mitä petturimiehenne teille selittää! Minä olin ollut kolme vuotta rakastamani miehen kanssa kunnes hän jäi kiinni ja itse teosta! Yksityiskohdat minä pidän minun(ja heidän) tiedossaan. No, soitin myöhemmin hänen kännykkäänsä ja pyysin tulemaan kotiin jotta voisin antaa kaiken anteeksi. Olin paiskannut hänen tavaransa parvekkeen lattialle(huonekalut ja asunto on minun) ja leikellyt saksilla kaikki hänen vaatteensa saksilla palasiksi ja tehnyt niistä vuoteen olohuoneen lattialle. Kun hän saapui voittoansa uhoten makasin siinä vaatepedillä alastomana ja sanoin sille että "nu..i nyt vähän minuakin" Äijä juoksi ulos rappuun huutaen hullua ja kostoa ,en kuullut kaikkea. Kun saavuin kotiini töistä seuraavana päivänä, oli parveke tyhjentynyt (hänen) tavaroistaan. Asunnon avaimet oli jätetty keittiön pöydälle, mutta "sänkyni" oli siinä mihin sen jätinkin. Mutta naiset uskokaa, niin kauan kun te salaa pyyhitte kyyneleenne ja hymyilette miehelle vaikka tiedätte hänet petturiksi, niin kauan te kärsitte ja teitä petetään!
älkää naiset alistuko!
Älkää vain uskoko
101024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taidat olla hieman sekaisin (vielä). Toivottavasti pääset eteenpäin tuosta. Miehiä ei kannata ottaa turhan vakavasti, se opittiin jo todella nuorena.
Naiset on ihan samanlaisia pettäjiä, mutta tuo sun reagtio oli ihan perseestä:((((
..kunnes sen fiksun ja hyvätapaisen miehen löydän! =)
Mulla on jo 5 litran kanisteri bensaa varattuna...
T: 100% uskollinen mies
miettinyt samaa, kun olen kuullut tarinoita, niin harva mies on täysin uskollinen. Ja naiset uskovat. Pakkohan se on uskoa. Sitten kun tunteet ovat pelissä, niin se on niin hirveää leikkiä. Tulee pahimmassa tapauksessa surmia ym. tappeluita, kun mustasukkaisuus ja viha jylläävät. Tuo on yksi syy, miksi en kannata perinteistä parisuhdetta. Niin kauan miehen kanssa menee hyvin, kun ei asu saman katon alla. Mutta en halua tässä mitenkään elvistellä. Empatiat ovat kaikkien petettyjen puolella. Tiedän, miltä se tuntuu.
Jo helpompi miehestäkin ettei sitoudu noin epävarmaan ihmiseen joka elää pelkkien luulojen varassa... Nimittäin henkisesti sairaitten ihmisten kanssa on vaikea olla!
Kyllä sitä empatiaa omaavia miehiä on olemassa mutta kun ne ei teille kelpaa vaikka ulkonäkökin olisi ihan hyvä.... Mutta niin kuin sanoit että perinteinen parisuhde ei ole sulle niin unohda neuvo!
myöntää ääneen on se, että rakkauden ohella ihminen saattaa tuntea niin hirveitä pahoja oloja oman epävarmuutensa kanssa. Äitini oli aivan hirvittävän mustasukkainen ja se ajoi hänet hulluuden partaalle. Aikuisena pelkään, että minulla on sama tauti ja en uskalla sitoutua. Ehkä se perinteinen parisuhde ei sitten sovellu minulle. Tykkään kyllä asua miehen kanssa yhdessä ja olen tosi pitkämielinen monessa suhteessa, mutta syvä tunteikas sitoutuminen ei sovi minulle.
se tuntuu yökötyksenä, ruokahalu menee, tuntuu vaan tosi paha ja oksettava olo. Päässä pyörii ajatus "mitä minä tein väärin, miksi minä en kelvannut, mitä siinä toisessa on sellaista mitä minä en pysynyt antamaan"
Itse jouduin sairaalaa kun miheni petti minua.
Annaoin kaiken anteeksi ja hetken luulin että kaikki on hyvin, kunnes taas...
Nyt olen vahvempi, mutta usko ja luottamus on mennyt kaikkiin miehiin. Avioero on vireillä ja eipä näytä hyvin menevän miehellä... Naisia on joka sormelle, mutta mies näytää väsyneeltä ja onnettomalta. Välillä säälin häntä ja suren miksi emme osanneet elää kunnolla.
Turha sitä on enää surra, pieleen on mennyt niin on mennyt, ja valheeseen on vaikea enää rakentaa uutta.
Mutta toivon, että pysymme ystävinä.
Eli johtopäätöksenä voidaan sanoa, että kun tulee petetyksi voi petetty romahtaa täysin ja tehdä erittäin hulluja asioita.
Jätin mieheni pari vuotta sitten kun hän oli pettänyt minua venakon kanssa. Iskin heti itselleni ukkomiehen ja ilmoitin tämän vaimolle suhteestamme. Että tuntui hyvälle!
Hyvältä kuulostaa toimintasi! Vaan suru on varmaan sullekin tullut myöhemmin. Mun mies petti minua ja asian paljastuminen sai aikaan sen, että jouduin aloittamaan masennuslääkkeet. Minä nimittäin kuvittelin, että olin löytänyt elämäni miehen. Hän oli liian täydellinen ollakseen totta ja niin hän sen olikin, hän eli kaksoiselämää. :( Koska olen kohdannut sen minulle täydellisen, mietin miten ikinä enää voisin uskoa tai luottaa rakkauteen. Ja mitä rakkaus ikinä onkaan jos se ei ollut sitä mitä hänellä ja minulla oli? Osaako kukaan avittaa, että voisin löytää uskoni rakkauteen takaisin? Nyt tuntuu, että kauan menee aikaa. Suru on vieläkin läsnä vaikka erosta on jo vuosi.. :( Tiedän nimittäin, että ansaitsisin hyvän miehen. Itse en ole pettäjätyyppiä mutta elämänkokemukset ovat tehneet araksi enkä oikein osaa enää luottaa...