Olen tätä asiaa kelaillut pitkään, koska olen viisi vuotta ollut suhteessa ihanan ihmisen kanssa ja suhteemme on muuten erittäin hyvä ja toimiva mutta tämä seksiasia pykii. Ikää on 34, olen nainen.
Kun olen asiaa miettinyt, olen todennut, etten ole oikeastaan koskaan ollut kiinnostunut suuremmin seksistä toisen ihmisen kanssa. Seksi sinänsä ei minua millään lailla ahdista, ei pelota ja olen siitä kovasti kiinnostunutkin mutta kiihottunein olen - yksin. Alastomuuskaan ei ole ongelma, olen jopa esiintynyt alasti, eikä se tuntunut pahalta.
En vain halua toista ihmistä tarpeeksi. Ihan kamalaa?
Seksiä olen harrastanut niin miesten kuin naistenkin kanssa. Hassua kyllä mutta ihmiset ovat olleet pääasiassa hyvin tyytyväisiä niihin hetkiin. Itse olen ollut tyytyväinen, jos saan olla top-roolissa eli aktiivinen osapuoli, joka tyydyttää toisen, ilman että itseeni koskettiin muuten kuin ehkä hyväilyjen tasolla. Nykyään en jaksa kiinnostua edes siitä. Enkä millään tavalla kuitenkaan kärsi seksittömyydestä, koska voin aina tarvittaessa tyydyttää itseni ihanin tavoin. Jotenkin vain.. tunnen etten tarvitse seksuaalista suhdetta toiseen ihmiseen elämässäni.
Nyt tullaan sitten siihen, että suhteessa se toinen osapuoli haluaa seksiä yleensä enemmän tai vähemmän. Minä voisin elää aivan hyvin henkisen rakkauden suhteessa, koska todella rakastan tätä ihmistä elämässäni ja hän on minulle tärkein kaikista.
Sallisin hänelle myös seksin muiden ihmisten kanssa, koska en halua pakottaa häntä selibaattiin vastoin tahtoaan. Harrastamalla seksiä jonkun toisen kanssa hän ei veisi minulta yhtään mitään. Mutta hän ei missään nimessä halua sellaista.
Minäkin mietin välillä pitääkö minun vain suostua seksiin rakkaani kanssa jatkossakin ilman minkäänlaista todellista halua siihen. Eikö se ole aika valheellista? Hän ei oikein ihastu ajatukseen siitäkään, että tyydyttäisin hänet (olen siinä hyvä :)!) vaan hän haluaisi, että minäkin olisin mukana.
Dilemma? Sitä todella.
Kun olen asiaa miettinyt, olen todennut, etten ole oikeastaan koskaan ollut kiinnostunut suuremmin seksistä toisen ihmisen kanssa. Seksi sinänsä ei minua millään lailla ahdista, ei pelota ja olen siitä kovasti kiinnostunutkin mutta kiihottunein olen - yksin. Alastomuuskaan ei ole ongelma, olen jopa esiintynyt alasti, eikä se tuntunut pahalta.
En vain halua toista ihmistä tarpeeksi. Ihan kamalaa?
Seksiä olen harrastanut niin miesten kuin naistenkin kanssa. Hassua kyllä mutta ihmiset ovat olleet pääasiassa hyvin tyytyväisiä niihin hetkiin. Itse olen ollut tyytyväinen, jos saan olla top-roolissa eli aktiivinen osapuoli, joka tyydyttää toisen, ilman että itseeni koskettiin muuten kuin ehkä hyväilyjen tasolla. Nykyään en jaksa kiinnostua edes siitä. Enkä millään tavalla kuitenkaan kärsi seksittömyydestä, koska voin aina tarvittaessa tyydyttää itseni ihanin tavoin. Jotenkin vain.. tunnen etten tarvitse seksuaalista suhdetta toiseen ihmiseen elämässäni.
Nyt tullaan sitten siihen, että suhteessa se toinen osapuoli haluaa seksiä yleensä enemmän tai vähemmän. Minä voisin elää aivan hyvin henkisen rakkauden suhteessa, koska todella rakastan tätä ihmistä elämässäni ja hän on minulle tärkein kaikista.
Sallisin hänelle myös seksin muiden ihmisten kanssa, koska en halua pakottaa häntä selibaattiin vastoin tahtoaan. Harrastamalla seksiä jonkun toisen kanssa hän ei veisi minulta yhtään mitään. Mutta hän ei missään nimessä halua sellaista.
Minäkin mietin välillä pitääkö minun vain suostua seksiin rakkaani kanssa jatkossakin ilman minkäänlaista todellista halua siihen. Eikö se ole aika valheellista? Hän ei oikein ihastu ajatukseen siitäkään, että tyydyttäisin hänet (olen siinä hyvä :)!) vaan hän haluaisi, että minäkin olisin mukana.
Dilemma? Sitä todella.
Vastaukset 22
Vanhimmat
aivan normaali mies,mutta Sinä kultaseni et taida sitä olla.
teidän suhteen toimivan jatkossa ainoastaan jos molemmat ovat haluttomia seksiin. Vaikka seksiä haluavalle suotaisiin vapaasti etsiä sitä tämän suhteen ulkopuolelta, niin siinä ennenpitkään käy kuitenkin siten, että mikäli hän löytää toimivaa seksiä, sekä huomaa toisen samalla hyvin kiinnostavaksi henkilöksi, jää hän sille tielleen.
Mikäli taas yrität pitää suhdetta yllä tarjoamalla itse seksiä ilman omia haluja, pelkään pahoin sen muuttuvan sinulle ajanoloon hyvin vastentahtoiseksi ja ylivoimaisesksi tehtäväksi.
ja jollain tasolla jopa valmistautunut ajatukseen, että jonain päivänä niin voi käydä. On hän siitä joskus puhunutkin, sanonut, ettei suhde ilman seksiä oikein ole sitä mitä hän pitemmän päälle tahtoo. Mutta toisaalta hänkin rakastaa minua, tiedän sen ja siksi tilanne on hankala. Ja haluan nyt sanoa, että hän ei todellakaan ole vaatimalla vaatinut minulta mitään. On ollut hyvin ymmärtäväinen pitkään.
En voi rakastani itseeni sitoakaan, ymmärrän kyllä hänenkin tarpeensa. Mutta jotenkin toivon, että jonkunlainen ratkaisu meidän välillä voisi löytyä ilman, että ero olisi se ainoa. Tämä kyseinen ihminen on todellakin minulle hyvin rakas ja siksi kelaan tätä asiaa.
En tiedä, tavallaan toivoisin, että olisi joku nappi, jonka nielaisemalla voisi muuttua seksipedoksi. :)! En voi sanoa, että seksi rakkaani kanssa olisi jotenkin ylitsepääsemättömän vastentahtoista, se on jotenkin vain yhdentekevää ja mielenkiinnotonta kenen kanssa tahansa. Onnistuu tarvittaessa mutta mielellään kiitos ei.
eipä teillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa samoilla linjoilla kuin tähänkin asti. Aika tulee näyttämään miten siinä tulee käymään, eihän suhteet tahdo ikuisesti kestää vaikka kaikki olisi ihanteellisesti kohdallaan, sillä iän lisääntyminen tuo muutoksia ajattelutapaan ja ihanteisiin, jolloin aiemmin ihanteellien suhde ei enää tunnukkaan niin ihanteelliselta.
Naisten haluttomuus on varsin yleistä, toisilla se on vain jaksottaista, toisilla halut vain häviävät jossain vaiheessa, palatakseen myöhemmin takaisin, tai sitten ei.
Miehillä taitaa kyvyttömyys olla suurempaa kuin haluttomuus, harmi vain, että vain harvoin haluttomat ja kyvyttömät kohtaavat toisensa.
Eli älä murehdi turhaan siitä mille ei mitään voi, vaan nauti nykytilanteesta, muuten elämä vierii ohi ja huomaa olevansa elämänsä ehtoopuolella ja ison osan elämästä tuhlanneen turhaan murehtimiseen.
Minulla on samantapainen ongelma, tosin haluttomuuteni johtuu masennuslääkkeistä, enkä ole seurustellut yhtä pitkään kuin sinä. Olen vuoden syönyt lääkkeitä, jotka ovat vieneet haluni kokonaan, mutta voisin silti harrastaa seksiä miehen tyydyttämiseksi, ilman että itse saan siitä nautintoa. JOstain kumman syystä miehen ego ei vaan kestä sitä, että nainen ei halua. Tiedä häntä mitä tehdä tässä, pitää kai kysyä lääkäriltä jos lääkitystä voisi vaihtaa, koska muuten taidan joutua sinkuksi jälleen. MIten saisi miehen kalloon taottua, että ei minun tarvitse siitä seksistä välttämättä nauttia???
miehille, joille on seksissä tärkeää nautinnon kuuluminen molemmille osapuolille, on vaikeaa nauttia seksisktä kun huomaa, ettei se toiselle merkitse nautinnon kannalta mitään. Itsestäni se tuntuu kuin harrastaisi julkista itsetyydytystä, eikä se todellakaan kuulu minun suosikkeihin.
Aika monelle miehelle pelkkä reikä riittää, joten heillä ei ongelmia ole. Päinvastoin pääsee nopeasti asiaan ja ilman aikaa vieviä loppujäähdyttelyjä.
Wersio on ihan pihalla kaikesta. Itsekeskeinen ja egoistinen pikku ihminan.
Mukavaa elämää kuitenkin...
Egoisti? Minä? Joka olen elänyt viisi vuotta suhteessa ja tehnyt sen eteen asioita, jotka oman valintani pohjalta olisi mieluummin jättänyt tekemättä. Vain siksi, että toisen on hyvä olla. Ja olisin siihen ihan valmis yhä, kuten tuolla kerroin.
Nyt vain olen pitkään ollut väsynyt ja tympääntynyt siihen ja nimenomaan se on asia, joka on alkanut kammeta asioita eri raiteille. Kun ajattelen toisen hyvinvointia, omat voimani kärsivät.
Niin niin, itsensä ajatteleminenhan on nimenomaan naiselta ollut aina egoismia ja väärin. Tiedetään.
Olet varmaankin Rummukainen ihan oikeassa. Ehkä tämä on vain asia, jonka pitää vaan antaa mennä omalla painollaan. Ehkä kelaan liikaa. Mutta kun asia tulee vähän liian usein vastaan tai ainakin killuu jossain taustalla koko ajan.
Tuohon 30 vuotta.. kommentiin vain sen verran, että minä en halua ketään. En siis muitakaan. Itse asiassa en harrasta seksiä kovin usein edes itseni kanssa. Eikä se tunnu minusta yhtään pahalta. Fyysiset haluni eivät ole kadonneet vaan niitä ei ole suuremmin koskaan ollutkaan muita ihmisiä kohtaan.
Sen sijaan ihmisinä, henkisesti, olen todella kiinnostunut muista, kiinnyn heihin, rakastan ja minusta ihminen onkin monin verroin rakastettavampi, kiinnostavampi ja monitahoisempi olento juuri henkisenä olentona. Minusta on sääli, että tämä asia jää liian usein seksin ja sen aiheuttamien tarpeiden varjoon.
vielä vähän haluista, koska olen vähitellen oppinut, tai luulen oppineeni jotain naisen haluttomuudesta, sillä sitä esiintyy selkeästi omalla parisuhteen toisella osapuolella.
Nuorempana en todellakaan tiennyt siihen syytä ja yritin sitä keskustelemalla selvittää, mutta koska vaimo ei pystynyt sitä selvittämään edes itselleen saati sitten minulle. Luulin silloin vaimon salailevan perussyyn, koska ei ilkeä kertoa sitä minulle, koska sitä ei mahdollisesti pystyisi korjaamaan mitenkään. Mitä enemmän asiasta yritettiin keskustela, sitä huonommaksi tilanne meni, eli haluttomuus vain kasvoi.
Nykyisin uskon sen olevan naisilla hyvin pitkälle psyykkinen ongelma, sillä naisten kokemiin seksuaalisiin haluihin vaikuttaa lähes kaikki inhimilliset tekijät, siis heikentävästi.
Jokainen nainen on muodostanut itselleen tiedostetusti ja tiedostamattaan kriteerit, jotka hillitsevät hänen halujaan. Silloin kun halujen heikkous on tiedostamattomalla puolella, sitä on vaikea korjata, koska ei tiedä mikä siinä oikein kiikastaa.
Sinullakin varmaan seksuaalisia haluja esiintyisi, jos ne tiedostamattomat estot saataisiin esille. Kerta sinulla haluja esiintyy itsetyydytyksen suuntaan.
Miehillä halujen muodostumismekanismi on hyvin yksinkertainen, eikä miehet juurikaan muodosta psyykkisesti mitään tiedostamattomia estoja. Siksi miehillä haluja esiintyy yleisestiottaen naisia useammin ja paljon pienemmästä ärsykkeestä ne aktivoituvat.
No joka tapauksessa seksuaalisia haluja omaavan henkilön on hyvin vaikea ymmärtää toisen haluttomuuden tilaa tai syytä siihen, kun se on vaikeaa myös haluttomalle itselleen.
Pidetäänhän seksuaalisia haluja sentään edelleen normaalina ilmiönä, sillä ilman niitä ihmiset ja myös eläimet olisivat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten.
Eli tällä yritän vain kertoa ymmärtäväni sinun tilannettasi aika hyvin, enkä missään nimessä haluaisi ennustaa tai toivoa huonoa jatkoa elämääsi.
Seksuaaliset halut kyllä ovat luonnonjärjestystä toki mutta jos mentäisiin luonnonjärjestyksen mukaan, ihminen haluaisi seksiä vain silloin kun on aika lisääntyä. Sitä vartenhan se on olemassa, jos ihan raa´asti faktan pohjalta asiaa katsotaan. Jossain kehityksen vaiheessa vain ihminen oppi käyttämään sitä nautinnon välineenä, aivan kuten syömään ja juomaan silloinkin, kun ei ole nälkä, pelkän nautiskelun ja huvin vuoksi.
Oikeastaan en usko, että elämäni menee huonosti jatkossakaan. Voi vain olla, kaikesta päätellen, etten enää ryhdy suhteeseen, jos tämä päättyy. Se tuntuu olevan mahdotonta.
Hassua on, että erityisesti naiset ovat pitäneet minusta sängyssä. Yksinkertaisesti siksi, että koska voin unohtaa täysin itseni, voin keskittyä sataprosenttisesti toisen haluihin ja seurailla niitä niin täysin, että toinen tulee hulluksi. Naisilla tuntuu olevan pulaa tästä. Olen kokeillut naisten kanssa ihan siksi, että siskoni kerran kysyi, saattaisinko olla lesbo. En taida olla, en haluaisi seksisuhteeseen naisenkaan kanssa.
Voisiko olla myös niin, että estojen ja piilo-ongelmien sijasta vain seksuaalisuuden lajeja on paljon enemmän kuin tähän asti on ajateltu? Ettei olekaan vain sitä mies-nainen, nainen-nainen, mies-mies ja aseksuaali - kategoriaa ja sen ulkopuolella - ongelma. Tai tarkalleen ottaenhan se menee niin, että mies - nainen ja kaikki muu on enemmän tai vähemmän ongelmaa. Kuten tässäkin ketjussa nyt jo on tullut ilmi ihmisten kommenteista.
Jos asia ei ihmiselle itselleen ole ongelma, onko se oikea ongelma? Tekeekö siitä ongelman se, että se muiden mielestä sitä on? Ja onko siis ainoa vaihtoehto, että se toisella tavalla tunteva vain alistuu tai poistuu näyttämöltä? Eikö vielä 2008-luvullakaan olla valmiita kohtaamaan erilaista tapaa suhtautua ihmisenä olemiseen? Sitähän tässä myös on kyse.
minulle on selvää, ettei itse haluttomuus ole sinulle ongelma, eihän suklaan eväämien sellaiselta ole mikään ongelma, joka ei pidä suklaasta. Mutta sellaiselta joka pitää sitä suurena herkkuna, sen evääminen on jo ongelma.
Onhan erakkoja elänyt aina, sekin lienee merkki jonkin asteisesta haluttomuudesta toisia ihmisiä kohtaan.
Kieltämättä lisääntyminen on seksuaalisuuden nautinnon lounnollinen seuraus ja päätarkoitus.
Seksuaalinen käyttäytyminen on tietysti muuttunut historian saatossa, vastaamaan siihen tilanteeseen, mikä kulloinkin sattuu yleisimmin esiintymään.
Katsoisin seksuaalisen käyttäytymisen parisuhteessa toimivan lisääntymisen lisäksi myös oleellisesti parisuhdetta lujittavana osana, siis silloin kun se toimii molempia tyydyttävästi, edes osapuilleen. Onhan se kahden ihmisen välisen yhteyden läheisin fyysinen muoto.
Mitä tulee näihin mainitsemiisi seksuaalisuuden lajeihin, niitä tietysti esiintyy hyvin monessa muodossa, varsinkin jos pervot taipumukset otetaan mukaan. Mielestäni sinä kuitenkin kuulut siihen erakkojoukkoon, siis noin fyysiseltä kannalta katsoen, mutta koska kaipaa kuitenkin henkistä yhteyttä toiseen ihmiseen, ei erakoituminen ole toimiva ratkaisu sekään. Ihanne olisi tietysti löytää sinulle samanoloinen kumppani kuin mitä itse olet, mutta se voi olla todella vaikeaa, kun sen löytäminen ei aina ole helppoa edes ns. normaalihaluisten välillä, joita sentää pitäisi olla reiluna enemmistönä ihmiskunnassa.
"Jos asia ei ihmiselle itselleen ole ongelma, onko se oikea ongelma? Tekeekö siitä ongelman se, että se muiden mielestä sitä on?"
Vaikka tuolla kirjoitin lopettavani suhteen, jos oma kumppani olisi kaltaisesi, se ei ollut mikään tuomio sinua kohtaan eikä julistus siitä, että vain yksi tapa toteuttaa seksuaalisuutta olisi oikea. Sinun tilannetta ei voi myöskään kutsua ongelmaksi sinulle itsellesi. Sinullahan on sinänsä kaikki kunnossa. Ongelma asiasta tulee vasta sitten, kun olet suhteessa miehen kanssa, jolla on enemmän tarpeita seksin alueella kuin sinulla. Tässä on ongelma, ainakin miehellesi. Sinä et tietenkään voi mistään napista painamalla muuttua seksiä haluavaksi, mutta yhtä vähän miehesi voi lopettaa seksin haluamista. Varmaa on että hän kärsii omalta osaltaan tilanteesta ja niin kuin olet huomannut jokin korvikeseksi ei ole ratkaisu yhtä vähän kuin sekään että ryhdyt seksipalvelijaksi miehellesi ilman omia seksuaalisia haluja.
Ihanteellista olisi, että ne jotka eivät halua seksiä olisivat pareja keskenään ja ne jotka haluavat sitä paljon, olisivat sitten keskenään. Näin maailmassa ei kuitenkaan aina käy ja itsekin tiedostan, että tulen aina olemaan parisuhteessa jonkin verran seksuaalisesti tyydyttymätön, koska haluan enemmän kuin kumppani. Sen kanssa minun on kuitenkin elettävä ja sopeuduttava siihen, ellei käy joskus niin suuri onni, että löydän superhalaukkaan naisen kumppanikseni.
kokemusta täälläkin päin. Mies ei tahdo hyväksyä edelleenkään, etten halua välttämättä itse orkkuja, mutta aina kinuaa multa sitä kuitenkin. Ja oon rehellisesti sanonut, että voin tehdä hänelle, mitä haluaa, enkä koe sitä huonoksi vaihtoehdoksi. Oon siis ollut monesti siinä tilanteessa, että oon tokaissut, että etsi itsellesi sellainen nainen, joka haluaa, annan siihen luvan. Ei suostu kokeilemaan edes. Vaatii multa siis sellaista, mihin en oikeesti pysty, eikä sitä fiilistä mistään löydy. Eikä hyväksy, että myös minä saisin kokeilla toista kaveria. Ei lapsia muuten enää huollettavana. Muuten liitto mitä parhain...
harvat pitävät uskollisuutta parisuhteen tärkeänä tukipilarina, ettei sitä kannata horjuttaa ulkopuolisilla suhteilla, vaikka parin seksiasioissa olisi ongelmia. He tietysti toivovat samanlaista asennetta parisuhdekumppaniltaan.
>>Sallisin hänelle myös seksin muiden ihmisten kanssa, koska en halua pakottaa häntä selibaattiin vastoin tahtoaan. Harrastamalla seksiä jonkun toisen kanssa hän ei veisi minulta yhtään mitään. Mutta hän ei missään nimessä halua sellaista. >>
Tämä särähtää korvaani. Haluan itse seksiä varmaankin päivittäin, mutta tyydyn suhteessani toki vähempään. Itsestään selvää minulle (miehenä) on, että myös naisen on haluttava silloin, kun seksiä harrastamme. Ja yhtä selvää on, etten lähtisi itse etsimään korvaavaa seksiä muilta naisilta, oli tähän kumppanin lupa tai ei. Ajatuskin on etova ja itse asiassa loukkaava, jos kumppanini sellaista ehdottaisi.
Se, että nainen olisi seksissä mukana vain tyydyttääkseen minut, ei ole rakastelua vaan siinä tuntisi olevansa prostituoiden kanssa ja se ei ole ainakaan minun juttuni. Mieluummin sitten ilman kokonaan kuin tuollaista.
Lopputulokseksi tästä pohdiskelusta jää kyllä se, että itse eroaisin kaltaisestasi naisesta. Olit sitten kuinka ihana hyvänsä muuten :(
Minä olen täysin samaa mieltä.. ei sitä seksiä voi ketään muu korvata sinulle kuin se jota rakastat ja jos hänen ja sinun halut eivät kohtaa ei sitä toista ihmistä kukaan muu ihminen korvaa. Itse olen nainen enkä ikinä voisi elää suhteessa jossa sanoisin miehelleni jotain tuollaista..
jotka eivät halua yhdyntää..? Olen siis itse nainen enkä voisi kuvitella suhdetta ilman seksiä saati sellaista suhdetta, jossa toinen pettää ja toinen katsoo läpi sormien. Mitäs rakkautta se sellainen muka on?
Onko se petos, jos se tapahtuu yhteisellä sopimuksella? Rakkautta? Onko jokin yksi absoluuttinen totuus rakkaudesta ja sen sisällöstä? Ja kuka sen määrittelee? Sinä? Käsittääkseni rakkaus on kuitenkin mitä suurimassa määrin muuta kuin se, mitä sängyssä tapahtuu. Voi olla, että olet eri mieltä.
Sinä et voi kuvitella mutta minä voin. Kummankaan mielipide on tuskin sataprosenttisen oikea. Minä en voisi kuvitella syöväni käärmettä mutta jonkun mielestä se on suurinta herkkua. Niin tämä elämä menee.
Sitäpä sitä.
Itse olen lähes täysin a-seksuaalinen henkilö eli en juuri lainkaan kiinnostunut seksistä kenenkään kanssa (saattaa sopia myös aloittajaan?) ja silti haluan parisuhteeseen ja voin rakastaa toista henkisesti ja romanttisesti siinä missä kuka tahansa muukin. Se että ei halua seksiä ei ole mikään osoitus siitä ettei rakastaisi.
Pettämisasia taas onkin vähän monimutkaisempi juttu, josta voi olla montaa mieltä. En tiedä suostuisinko itse tuollaiseen järjestelyyn. Ehkä mieluummin etsisin a-seksuaalin miehen kumppanikseni, heitäkin toivottavasti on.
Meitä on monia.. En minäkään halua seksiä eikä siihen löydy haluja. Haluaisin osata haluta mutta en ole löytänyt syytä siihen miksi en halua.. Silloin en voi mitenkään korjata asiaa. En vihaa seksiä tai haluaisi seksitöntä suhdetta mutta tällä hetkellä nykyiseen kumppaniini minulta ei löydy kummoisia haluja vaikka häntä rakastankin.