Uskottoke te tosiaan siihen, että kohtaatte jonkun ja sen kanssa ootte sitten koko loppuelämän..?
Mun käsitys on ja omakohtainen kokemus, että tapaa henkilön ja rakastuu, mutta vähintään 10 vuoden kuluttua se on sitten ohi. Ja sit voidaan rakastua kyllä uudelleen ja olla hyvin rakastuneita taas. Ehkä nuoret voi olla niin naiveja, ei enää tän ikäset kuin minä. Kuitenkin, en oo toivooni kokonaan haudannut, ..
Mun käsitys on ja omakohtainen kokemus, että tapaa henkilön ja rakastuu, mutta vähintään 10 vuoden kuluttua se on sitten ohi. Ja sit voidaan rakastua kyllä uudelleen ja olla hyvin rakastuneita taas. Ehkä nuoret voi olla niin naiveja, ei enää tän ikäset kuin minä. Kuitenkin, en oo toivooni kokonaan haudannut, ..
Vastaukset 30
Vanhimmat
ikälopulta?
kato kuvaa..!! No, en mikään teiniprinsessa kuitenkaan. Nähty ja koettu on!!
Ei se nyt vain aina mene niin.
miten..?
Siten, että oltaisiin yhdessä elämän loppuun saakka.
ja miten surullista se sit kuiteskin on. Pah...tosi ahdistavaa.
Niin on ;.(
Se on päätös, jos sellaisen haluaa tehdä.
Toki voisin elää koko elämäni vain nyppimällä rusinoita pullasta itsekkäiden mielihalujen mukaisesti. Me kaikki voisimme tehdä niin.
Miltä tämä maailmanmeno vaikuttaisi, jos me kaikki tosissaan tekisimme pelkästään niin?
Vanhakantaiset arvot eivät ole kaikissa asioissa huonoja.
Toki rakkautta täytyy olla ja rakastuminen on sattumaa. Rakastaminen onkin sitten jo enemmän tahdon asia.
jos toinen on eri mieltä. Silloin se on toisen puolesta alistumista kohtaloon.
tahtoa, muuten ei onnistu.
Soveltuu vain tietyn luonteisille ihmisille.
Tunneviirin kanssa sitä riittävää yhteistä tahtoa tuskin pystyisinkään pitämään yllä.
Kyse onkin siitä että molemmat tahtovat, vaikka välillä ei niin ruusuista yhdessäolo olisikaan.
Ei kai missään parisuhteessa molemmat ole koko ajan samaa mieltä?
rakkaus on niin monimuotoinen..kuka mitenkin kokee rakkuden ja sen parisuhteen yhdistävän voiman. Jolekin riittää, että ollaan vaan saman katon alla..
Eikös se ole ihan normaalia että välillä riittää sekin että asutaan yhdessä ja pidetään toisistamme huolta vaikkei lempi leiskuisikaan?
se väli voi olla vaan niin suhteellinen käsite. Se, että on paljon sinkkuja..ei kaikista ookaan suhteeseen. Se ois vaan joidenkin hyväksyttävä.
Naisen on turha luulla tuohon harhakäsitykseen, että miehelle riittää, että pidetään vaan kädestä kiinni...miehet ei vaan aina sano, mistä sen leiskun hakevat.
aika pitkälti myös mun ajatus asiasta.
Pitäis olla sen verran pinnaa, että osaa käsitellä myös sen, että saattaa tulla se kausi kun mielenkiinto väliaikaisesti katoaa, ja malttaa sillä ajatuksella että siitä kumminkin vielä pääsee yli. Niin se kävi ainakin mun vanhemmilla.
Uskon siihen että jonkun kanssa voi olla elämänsä loppuun asti, mutta se on vain päätös, jonka molemmat tekevät tietoisesti. Ei ole olemassa mitään satujen rakkautta, joka olisi olemassa itsestään ja omasta voimastaan ikuisesti.
yli kymmenenkin vuotta. Ihan omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa. Tottakai aika saattaa muokata tunteita, useimmiten vahvistaa, jossain tilenteessa jopa laimentaakin, mutta jos joku ihminen ihan oikeesti sydämeen asti pääsee niin ei se sieltä niin vain pois lähde.
Pintapuoliset tutut ja pinnalliset ihastukset voi unohtua alle vuodessa, kuukausissakin, miksei viikossakin.
saanu sen elämäsi rakastetun pehmitettyä takaisin?
Se on jääräpäisempi kuin mitä itse oon, vaikka mäkin oon aika lailla.
ottanut edes työn alle.
Kyllä se siitä vielä, ettei ole menneet nämä vuodet ihan hukkaan :)
hukkaan. Ei se mies, eikä nää tunteet mua mitenkään rajoita tai estä elämästä. Eivät ole koskaan niin tehneet. Pikemminkin ne antaa mulle voimaa. Ovat aina antaneet. Tai ainakin tehneet olon turvalliseksi ja on helppo ja hyvä olla. En kaipaisikaan mitään tunnemyrskyjä nyt. Tää vakaus on just se mitä kaipaan. Suurimmat myrskyt on tän miehen kohdalla jo koettu, onneksi.
miestä ja tietoa sen olemassaolosta voisin sanoa, et mun elämästäni olisi mennyt kaikki nää vuodet hukkaan. Tuo piti lisätä vielä.:) Se musta kertoo aika paljon.
saada sen miehen kiikkiin?
tulee mun luo itse ihan oma-aloitteisesti sitten kun haluaa.
En mä kerran osaa miehiä vokotella mitenkään. Ja kun ei meen oo ennenkään tarvinnut toisillemme mitään taidokkaita iskuyrityksiä tehdä. Ollaan vaan oltu. Sen takia kai kaikki on ollutkin niin hyvää.
Muistan, millaista edellisessä suhteessani oli muutaman yhdessä asutun vuoden jälkeen. Siihen nähden olen nyt viettänyt sitä ensimmäistä vuotta kohta vuosikymmenen. Ja sinun teesisi on, että tämä homma vetelee viimeisiään?
Toivon hartaasti, että olemme säännön vahvistava poikkeus ja onnemme jatkuu vielä pitkään. Semminkään kun ei meillä ole ollut edes yhtään kriisiä. Ei edes suvantovaihetta. Minäkin luulin, että tälläinen on mahdollista vain, jos toinen käskee ja toinen matelee, mutta kun tasa-arvokin on kohdallaan.
todella. Tuo käsitys olikin vain minun oma, omakohtaisiin pohjautuva.
Viisautta..rakkauden lisäksi tarvitaan. Ja ymmärrystä toisesta. ja sitä, että lapsena on rakastettu ja kokenut olevansa hyväksytty.
vanhemmilla melkein 30 vuotta ja isovanhemmilla yli 50 vuotta...uskon pysyvään rakkauteen ja jostain syystä suvussani on keskimääräistä pienempi eroprosentti. Isovanhempien mukaan kestävän liiton perusta on huumorintaju. Pahus vie, he ovat edelleen yhtä höperöitä kuin vasta rakastuneet!
huumorilla voi saada aikaan positiivista energiaa ja draivia suhteeseen. Ilmankos..oonkin hieman huumorintajuton :D
Nyt se selvis...
En ole varma, olisiko meille jokaiselle täällä yksi vai useampia "oikeita" kumppaneita. Onhan sitä aiempien kanssa toimeen tullut, mutta aina on ollut jotain miksi sitten on erottu.
Uskon kuitenkin, että saman henkilön kanssa voi olla loppuelämän ja se on myös tahdon asia. Pitää osata arvostaa toista, tosin voiko sitä tehdä väkisin vaan täytyykö sen tulla luonnostaan? Itselleni on luonnollista arjen keskellä katsoa toista ja ajatella, että onpa minulla hyvä mies ja kylläpä sitä rakastan.
Kun erosin edellisestä miehestäni joskus muinoin, niin olin ihan samaa mieltä että pyh ei ole olemassa loppuelämää koskevaa rakkautta, ei kukaan ihminen pysty koko elämäänsä olemaan saman ihmisen kanssa. En pysty siihen vielä täydellisesti nykyäänkään uskomaan, vaikka kymmenen vuotta ollaan nykyisen miehen kanssa yhdessä oltu. Aika näyttää, eikä paineita ota. :D