Avomieheni voitti lotossa kymmeniä tuhansia euroja. Hän maksoi melko halvan lomamatkamme niistä rahoista. Olimme siis jo aiemmin varanneet matkan. Ja mainitsi että kylläpäs tuli kalliiksi! Jonka jälkeen osti itselleen kalliin kuntosalilaitteen, uuden tietokoneen, auton, ja kaiken huippu oli x-boxi, vaikka meillä ei ole astianpesukonetta ja olen sellaista toivonut. Nyt kun otin puheeksi että lähdettäisiinkö Lappiin katsomaan sukulaisiani ja laskettelemaan, hän kysyi heti että "riittävätkö muka sinun rahasi?"... Olemme seurustelleet viisi vuotta, eikä hän halua naimisiin vielä pitkään aikaan ja minä jo kovasti haluaisin sormuksen vasempaan nimettömääni.... edes yhden.
Onko minulla teistä oikeutta haluta hänen tuhlaavan rahojaan myös minuun ja meidän yhteisiin juttuihin? ja oikeutta pyytää tai vaatia sellaista? Onko kenelläkään samanlaista tilannetta?
Onko minulla teistä oikeutta haluta hänen tuhlaavan rahojaan myös minuun ja meidän yhteisiin juttuihin? ja oikeutta pyytää tai vaatia sellaista? Onko kenelläkään samanlaista tilannetta?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Oikeastaanhan ne rahat ovat avomiehesi, hän ne on voittanut. Periaatteessa hänhän voi tehdä rahoillaan mitä tahtoo mutta on tietenkin aika kohtuullista että hän huomioi muitakin eli tässä tapauksessa sinua.
Vaikka olethan sinäkin jo saanut osan, pääsit ulkomaille ja eiköhän ne tietokone ja auto ole sinunkin käytettävissäsi, vai? Luulen että halutessasi saat käyttää sitä kuntosalilaitetta ja pelikonettakin. Korjaa jos näin ei ole. Tuo Lappiin lähtemisasia kuulostaa kyllä kummalliselta, eikö se ole teidän yhteinen matka ja menoerä johon molemmat osallistuu? Minulle tulee mieleen että ehkä miehesi ei halua lähteä, en tiedä varmasti. Ota vielä puheeksi tuo asia.
Jos miehesi on maksanut matkan, mistä tiedät varmasti että se oli halpa? Ja tekeekö halpamatka siitä reissusta jotenkin vähempiarvoisen? Ja yllättävän nopeasti pari kymmentäkin tuhatta euroa saa poltettua.
Siitä hääasiasta, ota puheeksi miehesi kanssa ellet ole jo ottanut aikaisemmin. Ota uudestaan mutta älä painosta. Puhukaa toiveistanne. Ja jos teillä suhde mallillaan niin voitte kai jatkaa avoliitossakin?
niin. Olet kyllä looginen ja tavallaan oikeassa. Hänenhän ne rahat ovat. Tosin oman logiikkani mukaan parisuhde, tässä tapauksessa jopa avoliitto on yhteinen liikeyritys niin sanoakseni. Olemme yhtä. Tai meidän pitäisi kai olla... Miten voin luottaa ja sitoutua sellaiseen mieheen, joka ajattelee vain itseään mm. kulutuspäätöksissään. Minulla ei ole ajokorttia, enkä tarvitse sitä mihinkään ja tietokoneen hän lukinnut salasanalla, jota ei anna käyttööni... En halua käyttää kuntoilulaitetta, eikä hän totta puhuakseni ole itsekään siinä kovinkaan paljoa hikoillut. Pelokone ei minua kiinnosta, toisin kuin astianpesukone. Ajansäästön, veden säästön ja mukavuudenkin kannalta.. Niin ja se matka oli 300 per nenä. En todellakaan väitä että se oli vähäarvoinen. Meillä oli todella mukavaa. Mutta se jotenkin "loukkasi" että hän oli mielestään tuhlannnut jo liikaa maksaessaan matkaani ja sitten osti kamalsti kaikkea ei niin tarpeellista, koska vain halusi!
Avioliitto olisi minulle todella tärkeä. Se tarkoittaisi että ollaan täysillä tässä mukana ja tosissamme. Ja että tavallaan otamme vastuun toisistamme ja meistä parina.
En tiedä ehkä ajatusmallini ja maailmani on jotenkin vanhakantainen... Mutten voi sille mitään.
Itse en juurikaan laskeskele rahojani, siinä mielessä että mitä olen maksanut ja kuinka paljon hänen menojaan. Olen vain iloinen ostaessani hänelle vaikkapa uusia boksereita yllätyksenä tai jotain hyvää vähän kalliimpaa ruokaa... Käyn paljon enemmän kaupassa kuin hän. Olemme kumpikin opiskelijoita ja käyn lisäksi noin kerran viikossa töissä.
ehkä myös haluaa säästää niitä rahoja eikä kuluttaa kaiken kerralla pois?
Mielestäni sitä päätöstä sinun olisi kunnioitettava,sillä rahat ovat hänen.
Mieheni sai äskettäin ison perinnön ja kyllä hän saa rahoillaan tehdä mitä haluaa. Se on hänen asiansa huomioiko minua niillä.
me monet ajattelemme asioista niin erilailla. Ehkä miehelläsi ei ole tarkoitus olla sinua huomioimatta,mutta hän ajattelee rahasta erilailla kuin sinä.
Ja muista että ketään ei voi pakottaa avioliittoon. Se pitää olla vapaaehtoista kummaltakin puolelta.
kaikki raha-asiat suhteessanne. Kai te nyt olette sopineet jotain sen suhteen?
Vai oletteko muka sopineet yhteisymmärryksessä että kaikki mikä kuuluu hänelle kuuluu sinullekin, ja samoin toisinpäin? Ei siltä kuulosta. Eikä niin tarvitsekaan olla. Mies ei ole rikkonut mitään lupausta näin ollen, kohdellut väärin. Asiat pitäisi sopia ja selvittää jotta ei tulisi turhia väärinkäsityksiä.
Avoliitossa ei ole mikään itsestäänselvyys että kaikki jaetaan. Avioliitossa taas se tuntuu enemmän normaalilta. Sinähän et naimisissa ole. Miksi kukaan perustaisi yhteisen pesämunan ihmisen kanssa josta ei ole vielä varma sopisiko elämänkumppaniksi?
Kertomasi perusteella en voi sanoa muuta kuin: mies ei ilmeisesti ole sinun suhteesi tosissaan.
Tai näin: Jos mies on tosissaan ja olet hänelle tärkeä ja sitoutuminen tulevaisuudessa on hänenkin päämääränsä, hän kyllä käyttäytyy omituisesti.
Saanko veikata? Miehelle kanssasi asuminen ja oleminen voi olla mukavuuskysymys. Kun löytyy parempi, mies häipyy.
Anteeksi suorapuheisuuteni. Olen nähnyt liikaa vastaavanlaisia tapauksia.
ole minun rahoja. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Itse olen opiskelija ja mieheni käy töissä. Molemmilla on omat menot ja lisäksi yhteiset menot. Kaikki ruokamenot ja päivittäiset asiat menee puoleksi, koska kaksi niitä on käyttämässäkin. Hänen palkkansa määrä tai muutkaan tulot ei kuulu minulle, eikä minunkaan tuloni kuulu hänelle, niin kauan kuin pakolliset menot saadaan maksettua. Tämä nyt ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö asioista keskusteltaisi. Ja jos jotain isompaa hankintaa suunnitellaan, niin tietysti siitä keskustellaan, että milloin kummallakin on varaa sijoittaa hankintaan. Matkat ja muut tehdään jos molemmilla on varaa. Mies osti astianpesukoneen, minä ostin pesukoneen. Mies sai reilusti veronpalautuksia ja minä sain mätkyjä. Ei se elämä aina mene niin, että mies elättää. Enkä itse siihen edes alkaisi. Eipähän tule sitten sanomista, että toinen on elättänyt ja maksanut kaiken ja minä vain olisin mennyt siinä siivellä. Tietenkin miehesi voisi hankkia sen astianpesukoneen, jos sitä teillä tarvitaan. Sinä voisit sitten ostaa jotain muuta, jos on tarvetta. Mutta teidänhän olisi hyvä keskustella asioista... Ja jos teidän suhteenne on hyvä ja olette sitoutuneet toisiinne, niin mitä se sormus ja paperinpala siinä suhteessa muutta? Tietysti se olisi ihanaa, jos voisitte suhteenne siunata tai muuten virallistaa, mutta mitä se oikeasti teidän suhteessanne muuttaisi? Pääsisit käsiksi hänen rahoihinsa?!
Pääsisin hänen rahoilleen!???... :D Juu. sitähän tässä on kyse ja sen takia olen hänen kanssaan... joopajoo.
Kuten sanoin käsitykseni perheestä on varmaan vanhentunut. Nykynainenhan ei mieheltä mitään ota vaikka annettaisiin ja haluaa ehdottomasti olla itsenöinen ja riippumaton.
Minusta perheeää jaetaan kaikki. Jos minä voitan suuren summan rahaa pidän sitä automaattisesti yhteisenä, kuten kaikkea muutakin.Ja avoliitto on perhe. Huoh. Ehkäpä tämä tästä.
pitää keskustella..
Kyllä tuo ainakin minua loukkaisi! En ymmärrä näiden ihmisten höpinöitä täällä, sillä olen täysin sinun puolellasi. Olen itse seurustellut poikaystäväni kanssa yhtä kauan (ja olemme saman ikäisiä kuin te) Jos tuo sattuisi minun kohdalleni alkaisin miettiä kummppanin "motiiveita". No ensinnäkin olemme avokkini kanssa keskustelleet "mitä tekisit jos voittasit" ja aina ollaan ajateltu, että rahat olisi yhteisiä. Kaikki mitä rahalla ostettaisiin tulisi molempien päättää siitä. Poikaystäväsi on hieman itsekäs ihminen. En usko että hän "säästää" rahoja. EIhän hän tähänkään mennessä ole laittanut niitä kuin omiin menoihin ja sitten siihen yhteen yhteiseen matkaan. Olisi mielenkiintoista nähdä että jos voittasit yhtä paljon rahaa jäiskö ukko ilman ? ;)))
Olen samaa mieltä perheestä kuin Neilikka. Perhe on yhteisyritys, johon rahat tuodaan ja kulutetaan yhteiseksi hyväksi. Perheessä tulisi kaikilla jäsenillä olla suunnilleen sama elintaso, ja puolisot huolehtivat toisistaan. Jos toisella ei ole tuloja, huolenpito on jotain muuta kuin rahaa. Ei siinä kuulu eikä tarvitse vertailla, kumpi saa ja antaa enemmän.
Rahojen tiurkka erillisyys kertoo ettei haluta olla täysin perhe. Jos naimisiinmenoa vältetään siksi ettei haluta täysin sitoutua ja mahdollinen ero häilyy mielessä, on selvää ettei rahaakaan sijoiteta toisiinsa.
Teidän pitäisi neuvotella ensiksikin syyt siihen, miksi ette mene naimisiin, ja voiko ne syyt poistaa.. Toiseksi pitäisi neuvotella, miten raha-asiat teillä jaetaan niin, että kumpikin osallistuu yhteisiin menoihin TULOJENSA MUKAAN. Laissakin on sanottu jotain tulojen ja kykyjen mukaan osallistumisesta.
Esim. lottovoiton voisi käyttää niin, että sen avulla yhteiset kulut saadaan hoidetuksi kummaltakin varallisuuden mukaan, ja siitä ylijäävä osa jää voittajan omaan käyttöön.
Itse käyttäisin voiton kodin hankintoihin ja yhteisiin matkoihin, ja lisäksi jotain ihan omiin nimiini
avomieheni voitti arvalla tonnin. käytti sen laskujen maksuun, mm. vesilaskuun. sitten osti dvd.n joka molempien käytössä, mutta pidän selvänä, että se hänen omaisuuttaan. hän sai perintönä rahavaroja..kivan summan..en edes ajattele niistä mitään itselleni. antoi yhtenä pnä käteeni 300, että voin hankkia jotain itselleni. vastustin kovasti. rahat käytän yht.talouteen, esim. ruokaan.
olemme olleet yhdessä vasta vuoden ja kokoajan tunne, että olen siivellään.
hän oppinut ed suhteessaan ihan muuhun kuin mitä kanssani, joka en halua mieheltä mitään, vaan kumpikin hoitaa kykyjensä mukaan.
itse olen tällähetkellä olosuhteiden pakosta tuloton, mutta sen varjolla en tahdo minua nöyryytettävän tms. koska on asoita joille en mahda mitään. on tahdosta kiinni miten kumppani haluaa ymmärtää.
edellinen avomieheni, jonka kanssa olin yli 20v, piti asiat niin, että mikä hänen, se myös minun. joka tarkoitti negatiivisiakin asioita.
myös luonne ratkaisee paljon, onko esim. itsekäs. silloin talousasiatkin tahtoo olla niin.
Älä ihmeessä ajattele että olet miehesi siivellä, vaan niin että miehesi rakastaa sinua niin paljon että haluaa huolehtia ja ILAHDUTTAA sinua. Jos olet itse tuloton, voit kantaa kortesi kekoon olemalla hänelle hyvä kumppani, pitämällä huolta kodista jne - sitä hän sinulta haluaa, ei rahaa.
Meillä on pitkässä suhteessa mies yleensä tienannut enemmän, minäkin välillä ja välillä olen ollut kotiäitinä, enkä yhtään huonolla omallatunnolla. Olen tiennyt olevani hänelle kumppanina parasta mitä voi olla, arvokkaampasa kuin raha. Kotiäitinä olen hoitanut perhettä ja kotia, arvokasta sekin. Kun mies sai perinnön, rahat meni yhteiselle tilille, matkaan ja kodin kunnostukseen ja yhteisen elämämme iloksi. Kun itse aikanaan tulen saamaan perinnön, se tulee sinne samalle tilille ja taas tehdään jotain mukavaa. Onhan rahoista yhdessä nauttiminen isompi ilo kuin vain itselle kerääminen.
Aivan kuin suoraan minun päästäni. Noin se menisi minunkin unelmienperheessäni!
T:Neilikka, joka ei ehdi kirjautua
Rupesin miettimään että miten sellainen toimii käytännössä kun yhteiset rahat..? Siis oletetaan että mies tienaa enemmän. Voitko sinä esimerkiksi vapaasti käyttää rahoja omiin pikkumenoihisi. esim. kampaajaan, uuteen pikkujoulumekkoon jne. eli sellaisiin asioihin joita et nyt elääksesi tarvitse, mutta tarvitset kuitenkin...? :)
JA se tietysti riippuu niin täysin kumppanista, jos toinen on pihi ja rahoistaan tarkka, niin se on. Voiko sellaista ihmistä muuttaa?
Itse saman tilanteen edessä. Meillä oli avomieheni kanssa puhetta, että yhteisestä tilistä maksetaan vain yhteinen meno, kuten ruoka, vuokra ja bensa. Jos haluaa jtn selkeästi itselleen, kuten sinulla kampaaja ja hänellä vaikka uusi peli, niin ne menisivät omalta tililtä. Silloin ei ole kummallakaan nokan koputtamista.
Se on taas asia erikseen jos kumppaneiden kesken on tuloeroa, enemmänkin. Ottaako sen huomioon kun kumpikin laittaa rahaa yhteiselle tilille, vai meneekö jako kumminkin 50/50, vaikka se tarkoittaisi sitä, että toiselta menee yhteiselle tilille lähes koko palkka ja toiselle jää omaan käyttöön ylimääräistä vaikka 200€.
Avomiehesi rahoja ne tosiaan ovat ja kyllähän hän niitä saa investoida enemmän oman päänsä mukaan, MUTTA kyllä minusta se kertoo hänestä kumppanina paljon mihin hän on rahansa investoinut (materialisti), ja kun hänellä ei ole viiden yhteisen vuoden jälkeen Me -henkeä, vaan toimii täysin itsekkäästi.
Hän ei ota yhtään huomioon sinua. Hän suhtautuu voittoonsa täysin "Minun rahani" -asenteella, eikä halua investoida yhteiseen hyvään esim. tuo astianpesukone. Luulisi että se hänenkin mielestään olisi ollut hyvä sijoituskohde (paitsi jos hänen ei ole tarvinut tiskata itse).
Siinä se todellinen luonne paljastuu... Olen todella surullinen puolestasi, mielestäni sinun kumppanisi on aivan liian itsekäs oman hyvän tavoittelija.
Olet hänen kanssaan vain hänen rahojensa takia?
AVOmiehesi voitti rahat, eli rahat ovat siis hänen. Hän yksin päättää rahojen sijoittamisesta. Jos sattumalta olet sijoituskohde -ole tyytyväinen. Päinvastaisessa tapauksessa unohda koko asia, ei niitä ole sinulle tarkoitettukaan.
Jos olisitte olleet aviossa jo silloin kun voitto tuli, tilanne olisi tietysti toinen. Miehesi sijassa en menisi kanssasi naimisiin koska jo nyt kärkyt jotain sellaista mikä ei sinun ole. Avioeron sattuessa olisit varmasti todellinen painajainen. Ja avioehtoon et arvatenkaan suostuisi ????....
Ihmeellinen mies ja ihmeellinen suhde, kerrassaan. Meille on aina ollut itsestäänselvyytenä, että perheessä kaikki tulot ovat yhteisiä. Niin oli silloin, kun mieheni oli työttömänä ja minä töissä, kuten se on nytkin, kun minä hoidan kotia ja mies tuo leivän pöytään. Minun ei tarvitse pyytää mitään, vaan jos tarvitsen juhlamekon, otan tililtä rahaa ja ostan. Tietenkin suuremmat hankinnat teemme neuvoteltuamme asiasta.
En voi ymmärtää nykysuhteita ja -perheitä, kun mikään ei ole yhteistä. Sitä ollaan kaksi sinkkua jotka elää samassa asunnossa.
Minua kummastuttaa tässä keskustelussa se, että monet näyttävät sekoittavan avo- ja avioliiton. Puhuipa joku suorastaan laissa mainittavista puolison velvollisuuksista toista kohtaan.
Kyllä niin on kuulkaa, että avoliitto todella on avo. Sitä yhdessäeloa koskevat vain harvat lainkohdat. Vasta AVIOliittoon kuuluvat ne juridiset oikeudet, joista muutama mainitsee.
Kylläpä oli hyvä tuuri, että mies voitti ne lottorahat NYT eikä vasta naimisissa ollessanne:
Sinähän sait tässä kertaheitolla selville hänen luonteensa pahimmatkin puolet: narsismin! Et kai hänen seuraansa enää jää? Ottanet jalat allesi ja vaihdat maisemaa?!
Taas käytetään väärin sanaa narsismi. Narsisimi on vakava persoonallisuushäiriö, tämän aloittajan avomiehestä ei ole kerrottu mitään narsismiin viittaavaa, oikeastaanhan tosi narsisti haluaisi tehdä naisen riippuvaiseksi itsestään ja rahoistaan. Tämä mies sen sijaan näyttää tukevan ajatusta siitä että kumpikin kustantaa omat menonsa ja tekee omilla rahoillaan mitä haluaa. Tämä on korkeintaan tervettä itsekkyyttä, ei mitään narsismia.
Mielestäni siinä ei ole mitään väärää, että mies ostelee kaikkea mikä on tyttöystävän mielestä turhaa mutta miehen omasta mielestä tärkeää ja kivaa. En minäkään haluaisi että miesystäväni valittaisi minulle, jos ostaisin itse ansaitsemillani, saamillani tai voittamillani rahoilla jotain mitä hän ei pidä. Sitä paitsi olisi aika ankeaa ostaa aina itsestäänselvästi ensin kaikki tarpeellionen (kodinkone), sitten vasta jotain hauskaa (xbox ja muut).
Astianpesukoneen kaltaiset tylsät, mutta tarpeelliset hankinnat pitäisi minusta joko ostaa puoliksi tai siten, että ostaja on se joka kyseisen laitteen haluaa (jos toinen ei näe asiaa niin tärkeänä). Jos taas mieskin haluaa astianpesukoneen mutta sanoo että sinun pitäisi ostaa se, niin se olisi jo väärin.
Aloittajan 'vanhanaikainen suhtautuminen' parisuhteeseen kuulostaa jotenkin ahdistavalta; ei kai parisuhteen pidä kaikessa tulla ensimmäiseksi? Mieti jos itse voittaisit lotossa ja olisit jo kauan katsellut jotain ihanaa vaatetta/kylpylähotellilomaa/laitetta/ihan mitä tahansa, ja haluaisit ostaa kaiken, mutta miehesi syyttelisi sinua siitä kun et käytä rahoja hänen mielestään tarpeelliseen uuteen yhteiseen tietokoneeseen? Eikö tekisi mieli vastata että 'osta itse, en minä sitä tarvitse, minulle kelpaa tuo vanhakin vaikka onkin jo vähän romu'?
Itse haluan parisuhteen, jossa kummallakin on tiukasti omat rahansa ja kodinkoneet ostaa se joka niitä kokee tarvitsevansa. Itse olen tosi pihi, eikä se tee minusta tunnekylmää tai huonoa poikaystävää. En vaan halua ketään elätiksi, ja rahakin on loppuviimeksi aina omista kyvyistä, elämäntyylistä ja kunnianhimosta riippuvaista eli jos rahaa haluaa, sitä myös saa yhteiskunnalta melko helposti (vaikka tässä esimerkissä tietysti oli kyse tuurista, tarkoitin vain ettei kenenkään Suomessa tarvitse varsinaisesti köyhäkään olla). Vähintäänkin omat matkansa tulee jokaisen maksaa, oli rahatilanteissa eroa tai ei.
Siis periaatteessahan rahat ovat poikaystävän ja sen ei pitäis vaikuttaa suhten laatuun MUTTA jos te olette 5v. olleet yksissä ja jätkä ei halua sitoutua kyykyttää sinua kuittailemalla että riittääkö sun rahat ei raski ostaa sellaisia kodinkoneita joista olisi kummallekin hyötyä. Vois olla viisainta että pistät suhteen katkolle, tulee totuus esiin eli 2 vaihtoehtoa:
Hemmo luulee olevansa nyt jotenkin enemmän haluttava kun rahaa on ja haluaa etsiä muita, myöhemmin ehkä huomaa et ei se niin rikas olekaan eikä raha merkitse kaikkea, parkuu päästä takaisin.
Löydät itse uuden, voi olla köyhempi tai voi olla varakkaampi mut jos on sellainen että ajattelee meidän jutut ensin ja sitten vasta omat niin kannattaa jokatapauksessa vaihtaa.
Vaikene. Älä riitele, älä rähise. Ole ilmaa, älä tyrkytä itseäsi, älä anna hänen kovin usein intiimisti koskea itseesi.
Etsi itsellesi muuta mielenkiintoa, harrastuksia..istu vaikka kirjastossa, mutta älä ole noin itsekeskeisen miehe käytettävissä. Koska hääkellot eivät näytä teille soivan.
Jonkun ajan kuluttua laita suhde jäähylle, älä kuuntele selittelyjään tai syyttelyjään. ELÄ OMAA ELÄMÄÄSI, älä hänen kauttaan tai odottaen sormusta. Sitoutuminen lähtee rakkadesta. Mutta EI itserakkaudesta.
Siis ihanko tosissasi olet? AVOmiehesi voitti rahat. Ne ovat hänen rahojaan. Hän voi käyttää ne rahat kuten parhaakseen näkee. Hän haluaa mieluummin muuta kivaa kun tiskikoneen.
Jos mun ukkoni ehdottaisi mulle, että lähdetään reissuun, moikkaamaan hänen sukuaan, niin todellakin odottaisin, että miehellä on varaa kustantaa edes oma osuutensa matkasta.
Jos minä haluaisin astianpeuskoneen, niin silloin minä sen varautuisin myös kokonaisuudessa maksamaan. Kahden hengen taloudessa käsin tiskaaminen ei ole mikään ylivoimainen juttu.
Älytöntä marinaa... Suosittelen keskittämän kaiken sen energian, mitä käytät tuohon avopuolisosi rahojen kärkkymiseen siihen, että saisit kartutettua omia säästöjä.
Vastauksia... ei, sinulla ei mielestäni ole oikeutta vaatia häntä tuhlaamaan rahojaan sinuun . Ei, sinulla ei mielestäni ole oikeutta pyytää, eikä vaatia sellaista. Ja ei, minulla ei ole samanlaista tilannetta, sillä jos mies ruikuttaisi siitä, että en käyttäisi rahojani häneen, niin hän lähtisi alta aikayksikön.
Ja PS. Mitä se sormus muuttaisi?
Kiitos siis vilkkaasta keskustelusta ja mielipiteistänne. Osaan poimia ne jotka minua auttavat.
Hieman epäilisin miten sitoutumiskypsä tuollainen mies on, joka ei ole valmis ostamaan mitään mikä tulisi yhteisen hyvän eduksi, kuten se astianpesukone. Kai te olette puhunut siitä, miten mies aikoo rahat käyttää?