ootko koskaan törmännyt tähän ikivanhaan mikä sulla on ? ja saat vastaukseksi ei mikään ! vähän häiritsee kun ei pysty puhumaan jos jokin vaivaa. mikä lääkkeeksi kun kuitenkin haluaisi auttaa ja pitää huolta rakkaastaan .
mikä sulla on ? ei mikään
hilipatihilipati
7742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ahdistat toista kysymyksillä "mikä sinulla on" ja "kerro nyt" jne, sitä pahemmin hän lukkiutuu. Lue Bruce Fisheriä, en muista kirjan nimeä mutta hän on sama mies joka on luonut Fisherin eroseminaarit. Hän puhuu ahdistajista ja pakenijoista (tjsp), eli ihmisistä jotka puskevat koko ajan päälle hyvää tarkoittavilla "mikä sinulla on" ja "keskustellaan nyt" -vaatimuksillaan, ja mitä enemmän he vaativat sitä kauemmas toinen osapuoli pakenee.
Anna läheisesi olla, kyllä hän sitten puhuu kun on siihen valmis, jos kokee sen ylipäänsä tarpeelliseksi.
Olen kai sitten poikkeus, sillä minuun se tehoaa, jos mieheni jaksaa kysyä mahd. monta kertaa, "mikä sulla on?"-kysymyksiä. Tiedän, että on todella turhauttavaa kysyä ja lypsää tietoa minulta, kun en pysty sitä heti kertomaan. Usein en edes tiedä, mikä minua vaivaa.
Onneksi minulla on maailman ihanin mies ja hän ymmärtää, että tarvitsen hieman aikaa sulatella pahaa mieltäni ja kunhan hän jaksaa kysellä "mikä sua vaivaa?" muutaman kerran, niin sitten saan kerrottua mieltäni vaivaavasta asiasta.
En osaa kertoa, mikä alkuperäisen kysyjän parempaa puoliskoa voisi auttaa, mutta se kärsivällisyys ja aito kyseleminen auttaa minua avautumaan paremmin.
Joopa joo... Jotain omavastuuta. Jos kumppani itse tietoisesti päättää olla kertomatta ajatuksistaan, niin siinäpähän jää sitten turpa kiinni ihmettelemään, kun toinen ei jaksa sitä ylimielistä ja lapsellista asennetta. Jos toinen vielä aidosti haluaisi kuulla ja sitä kautta yrittää ymmärtää, niin mitä tuolla "Ei mikään" -vastauksella muka voittaa? -Aivan, ei mitään.
Mahdollista tietysti, että toinen on "ahdistelija", joka todella agressiivisella otteella on jatkuvasti tenttaamassa "Kerrokerrokerro". Silloin en yhtään ihmettele jos kumppani vaikenee paetakseen.
Tosin, itse näen todennäköisempänä, että:
1) tämä vaikeneva osapuoli on niin lapsellinen, ettei halua vastata, koska haluaa sitä kautta osoittaa mieltään. Todella yleinen ilmiö, etenkin nuoremmissa ikäluokissa.
2)Tai ettei kumppani koe sitä puhumista, avautumista toiselle järkevänä ja mielekkäänä vaihtoehtona, vaan näkee parempana olla yksin hiljaa pahan olonsa kanssa. Yksi syy mikä tätä avautumista estää, voi olla se ettei usko toisen todella haluavan kuulla (esim. tilanne kerrotaan pahasta olosta, mutta toinen vain kohauttaa olkiaan ja lähtee pois paikalta). Tällöin voi olla erittäin hyvä toistaa tuota kysymystä "Mikä sulla on, painaako jokin sun mieltä?", koska se saattaa vakuuttaa kumppanin siitä, että toinen todella haluaa kuulla mitä mielessä.
Voi olla, että avautumista pelätään myös toisen tunnereaktion takia, joka voi olla vähättelevä, ylimielinen tai jopa aggressiivinen. Tekisikö itsesi mieli kertoa esim. että pelkäät jtn jos toinen nauraa päin naamaa?
On siis hyvä tarkistaa oma asenne ja reaktio, miten itse toimii kun on kuunteleva osapuoli. Oletko ymmärtäväinen, selkeä ja rauhallinen (olemus, äänensävy, artikulointi), kykeneväinen vastaanottamaan vaikeitakin asioita ja edesauttamaan ongelman ratkaisemiseksi?
Jos kumppani pelkää avautua tai epäilee ajatuksistaan kertomisen mielekkyyttä, niin on hyvä tuoda esiin miten tärkeää toimiva pariskunnan keskinäinen kommunikointi on, jotta voi todella ymmärtää toista (ei tehdä oletuksia toisesta omassa päässä ja eletä sen mukaan vaan kysytään suoraan) ja ongelman pyrkiä yhdessä ratkaisemaan.
polvi kipeä
kuinka sulla menee
eiko se tullut selväksi!
POLVI KIPEE senkin kuuro tollo
oppinut niin sen, että miehelle ei ikinä kerrota mitään surullista! Ellei halua, että se on suhteen loppu. Miehet haluaa vain ne hyvät puolet naisesta ja ongelmat saa käsitellä ihan itsekseen. Eikö ne miehet aina sano, että naisen pitäisi avata suunsa vain ottaakseen suihin. Surullista, mutta totta, jos haluaa pysyä suhteessa.