Ennen sanottiin että miehet ovat joko hiiriä tai leijonia. Hiiret olivat ne joita kiusattiin koulussa ja simputettiin armeijassa.
Leijona sai naiset ja hiiri joutui vetämään käteen tai tyytymään siihen koulun ruminpaan tyttöön.
Nykypäivänä hiiren on korvannut ATM
Leijona sai naiset ja hiiri joutui vetämään käteen tai tyytymään siihen koulun ruminpaan tyttöön.
Nykypäivänä hiiren on korvannut ATM
Vastaukset 17
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000040099043
siihen "rumimpaan" tyttöön.
No ainakin selvisi miksi on ongelmia naismaailmassa.
viitsi. ongelmia tosiaan tulee jos joutuu tyytymään rumiin..
Leijonan ja hiiren vastaus inputtiin on varsin erilainen.
Vaikea kuitenkin koittaa olla vakuuttava jos on syntynyt pieneksi harmaaksi piipittäjäksi.
Ainoa mitä silloin voi tehtä on piipittää vähän kovempaa, jos viitsii.
Tästä on voinut tulla jo aiemminkin, mutta ihan sama. Niin että onko se nyt sitten niin vaikeaa yrittää muuttua? Eihän kukaan pakota olemaan mikään hiiri. Ei ihminen synny miksikään, vaan kehittyy ja muuttuu elämän aikana johonkin suuntaan. Kannattaa yrittää hankkia myönteisiä elämänkokemuksia, joiden avulla itseluottamus voisi kasvaa. Ainakin itsellä on käynyt näin; esimerkiksi armeija kasvatti minua kovasti ainakin omasta mielestäni... Sen jälkeen olin paljon elämäniloisempi, kun huomasin miten vapaata ja "mahtavaa" elämä voi oikeasti olla, kun ei ole kukaan käskemässä. Ja kasvattihan se tietty myös itseluottamusta, kun joutui joukkuetta johtamaan (siis en ollut mikään kusipää egoilija armeija-aikanani, vaan mielestäni oikeudenmukainen ja reilu johtaja). Ja tietty myös itsenäistyminen ja muuttaminen omaan asuntoon kasvatti väistämättä minua ihmisenä.
Toi on tosi hassua toi rumin-juttu. Mua kiusattiin yläasteella siitä, että olin niin "vitun ruma tyttö" kuulemma. Ei ollut atm:ää eikä ketään muutakaan. Ja mä uskoin olevani ruma.
Hassua kyllä mä muutin paikkakunnalta pois ja kas. Ihmiset eivät oleetkaan samaa mieltä. pikkuhiljaa mä oikeesti aloin näkemään peilistä jotain muuta, kun sen, mitä mulle oli uskoteltu. Mä aloin tajuta, että ne kehut, mitä tippu, että sä oot jumalattoman kaunis, mallin näkönen, kaunis hymy, sydämellisen näkönen, mahtava kroppa, kauneimpia naisia mitä olen ikinä nähnyt jne... olikin tosissaan sanottu. Sittemmin kun tajusin sen, olinkin yht'äkkiä muka helvetin kaunis. Sama ruma. Nauratti. Ja kun aijemmin oli ollut tyhmä, annettiin mahdollisuus ja olinkin älykäs, fiksu, hauska jne. Niin, mä tajusin omat mahdollisuuteni myös. Mä en olekaan roskaa vaan aarre :)
Menin käymään parin vuoden päästä siellä vanhassa ja kas, olisin kelvannut... Harmi vaan, ettei ne kusipäät enää kelvanneet, ei leijonat eikä hiiret. Ja ei, aika ei annan kaikkea anteeksi :)
Mahtavaa on se, että itse tajusi sen, miten ulkonäkö on vaan hämäystä, miten ihminen elää vaan illusiossa, miten toiset saattaa pilkata myös kateudesta, ja etenkin siitä! Mahtavaa on se, että itse pystyy kasvamaan asioista yli ja olla oma itsensä. On mahtavaa olla kaunis tietäen, mitä on olla ruma, ei tule leuhkaksi, ei tuomitse muita ulkonäön perusteella jne. Joten kiitos vaan kusipäille!
Että se on niin hassua, ensin oot tosi ruma ja sitten helvetin kaunis, että kannattaisi joskus miettiä tyytyykö siihen koulun rumimpaan tyttöön sittenkin. Se kun ei välttämättä ole se rumin. Ei tyhmin eikä edes tylsin.
Siskollani käni juuri samalla tavoin, kuin sinulla. Häntä haukuttiin peruskoulussa rumaksi, läskiksi ym. niin paljon, että hän alkoi itsekin uskoa siihen. Ja eikä hän millään meinannut uskoa, kun sanoin ettei asia oikeasti näin ollut ja eikä se tosiaankaan ollut. Vasta sen jälkeen hän on alkanut saamaan kehuja pojilta ja samalla itsetuntokin on noussut ropisten. Se on vaan niin outoa, kuinka helposti ihmisen itsetunnon voi lytätä, varsinkin nuoren ihmisen, joka vasta muodostaa kuvaa itsestään. Ja se kuva perustuu luonnolisesti muiden kommentteihin ja mielipiteisiin. Itse olen yrittänyt aina muodostaa kuvan toisista ihmisistä aivan itse; eli jos tyttö on minusta kaunis, on ollut aivan sama mitä muut sanovat.
napata sut silloin kun luulit olevasi ruma, ja nyt nussisin kaunotarta.
T.ATM
Aika monet naiset kertovat samaa, että koulussa heitä kiusattiin ja väheksyttiin, ja vasta myöhemmin saadulla myönteisellä palautteella siitä on päästy yli ja opittu näkemään itsensä uusin silmin.
ATM:n tarinan alkuosa on sama, mutta toisin kuin naiset, hän ei koskaan myöhemminkään saa osakseen mitään sellaista kohtelua, mikä osoittaisi hänen olevan arvokas tai edes mielenkiintoinen.
Sen vuoksi nämä naisten tarinat eivät pahemmin jaksa liikuttaa.
vastenmielisiä. Hyvä ihminen tekee hyviä asioita niiden ITSENSÄ vuoksi ei siksi että saisi itselleen jonkin palkkion. Itsekäs ihminen näkee kaiken vastavuoroisena vaihtona, jossa pitää päästä voitolle.
Kannattaisi tarkistaa omaa henkilökohtaista etiikkaansa. Hyvyys tulvii ulos ihmisestä ja lähettää myönteisen mielikuvan samoin kuin itsekkyys ja pahuus lähettävät negatiivisen mielikuvan. Se, että syyttää muita ihmisiä omasta ilkeydestään vaan pahentaa asiaa.
Niin, mutta kun säkin menit sillon vaan lauman mukana ja kuuntelit muitten mielipiteitä siitä, mikä on kaunista ja mikä on rumaa. Oma on hölmöys, se aika oli ja sitten se meni.
Pitäis aina vähän miettiä miten asiat näkee, ja miten ihmisiin suhtautuu. Oisko omasta asenteesta kiinni asiat sitten joskus kuitenkin.
Älytön kirjoitus. Ensisilmäyksellä looginen, mutta tosiasiassa sekava sepustus.
Luuletko, että tuosta sinun viestistäsi "tulvii ulos" hyvyyttä? Ettei vain olisi etikka, joka tuosta tulvii.
ATM:ien itsekkyys ja pahuus on siis se suuri ongelma. Okei.
kohdatessaan kohdata ne pystypäin ja mennä eteen päin tai katkeroitua ja alkaa vihata viattomia ihmisiä - vain siksi että näillä menee juuri sillä hetkellä paremmin. Juuri näin tuntuvat toimivan tänne kirjoittavat "atm:t". Positiivisempi asenne auttaisi kovasti elämässä eteenpäin ja se arkikin olisi paljon mukavampaa kuin ei tarvitsisi kantaa noin suurta vihaa mukanaan.
"ATM:n tarinan alkuosa on sama, mutta toisin kuin naiset, hän ei koskaan myöhemminkään saa osakseen mitään sellaista kohtelua, mikä osoittaisi hänen olevan arvokas tai edes mielenkiintoinen."
Täytyy kyllä myöntää että positiivinen palaute IRL on ollut tiukassa, ei sitä ole juuri herunut. Kun miehelle/pojalle lyödään leima otsaan, se on ja pysyy, helvetin tiukassa.
Joskus pohdin asiaa ja tulin siihen tulokseen että leimastaan pääsee eroon tulemalla uskoon, lähtemällä muukalaislegioonaan tai joutumalla auto-onnettomuuteen missä sydän pysähtyy todistetusti hetkeksi ja seuraa ihme-elpyminen.
Toki omaa rooliaan voi yrittää muuttaa kun kaikki hienosti sanottuna on pelkkää harhaa, mutta yrittäkääpä kokeeksi. Jos laitatte töihin/kouluun päälle kauluspaidan ja ajatte Renaultilla niin koittakaa huviksenne vetää ylle joululoman jälkeen nahkarotsi, ostakaa Mustangi ja ryhtykää kiroilemaan.
Ensinnäkin siinä on jumalaton sisäinen kitka, eikä ympäristö ihan äkkiä moista niele. Nössö mikä nössö Mustangista ja rotsista huolimatta - feikki vielä kaiken lisäksi, "kutsutaan häntä feikki-heikiksi ja Mikko saa räkäistä hänen maitolasiin ruokalassa!"
Ympäristön vaihto on tosin yksi, mutta se ei poista sisäistä yhtäkkisen muutoksen kitkaa mikä on lähes yhtä paha, ellei voimakkaampi kuin ulkoinen "muotti"
Kuinka moni lisäksi aikuisiällä kykenee vaihtamaan piirejä ja hoodeja 100% kuten kloppina uuteen kaupunkiin muutettaessa aikana ennen facebookia?
En kiistä etteikö vastuu olisi kullakin itsellään, mutta toisinaan v*tuttaa kun ihmiset ohimennen toteavat että "sun pitäis hei vaan muuttua" ja olettavat sen olevan yhtä helppoa kuin kusella käyminen.
syy, jotka ovat määrätietoisesti painaneet ATM:ä lokaa. Olisiko orjan tai rotusorretun pitänyt vain olla positiivinen ja tyytyväinen tilaansa?
kannata lähteä orjuuteen tai rotusortoon vertailemaan. Eikä tosiaankaan tule olla tyytyväinen, jos toiset käyttää kynnysmattona. Mutta niinhän ne vaan tekee, jos niiden itse antaa sitä tehdä. Nämä on näitä tilanteita, joissa miehen pitää olla MIES, eikä vaipua katkeruuteen ja itsesääliin.
luuletsä oikeesti että täällä on joku hiiri sisällä