Sinkkuelämä on niin merkityksetöntä ja turhaa. Viikon kohokohta on käydä perjantaina baarissa tanssimassa. Tulla aamuyöstä yksin kotiin ja mennä nukkumaan tyhjään sänkyyn. Vieressä on vain yksinäinen tyyny, jolle kukaan ei enää paina päätänsä. Kukaan ei enää pidä sylissä ja kuiskaa korvaani rakastavansa minua.
Ei elämällä ole mitään merkitystä, kun ei ole ketään jonka kanssa jakaa sitä. Enää en edes jaksa yrittää etsiä ketään, kun kukaan ei kuitenkaan enää rakasta minua niin kuin minua joskus rakastettiin.
Ei elämällä ole mitään merkitystä, kun ei ole ketään jonka kanssa jakaa sitä. Enää en edes jaksa yrittää etsiä ketään, kun kukaan ei kuitenkaan enää rakasta minua niin kuin minua joskus rakastettiin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
on vetää perseet!
eikä yksinäisyys. Naurattaa vaan!
Joo kunnon perseet kavereitten kanssa kerran tai pari viikossa, niin pysyy pää kasassa! Tarpeeks usein kun ryyppää niin ei tuu krapulaakaan. Ei ainaka mulle tuu enään. Elimistö varmaan tykkää hyvää tästä poikamies elämästä :P Eli paree ois se emäntä löytyä hiljalleen x)
kun oma terveyskin pistetään tavallaan toisen kontolle,' sitten kun löytyy nainen' jne. Sitten kun suhteessa menee vähemmän ruusuisesti niin kuin kaikilla joskus, niin noudatetaan taas tuota samaa logiikkaa ja juodaan ja ' parannetaan tilannetta' entisestään.
luulisi itseään arvostavan sen verran, että pitäisi huolta itsestään ihan muutoinkin.
En tietenkään todellisuudessa naisia syytä siitä, että pitää ryypätä siksi kun ei ole naista saanut :P Vaan vähän niinkuin kieli poskella kirjoitin.
Taitaa se juominen olla opiskelijoilla melko yleistä muutenkin, mutta uskoisin että vähemmän tulisi ryypättyä jos olisi kumppani jonka kanssa viettää aikaa. Kun kaveripiiri koostuu lähes 100% miehistä, johtuen mm. koulutus-alasta ja harrastuksista jossa ei ole naisia. Tai ainakaan meidän porukoissa niitä ei ole, jossain muulla voi olla toisin? Niin mitäpä muutakaan noitten kanssa tekisi kun ottaisi kuppia? Kiehnätä sohvalla ja katsoa leffaa? Eiihh.. x) Tai ajella vaan toria ympäri illat pitkät, kalliiksi tulee sekin eikä ole hohtoa näin talvella kun kaikki on yleensä kotonaan tai missä lienevätkin.
ajatukset. Näin on käynyt,turha etsiä ja vaikka tansseista yleensä tulee mukava olo ei sekään enää oikein kiinnosta. Hukkaan menee loppuelämä kun ei enää ole ketä rakastaa ja
pitää hyvänä.
Uuden parisuhteen luominen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin kuvittelin. En ihastu helposti, enkä halua vain kelpuuttaa jotakin jota kohtaan en tunne yhtään mitään. En enää edes tiedä haluanko ketään. Ahdistaa pelkkä ajatuskin että antaisin jonkun vieraan miehen koskea itseäni. Tuntui tosi kamalalta kun joku mies yritti baarissa suudella minua ennen kuin edes kysyi nimeäni.
Kaikki muu on kohdallaan, eikä elämässä muuten ole mitään valittamista. Oikeastaan minulla menee tosi hyvin, vain rakkaus puuttuu ja se saa kaiken muun tuntumaan merkityksettömältä. En osaa olla sinkku, enkä viihdy yksin. Elämä on tosi rankkaa, kun tuntuu, että jokainen päivä on vain selviytymistä arjesta. Välillä on pieniä hyviä hetkiä, mutta en ole pitkään aikaan ollut täysipainoisen onnellinen.
sinua haluttavana?
Maitojuna ajoi jo ohi vai?
Ei kyse ole siitä etteivätkö miehet haluaisi minua. Olen erittäin kaunis, hoikka, nuori, älykäs ja menestyvä nainen. Kyse on siitä, etten itse halua enää ketään enkä jaksa enää yrittää. Tuntuu ettei kukaan mies ole arvoiseni.
Silti on yksinäinen olo kun kukaan ei odota kotona. Kukaan ei ikävöi, kukaan ei rakasta. Ei ole ketään tärkeää ihmistä, jolle voisin kertoa kaiken mitä olen tänään tehnyt. Ei ole ketään jolle voisin kuiskia helliä sanoja korvaan. Ei ole ketään jota voisin suudella ja hyväillä. Ei ole ketään jota kohtaan tuntea kiintymystä ja elämääkin suurempaa rakkautta.
Minulla on niin ikävä kaikkea sitä, mitä minulla joskus oli ja minkä olen menettänyt. En ole löytänyt sitä uutta Oikeaa enkä jaksa enää yrittää turhia suhteita joista jää vain entistä huonompi olo.
sä et ole naisena yritystä edes omalta osaltas nähny. Kaikkihan tulee naisille kultalautasella eteen ilman vaivaa, se on se totuus!
Et tiedäkään kuinka paljon olen yrittänyt. Kuinka kauan yritin saada kuihtuvaa suhdettani turhaan toimimaan. Kuinka olen jo yli vuoden itkenyt ja ikävöinyt ja yrittänyt unohtaa ja toipua. Tiedän etten saa häntä takaisin. Hän on onnellinen jonkun toisen naisen kanssa ja minä hyväksyn sen enkä häiritse heidän elämäänsä.
Olen yrittänyt rakastua uudelleen, mutten ole saanut mitään takaisin. Murskannut sydämeni uudestaan ja uudestaan. Enää en jaksa uskoa, että joku voisi oikeasti rakastaa minua. Ei minulla ole enää mitään annettavaa. Pelkkää tuskaa ja katkeruutta, jota pitää tulla tänne purkamaan, kun ei kehtaa jatkuvasti ystäviäkään omilla ongelmilla kuormittaa.
Täytyy kai vain keskittyä opiskeluun ja sen jälkeen työuraan. Ehkä kaikkia ei ole tarkoitettu elämään parisuhteessa ja perustamaan perhettä. Ehkä selibaatissa elämiseenkin joskus tottuu.
Ehkä ne muut eivät arvosta sinua niin korkealle kuin itse itseäsi arvostat. Pidät rimaa siis korkealla ja niin tekevät muutkin. Se jota haluat katsoo sinua ja toteaa sinun olevan epäkiinnostava. Näin jatkat ja jatkat ja rumistut ja rumistut. Ihmiset alkavat ajatella että sinussa on OLTAVA jotain vikaa enemmänkin kun et mene kaupaksi. :)
Kuka sen ihmisen markkina-arvon parisuhdemarkkinoilla määrittelee? Jokainen tekee sen omista lähtökohdista käsin. Ei ole olemassa mitään objektiivista arviota omasta tai muiden erinomaisuudesta. Ja peiliä suurempaa valehtelijaa ei olekaan.
Ei se vika ainakaan ulkonäössä ole. Siitä olen täysin varma. Miehiä riittäisi kyllä jonoksi asti baarissa ja kun kokeilin nettitreffejä, niin sain viikon aikana satoja yhteydenottoja. Kyllä minä saan ihan kenen tahansa miehen huomion ja saan kenet tahansa ihastumaan itseeni. Olen erittäin viehättävä nainen, enkä ole koskaan tullut torjutuksi.
Ongelma tuntuu olevan siinä, että suhde ei etene vakavaksi. Olisi paljon helpompaa tulla heti torjutuksi, kuin että ollaan useita kuukausia yhdessä ja minun mielestäni menee hyvin ja ehdin jo kehittää vahvoja tunteita miestä kohtaan, mutta sitten mies perääntyy kertomatta syytä. Kai nuoret miehet ovat sitoutumiskammoisia, mutta en minäkään sentään mistään yhteenmuutosta tai naimisiinmenosta tai lapsista haaveile.
Haluaisin vain vakituisen kumppanin, jonka kanssa on hyvä olla. Ei sen pitäisi olla liikaa vaadittu. Ei minulla edes ole mitään ihmeellisiä vaatimuksia miehen suhteen. Kunhan vain perusasiat ovat kunnossa ja mies on fiksu. Ulkonäkökään ei ole kovin tärkeä, kunhan huolehtii sellaisista asioista joihin itse voi vaikuttaa eli pukeutuu kivasti, ajaa partansa jne.
Ehkä minulla on päässä vikaa, mutta jotenkin sekään ei tunnut hyvältä selitykseltä, kun minulla kuitenkin on ollut yksi pitkä ja vakava suhde täysin normaalin miehen kanssa. Ehkä en ole vielä valmis uuteen suhteeseen ja sen vuoksi uudet suhteet eivät ole kestäneet. Tympeää vain hukata elämäänsä sinkkuiluun, kun sinkkuelämä ei kiinnosta ja koen olevani parisuhdeihminen ilman parisuhdetta.
Sellaista ei olekaan, joka saisi IHAN KENEN TAHANSA miehen huomion. Suurosa miehistä kyllä vain tuntuu tykkäävän aina samannäköisestä naisesta, mutta on myös olemassa se pieni osa miehiä, joiden ulkonäkömaku poikkeaa valtavirran mausta.
Sanotaan, että voidakseen olla onnellinen parisuhteessa, pitää oppia olemaan onnellinen yksinkin. Muuten sitä on epäterveesti riippuvainen toisesta, eikä läheisriippuvuus ole kiva juttu.
En vain tiedä miten oppimisin olemaan onnellinen yksin, kun kuitenkin kaipaan parisuhdetta. En vain uskalla enää yrittää aloittaa, kun minussa on ilmeisesti jotain pahasti pielessä, kun suhteeni hajoavat enkä ymmärrä miksi.
En koe olevani läheisriippuvainen. Entisessä parisuhteessa olin onnellinen. Molemmilla oli oma elämä, omat ystävät ja harrastukset, asuimme eri kaupungeissa ja omaa aikaa ja tilaa oli riittävästi. Elämäni perusasiat eivät ole muuttunut suhteen jälkeen mitenkään.
Ei kiinnostaisi hypätä baareissa, mutta ei viikonloppuisin ole muutakaan tekemistä, kun kaikki muutkin sinkut haluavat vain käydä baareissa ja sellaiset kaverit jotka ovat parisuhteessa nysväävät miehensä kanssa kotona.
Haluaisin viikonloppuisin kokkailla yhdessä miesystävän kanssa, katsoa leffaa, käydä elokuvissa, lähteä kesämökille, saunoa, käydä laavulla paistamassa makkaraa tai mennä vaikka hiihtämään tai pilkille. Haluaisin tehdä sellaisia asioita, joita ei ole kiva yksin tehdä, ja joita ei ole kiva tehdä kavereiden kanssa ja joita haluan tehdä vain oman miesystävän kanssa. Ihan turhaa olla vain baarissa ja esittää että on hauskaa, vaikka oikeasti ei voisi vähempää kiinnostaa.
'Yksin' oli minulta kömpelö sanavalinta, tarkoitin 'ilman parisuhdetta'. Enivei ymmärsitkin sen vissiin niin...
Näetkö siis parisuhteen sellaisena, jossa kumppanin kanssa voi tehdä ihan kaikkea? Sanoisin, että kaveripiirinkin kanssa voi tehdä ihan kaikkea (ehkä intiimimmät jutut poislukien). Eri kaverit eri tilanteisiin. Itselläni ei ainakaan ole ollut lapsuuden jälkeen kokemusta siitä, että olisi yksi "paras kaveri", jonka kanssa voisi tehdä kaikkea. Eikä siitä että tuo "paras kaveri" olisi se parisuhdekumppani. Varmaan aika onnekasta sellaisen löytäminen...
Enivei, teen henkkoht monenlaista (just noita kokkailuja, mökkeilyjä) yhden pienen, poikkitieteellisen opiskelijaporukan kanssa, jota yhdistää sama sivuaine ja tasainen mielenlaatu. Harvoin missään yökerhossa käymme, siellä on kuitenkin meluisaa ja kallista vaan. Myös naapurieni kanssa olen tekemisissä jonkin verran, mutta kieltämättä sillä porukalla tulee lähinnä käytyä niissä baareissa, mistä itse kyllä olen viime aikoina jättäytynyt useimmiten pois touhuun kyllästyneenä. Varmaan niissä baareissa käytiinkin siksi koska porukka on niin kovin erilaista keskenään ja harvemmin löytyy mitään mielekästä, yhdistävää tekemistä: lähinnä jotain pihatalkoita, mutta niitä on harvoin.
Myöskin tällä foorumilla on paljon katkerien sinkkumiesten tilitystä siitä, miten "kaikki" käyvät baareissa ja että sieltä eikä mistään muualta voi löytää kumppanin. Näkisin että noiden tilittäjien määrä todistaa yleistyksen pätemättömäksi. Ei niitä baareja kaikki jaksa.
Yhdistystoiminta, kurssitoverit, harrastusporukat, talkoot yms. Eiköhän tuollaisissa ole parempi tutustua ihmisiin kuin kännissä yökerhossa, jossa ei kuule omia ajatuksiaankaan.
Tuntuisi tyhmältä aloittaa jotain uutta harrastusta ihan vain saadakseen miehen. Enkä mä keksi mitään sellaista harrastusta josta tykkäisin ja jossa voisi tutustua miehiin. Ei silloin, jos joutuu väkisin aloittaa jotain harrastusta, tutustu kehenkään samanhenkiseen ihmiseen. Eikä mua huvita mitään uusia harrastuksia aloittaa, kun mulla on jo ihan liian kiire ja stressi muutenkin koko ajan, kun opiskelu vie kaiken ylimääräisen ajan. Ei siinä olis mitään järkeä aloittaa harrastamaan jotain mistä ei tykkää ja joka olis vaan kuluttavaa.
Ehkä mulla on vikana se että etsin korviketta menetetylle parisuhteelleni ja kuvittelen että jonkun miehen pitäisi täyttää se tyhjä aukko, joka on elämääni jäänyt.
Mulla on kavereita ja läheisempiäkin ystäviä. On ihmisiä joiden kanssa harrastaa. On ihmisiä joille kertoa kaikki ilot ja surut. En mä mitenkään yksinäinen ihminen ole. Elämästä kuitenkin puuttuu jotain, kun ei ole miestä. Mun ensimmäinen poikaystävä oli mulle paras kaveri ja mun mielestä niin kuuluukin olla ja myös uuden miehen pitäis olla sellainen jonka kanssa voi tehdä ihan kaikkea ja jakaa ihan kaiken. Tottakai muitakin kavereita pitää olla, mutta oma mies oli mulle se tärkein.
En ole koskaan halunnut tutustua kehenkään mieheen jonka olisin tavannut baarissa. Ensimmäiseen pitkäaikaiseen poikaystävääni tutustuin jo teinityttönä. Seuraavaan tutustuin kaverin poikakaverin kautta ja kolmanteen netissä. Eihän näitä yrityksiä ole vielä monta ollut, joten ei kai pitäisi vielä luovuttaa. En tosin ole pitänyt minkäänlaista toipumisaikaa kenenkään jälkeen ja ehkä siksi olen niin rikki tällä hetkellä.