En minä varsinaisesti mitään apua tarvitse tai mitään, mutta kerronpa sen, että erosin joidenkin vuosien suhteesta jonkun aikaa sitten.. en olisi halunnut erota, mies käski painua helvettiin.. nyt sitten jollain tapaa ahdistun miehistä, en halua ihastua tai tuskin edes tutustua, koska uskon ettei se todellakaan tulisi toimimaan.
Ihan 100% varmasti sekin suhde päättyisi siihen, että mies lähtee lätkimään ja panee kaikkia.
Edellinen suhteeni ei ole ollut ainoa joka on päättynyt minua satuttavasti, mutta ainoa useamman vuoden kestänyt, eli aikaisemmat erot ei ole ihan niin paljoa sattunut. Eihän se tietty koskaan kivaa ole.
Minulla on ISO ahdistus juuri tuosta, että jos tutustun kiinnostavaan tyyppiin, niin minut jätetään ja kohdellaan muutenkin huonosti.
En rakasta enään ex-miestäni, hän oksettaa minua ja oikeastaan vihaan häntä. Hän ei todellakaan kohellut minua hyvin ja jostain syystä aina jäin sinne. Sitten hän käski häipyä jostain todella typerästä syystä.. eli en ollut tehnyt erästä asiaa oikein ja itsekkös ei sitten ollut niin mulkku ikinä?
Nyt oletan, että kaikki suhteet menee tuolla tavalla. No, eipä tähän oikeen muuta neuvoa ole, kun että ei pidä sitten tutustua keneenkään ja niin taitaa olla parasta.
Olen jossain määrin "tapaillut" eron jälkeen yhtä ja tällä hetkellä minua helpottaa se, että hänkin on ihan mulkku.. en ainakaan pääse todellakaan ihastumaan ja ottamaan häntä vakavasti millään muotoa. Hyvä näin. Saapahan paineet purkaa kun panettaa.
En usko enään suhteisiin ollenkaan. Minun ja eksänkin niin hyvä suhde.. ja paskat.
Ihan 100% varmasti sekin suhde päättyisi siihen, että mies lähtee lätkimään ja panee kaikkia.
Edellinen suhteeni ei ole ollut ainoa joka on päättynyt minua satuttavasti, mutta ainoa useamman vuoden kestänyt, eli aikaisemmat erot ei ole ihan niin paljoa sattunut. Eihän se tietty koskaan kivaa ole.
Minulla on ISO ahdistus juuri tuosta, että jos tutustun kiinnostavaan tyyppiin, niin minut jätetään ja kohdellaan muutenkin huonosti.
En rakasta enään ex-miestäni, hän oksettaa minua ja oikeastaan vihaan häntä. Hän ei todellakaan kohellut minua hyvin ja jostain syystä aina jäin sinne. Sitten hän käski häipyä jostain todella typerästä syystä.. eli en ollut tehnyt erästä asiaa oikein ja itsekkös ei sitten ollut niin mulkku ikinä?
Nyt oletan, että kaikki suhteet menee tuolla tavalla. No, eipä tähän oikeen muuta neuvoa ole, kun että ei pidä sitten tutustua keneenkään ja niin taitaa olla parasta.
Olen jossain määrin "tapaillut" eron jälkeen yhtä ja tällä hetkellä minua helpottaa se, että hänkin on ihan mulkku.. en ainakaan pääse todellakaan ihastumaan ja ottamaan häntä vakavasti millään muotoa. Hyvä näin. Saapahan paineet purkaa kun panettaa.
En usko enään suhteisiin ollenkaan. Minun ja eksänkin niin hyvä suhde.. ja paskat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... Minulle ex-aviomiehenä kävi samaantyyliin. Exä päätti lähteä juhannuksen aaton aattona uuden miehen luokse viettämään juhannusta meidän yhtteisen lapsemme kanssa.
Ilmoitus oli kuin taivaalta putoava pommi ilman ennakko varotusta.
Nykykään exäll on uuden miehenkanssa jo uusi lapsi, enkä kaipaa häntä enää.
Minun ja lapseni lujan suhteen hän pystyi kyllä hajottamaan. Nytkin hän pyrkii sitä jatkuvasti häiritsemään omilla teoillaan.
"Nyt oletan, että kaikki suhteet menee tuolla tavalla. No, eipä tähän oikeen muuta neuvoa ole, kun että ei pidä sitten tutustua keneenkään ja niin taitaa olla parasta."
Siis tottakai oletus on ehdottoman oikea vieläpä, kun miehet on varmasti tosi tarkoin valittuja ja yksi pitkä suhdehan riittää arvioimaan koko Suomen mieskunnan.
Ja tottakai kaikki sellainen toiminta, kuten useiden miesten tapaaminen, joka osoittaisi tuon olettamuksen vääräksi ja typeräksi, on parasta.
Copypastepaholainen iski, kun kirjoitin tuon tekstin notepädillä alunperin sivun latautumista odotellessa.
viimeinen lauseen loppu kuuluukin siis "on parasta jättää tekemättä".