Mä en osaa elää. Niin se kai sitten on, kun en pääse köyhyydestä irti. Onko se minun vikani? Niinhän sitä sanotaan.
Vai yhteiskunnan? Ei ole aitoja mahdollisuuksia. Pätkätyö, silpputyö, välillä opiskelu, hanttihommat. Katkot väleissä vievät pohjan kaikelta. Omistusasunnosta ei voi edes haaveilla. Autottomuus estää osan työtilaisuuksista.
Kannatan eutanasiaa - en kestä vieläkin köyhempää vanhuuttani, sitten joskus.
Niin: häpeän köyhyyttäni. Se(kin) estää sosiaalisuuttani.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Yksin elävillä naisilla suurin köyhyysriski/1135242063649
Vai yhteiskunnan? Ei ole aitoja mahdollisuuksia. Pätkätyö, silpputyö, välillä opiskelu, hanttihommat. Katkot väleissä vievät pohjan kaikelta. Omistusasunnosta ei voi edes haaveilla. Autottomuus estää osan työtilaisuuksista.
Kannatan eutanasiaa - en kestä vieläkin köyhempää vanhuuttani, sitten joskus.
Niin: häpeän köyhyyttäni. Se(kin) estää sosiaalisuuttani.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Yksin elävillä naisilla suurin köyhyysriski/1135242063649
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos asiat olisivat noin surkeaan malliin kohdallani menneet.Luonteenlaatuni on sellainen.
Onneksi on tämä vakaa palkkatyö ja jonkin verran materiaa, vaikkei paljon muuta olekaan.
Oletko tuollainen jutussa mainittu yksinäinen nainen?
Itse olen yksinäinen mies. Olen köyhä sosiaalisesti. Se on melkein yhtä ikävää kuin materiaalinen köyhyys.
Olipa hyvä linkki. Herätti monia ajatuksia.