Kirjoitin tänne ekaa kertaa riitoja riitoja otsikolla.No,nyt ollaan tultu siihen pisteeseen että sanoin poikaystävälläni nyt se on loppu.(eilen tapahtui siis tämä)
Tänään pyysin häntä takaisin.Kuulostaa varmaan tyhmältä mutta en pysty elämään ilman häntä.Hän on kaikkeni.
Ei ensin oisi ottanu minua takaisin mutta otti kummiskin ja vain kokeilu asteelle.Yksikin riita jostain tymästä ja se on poikki.Hän ei jaksa enkä jaksa minäkään.Miksi siis pyysin häntä takaisin?Olen varmaan sekaisin mutta kun ajattelen elämääni ilman häntä niin tuntuu ettei henki kulje.Olen niin rakastanut häneen.Hän on toinen puoliskoni.Ja en pysty kertakaikkiaan päästämään hänestä irti.Mitä tehdä?Jos suhteemme loppuu,niin miten pääsen tästä kivusta ja itkemisestä?Onko mitää lääkkeitä mitkä auttaisi riitoihin?Ettei riideltäisi enää.Rauhoittavai?Olen epätoivoinen.
Tänään pyysin häntä takaisin.Kuulostaa varmaan tyhmältä mutta en pysty elämään ilman häntä.Hän on kaikkeni.
Ei ensin oisi ottanu minua takaisin mutta otti kummiskin ja vain kokeilu asteelle.Yksikin riita jostain tymästä ja se on poikki.Hän ei jaksa enkä jaksa minäkään.Miksi siis pyysin häntä takaisin?Olen varmaan sekaisin mutta kun ajattelen elämääni ilman häntä niin tuntuu ettei henki kulje.Olen niin rakastanut häneen.Hän on toinen puoliskoni.Ja en pysty kertakaikkiaan päästämään hänestä irti.Mitä tehdä?Jos suhteemme loppuu,niin miten pääsen tästä kivusta ja itkemisestä?Onko mitää lääkkeitä mitkä auttaisi riitoihin?Ettei riideltäisi enää.Rauhoittavai?Olen epätoivoinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
se on kyllä kumma juttu että sitä ei halua välillä nähdä silmissään ja sitte ku se ei oo tässä niin jo on ikävä.
mutta jos on vaan koko ajan tappeluu niin eikö ero olisi sitte kuitenki paras ratkaisu?
ei kukaan jaksa sellaisessa suhteessa jossa on jatkuvaa tappelua.
meillä on nyt menny siihen pisteeseen ettei oo ku samaa jankutusta ja tappeluu.
itse asiassa epäilen että miehelläni on jotain psyykkisiä ongelmia.
pelottaa kun ei tiedä onko se ihan oikeesti sekoomassa.
sulle voimia ja tee niin että jos on mahdollista niin pitäkää pieni tauko että saatte ajatuksenne selkeiksi.
viikkokin tekee ihmeitä.
ero on välillä ihan hyvästä.
Tuollainen touhu on aivan naurettavaa, ollaan ja ei olla ollaan ja ei olla. Ei teidän suhteenne tuosta kummemmaksi todennäköisesti muutu, jos riitelette nyt, tulette aina riitelemään. Jos pikkuasioistakin tulee kiistaa, entäs sitten kun isommat asiat tulevat eteen? Hyvin rasittavaa henkisesti tuollainen suhde. Erotkaa ja pysykää päätöksessänne.
Sinä vain pelkäät olla yksin, olet kasvanut kumppaniisi kiinni, tottunut häneen. Se kipu ja itkeminen loppuu sitten aikanaan, kun suhde päättyy, et sinä ainoa ole, joka on eronnut ja itkenyt ja selvinnyt siitä.
Tuo ei ole rakkautta, se on läheisriippuvuutta... *huokaus*
Apua saa ajan kanssa, (vanhemmiten viisastuu) ja psykologilta jos ei muuten onnistu.
Itkemisestä pääsee eroon lakkaamalla säälimästä itseään.
Tuo on totta. Jos johonkuhun kiintyy ja tyhmistä riidoista huolimatta aina jää, tekee itsestään marttyyrin ja läheisriippuvaisen, jota sitten tarpeeksi ilkeä (toinen osapuoli) osaa käyttää hyväkseen. Näin käy yleensä naiselle. Suhteesta tulee valitettavasti alistussuhde, jossa toinen jakaa aina kortit ja pelaa yksinään eli ei ota toista huomioon ollenkaan. Kannattaa miettiä asioita.