Mitä ovat suurimmat ikäerot,mitä lähipiirissänne on ollut ja miten ne ovat toimineet?
Millä tavalla ikäero vaikuttaa elämään ja suhteeseen?
Millä tavalla ikäero vaikuttaa elämään ja suhteeseen?
Ikäerot seurustelusuhteessa
Sweetheart
214756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mielestäni se on hyvä raja, voiko toinen olla iältään toisen isä tai äiti.
Voisin vielä lisätä,että millä perusteella.
Mulla on ollut 7-10 vuotta nuorempia naisia aina seurustelusuhteessa. Seksisuhteissa suurimmat erot ovat olleet 15 vuotta. Olen aina ollut pikkupojan näköinen, joten ikäero tasoittaa ulkonäköä. Toisaalta en osaa olla aikuisen roolissa oman ikäisen naisen kanssa. Tunnen itseni pikkupojaksi ja haluan olla mies aikuinen....Me pojat vaan kehitytään myöhemmin ;)
Minulla ja miesystävälläni on ikäeroa 9 vuotta. meillä kaikki toimii suht hyvin. Ikä ei haittaa varsinkaan miestäni eikä juuri minuakaan. Silti tulee sellaisia tilanteita joissa kokemukset ja tavat synnyttävät riitaa. Joskus todellakin tuntuu että omanikäinen ikätoveri voisi ymmärtää paljon paremmin sinun kantaasi asioihin. Minusta iällä ei sinänsä ole väliä, kun rakastaa toista ja haluaa elää tämän kanssa.
Joku toinen voi olla eri mieltä...
minulla ja miehelläni ikäeroa on melkeinpä 13 vuotta.olemme kuitenkin erittäin onnellisia.toisinaan juurikin tuo elämänkokemus aiheuttaa ristiriitoja ja kinoja..ne ovat kuitenkin niin pieniä sen rinnllalla kuinka täydellinen meidän välinen kemia miehemme kanssa on. olkaa ihmiset eri mieltä jos haluatte.minulla hyvä näin :)
seiskavitosta!
Jossain artikkelissa oli käsitelty parisuteiden ikäeroja, ja kiinnitin huomiota tähän: Ikäeron mennessä yli 15 vuotta voidaan puhua jopa pedofiilisesta taipumuksesta, siis jos korkein ikä parisuhteen toisella osapuolella on 44 vuotta.
Voistikohan kirjoittaa enää pahemman hajuista. Sinustsa siis Esimerkiki Paavo Lipponen olisi peodfiili (ikäeroa Päiviin 26 vuotta).
Kuule, ihminen on täysi-ikäinen täytettyään 18 vuotta. Se takoittaa sitä, että jokainen saa valita itse parinsa sen jälkeen. Pedofilia on vain (länsimaisen) ihmisen keksimä sana. Afrikassa pidetään luonnollisena sitä, että tyttö annetaan vaimoksi vaikkapa 12-vuotiaana, Espanjassa muistaakseen ala-ikäisen raja seksissä on 13 vuotta. MIkäon luonnollista ja mikä ei? Sanoisin, että luonnollista on miehen haluta naista, joka täyttää synnyttäjän luonnolliset tunnusmerkit.
Huomaa, että on sellainenkin sana kuin Efebofilia, joka muuten ei ole luokiteltu sairaus sen enempää kuin rikoskaan.
Voi hyvä ihminen, sinun suvaitsemattomuutesi on sairaalloista!
Mitä laki sanoo ikäeroista? Sen tiedän ettei alle 16 vuotiaaseen saa sekaantua,mutta entä esim. alle 18?
Käsittämätöntä miten ihmiset ovat tyhmiä?? Kuules! Lue kirjoittamani asia uudelleen ja ajattele asiaa oikein, eli, olivatko kyseessä MINUN! mielipiteeni vai jonkun muun? Lukekaa hyvät ihmiset teksti huolella niin ei tule ylilyöntejä sydämmeen....Ja onko Paavo Lipponen iältään sopiva tuohon katekoriaan.
Näin yksinkertaista. Niin 16 vuotias kuin 160 vuotias saa rakastella 16 vuotta täyttänyttä tämän suostumuksella rikkomatta lakia.
jos vaikka 4kymppiseltä otetaan se 15 vuotta pois, että saadaan se muka-pedofilinen puoliso, niin kyllähän sekin on jo 25-vuotias, 35-vuotiaallakin vielä 20-vuotias. Kyllä parikymppinen on jo muuta kun lapsi. Siis, totta, kyllähän elämä opettaa jne.Että kyllä se siitä vieläkin kypsyy, mutta ei kukaan tee enää mitään tutkimusta, missä 20-vuotiaan kanssa seurustelevaa 35-vuotiasta epäiltäisiin pedofiliasta. Höpön löpön, ei pitäs uskoo ihan kaikkee mitä lukee. "Ja onko Paavo Lipponen iältään sopiva tuohon katekoriaan. "
Ja sitten sen 44 jälkeen ei sovi millään ikäerolla yhtäkkiä enää siihen kategoriaan, 44-vuotiaana seurustelet 29-vuotiaan kanssa niin oot pedofiili, mutta 48-vuotiaana kun seurustelet 24-vuotiaan kanssa niin normi meininki??? Ei ihan tutkimuksen logiikka oo kohillaan... Kyllä se niin on, että yli 20 leikkikööt keskenään miten tahtoo, kunhan molemmat on siinä vapaaehtosesti.
Ja joku mainitsi täällä sen eb.f.n, mikä todellakin on siis: miehen kiinnostunut seksuaalisesti kehittyneeseen (eli aikuisen naisen näköiseen, mutta..) nuoreen naiseen. Lyhyesti, teiniin, mikä näyttää ikäistään vanhemmalta. Sitä ei ole luokiteltu sairaudeksi. Pedofiliassa nimenomaan himoitaan kehittymättömiä lapsia, selkeästi lapsia. Siinäkin kohtaa se lukemasi tutkimus ei ole ainakaan ammattilaisten tekemä, sillä pedofilia ei viittaa ikäeroon sinänsä eikä aikuisten juttuihin millään tavalla, vaan aikuisen seksuaaliseen kiinnostukseen kehittymättömiä lapsia kohtaan.
Pedofilia on sitäpaitsi sen verran törkeä ja kamala rikos, että pitäisin sen kokonaan pois viittauksista ja vertauksista, jos en tietäisi yhtään mistä puhun. Ja tässä asiassa ei nyt selkeästi tiedetä. Ja tuollaiset tutkimukset voi jättää ihan omaan arvoonsa ja käyttää omia aivojaan.
Tämä on nyt sitten tallennettu vakiovastaukseni ikäeroaiheeseen.
****************************************'
Minulla on kokemusta suuresta ikäerosta parisuhteessa. Minä siis tiedän, en siis vain luule tietäväni. En puhu uskomuksista tai luuloista vaan omista kokemuksistani.
Olin pitkään avoliitossa itseäni 17 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kun salasuhteemme tuli aikanaan julki, se oli aikamoinen shokki läheisillemme. "Hänhän voisi olla isäsi", "Haluatko omaishoitajaksi?", "Hänhän on täysi pedofiili!". Hänen äitinsä kysyi joka kerta tavatessaan häneltä: "Joko pian eroatte?" Samainen noita kuiskasi minulle, että hänen tyttärensä jättää minut heti, kun on saanut minulta pari lasta.
Meille kahdelle ikäero ei ollut koskaan mikään ongelma. Meidän omassa arjessamme se ei tullut vastaan koskaan ainakaan negatiivisesti. Joskus tosin kiinnitimme huomiota siihen, että kävellessämme käsikkäin jotkut ihmiset katsoivat pitkään, mutta toisaalta tiesimme olevamme melko näyttävä pari mittasuhteiltamme.
Ystäväpiirimme eivät sekoittuneet, mutta siihen liittyi vähän muitakin ongelmia. Suuri osa omista ystävistäni oli ystäviä myös aiemman vaimoni kanssa enkä halunnut aiheuttaa vaikeita tilanteita kenellekään. Minä ystävystyin avopuolisoni yhden ystäväpariskunnan kanssa hyvinkin, muut jäivät aika etäisiksi. Ajan myötä ennakkoluulot tuntuivat karisevan monilta avopuolisoni ystäviltä. Mutta loppujen lopuksi tilanne ei eronnut aiemmasta yhtään. Parisuhteen myötä muut ystävyyssuhteet aina ohenevat muodollisemmiksi.
Seksi sujui mainiosti ja meistä kahdesta minä, selkeästi vanhempi, olin aina se aktiivisempi.
Aika on nyt jättänyt suhteemme. Ikäerolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä eromme kanssa. Sittemmin tapasin naisen, johon kiinnyin tahattomasti hyvin syvästi, pikkuhiljaa. Hän oli minua yli 20 vuotta nuorempi. Tästä ei lopulta kuitenkaan tullut mitään. Uskoakseni suuri syy siihen oli hänen vanhempiensa leimaus. Hänellä ei yksinkertaisesti ollut uskallusta lähteä ottamaan "riskiä". Sosiaalinen paine ja yleinen paheksunta oli liikaa. Ystävien vinot katseet, puheet selän takana, odotus siitä, että joku, jolla ei ole omaa kokemusta asiasta, saa sanoa: "Mitäs minä sanoin!", "Tuossahan ei nyt ollutkaan mitään järkeä!"
Ikäeroasian yhteydessä unohdetaan usein se tosiasia, että puolet avioliitoista päättyy eroon joka tapauksessa. Avoliitoista päättyy vielä suurempi osa. Ikäero ei tiettävästi korreloi, ainakaan negativiisesti, suhteen epäonnistumiseen. Jonkun pitäisi tutkia tätä asiaa huolella ja tieteellisesti.
Kun puhutaan onnellisesta avioliitosta ja etsitään esimerkkejä julkkiksista, niin ensimmäisenä mainitaan aina Hollywoodin unelmaliitto Humbrey Bogartin ja Lauren Bacallin välillä. Humbrey oli 45-vuotias, kun tapasi 20 vuotiaan Laurenin. On selvää, että tähtien elämällä ei ole juurikaan tekemistä tavallisten ihmisten arjen kanssa, mutta lähempääkin löytyy esimerkkejä. Paavo Lipponen on 26 vuotta vanhempi kuin siippansa Päivi ja Jari Kurri on 17 vuotta Vanessaansa vanhempi. Eräällä yrittäjätuttavallani on hyvin onnellinen avoliitto itseään 24 vuotta nuoremman naisen kanssa.
Tapasin muutama vuosi sitten ulkomailla kollegani, noin ikäiseni naisen, siinä 40...45, jonka mies oli 70 ja siis pitkästi jo eläkkeellä. Kysyin naiselta, eikö tilanne ollut vaikea. Hän vastasi, että hänestä oli ihanaa mennä kotiin valmiiseen ruokapöytään, kun mies oli vanhoilla päivillään innostunut kokkailemaan. Oli kuulemma muutenkin ihan mies vielä nivelvaivoista huolimatta. Sanoi, että hänen miehessään oli enemmän miestä kuin viidessä kolmekymppisessä, että hän ei vaihtaisi mistään hinnasta. Ainoa mikä häntä häiritsi, oli se, että asiasta aina kysyttiin. Pyysin anteeksi. Tuli sellainen tunne, että sen täytyi olla aitoa.
Kun olen näitä palstoja seurannut, olen kerrassaan kauhistunut, kuinka ihmiset kirjoittavat mielipiteitään faktoina. Yleensä kyse on pelkistä uskomuksista, luuloista. Niin kovin harvalla on omaa kokemusta asiasta. On niin helppo luulla tietävänsä, kun todellisuudessa vaan luulee. Ja sitten kun oikein moni luulee tietävänsä, niin siitähän vasta varmuus syntyykin. Tulee mieleen se hullu, joka 1500-luvulla luuli tietävänsä, että maa onkin pyöreä pallo eikä lättänä. Mitähän sekin oikein luuli.
Olisiko tämä nyt sitten jotain yleistä viisautta, mutta kyllä minusta on selvää, että mies kypsyy paljon hitaammin kuin nainen. 25-30-vuotias mies on sittenkin perin lapsellinen. Vasta yleensä lapsen syntymä, lainojen lyhennykset ja karu arki tekevät pojasta miehen. Ja kun se puolet liitoista päättyy, niin mies vapaana ollessaan katsoo asioita uudesta vinkkelistä, viisaampana ja osaa antaa nuorelle naiselle paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Loppujejn lopuksi se taitaa olla perin luonnollista. Miehen lisääntymisaika on käytännössä noin 15-65 välillä eli noin 50 vuotta. Naisen vastaava aika on 15-45 vuoden välillä eli 30 vuotta. Raskaus on nini paljon kuluttavampi naiselle kuin miehelle, että hedelmällinen aika jää väkisinkin lyhyemmäksi naisella. Miehen tehtävä on levittää perimäänsä ja naisen tehtävä on synnyttää perillinen. Sitä ei minkään poliittisen suunnan tasa-arvoilijat voi muuttaa.
Mieheni oli minua 11-vuotta vanhempi ja meille kävi niin, että mieheni sairastui alzhaimerintautiin, olin hänen omaishoitajansa 3-vuotta. Laitoksessa hän ehti olla vajaat 4-vuotta. Tänään 44-vuotta sitten oli hääpäivämme, hänen kuolemastaan on nyt 1-vuosi ja 10-päivää.
Ikäero ei meidän arjessamme näkynyt, hän oli hyvä mies ja hellä isä loppuun asti.
Ja minkähän ikäinen olet?
Alzheimer on minulle tuttu isäni kautta. Pari faktaa kuitenkin syytä mainita.
Ikäryhmä / esiintyvyys
65-69 / 0.3 %
70-74 / 0.6 %
75-79 / 0.9 %
80-84 / 2.3 %
85-89 / 4.0 %
90-95 / 6.9 %
Oikeastaan kyse on siis aika harvinaisesta ilmiöstä ja toisaalta parien ikäeroasiassa tämä vaikuttaa vain siihen, missä iässä alzheimeria sairastamaton joutuu hoitovastuisiin. Jos miehesi olisi ollut sinua vaikka vain 5 vanhempi, kaikki olisi tapahtunut sinulle vastaavasti vähän myöhemmin. Siinäkin on pointtinsa. Nimittäin jos itse olisit ollut vanhempi, se olisi ollut sinulle raskaampaa. Näyttää siltä, että sinulla on nyt vielä elämää jäljellä.
Ethän sinä varmaan yritä sanoa, ettei toisesta kuuluisikaan pitää huolta vanhuuden tullessa?
Saanko kysyä,minkä ikäisiä olitte aloitettuanne suhteenne? Siis kun olit 17 vuotta nuoremman kanssa.
Minä taisin olla 39 ja hän 22. Hän oli seurausta, kun aviolittoni alkoi tökkiä. Ja kun suhteemme sitten paljastui (emme jaksaneet salailla,) niin avioerohan siitä tuli. Tuosta avioerosta tuli vaan aika paljon lastia suhteemme päälle, mikä sitten ehkä oli pääsyy avoerooni myöhemmin. Lapseni eivät koskaan hyväksyneet uutta kumppaniani ja siitä seurasi sitten muuta, josta seurasi muuta ja niin poispäin. Niinpäin tai näinpäin, asiat ovat joskus aika mahdottomia.
Tämä jälkimmäinen tapaus, en viitsi sanoa tarkkaan, mutta sanotaan näin, että olin enemmän kuin tuplasti hänen ikäisensä. Siitä ei siis tullut mitään. Harmi sikäli, että häneen rakastuin aivan rajoitta ja ensimmäistä kertaa elämässä olisin halunnut vaikka kosia ihan omasta tahdosta. Mutta näin mennään nyt eteenpäin ja hammasta purraan.
Mistähän tuo käsitys, ettei toisesta kuuluisikaan pitää huolta vanhuuden tullessa tuli??? Ei ainakaan kirjoitukseni perusteella pitäisi tulla. Olin mieheni ja äitini omaishoitajana, vaikka olen itsekkin sairaseläkkeellä.
Vaikka läheisesi ovat sinulle rakkaita niin jossain tulee eteen sekin aika, että et enää pysty/jaksa huolehtia heistä saati itsestäsi. Minäkin kuvittelin osaavani/jaksavani loppuun asti, mutta sitä ei voi tietää ennen kuin kokee. Avioliitto sairauden tullessa, muuttuu hoivasuhteeksi ja se on eri asia kuin vanheneminen aviopuolisoina!
Elämää on jäljellä, mutta kysyy luonnetta katsoa kuinka "peräseinä" lähestyy, voimat vähenevät vääjäämättä. Silti pitää olla kiitollinen, nauttia näistä päivistä mitä jäljellä on! Yksinäistä puuhaa, kaveria/ystävää tähän elämän vaiheeseen on todella vaikea löytää!
Tulis mieleen suurista ikäeroist, mitä ulkupuoliset tekisitvät tai ajattelisivat. Että helposti menis vanhemman puolen "syytökseks" ja nuoremmasta taas että "voi kun sulta menee elämä ohite." Tollanen ajatus siis mielessä,ei koettu.
"Harmi sikäli, että häneen rakastuin aivan rajoitta ja ensimmäistä kertaa elämässä olisin halunnut vaikka kosia ihan omasta tahdosta."
Kaikkeen sitä mies joutuukin kun kosii jostakin muusta kuin omasta tahdostaan. Näin ymmärsin sinulle käyneen joskus. Voi, voi. Jotkut naiset on tietysti avioliittofantasiissaan niin ehdottomia, että eivät ihan näe kokonaisuutta (siis että jos mies kosii painostettuna, niin onko se edes aito kosinta).
Minulla 17 v. nuorempi kihlattu ja joskus huomaan olevani suhteessa se ajattelematon ja impulsiivinen häneen verrattuna.
Ympäristön paineet olemme jo jättäneet omaan arvoomme ja elämme onnellista ja intohimoista avoliittoa yhdessä lasteni kanssa.
Nuori mies ei leiki isäpuolta, mutta huolehtii lapsista yhdessä kanssani, toki myös lasten isä on aktiivisesti mukana heidän arjessaan.
Toiset kypsyy nopeammin, tai sitten suuret tunteet nopeuttavat elämään yhdessä keski-ikäisen naisen kanssa. Omat perhehaaveet on joko haudattava tai sitten siirrettävä isyys vaikkapa suhteen mahdollisen päättymisen jälkeiseen aikaan.
Sanotaan ettei kaikkea voi saada, eli valinta on tehty nyt näin ja minä aion tehdä nuoren mieheni onnelliseksi ihan omana itsenäni ja tällä elämänkokemuksella.
Ei nuorempi kumppani voi olla vain miehen oikeus, siis julkkismiehenkään.
Montako vastaavaa Paavo/Päivi - paria tiedetään toisin päin käännettynä?