut kaveripiirissäni, joka on tätä mieltä. Ettei todellakaan tarvitse olla mustasukkainen!
Toisella on mies yltiömustasukkainen ja hyvä jos kaveri pääsee edes vessaan ilman kyselyitä. Toisella taas tyttöystävä on varsinainen pirttihirmu, joka ei luota ollenkaan miehiin ja purkaa kaiken mieheensä.
Ei se mitään rakkautta ja rakastavaa käytöstä ole, jos täytyy kontrolloida toista ja heti saa haukut niskaansa, jos vähänkin tekee toisin kuin puoliso haluaisi.
En voi itse sietää mustasukkaisia ihmisiä ja itse en sellainen ole. Mieheni on vapaa ja niin minäkin, siis vapaa päättämään omista asioistaa toinen huomioon ottaen.
Miehelläni sattuu olla vielä sellainen työ, jossa naiset voivat ns. "vapaasti" iskeä häntä ja en voi koskaan tietää, missä mieheni varmasti on. Moni nainen varmasti olisi raivon partaalla minun tilanteessani ;)
Itsekkyyteen ja ylimielisyyteen ei kauheesti kannattais perustaa suhdetta.
Itsekkyyttä on välinpitämättömyys parisuhteen rajoja kohtaan, ihan niinkuin selkeät säännöt ja mustasukkaisuus olisivat jotain 'v-tun naiivia'.
Senkus istutte norsunluutorneissanne ja tuijottelette meitä mustasukkaisia ja reviiritietoisia miehiä/naisia halveksivasti hihitellen.
Kyllä mä mun mieheeni luotan mutta meillä on erittäin tiukat rajat ja edes entisiä ystäviä, jotka on eri sukupuolta ei sallita kummallekaan osapuolelle. Olen hyvin helpottunut siitä että mun mies himoitsee mua mustasukkaisesti samoin kuin minä häntä.
Terveessä suhteessa on periaatteella tehdyt yhteiset rajat eikä mitkään tunteille perustetut 'ku ollaan rakastuneita niin ei tietenkään petetä.'
Toisiinsa sitoutumisen ketju on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki. On mielenkiintoista kuinka moni rakentaa elämänsä merkittävimmän ihmissuhteen tunteiden varaan. Tunteita kun ei voi järjellä eikä tahdolla hallita...
Mun periaate on se että parempi pieni vitutus masta tiukkojen rajojen sisällä kuin rankka vitutus rajojen ulkopuolella ja avioero.
Jos vapaus tarkoittaa sitä että omasta mielihyvästä ei tingitä, omat sinkkutavat kuten flirtti ovat 'vain mun oma asia' vielä parisuhteessakin niin voivoi...
Aitoa rakkautta ilman rajoja
ja parisuhdetta ilman selkeitä periaatesopimuksia ei ole olemassakaan.
Ei tarkoita sitä, etteikö suhteessa olisi rajoja ja "sääntöjä"!
Jokainen voi olla sitä mieltä mitä haluaa, mutta eikös myös mustasukkaisuus ole TUNNE? Sanoit, ettei tunteiden varaan perustettu suhde kestä, mutta eikö mustasukkaisuus kuitenkin ole tunnetila eikä järjellä ajateltu juttu?!
No, sinä olet sitä mieltä kuin olet ja minä omaa mieltäni :)
Itse en vain näe siinä pirttihirmuilussa ja toisen kahlitsemisessa mitään järkeä. Se ei sovi minulle. Ahdistuisin, jos ei voisi edes käydä kaupungilla ilman, että täytyisi raportoida jokaisesta sekunnista puhelimitse miehelle! Tai etten voisi tavata vaikka vanhoja luokkakavereita, koska siellä olisi myös miespuolisia mukana! Hei haloo..
Ehkä sinun kannattaisi lukea kirjastosta muutamia parisuhde"oppaita", niin valottuisi ehkä tämä meidän monien ajatus siitä, että sairaalloinen mustasukkaisuus on pahasta! :)
Niin ja todellakin, mieheni saa kyllä mennä ja suudella vaikka jokaista vastaantulevaa naista, mutta se että en ole mustasukkainen ei tarkoita sitä, että hyväksyisin asian tai että miehellä olisi sen jälkeen enää kotiin tulemista! ;) En kuitenkaan istu jokainen hetki yksin kotona ollessani miettimässä, että ketähän se nyt on panemassa ja kenen kanssa se on! Siinähän menee vain oma järki ja terveys. Täytyy olla luottamusta, että voi olla toimiva suhde. Ja luottamusta voi todellakin olla ilman mustasukkaisuutta.
Iraniin?
pointtiani. Iranissa varsinkaan en saisi olla vapaa kaikista mustasukkaisuus-harhoista..
Samalla tavalla ajattelin minäkin vielä hetki sitten. Annoin vapauden mennä ja tulla ja olin hyvin sinisilmäinen. Olin varma, että ihana mieheni ei ikinä pettäisi minua. Ajatuskin siitä tuntui naurettavalta. Valitettavasti vaan se ihaninkaan mies ei ole täydellinen, vaan voi tehdä virheen juuri esim. humalassa. Annoin anteeksi ja jatkoimme suhdetta. Nyt kuitenkin painin aina mustasukkaisuuteni kanssa, kun mieheni on tekemisissä muiden naisten kanssa.