25v naimisissa, 2 lasta jotka lentäneet pesästä. Vaimo 46v. Mun mielestä ollaan oltu sellainen peruspariskunta. On oma asunto ja kesämökki, reissaillaan vuosittain lomilla niin ulkomailla kuin kotosuomessakin. Töissä käydään molemmet. Kummankin suhde päihteisiin on normaali. Normaalia arkea eletty. Harrastetaan liikunnallisia juttuja, käydään teattereissa ym... Seksikin pelannut sillä tavalla kuin nyt pitkään naimisissa olleilla pelaa.
Hän on aina ollut mulle tärkeä, rakastan häntä ja olen sen sanonut hänelle, kuten hänkin on saman osoittanut minulle niin sanoilla kuin teoilla. En ole epäillyt meidän välillä olevan mitään salaisuuksia tai tyytymättömyyttä.
Toissapäivänä torstaina illalla vaimoni sanoi, että hänellä on ollut yli vuoden ajan toinen mies. Sanoi haluavansa avioeron. Kertoo rakastavansa tätä toista ja ei tunne minua kohtaan enää sitä mitä ennen. Eilen lähti tämän toisen miehen kanssa viikonloppureissulle. En tiedä milloin palaa.
Minä tein sen suomalaisen miehen perusjutun, eli kävin ostamassa viinaa ja join eilen itseni tainnoksiin. Nyt aamulla olo oli hirveä. Olen jutellut puhelimessa molempien tytärten kanssa asiasta. Kuultuaan mitä äitinsä aikoo tehdä, ovat molemmat yrittäneet hänelle soittaa mutta puhelin on pois päältä.
25 vuotta yhdessä oloa ja nyt sitten ei olisikaan mitään. On todella outo olo. Mikä neuvoksi. Tapella? Yrittää pitää hänet väkisin? Antaa hänen mennä ilman mitään vastustusta?
Nyt ei ole päässä yhtään järkevää ajatusta. Onneksi tyttäret tulossa kohta käymään.
Hän on aina ollut mulle tärkeä, rakastan häntä ja olen sen sanonut hänelle, kuten hänkin on saman osoittanut minulle niin sanoilla kuin teoilla. En ole epäillyt meidän välillä olevan mitään salaisuuksia tai tyytymättömyyttä.
Toissapäivänä torstaina illalla vaimoni sanoi, että hänellä on ollut yli vuoden ajan toinen mies. Sanoi haluavansa avioeron. Kertoo rakastavansa tätä toista ja ei tunne minua kohtaan enää sitä mitä ennen. Eilen lähti tämän toisen miehen kanssa viikonloppureissulle. En tiedä milloin palaa.
Minä tein sen suomalaisen miehen perusjutun, eli kävin ostamassa viinaa ja join eilen itseni tainnoksiin. Nyt aamulla olo oli hirveä. Olen jutellut puhelimessa molempien tytärten kanssa asiasta. Kuultuaan mitä äitinsä aikoo tehdä, ovat molemmat yrittäneet hänelle soittaa mutta puhelin on pois päältä.
25 vuotta yhdessä oloa ja nyt sitten ei olisikaan mitään. On todella outo olo. Mikä neuvoksi. Tapella? Yrittää pitää hänet väkisin? Antaa hänen mennä ilman mitään vastustusta?
Nyt ei ole päässä yhtään järkevää ajatusta. Onneksi tyttäret tulossa kohta käymään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Elämässä enää ei mikään ole ikuista. Avioliiton ikuisuus on haavekuva omassa päässä, mutta elämän realiteetit näyttävät, että ihmisellä saa elämänsä aikana olla montakin avioliittoa.
Otsikoissa kaikki!
Tuo kertomuksesi voisi olla minun, mulle kävi juuri samoin tuossa kevään korvilla. Meillä oli asiat kuitenkin huonommin kun teillä, teillä näytti kaikki olevan ok? Näköjään ei millään ole väliä kun rakastuu toiseen ihmiseen, ei auta omat talot,mökit lomat rakastelut...ei siis mitkään jutut? Elämä on ihmeellistä?? Kuule! Ota asia rauhallisesti ja ala rakentamaan nyt omaa elämää, sulla on siihen kaikki edellytykset...mä oon vähän heikommassa asemassa, mutta meinaan tästä kuitenkin selvitä! Rakennan omaa tulevaisuutta pala palalta ja lopulta saan sen kasaan...
juttuja muissakin osioissa
Siis kuka?
päätös ja sitä vastaan on turha taistella. Voisit vielä tietysti yrittää keskustella, että onko kuitenkin jotain, mikä on vaimosi mielestä mennyt pieleen suhteessanne... Miehet kun ovat yksinkertaisia otuksia, eivätkä aina edes huomaa, jos loukkaavat muita.
elää normaalia arkea. Heti kun vaimosi palaa, kysyt käytännön järjestelyistä. Jäätkö sinä yhteiseen kotiinne, vai vaimosi.
Mieti itse, haluaisitko enää nukkua naisen vieressä, naisen joka on pettänyt sinua.
Itselläni on vähän smanlainen tilanne, vaikka meillä ei olekaan vuosikymmenetn suhdetta takana. Mies on vain ilmoittanut ettei halua enää jatkaa. Ei auta kuin yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa oma elämä.
Tiedän, että sinulla on nyt paha olla. Hyvä että tyttäresi ovat tukenasi. Muista kuitenkin, ettet laita heitä valitsemaan, olette varmasti molemmat tyttärillenne tärkeitä.
*Mieti itse, haluaisitko enää nukkua naisen vieressä, naisen joka on pettänyt sinua*
Oon mä tuota jo ehtinyt miettiä. Tulis vaan nyt takaisin että voisi sitä tulevaisuutta ajatella. Nyt mulla on vaan sitä ikävä. Mä en saa unta kun se ja sen ihon tuoksu ei oo tuossa.
Nyt mun on pakko koittaa saada unta ja sammuttaa tää läppäri. Voi kun tää olis vaan pahaa unta.
Jos nyt edes haluaa tulla.
Yritin saada unta. Uni ei tule. Mulla on niin ikävä mun vaimoa. Ajatus siitä, että se on toisen miehen kanssa NYT on ikävä ja kummallinen.
Mä en nyt tiedä yhtään mitään. Likat jäi yöksi. Toisen mies ja lapsenlapsi tuli myös. Nuoremman likan kännykkään tuli illalla vaimolta viesti, eivät sitä mulle olis näyttäneet mut kuulin sen kun tuli.
On se hengissä, likoilla oli siitä huoli. Kumpikin itki. Yrittivät taas soittaa sille mutta kännykkä oli kiinni taas.
Vanhempi tytär on sitä mieltä, että äidillä on jokin kriisi ja että tarvitsee apua.
Johonkin on hyvä kirjoittaa tätä. Tämä ajaa muistikirjan ohitse.
Joku oli huolissaan, että en käännä tyttäriä äitään vastaan.
Juu. Siitä ei ole pelkoa. Mutta pitääkö mun sitä jotenkin puolustaa niille?
En mä ole niin hyvä ihminen, ainakaan nyt, että siihen kykenisin.
taitaa olla aika sekamelska