..KALVAA..niin vahvana tunnen tunteen siitä, että nyt eroan miehestäni. Kolme vuotta olen eroa ajatellut, se on ollut välillä HYVIN vahva tunne, välillä olen sen ajatuksen saannut taka-alalle ja vakuuteltua itselleni että hyvä on näin.
Mieheni tietää ajatukseni, niistä ei paljon puhuta mutta välillä...Itkuja muutamat itketty ja sen jälkeen yritetty.."Yli" suorittamistakin olen mieheni osalta huomannut, koska häntä toki ajatus siitä että lähden, vaivaa paljon, silti vain vähän ääneen puhumme asiasta.
Olin 17 vuotias kun tapasimme, enkä aikaisemmin ollut seurustellut. Kohta 20 vuotta yhdessä, ja lapsiakin toki on..Talokin myytäväksi tulee...
SILTI nyt tunne siitä, että joulun jaksan "skarpata" ja sitten kerron, että nyt on aika loppua tämän, ja molempien aika aloittaa uusi, oma elämä..
..kaikilla on vain yksi elämä, ja elämä puolityytyväisenä/onnettomana, ei ole kenellekkään hyväksi.
Kun sain omassa mielessäni varmuuden asiasa, että haluan todella erota, vaikka erosta tulisi kuinka vaikea, monet mutkat läpikäytävä, silti sen haluan!! Silloin hymyilin, aidosti ja ensimäisen kerran itselleni pitkiin aikoihin!!
Nyt joudun vain yli joulun odottamaan, ja sitten sen sanon!!!Olen jo osittain onnellinen!!
Mieheni tietää ajatukseni, niistä ei paljon puhuta mutta välillä...Itkuja muutamat itketty ja sen jälkeen yritetty.."Yli" suorittamistakin olen mieheni osalta huomannut, koska häntä toki ajatus siitä että lähden, vaivaa paljon, silti vain vähän ääneen puhumme asiasta.
Olin 17 vuotias kun tapasimme, enkä aikaisemmin ollut seurustellut. Kohta 20 vuotta yhdessä, ja lapsiakin toki on..Talokin myytäväksi tulee...
SILTI nyt tunne siitä, että joulun jaksan "skarpata" ja sitten kerron, että nyt on aika loppua tämän, ja molempien aika aloittaa uusi, oma elämä..
..kaikilla on vain yksi elämä, ja elämä puolityytyväisenä/onnettomana, ei ole kenellekkään hyväksi.
Kun sain omassa mielessäni varmuuden asiasa, että haluan todella erota, vaikka erosta tulisi kuinka vaikea, monet mutkat läpikäytävä, silti sen haluan!! Silloin hymyilin, aidosti ja ensimäisen kerran itselleni pitkiin aikoihin!!
Nyt joudun vain yli joulun odottamaan, ja sitten sen sanon!!!Olen jo osittain onnellinen!!
Vastaukset 27
Vanhimmat
noin vaikeeta ole. Maailma on miehiä täynnä ja jokainenhan elää loppuen lopuksi omaa elämäänsä, olipa sitten parisuhteessa tai ei....
onnitella, mutta onnittelen kuitenkin!
Nimittäin erästä ystäväni, joka kertoi lähipiirille olevansa onnellinen ja helpottunut saatuaan eropäätöksen aikaan, loukkaantui kuitenkin verisesti onnittelusta - olisi sittenkin pitänyt sanoa "otan osaa".
Yhden eron kokeneena uskoisin tietäväni jotain tunteistasi ; asia velloo ja velloo mielessä, välillä epäilee omaa järkeäänki, kun "kaikki on hyvin" - kuitenkin olematta hyvin. Sitten yks kaks se ajatus on kristallinkirkkaana päässä, ja tiedät, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Kaikki ikävät "setvimiset" on tietysti edessä, mutta ehdoton varmuus asiasta antaa voimaa ja rauhallisen mielen mennä prosessi läpi.
Joulun vietät ehkä vähäsen ristiriitaisissa tunnelmissa, ehkä tunnet jonkinlaista haikeuttakin - se on kuitenkin viimeinen Joulu, jonka vietätte miehesi ja lastesi kanssa vanhalla tavalla. Mutta ajatus uusista, onnellisemmista Jouluista kantaa jo silloin.
..näin. Asioiden miettiminen ja pyörittely ja turhakin vatvominen on nyt ohi, asia kirkastui ja varmistui itselle ja itkut on jo itketty, toki vielä kyyneleitä on tulosssa, mutta minä olen jo vahva!! Joulusta tulee haastava, mutta elämä jatkuu=)
siihen, usko pois. Sää vain soittelet sit exäs perään ja mietit kenenkäs kanssa se mahtaakaan viettää yönsä. Joo painajaista tulee oleen ja loput unettomia öitä. Kunnes todellakin heität sen veivis nurkkaan.......
oikeesti kiinnostaa sun surkeat provosiointiyritykses. Mee nukkumaan...
tapana nukuskella päivällä...!!! Rupeekos neitejä vai pitäisikö sanoa tätejä väsyttää, kun joutuu pohdiskelee toisten päänsärkyjä omiensa lisäks..???
paskanjauhajia ja pilkunnussijoita maailma olisi paljon kivempi paikka elää. Hyvää Joulua!
tunnut saavan itseluottamusta lisää. Taitaa vaan olla mun teksteistä sullekin apua,,, hmm......
olen sinulle? Sattumalta palstalle eksynyt kulkija, joka luki mielenkiinnolla hyvinkin fiksua keskustelunkulkua, kunnes silmään sattui sinun tasoton kommentointisi. Siis missä sinunkin itse kriittisyytesi on: "Taitaa vaan olla mun teksteistä sullekin apua,,," Kuka muuten sanoi, että minä olen avun tarpeessa, jos muuten vain luen näitä juttuja..? Kaltaistesi pitäisi a. ajatella pari kertaa ja vielä pari kertaa lisää, ennen kuin alkaa lätistä turhia, b. opetella kirjoittamaan suomenkieltä oikein ja välimerkkien kanssa. Äläkä väitä, ettei kaikilla ole mahdollisuuksia - yhdeksän peruskouluvuoden aikana oppii kyllä kaiken oleellisen, jos vain on älliä päässä. Kaikillahan sitä ei ole, kuten sinusta huomaa... Ja nyt: sitä hyvää Joulua!
nainen on sit muuttumaton, aina kun se tuntee jäävänsä tappiolle jossain keskustelussa, se rupee naimaan pilkkuja ja kielioppia (luprs,, namm). Noo meikä on tähän ikään jo tottunut siihen, että nää pilkun viilajat on oma lukunsa. Kun nuorena on jäänyt kokematta elämää, niin vanhan sit sitä nyyhkitään ja ollan olevinaan, niin niin intelletkuja (oih' nyt se meni väärin, sörry). Ha ha ha haa,, hihihiiihii,, heheheeee...!!!
jo uusi "Onni" katsottuna.
Moi
Pari vuotta vatvoin asiaa ja käytiin juttelemassa ulkopuolisellakin ilman tuloksia. Nyt sitten vaan riitti tuossa lokakuussa ja sanoin että tämä on tässä. Olen ollut onneton pitkään ja huomasin miehenkin olevan vaikkei sitä tietty myöntänyt. Seksi ei mua kiinnostanut enää aikoihin hänen kanssaan (en kuitenkaan pettänyt ja tiedän ettei hänkään pettänyt) eli meillä ei mitään suuria dramaattisia juttuja tässä ole ollut, ollaan vain menty eri suuntaan ja olemme tosi erilaisia. Aiemmin ehkä en sitten ollut valmis eroamaan mutta aika kypsytti ja ero on ollut nyt helpotus. Meillä on kaksi aika pientä lasta ja asun nyt heidän kanssaan vuokralla, isä näkee lapsiaan silloin tällöin (tapaamisista on sovittu, ehkä ne alkaavat rullaamaan paremmin alkuvuodesta). Vasta eron jälkeen oikeasti on silmät auenneet kuinka erilaisia exämme kanssa todella olemmekaan!!! Huh huh. Väleissä kyllä olemme vain ja ainoastaan lasten takia, tosin eiköhän elatusapu tule menemään oikeuden kautta, exä kun ei halua vastuuta ottaa mistään - eikä ole sitä tähänkään mennessä yhdessä olomme aikana ottanut. Nyt menee tunteet ylä- ja alamäkeä, välillä on niin hyvä ja vahva olo, hetken päästä itken itsesääliä.. mutta tämä kuuluu eroon ja nyt se on läpikäytävä jotta sitten aikanaan pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä toivottavasti uuden suhteen. Helppoa ei ole mutta kuitenkin vapauttavaa :-) Ja se valo kyllä kuultaa tunnelin päässä. Exä jo itselleen löysi vuoteenlämmittäjän, katsotaan kuinka kauan sitä onnea riittää. Oikeasti toivon että hänellä menisi hyvin, sitten jaksaisi olla lastensakin kanssa toivon mukaan.. sillä lapset kuitenkin isäänsä kaipaavat, olkoot hän millainen kusipää tahansa äidin mielestä :-)
Tsemppiä sinulle, kaikki tunteet ovat sallittuja, ne vain vahvistavat sitten ja kannattaa tosiaan käydä se erotuska läpi ensin ennenkuin lähtee muihin seikkailuihin.. tai siis, niitä seikkailuitahan voi olla, ne nostattavat itsetuntoa joka joka tapauksessa eron myötä johonkin välillä katoaa, mutta pysyvää suhdetta ei kannata aloittaa ennenkuin on saanut eron käsiteltyä kunnolla.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/200812018684064_lz.shtml
Suomalaisilla on valtava tarve jakaa tavaraansa mahdollisimman monelle!
Eron jälkeen tuon on saanut kokea itsekin.
Suomalaisilla naisilla on sitoutumiskammo.
Taiwanistako sitä täytyy käydä etsimässä kunnollinen äiti lapsille?
sitten vaan sinne Taiwaniin!
A. en ymmärrä, miten tämä liittyy avaukseen.
B. termi "perseen jakaminen" on yleensä naiseen liittyvä ilmaus - tuossa artikkelissa puhuttiin (kuten kyllä mainitsitkin) suomalaisista sukupuoleen katsomatta. Eli perseenjakajien ja häntäheikkien luvattu maa tämä sitten on, so what... Muista, että kun osoitat toista sormella, ne neljä muuta sormea sojottavat enemmäkseen itseesi päin...
mutta kun nyt kerran otit puheeksi, niin ajattelin kommentoida noita "taiwanin naisia": Sukulaismiestä juuri kuuntelin kuinka hänet on petetty, jätetty ja putsattu ylimääräisestä omaisuudesta.
Mies erosi vaimostaan muutama vuosi sitten ja päätti hankkia thai-vaimon. Sellainen löytyikin. Nainen oli aikaisemmin ollut naimisissa ja liiton lapset asuivat eri mantereella länsimaisen isänsä kanssa (hiukan kummastutti). Ennen Suomeen tuloaan ja aivan täälläolonsa alussa nainen kovasti hehkutteli, kuinka hän kulttuurinsa mukaisesti haluaa hoivata ja auttaa miehen iäkkäitä vanhempia ja aikoo olla hyvänä äitipuolena miehen lapsille. No, toisin kävi; ei juurikaan edes tavannut appivanhempiaan ja lasten vähänkään pidemmät vierailut piti hänelle erikseen perutella ja järjestää niin, ettei rouvalle koidu mitään ylimääräistä haittaa heistä.
Nainen sai työpaikan Suomessa, mutta koska thai-kulttuurissa mies maksaa kaiken, piti nainen oman palkkansa itsellään ja mieshän maksoi ja lähetti vielä rahaa thaikku-sukulaisille. Nyt sitten syksyllä nainen yht'äkkiä hävisi. Ei vastaa puhelimeen eikä ole pitänyt mitään yhteyttä eikä kertonut edes olinpaikaansa. Kodin avaimet hän kyllä on pitänyt itsellään, koska on käynyt miehen poissaollessa hakemassa postinsa ja samalla kaikkia mahdollisia yhteisiä tavaroita. Samoin hän on rinnakkaiskortillaan tyhjännyt miehen luottokortin tappiin saakka.
Onneksi mies tajusi tehdä edes avioehdon, koska muuten olisi mennyt myös talot ja muu omaisuus.
tarina. Ei ole koiraa karvoihin katsominen ; aivan sama, mistä kulttuurista tullaan - jos ihminen on luonteeltaan petollinen paska, hän sitä on.
Itselläni ei naisena ole mitään ulkomaalaisia siskoja vastaan. Päin vastoin. Olen muutamaan jopa tutustunutkin. Ovat tosin sellaisia, joita suomipoika on kohdellut kaltoin; tuonut tänne, ollut alistava ja jättänyt lopulta oman onnensa nojaan selviytymään niukalla toimeentulolla vieraaseen, kylmään ja pimeään maahan. Kotimaahankaan ei oikein ole paluuta, koska jätettynä on yhtä kuin epäonnistunut elämässä ja suuri häpeä.
Mutta se kannattaa muistaa, että näissä kulttuureissa raha ja miehen hyvä toimeentulo on suuressa roolissa. Mies maksaa, elättää ja kustantaa kaiken yhteisen. Siksi kai he suostuvat jopa vanhoille länsimaisille miehille puolisoiksi. Harvoin siinä varmaan naisen puolelta mitään suuria romanttisen rakkauden tunteita on.
naiseuden lisäksi on Taiwanilaisella naisella ja Thainaisella paitsi tietietysti kaksi ensimmäistä kirjainta. Aivan kuin Suomi ja Sudan sanoissakin ;)
Thaimaa ja Taiwan lienevät aika erilaisia kulttuuriltaan?
Eronnut mies hakee seksikumppania, eikä kohtele välttämättä alkuunkaan kunnioittavasti.
Peräkamarin poika hakee puolisoa ja äitiä ja he ovat yleensä varsin tyytyväisiä kumpikin.
Esimerkkisi nainen oppi näköjään suomalaisille tavoille... ;-))) Vitsi, vitsi..
Hyvää Joulua T. Kaikkia naisia arvostava mies
Yksilöitähän me kaikki ollaan syntymämaasta riippumatta.
Mutta eiköhän sieltä Taiwanin suunnasta tarkasteltuna suomalaiset ja ruotsalaiset vaikuta aika samanlaisilta. Enkä oo ihan varma erotteleeko ne edes eurooppalaisia toisistaan ihan niinkuin mekin niputetaan aasialaiset. No, yhtä kaikki länsimainen kultturi on yhtä ja aasialainen ajattelu toista.
Olet ihan varmasti oikeassa, että erilaisia kulttuureja ovat. Erilaisia ovat myös suomalaiset ja norjalaiset. Ranskalainen poikkeaa suomalaisesta myös, samoin britti. Eikä tarvitse mennä edes Suomen rajojen ulkopuolelle; lappilaisilla on eri tavat kuin uusimaalaisilla. Eurooppalaisina kuulutaan kuitenkin länismaiseen kulttuuriin, kun taas siellä idempänä ollaan enempi aasialaisen kulttuuriperimän piirissä. Täällä kristikansa uskoo omaan oppiinsa ja siellä taas kumarrellaa pääasiassa buddhan puoleen.
On täydellistä tietämättömyyttä jos kaikki aasialaiset ovat muka samaa sakkia.
Kas kun vielä kaikki saman näköisiä?
Thaimaassa jokainen on oman näköisensä, kuten kaikkialla muuallakin.
On pitkiä, pätkiä, lihavia, laihoja, rumia ja kauniita.
Suomalaiset naiset sen sijaan ovat viisikymppiä täytettyään lyhyt- ja punatukkaisia.
Taiwanissa en ole käynyt, mutta ainakin thaimaassa kulttuuri on kerta kaikkiaan viehättävää.
Ystävällisyys hämmentää suomalaisen tylyyden jälkeen, enkä puhu nyt seksiturismista.
Haaveissa olisi koluta läpi kaikki kaukoidän maat.
On se hyvä, että sentään joku tietää ja kertoo kuinka asiat maailmassa oikein ovat.
50v täytettyään lihava, punapää,ja pukeutuu tuulipukuun,ja myös tyylitön "hompsu".
Useinmiten viiskymppiset akat ovat kovia kaakattamaan.Venäläiset,thailaiset ja virolaiset ovat tyylikkäitä ja naisellisia.
jo ennen kuin täyttää 50 v. vatsakas, huonohampainen, törppökäytöksinen, epäsiisti, huonosti pukeutuva lökäpöksyinen haisuli, joka käyttää alkoholia juopumistarkoituksessa eikä hallitse ravintolakäyttäytymistä eikä paljon muutakaan etikettiä. Keskustelukulttuurista puhumattakaan.
Toista se on ruotsalaiset, britit, ranskalaiset ja vaikka jenkit.
Heippa ap
Tiedän tuon tunteen, sen helpotuksen, joka päätöksenteosta tulee. Minä tunsin itseni päätöksen jälkeen tyhjäksi kuoreksi, pelotti kertoa siitä kumppanille ja lähipiirille; toisaalta taas tunsin suuren suurta helpotusta, ja nyt jälkikäteen olen huomannut, että kaikista järjestelyistä suurimman työn takana oli nimenomaan tuo päätös.
Asioiden priorisointi on ihan pakollista, on tiedettävä oman jaksamisen rajat ja se, milloin on parasta viheltää peli nimeltä avioliitto poikki. Itsesuojeluvaistokin saattaa sanella joskus toimimaan, minä tiesin sen, etten jaksaisi enää kertaakaan pirstoutumista palasiksi ja itseni uudelleenkokoamista.
Eikä kukaan ole väittänytkään, että se olisi helppoa. En usko, että Sinäkään luulet niin, ja se helpottaa kummasti omaa oloa. Sinä saat surra, saat itkeä, saat olla onnellinen tulevasta "vapaudesta", saat olla yksinäinen, saat olla tyhjä. Tunteesi saavat mennä vuoristorataa, ja niiden ehkä täytyykin..? Minä olen ollut ja tuntenut eron jälkeen kaikkea tuota ja paljon, paljon muutakin, ja 4kk erillään asuminen on tehnyt päivänselväksi sen, että tämä oli oikea päätös. Heikkona hetkenä sitä joskus epäilin, silloin kun oikein muistot tulivat mieleen ja viilsivät syvälle sydämeen; ne onnen hetket tulevat hauraiksi ja minulle ainakin kallisarvoisiksi. Haluan säilyttää sen tiedon, että olen joskus ollut onnellinenkin, etteivät nämä kyyneleet ole menneet hukkaan jonkun arvottoman tähden! Ei, meidän elämämme ei ollut arvotonta, sitä en ikinä suostu myöntämään, saimme ihania lapsia ja heillä oli tarkoituksensa tulla tähän maailmaan. Ehkäpä heidän syntymänsä oli liittomme tarkoitus.
On surullisia päiviä. Paljon. Aamuja, jolloin ei vain jaksaisi nousta ylös. Joulu, jota ennen niin rakastin, tulee tänä vuonna ilman touhottamista - ilman lapsia voisin skipata koko juhlan. Joulun viettäminen ja "toteuttaminen" on julmasti viety minulta, enkä oikein tiedä ketä syyttää - ehkä vain elämää, siksi että se jakoi minulle tällaiset kortit.
sillä erotuksella, ettei häpeä vaivaa sitten yhtään. Pikkuisen vain mietityttää miksen ole saanut eroa väännetyksi aikaisemmin, vaikka päätetty se on jo kaksi vuotta sitten.