Jos vaikkapa liitto on onneton, huono, epäonnistunut tai vaikka pettämistä on. Mikä pitää silloin paria yhdessä? Varmasti kaikki eivät eroa vaan jäävät yhteen. Mutta mikä sitten yhdessä pitää? Lapset, velka. Tällaista olen pohtinut sekä itsekseni että myös muiden kanssa.
Mikä pitää yhdessä?
jaffat
161818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
koska minulla ei ole mieheni kanssa yhteisiä lapsia,ei asuntolainaa eikä muutenkaan yhteistä velkaa.Lapsia kuitenkin kummallakin,ja molempien lapsia asuu luonamme.
Mies kiukkuaa säännöllisen väliajoin,on todella ilkeä sanomisissaan eikä jälkeenpäin anteeksikaan sanomisiaan pyytele.
Kokee olevansa oikeutettu olemaan ilkeä.
Syitä hänen kiukulleen voi olla mm. oma taloudellinen tilanteensa,tai exänsä ilkeily/ huutokohtaukset,stressi työstä/työajoista,lasten puhekin välillä ärsyttää,nukkunut liian vähän,tai syynä se että muuten vaan kiukuttaa..kiukun kohde olen sitten aina ja vain minä.
Toisinaan olen vaan ja kuuntelen toisen huutoa hiljaa,sekä otan kaiken haukkumiseni vastaan tyynesti.
En siis provosoidu,vaikka mies provosoi.
Mutta joskus en jää hiljaiseksi,vaan puolustan sanoin itseäni, sekä lapsiani.
Olen kysynyt erotaanko,jotta pääsee minusta eroon..todella eroon,koska yhteisiä lapsiakaan meillä ei ole..vastaa ettei halua erota.
Kuitenkaan ei ole nyky elämäntilanteeseen tyytyväinen,ja valittaa aamuin illoin..harvemmin hän on hyvällä tuulella.
Olen ehdottanut yhdessäolemista,mutta eri asunnoissa asuen..sekään ei kuulema sovi hälle.
Olen sanonut miehelle että olen jo "toinen jalka oven välissä lähdössä"..koska koen että en tuota enää hälle iloa,ja itsekin haluaisin kokea olevani tärkeä/haluttu kumppani..en vain rasite,jolle pitää olla ilkeä joka päivä.
Olen myös kysynyt että tekeekö ilkeyksiään vain siksi että minä saisin tarpeekseni ja lähtisin..ikäänkuin hänen ei tarvitsisi päätöstä liiton lopettamisesta tehdä..mies kieltää tuonkin ajatuksen täysin.
Mikä siis on syynä/tai voisi olla syynä siihen ettei mies halua erota?
Tokihan rakastan miestäni..muutenhan oisinkin jo lähtenyt tästä.
Niin, mainitsit mm miehen taloudellisen tilanteen? Vaikkei yhteistä velkaa olekaan. Tarvitseeko mies kuitenkin tukea omaan taloudelliseen tilanteeseensa? Jos pelkää ettei pärjää.
Vai mietityttääkö kotityöt, sittenhän pitää kaikki tehdä itse. Ruoka, pyykit, lastenhoito...
Vai mikä miehille on se tärkein pointti ylipäätään?
Voiko se olla rakkaus?
Miksi sitten kiukuttelee? Onko stressaantunut?
Olen itse miettinyt ihan samaa...
alussa kuinka mies osin "valitteli"sitä kun joutuu tekemään kaikki kotityöt yksin...pyykinpesuun piti uhrata oma päivänsä kuin myös siivoukselle ja ruoanlaitolle.
Nyt mies näkyy "unohtaneen" kaiken mitä itse yksinollessaan joutui tekemään,sillä nyt minä olen ainoastaan se joka pyykkää,siivoaa tai pääsääntöisesti laittaa ruokaa..ja jopa "hoivaa"hänen lastaan.
Tokihan tuo mies välillä heittelee ukaaseja erosta,mutta tekee ne yleisemmin yöaikaan/väsyneenä ja kiukkuisena/lapsiini suuttuneena...Olen sanonut että tuollaiset asiat päätetään ns. päivän valolla,selvänä,sekä aidosti asioita pohdittua..myös yhdessä pitäisi keskustella,ja todellinen syykin olisi hyvä kuulla.
Ero-sana ei ole/eikä saa olla mikään pelkkä "heitto",koska sitten kun ero on tosi asia sitä on myöhäistä perua.
Miksi on vaikea ajatella parisuhdetta hieman tätä hetkeä pidemmälle,ja miettiä että jos kerran on löytänyt muutoin itselle sopivan kumppanin..hänen kanssaan haluaisi ees yrittää?
Miksi pitäisi liitossa luovuttaa..vaan syystä että odottaa muiden muuttuvan, muttei ole itse valmis mihinkään kompromisseihin?Miksei näe liittoa kehityskelpoisena,jatkumona?
Itsellä hieman tunteet sekaisin..oikeesti jos en rakastais miestäni,lähteminen ois aivan helppoa..mutta voi miten tuo ihminen saa yhä sydämen hypähtämään ilosta..hän ei vain ajattele minusta enää samoin,valitettavasti.
Pitäisi olla hyvänä mallina lapsille,myös avioliiton mallina,mutta miten tässä jaksaa/tai voi ees olla mallina kun mies vetää mieleni aivan maihin.
Voiko oikeesti syytä olla aina vain vaimossa?Eikä koskaan siinä miehessä itsessään..
Joo, piti kyllä pistää ? tuohon lapset, velka pisteen tilalle. Osallahan on nuo syyt. Mut ei siinä varmasti ole kaikki. Kullakin omansa.
Tulihan tuohon jo yksi kunnon kirjoituskin. Rakkaus varmasti on yksi syistä miksi joku jää.
asuntolaina sekä yksi lapsistamme. Hänen hyvinvointinsa ei tällä hetkellä kestäisi eroa, siksi asetan hänet oman onneni edelle. Näin jatkukoon vielä muutama vuosi.
Avioliittoa pitää kasassa yhteiset asiat, joko ihan konkreettiset tai sitten abstraktit esim. yhteiset muistot ja koetut asiat. Tärkeä, jollei tärkein, pariskuntaa yhdistävä ja sitova tekijä ovat lapset. Heidän hyvinvointinsa tulee olla aina etusijalla. Jos yhdessäolo uhkaa lasten hyvinvointia, niin silloinhan asia on erilainen mutta pelkkä erilleen kasvaminen ei ole uhka lapsille.
Raha on myös hyvä motiivi ja yhteinen omaisuus esim. koti yms. Kaikki ovat hyviä syitä pysyä yhdessä ja siihen ei muilla ole nokan koputtamista! Ei ole hyviä tai huonoja syitä olla yhdessä, on vain erilaisia pareja ja erilaisia intressejä.
Rakkaus ja kunnioitus ovat tietenkin ylitse muiden ja jos sitä riittää vielä vuosikymmentenkin jälkeen, niin se on sitä bonusta kaiken päälle.
Itse olen ollut naimisissa n. 30 vuotta, enkä todellakaan aina onnellisesti tai edes tyydyttävästi. Meitä yhdistää intohimo toisiamme kohtaan. mieheni kosketuksesta jää aina jälki ihooni ja kaipaan häntä fyysisesti hyvin usein. Henkisellä puolella olemme täysin erilaiset mutta yhteisiä asioita on niin paljon, ettei eroa ole tapahtunut vaikka sillä on monet kerrat uhkailtu. Meillä on myös lapsia ja he ovat erittäin tärkeitä meille kummalekin ja lapset nauttivat kun äiti ja isä ovat yhdessä.
Kovin ovat epäromanttisia muiden syyt, mutta sinä huomaat sen olennaisimman, kosketuksen!
Mitä muuta ihminen voi silloin kaivata, kun joku silittää hellästi tukkaa?
se velka ja raha...
Velka pitää kasassa mutta kohta sekin loppuu ja silloin ei pidä enää mikään.
Yksinäisyyden ja tulevaisuuden pelko.
Yhteinen nimittäjä on pelko. On varmaan mukava viettää loppuelämä ihmisen kanssa, jonka kanssa on ollut paljon hyvää, mutta pelkää yksin oloa taloudellisista tai muista syistä. Varmasti seksiasioihin voi sitten kehittää sivusuhteita, ym. itsepetosratkaisua. Toki voi hyväksyä perheen (lasten paras....) ilman toimivaa parisuhdetta, mutta siinähän sitten oma elämä menee. Pääasia että elää ratkaisunsa kanssa, piste.fi.
Ne lapset kyllä aikuisina hiffaa erinäisesti asioita. Kiva perheen malli!
Yksi on ylitse muiden! Tottumus, sillä on taivaallinen voima!
olemme olleet 36 vuotta yhdessä.mikä pitää yhdessä.yhteinen rakas talo,puutarhan hoito,kesämökki hämeessä,yhteinen mailmalla menestynyt poika.omaa minulla ja pojalla on ollut aina hengellisyys.siihin hän ei halua osallistua.kun aviopari on yksi liha,en tiedä olemmeko me pyhää vai pahaa lihaa.kertokaa te.pojan morsian on myös uskossa ja he käyvät tuomasmessuissa ja rukoilevat yhdessä.ja huisi,kuinka heitä on maallisillakin siunattu.mutta kyllä minä loppupeleissä miestäni rakastan,usein unessa näen ,miten rakas hän on.olen tietysti surullinen jos emme ole iänkaikkisuudessa samassa paikassa.mutta jokaisella on vapaa tahto.pojasta ja miniästä olen ikikiitollinen.
Hairahduin tuossa eropalstalla heittämään vertauksen koirista ja eläimistä ylipäätään.
Ne eivät jätä toisiaan jos samaan laumaan ovat päätyneet.
Joskus saatetaan vaikka puraista, mutta osaatko kuvitella koiran lähtevän kotoaan?
omat koirat(urokset tietenkin)livahtivat kotipihasta,korkeiden aitojen yli loikkasivat kun haistoivat kiimaisen nartun jonkin matkan pääsä..
Ja sitten lapsuusmuisto aikojen takaa,jossa meidän karjalankarhukoiran seuralaiseksi liittyi toinen uroskoira(nimitimme koiraa apukoiraksi,koska seurasi koiraamme kaikkialle)oli muistaakseni tuollainen welsh corgi pembroke.
Apukoira karkasi siis koirakodilta(kotoamme matkaa reilut 10km. tuonne koirakodille),ja vaikka kuinka monta kertaa koira sinne palautettiin..apukoira palasi aina meidän koiramme kaveriksi.
Muutoinkin meidän koira toi mukanaan kotiimme muitakin"kotoaan karanneita koiria".
Joten siitä vois päätellä että koirissa on,kuten meissä ihmisissäkin"laumasieluja",uskollisia osa,,mutta joukossa myös pettäjiä..ja niitä "toisen matkaan" lähteviä;)
Sillä on valtava voima tuolla kiimalla!
Muistan aina kun narttukoirani tuli ensimmäisen kerran kiimaan, niin uroksia kiersi talon ympärillä raapimassa ovia ja ikkunoita.
Et usko kuinka säikähdin kun yöllä heräsin siihen, että joku on ikkunan takana!
Pimeässä kiilui kaksi kammottavan isoa silmää ja kynnet raapivat lasia!
Kovin isoa eroa ei ole joidenkin ihmisuroiden sisään pyrkimisessä, kun kännissä on saanut kuningasidean tulla aamuyöllä vierailulle!
Kumpikin palannee vähin äänin omaan laumaansa?
Joutsenista meidän pitäisi mallia ottaa.
Ne eivät huoraa ja jos toinen kuolee, elävät loppuikänsä yksin!
On se lohdutonta kun emme pääse edes eläinten tasolle moraalissa!