Tuttavuutemme ei ollut mikään uusi asia. Olin ihannoinut häntä jo kauan ja lopultakin sain nähdä, että hän välitti minusta ainakin ystävänä ja ihmisenä. Näin ainakin itse luulin. Meni kevät ja kesä ja oli pientä yhteydenpitoa aivan viattomissa merkeissä. Sitten hän tuli käymään luonani. Hänen lähtiessään, annoin kesän kukkasen hänen käteensä. Hän tiesi olevansa tervetullut ja parin viikon kuluttua söimmekin taas luonani yhdessä. En vain vielä silloin tiennyt, että se olisi viimeinen kerta, kun hänet näkisin, sillä sovimme, että voisimme käydä taas joskus syömässä yhdessä molemmille tutussa paikassa. Saattaessani hänet autollensa, annoin hänelle pienen kimpun kukkasia. Nimipäivänäni hän muisti minut kai viimeisen kerran ystävänä, sillä pian sen jälkeen kirjoitin välittäväni hänestä kaikkein eniten. Sitten kaikki muuttui.
Hän lakaksi vastaamasta puhelimeen. Se mitä sain irti oli ensin ”nyt ei ehdi”, sitten ”ehkä joskus, en tiedä milloin”. Lopulta hän kielsi koko ystävyytemme ja tuttavuutemme. Koko asia jäin siis kuin auki. Olisin kovasti tahtonut nähdä hänet ainakin kerran, ja jotenkin selvittää asian. Ystävän menetys sattuu, varsinkin, kun on tarkoittanut toiselle vain kaikkea hyvää ja yrittänyt kaikkensa.
Lopulta hän kuitenkin soitti minulle – kiukkuisena ja vihaisena. Kaikkea kuulemaani en voi kirjoittaa, enkä edes muista. Mutta kyllä viesti tuli ja perille ja jos oikein ymmärsin, hän pelkää minun tekeväni hänelle jotain pahaa, aikoo vältellä minua kaikin tavoin eikä koskaan toivo meidän näkevänkään toisiamme. Siinä minun tarinani - sillä tavalla kuin sen itse olen nähnyt.
Laitoinkin tästä käymäni melkein puolen vuoden tekstiviestikeskustelun tälle palstalle, mutta jokin sensuuri näytti syöneen koko keskustelun kesken kaiken. Ehkä sitten joku oli kirjoittanut jotain sopimatonta tai sitten täällä voi kirjoitella vain vastuuttomien pelimiesten jättämän kaipauksen perään. Toivottavasti joku voi kuitenkin tästä oppia jotain, kuinka hullusti asiat voivat mennä. Itselläni ei kyllä ymmärrys riitä. Ehkä joku voi asiallisin vastauksin auttaa minua siinä.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
*Minulle tuli eilen niin paha mieli, kun sinä vastasit niin. Se oli niin ilkeä, että poistin sen heti. Mihin kaikki välittäminen voi niin hävitä. Mihin ?
-Ei vastausta
*Mihin kaikki välittäminen voi hävitä? Etkö sinä yhtään välitä minusta ihmisenä. Mikä voi niin tuhota kaiken, mikä?
-Ahdisteleva käytöksesi, epäasialliset viestisi ja puheet, kyvyttömyys kuunnella annettuja viestejä
*Sekö, kun kysyin sinua syömään ja kerroin, että tänä vuonna tulee paljon luumuja. Onko siinä jotain asiatonta ?
-Tämä juuri. Et edes ymmärrä mitä teet. Ole nyt kiltti ja jätä minut rauhaan.
-Sinä et ymmärrä sanaakaan mitä minä sanon. Minä en enää jaksa tätä sotkua. Ole siis kiltti ja jatka omaa elämääsi ilman yhteyden pitoa minuun.
*Mutta eikö sotkut pitäisi selvittää. Voiko olla mitään niin pahasti, ettei siitä voi edes puhua? Onko jotain tapahtunut, jotain aivan anteeksi antamatonta.
*Minulle ainakin tulee parempi olo, kun kirjoitan sinulle. Sitten aina kuitenkin jaksaa toivoa, että jospa sinä kuitenkin ymmärtäisit minua.
-Minä koen yhteydenpitosi ahdisteluksi enkä halua olla kanssasi enää missään tekemisissä.
*Kertoisit edes, mikä on. En jaksa enää kuin itkeä. Mitä niin anteeksiantamatonta on tapahtunut, mitä ja milloin, missä ?
*************************
*Pelkästään jo se, että tietäisin kaiken olevan kunnossa toisi paremman mielen. Että tietäisin sinun olevan terve ja kaikki hyvin. Että ei tarvitsisi vältellä.
-Minä voin erinomaisesti. Mutta en halua olla missään tekemisissä kanssasi, koska se aiheuttaa vain pahaa mieltä ja ahdistusta.
*Mitä tuo ahdistuminen oikein on. Juuri sinulle minä vähiten mitään pahaa tahtoisin. Pelkäätkö sinä minua?
*Uskotko edes, välittäisin sinusta ja tahdon vain kaikkea hyvää sinulle. Samasta syystä voit myös satuttaa niin helposti. Ilahtuisin niin pienestä.
*Tiedätkö edes, kuinka se sattuu sydämeen kun sinä vastaat noin. Sekin kaipaisi sentään jotain ymmärrystä jaksaakseen. Pelkään, että se menee vielä lopullisesti rikki.
-Vastuu ei ole minun.
*Sinä kuitenkin voisit sen parantaa. Sinä lupasit että olisimme kuitenkin edelleen ystäviä. Lupasit, että kävisimme syömässäkin yhdessä. Enkö ole jo odottanut tarpeeksi.
-Älä odota enää. En lähde kanssasi mihinkään. Jatka elämääsi hyvä mies.
*Rakkaimman ystävän näkemistä vain kuitenkin aina odottaa. Odottaa vaikka ei tahtoisikaan! Sinä lupasit. En tiedä minne katsoa, kun satumme joskus
vastakkain.
-Ne lupaukset on peruttu. Jos nähdään, tervehditään niin kuin on tapana. Älä enää ota yhteyttä.
*Miksi näytellä ihmisille? Kuinka sinä voi olla noin sydämetön!!!
-Kävellään sitten ohi tuntematta, jos niin haluat. Minä en halua olla missään tekemisissä, koska se aiheuttaa vain pahaa mieltä.
*Mutta kuinkas voi olla tuntematta. Eikö olisi kuitenkin olemassa helpompiakin vaihtoehtoja?
-Kuten mitä? Minä en halua nähdä sinua ja sinulle normaali ihmisen välinen kanssakäynti ei käy.
*Toivottavasti sen normaalinkin aika vielä tulee. Eikö tunteita pitäisi ensin selvittää kahden kesken? Kuten kirjoitin, jo se että saisin vielä katsoa sinisilmiisi auttaisi. Ellet halua, oithan olla puhumattakin. Ehkä minä sitten olisin valmis kohtaamaan sinut muuallakin.
-Syynä ei sitten ole kuitenkaan koskaan ollut se kiire, vaikka sillä syyllä aina kieltäydyitkin. Miksi ????
*Kuten mitä? Minä en halua nähdä sinua eikä sinua eikä sinulle normaali ihmisten kanssakäyminen ei käy.
-Miksi et usko mitä minä sanon. Miksi? Miksi et arvosta minun sanomisiani. Miksi ahdistelet minua? Jätä minut rauhaan!
*Eikö sydän, sielu ja ruumis saisi parhaan rauhan jos asiat selvitettäisiin? Se ei vaadi kauaa mutta antaisi paljon. Vielä tänään ehtisi. Kiltti
-Minä olen aivan rauhassa tämän asian kanssa. En aio koskaan tavata sinua.
*Mutta kun sitä aikaa ja paikkaa ei voi aina itse valita. Eikö olisi parempi valita se itse kuin että sattumalta. En uskoisi sen sinulle niin vaikeaa olevan.
-Olet säälittävä
*Kävisikö sinulle tänään? Ei tarvitsisi turhaan odottaa. Kiltti, et saa näytellä julmuria, kun et sellainen ole, ethän?
-Ei käy tänään eikä koskaan
*Miksi ei. Itkettäis yhdessä tai naurettais yhdessä jos siltä tuntuu. Miksi
sinä muuten vastaat noin, juuri minulle? Toivoisin ymmärrystä, sinulta.
-Ei
*Huomenna
-Onko ymmärryksessä vikaa. Ei koskaan. Loppu
******************************
*Onnea syntymäpäivänäsi. Minulla olisi sinulle lahjakin. Se on pieni esine, itse valmistettu ja siitä voisi olla sinulle iloa joka päivä Olen varma, että pitäisit siitä ja että se tekisi sinut useinkin onnelliseksi. Se ei ole koru eikä se koskaan vanhene eikä sen pitäisi mennä käytössä rikkikään.
- Ei vastausta
*Etkö edes tahtoisi tietää, mikä se on?
- Ei vastausta
***********************
*Oletko sinä koskaan yhtään välittänyt minusta ?
-En koskaan
*Etkö koskaan, etkö milloinkaan yhtään
-En koskaan enkä yhtään enempää kenestä muustakaan kaverista.
*Minä olen aina välittänyt sinusta kovasti. Huomasitko sinä sitä koskaan aikaisemmin, että minä tykkäisin sinusta.
-En huomannut
*Eikö asiat ole nyt paremmin, kun sinä tiedät. En ole siis ainakaan aivan turhaan sinulle kirjoittanut. Vai kuinka sinä asian näet?
-Ei vastausta
*Kiitos sinulle. Minulle tuli ainakin parempi mieli kun sinä sentään vastasit minulle. Minä näen muuten edelleen aina joskus sinusta unta.
-Ei vastausta
*********************************************
*Uskotko sinä, että minä voisin antaa sinulle kaiken anteeksi ja voisimme olla ystäviä niin kuin aina ennenkin. Uskotko sinä?
-Ei vastausta
*Miten on? Uskotko sinä, että minä voisin antaa sinulle anteeksi.
-Minä en ymmärrä mitä sinun pitäisi antaa anteeksi. Minä en aio pyytää mitään anteeksi. Sen sijaan odotan sinulta anteeksi pyyntöä törkeästä käytöksestäsi.
*Minä tahtoisin vain, että olisimme ystäviä. Olisikohan se mitenkään mahdollista. Voisinko saada anteeksi, jos olen sinua loukannut? Sinä olet loukannut minua monin tavoin. Mutta niin kuin sanoin, olisin valmis antamaan kaiken anteeksi, jos vain voisimme olla ystäviä niin kuin aikaisemminkin.
-Jos elämäsi siitä helpottuu, niin voidaan sanoa, että olemme ystäviä edelleen.
*Kyllä se helpottuisi kovastikin. Mutta kuinka tuo ystävyys sitten käytännössä ilmenee. Tuosta käy vain niin selvästi ilmi, että et tarkoita mitään. Kulta, kuinka?
-Se ilmenee kuten olen aikaisemmin sanonut: tervehditään kun nähdään
*Ei se vielä ole ystävyyttä, ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Minä tahtoisin kuitenkin nähdä sinut. Se alkaisi siitä. Ystävät tekevät aina välillä jotain pientä ilahduttaakseen toisiaan. Kulta, sinä olet luvannut sen aikanaan. Kulta, miten on?
-Minä en aio tavata sinua. Minulla ei ole siihen mitään syytä.
*Pelkäätkö sinä minua. Mistä syystä. Ystävää ei tarvitsisi pelätä.
-Sinä et ole kohdellut minua ystävänä. Pelkään sinua ja olen harkinnut lähestymiskiellon hakemista.
*Miksi? Minä ainakin välitän sinusta ja tahtoisin vain kaikkea hyvää sinulle. Ei sinun tarvitse minua pelätä. Tahtoisin kovasti poistaa tuon pelkosi. Kuinkahan voisimme siinä edetä?
-Lopeta yhteydenpito ja jätä minut rauhaan
*En suin surminkaan tahtoisi, että joudut ”pelkäämään” minua enempää kuin ketään muutakaan. Tahtoisin vain auttaa sinua. On hyvin ikävää jos todella ajattelet noin.
-Ei vastausta
*Minun ei ainakaan ole koskaan tarvinnut pelätä ketään. Sinun näkemistäsi sattumalta minä tosin hiukan pelkään mutta vain siinä suhteessa, että en ole oikein valmis siihen. Siksi tahtoisin nähdä sinut. Olisi mukava keittää taas kahvia sinulle. Et muuten ole vastannut, saanko sinulta anteeksi. Kulta, saanko sinulta anteeksi? Miten on, saanko?
-Ei vastausta
*Kulta, miten on, voitko sinä antaa minulle anteeksi jos olen sinua kerran loukannut. Voitko antaa vai etkö voi?
-Voin minä antaa anteeksi, mutta ei se muuta tilannetta. En siitä huolimatta halua tavata sinua enkä pitää yhteyttä. Siihen ei minun puoleltani ole mitään tarvetta. Voisit kuunnella mitä minä sanon ja kunnioittaa minun mielipidettäni.
*Kiitos kulta. Minä kuitenkin rakastan sinua ja ajattelen sinua hyvin usein. Yrittäisit sinäkin miettiä asiaa minun kannaltani. On niin kauan kun on nähty ja minä tahtoisin, että voisimme olla OIKEASTI ystäviä.
********************************
*Miksi sinä et haluaisi nähdäkään minua? Mitä sinä pelkäät, minua, vai mitä ?
-Sinua
*Mikähän minussa nyt yhtä-äkkiä on niin pelottavaa. Terävät hampaat ja kynnetkö, vai mikä? Minä tahtoisin olla ystäväsi ja tuntuu hyvin pahalle, jos sinä välttelet minua.
-Ei vastausta
*Jos olisimme oikeasti ystäviä, ei tarvitsi pelätä eikä vältellä. Eikö se olisi paljon helpompaa kuin kiertää ja varoa. Keittäisin mielelläni taas kahvia sinulle.
-Ei vastausta
*Muistako kulta, kun sait silloin ----- minulta? Se ---- kansi odottaa minulla vieläkin yksinään. Ajattelin silloin, että näkisimme vielä piankin. Kulta, onko se sinulla vielä tallessa ?
-Ei ole
*No, ei sillä väliä. Aina kun minä näen -- tai -- , minä muistan , kuinka sain aina joskus antaa niitä sinulle. Jos tulisit käymään, voisin vaikka hieroa jalkojasi. Ei tarvitsisi niin puhua, jos et haluaisi. Sydän saisi rauhan, kun tietäisi kaiken olevan kunnossa.
***********************
*Kulta, pääsisitkö sinä tulemaan. Minä niin tahtoisin nähdä - Sinut. Jos minä vaikka hoitaisin sinun jalkojasi niin ei tarvitsisi muistella ikäviä, jos et haluaisi puhua. Sopisiko? Kulta, ole kiltti? Miten on?
-En tule. Olen tainnut sen jo useaan kertaan sanoa. Oletko huomannut, et lainkaan kunnioita minun mielipiteitäni.
*Kun laitan joskus muille kahvia, tulee vain aina mieleen, kuinka paljon odotetumpi Sinä olisit, kun heille kahvia laitan.
-Ei vastusta
*Kulta, ajatteletko sinä koskaan minua? Tuleeko sinulle koskaan mieleen, että minäkin olen sentään olemassa?
-Ei vastausta
*Etkö sinä yhtään välitä minusta ystävänä ja ihmisenä? En voi ymmärtää, mihin kaikki välittäminen voi niin hävitä. Muistatko sinä minua koskaan mistään?
-Ei vastausta
*Kulta, muistatko sinä koskaan, että minäkin olen vielä olemassa.
-Pakko kai se on, kun lähetät muistutuksia itsestäsi koko ajan. Muuten en uhraa ajatteluusi hetkeäkään.
*Aivan kuin sinä olisit vihainen minulle. Minä ainakin haluan kirjoittaa sinulle niin, että Sinä tulisit iloiseksi ja jaksaisit paremmin. Saisinpa vain joskus tehdä sinulle jotain, josta sinä pitäisit. Tulisin siitä itsekin onnelliseksi.
-Minä en halua sinulta minkäänlaisia viestejä. En halua olla sinun kanssasi enää missään tekemisissä. Ole kiltti ja lopeta. Ala elää omaa elämääsi.
*Minusta vain tuntuu, että sinä vain sanoit antavasi anteeksi niin kuin että ”ollaan sitten ystäviä, jos se helpottaa”, vaikka et oikeasti tarkoittanut sitä. Miksi? Mitä niin anteeksi antamatonta on tapahtunut ja milloin? Minä ainakin olisin mieluummin sinun ystäväsi kuin vihollisesi. Ennen sinä olit niin kultainen.
-Ovatko ihmiset sinulle vain joko ystäviä tai vihollisia?
*En kyllä tunnusta ajat. noin mustavalkoisesti. Mielestäni sinä vain kirjoitat minulle ilkeästi ja käsittelet minua hyvin loukkaavasti, kuin vihollista. Ei silti, ettemmekö voisi olla ystäviä edelleen. Miksi loukkaat sydäntä, joka sinua rakastaa? Olisi ihanaa saada näyttää välittäminen muutenkin kuin kirjaimin!
-Tunnen itseni uhatuksi. Sinä syytät minua koko ajan asioista, joita en edes tunnista. Ymmärrät väärin kaiken sanomani. On parasta ettemme ole enää missään tekemissä.
*Onko siinä jotain uhkaavaa, jos sanon ikävöiväni sinua ja haluavani nähdä sinisilmäsi. Haluaisin muistaa sinut lämmöllä ystävänä, joka ainakin joskus välitti.
-Ei vastausta
*Onko siinä jotain uhkaavaa, jos rakastaa. Oliko siinä jotain väärin tai uhkaavaa, että paljastin tunteeni sinulle. Että rakastan sinua, en vihaa tai halua sinulle mitään pahaa. Etkö tahtoisi halata sen vertaa, että puristaisit pois kaiken surun ja pahan mielen. Mikä on uhkaavaa. Kulta, miten on?
-Minusta tämä lähentelee seksuaalista häirintää.
*Voidaan me kirjoitella seksiasioistakin, jos haluat. Se ystävyys olisi varmaan ajankohtaisempi. Mutta voisitko kertoa tuosta ”uhkaavuudesta” tarkemmin. Ei ole kyllä koskaan mieleen tullut, että sinulla olisi aihetta minua pelätä. Maksetaanko sinulle noista ilkeyksistäsi. Miksi esität kuin syytöksinä.
XXXXXXXXXXX
Ohje: Lue tuo ”kulta” = naisen nimi
Hän lakaksi vastaamasta puhelimeen. Se mitä sain irti oli ensin ”nyt ei ehdi”, sitten ”ehkä joskus, en tiedä milloin”. Lopulta hän kielsi koko ystävyytemme ja tuttavuutemme. Koko asia jäin siis kuin auki. Olisin kovasti tahtonut nähdä hänet ainakin kerran, ja jotenkin selvittää asian. Ystävän menetys sattuu, varsinkin, kun on tarkoittanut toiselle vain kaikkea hyvää ja yrittänyt kaikkensa.
Lopulta hän kuitenkin soitti minulle – kiukkuisena ja vihaisena. Kaikkea kuulemaani en voi kirjoittaa, enkä edes muista. Mutta kyllä viesti tuli ja perille ja jos oikein ymmärsin, hän pelkää minun tekeväni hänelle jotain pahaa, aikoo vältellä minua kaikin tavoin eikä koskaan toivo meidän näkevänkään toisiamme. Siinä minun tarinani - sillä tavalla kuin sen itse olen nähnyt.
Laitoinkin tästä käymäni melkein puolen vuoden tekstiviestikeskustelun tälle palstalle, mutta jokin sensuuri näytti syöneen koko keskustelun kesken kaiken. Ehkä sitten joku oli kirjoittanut jotain sopimatonta tai sitten täällä voi kirjoitella vain vastuuttomien pelimiesten jättämän kaipauksen perään. Toivottavasti joku voi kuitenkin tästä oppia jotain, kuinka hullusti asiat voivat mennä. Itselläni ei kyllä ymmärrys riitä. Ehkä joku voi asiallisin vastauksin auttaa minua siinä.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
*Minulle tuli eilen niin paha mieli, kun sinä vastasit niin. Se oli niin ilkeä, että poistin sen heti. Mihin kaikki välittäminen voi niin hävitä. Mihin ?
-Ei vastausta
*Mihin kaikki välittäminen voi hävitä? Etkö sinä yhtään välitä minusta ihmisenä. Mikä voi niin tuhota kaiken, mikä?
-Ahdisteleva käytöksesi, epäasialliset viestisi ja puheet, kyvyttömyys kuunnella annettuja viestejä
*Sekö, kun kysyin sinua syömään ja kerroin, että tänä vuonna tulee paljon luumuja. Onko siinä jotain asiatonta ?
-Tämä juuri. Et edes ymmärrä mitä teet. Ole nyt kiltti ja jätä minut rauhaan.
-Sinä et ymmärrä sanaakaan mitä minä sanon. Minä en enää jaksa tätä sotkua. Ole siis kiltti ja jatka omaa elämääsi ilman yhteyden pitoa minuun.
*Mutta eikö sotkut pitäisi selvittää. Voiko olla mitään niin pahasti, ettei siitä voi edes puhua? Onko jotain tapahtunut, jotain aivan anteeksi antamatonta.
*Minulle ainakin tulee parempi olo, kun kirjoitan sinulle. Sitten aina kuitenkin jaksaa toivoa, että jospa sinä kuitenkin ymmärtäisit minua.
-Minä koen yhteydenpitosi ahdisteluksi enkä halua olla kanssasi enää missään tekemisissä.
*Kertoisit edes, mikä on. En jaksa enää kuin itkeä. Mitä niin anteeksiantamatonta on tapahtunut, mitä ja milloin, missä ?
*************************
*Pelkästään jo se, että tietäisin kaiken olevan kunnossa toisi paremman mielen. Että tietäisin sinun olevan terve ja kaikki hyvin. Että ei tarvitsisi vältellä.
-Minä voin erinomaisesti. Mutta en halua olla missään tekemisissä kanssasi, koska se aiheuttaa vain pahaa mieltä ja ahdistusta.
*Mitä tuo ahdistuminen oikein on. Juuri sinulle minä vähiten mitään pahaa tahtoisin. Pelkäätkö sinä minua?
*Uskotko edes, välittäisin sinusta ja tahdon vain kaikkea hyvää sinulle. Samasta syystä voit myös satuttaa niin helposti. Ilahtuisin niin pienestä.
*Tiedätkö edes, kuinka se sattuu sydämeen kun sinä vastaat noin. Sekin kaipaisi sentään jotain ymmärrystä jaksaakseen. Pelkään, että se menee vielä lopullisesti rikki.
-Vastuu ei ole minun.
*Sinä kuitenkin voisit sen parantaa. Sinä lupasit että olisimme kuitenkin edelleen ystäviä. Lupasit, että kävisimme syömässäkin yhdessä. Enkö ole jo odottanut tarpeeksi.
-Älä odota enää. En lähde kanssasi mihinkään. Jatka elämääsi hyvä mies.
*Rakkaimman ystävän näkemistä vain kuitenkin aina odottaa. Odottaa vaikka ei tahtoisikaan! Sinä lupasit. En tiedä minne katsoa, kun satumme joskus
vastakkain.
-Ne lupaukset on peruttu. Jos nähdään, tervehditään niin kuin on tapana. Älä enää ota yhteyttä.
*Miksi näytellä ihmisille? Kuinka sinä voi olla noin sydämetön!!!
-Kävellään sitten ohi tuntematta, jos niin haluat. Minä en halua olla missään tekemisissä, koska se aiheuttaa vain pahaa mieltä.
*Mutta kuinkas voi olla tuntematta. Eikö olisi kuitenkin olemassa helpompiakin vaihtoehtoja?
-Kuten mitä? Minä en halua nähdä sinua ja sinulle normaali ihmisen välinen kanssakäynti ei käy.
*Toivottavasti sen normaalinkin aika vielä tulee. Eikö tunteita pitäisi ensin selvittää kahden kesken? Kuten kirjoitin, jo se että saisin vielä katsoa sinisilmiisi auttaisi. Ellet halua, oithan olla puhumattakin. Ehkä minä sitten olisin valmis kohtaamaan sinut muuallakin.
-Syynä ei sitten ole kuitenkaan koskaan ollut se kiire, vaikka sillä syyllä aina kieltäydyitkin. Miksi ????
*Kuten mitä? Minä en halua nähdä sinua eikä sinua eikä sinulle normaali ihmisten kanssakäyminen ei käy.
-Miksi et usko mitä minä sanon. Miksi? Miksi et arvosta minun sanomisiani. Miksi ahdistelet minua? Jätä minut rauhaan!
*Eikö sydän, sielu ja ruumis saisi parhaan rauhan jos asiat selvitettäisiin? Se ei vaadi kauaa mutta antaisi paljon. Vielä tänään ehtisi. Kiltti
-Minä olen aivan rauhassa tämän asian kanssa. En aio koskaan tavata sinua.
*Mutta kun sitä aikaa ja paikkaa ei voi aina itse valita. Eikö olisi parempi valita se itse kuin että sattumalta. En uskoisi sen sinulle niin vaikeaa olevan.
-Olet säälittävä
*Kävisikö sinulle tänään? Ei tarvitsisi turhaan odottaa. Kiltti, et saa näytellä julmuria, kun et sellainen ole, ethän?
-Ei käy tänään eikä koskaan
*Miksi ei. Itkettäis yhdessä tai naurettais yhdessä jos siltä tuntuu. Miksi
sinä muuten vastaat noin, juuri minulle? Toivoisin ymmärrystä, sinulta.
-Ei
*Huomenna
-Onko ymmärryksessä vikaa. Ei koskaan. Loppu
******************************
*Onnea syntymäpäivänäsi. Minulla olisi sinulle lahjakin. Se on pieni esine, itse valmistettu ja siitä voisi olla sinulle iloa joka päivä Olen varma, että pitäisit siitä ja että se tekisi sinut useinkin onnelliseksi. Se ei ole koru eikä se koskaan vanhene eikä sen pitäisi mennä käytössä rikkikään.
- Ei vastausta
*Etkö edes tahtoisi tietää, mikä se on?
- Ei vastausta
***********************
*Oletko sinä koskaan yhtään välittänyt minusta ?
-En koskaan
*Etkö koskaan, etkö milloinkaan yhtään
-En koskaan enkä yhtään enempää kenestä muustakaan kaverista.
*Minä olen aina välittänyt sinusta kovasti. Huomasitko sinä sitä koskaan aikaisemmin, että minä tykkäisin sinusta.
-En huomannut
*Eikö asiat ole nyt paremmin, kun sinä tiedät. En ole siis ainakaan aivan turhaan sinulle kirjoittanut. Vai kuinka sinä asian näet?
-Ei vastausta
*Kiitos sinulle. Minulle tuli ainakin parempi mieli kun sinä sentään vastasit minulle. Minä näen muuten edelleen aina joskus sinusta unta.
-Ei vastausta
*********************************************
*Uskotko sinä, että minä voisin antaa sinulle kaiken anteeksi ja voisimme olla ystäviä niin kuin aina ennenkin. Uskotko sinä?
-Ei vastausta
*Miten on? Uskotko sinä, että minä voisin antaa sinulle anteeksi.
-Minä en ymmärrä mitä sinun pitäisi antaa anteeksi. Minä en aio pyytää mitään anteeksi. Sen sijaan odotan sinulta anteeksi pyyntöä törkeästä käytöksestäsi.
*Minä tahtoisin vain, että olisimme ystäviä. Olisikohan se mitenkään mahdollista. Voisinko saada anteeksi, jos olen sinua loukannut? Sinä olet loukannut minua monin tavoin. Mutta niin kuin sanoin, olisin valmis antamaan kaiken anteeksi, jos vain voisimme olla ystäviä niin kuin aikaisemminkin.
-Jos elämäsi siitä helpottuu, niin voidaan sanoa, että olemme ystäviä edelleen.
*Kyllä se helpottuisi kovastikin. Mutta kuinka tuo ystävyys sitten käytännössä ilmenee. Tuosta käy vain niin selvästi ilmi, että et tarkoita mitään. Kulta, kuinka?
-Se ilmenee kuten olen aikaisemmin sanonut: tervehditään kun nähdään
*Ei se vielä ole ystävyyttä, ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Minä tahtoisin kuitenkin nähdä sinut. Se alkaisi siitä. Ystävät tekevät aina välillä jotain pientä ilahduttaakseen toisiaan. Kulta, sinä olet luvannut sen aikanaan. Kulta, miten on?
-Minä en aio tavata sinua. Minulla ei ole siihen mitään syytä.
*Pelkäätkö sinä minua. Mistä syystä. Ystävää ei tarvitsisi pelätä.
-Sinä et ole kohdellut minua ystävänä. Pelkään sinua ja olen harkinnut lähestymiskiellon hakemista.
*Miksi? Minä ainakin välitän sinusta ja tahtoisin vain kaikkea hyvää sinulle. Ei sinun tarvitse minua pelätä. Tahtoisin kovasti poistaa tuon pelkosi. Kuinkahan voisimme siinä edetä?
-Lopeta yhteydenpito ja jätä minut rauhaan
*En suin surminkaan tahtoisi, että joudut ”pelkäämään” minua enempää kuin ketään muutakaan. Tahtoisin vain auttaa sinua. On hyvin ikävää jos todella ajattelet noin.
-Ei vastausta
*Minun ei ainakaan ole koskaan tarvinnut pelätä ketään. Sinun näkemistäsi sattumalta minä tosin hiukan pelkään mutta vain siinä suhteessa, että en ole oikein valmis siihen. Siksi tahtoisin nähdä sinut. Olisi mukava keittää taas kahvia sinulle. Et muuten ole vastannut, saanko sinulta anteeksi. Kulta, saanko sinulta anteeksi? Miten on, saanko?
-Ei vastausta
*Kulta, miten on, voitko sinä antaa minulle anteeksi jos olen sinua kerran loukannut. Voitko antaa vai etkö voi?
-Voin minä antaa anteeksi, mutta ei se muuta tilannetta. En siitä huolimatta halua tavata sinua enkä pitää yhteyttä. Siihen ei minun puoleltani ole mitään tarvetta. Voisit kuunnella mitä minä sanon ja kunnioittaa minun mielipidettäni.
*Kiitos kulta. Minä kuitenkin rakastan sinua ja ajattelen sinua hyvin usein. Yrittäisit sinäkin miettiä asiaa minun kannaltani. On niin kauan kun on nähty ja minä tahtoisin, että voisimme olla OIKEASTI ystäviä.
********************************
*Miksi sinä et haluaisi nähdäkään minua? Mitä sinä pelkäät, minua, vai mitä ?
-Sinua
*Mikähän minussa nyt yhtä-äkkiä on niin pelottavaa. Terävät hampaat ja kynnetkö, vai mikä? Minä tahtoisin olla ystäväsi ja tuntuu hyvin pahalle, jos sinä välttelet minua.
-Ei vastausta
*Jos olisimme oikeasti ystäviä, ei tarvitsi pelätä eikä vältellä. Eikö se olisi paljon helpompaa kuin kiertää ja varoa. Keittäisin mielelläni taas kahvia sinulle.
-Ei vastausta
*Muistako kulta, kun sait silloin ----- minulta? Se ---- kansi odottaa minulla vieläkin yksinään. Ajattelin silloin, että näkisimme vielä piankin. Kulta, onko se sinulla vielä tallessa ?
-Ei ole
*No, ei sillä väliä. Aina kun minä näen -- tai -- , minä muistan , kuinka sain aina joskus antaa niitä sinulle. Jos tulisit käymään, voisin vaikka hieroa jalkojasi. Ei tarvitsisi niin puhua, jos et haluaisi. Sydän saisi rauhan, kun tietäisi kaiken olevan kunnossa.
***********************
*Kulta, pääsisitkö sinä tulemaan. Minä niin tahtoisin nähdä - Sinut. Jos minä vaikka hoitaisin sinun jalkojasi niin ei tarvitsisi muistella ikäviä, jos et haluaisi puhua. Sopisiko? Kulta, ole kiltti? Miten on?
-En tule. Olen tainnut sen jo useaan kertaan sanoa. Oletko huomannut, et lainkaan kunnioita minun mielipiteitäni.
*Kun laitan joskus muille kahvia, tulee vain aina mieleen, kuinka paljon odotetumpi Sinä olisit, kun heille kahvia laitan.
-Ei vastusta
*Kulta, ajatteletko sinä koskaan minua? Tuleeko sinulle koskaan mieleen, että minäkin olen sentään olemassa?
-Ei vastausta
*Etkö sinä yhtään välitä minusta ystävänä ja ihmisenä? En voi ymmärtää, mihin kaikki välittäminen voi niin hävitä. Muistatko sinä minua koskaan mistään?
-Ei vastausta
*Kulta, muistatko sinä koskaan, että minäkin olen vielä olemassa.
-Pakko kai se on, kun lähetät muistutuksia itsestäsi koko ajan. Muuten en uhraa ajatteluusi hetkeäkään.
*Aivan kuin sinä olisit vihainen minulle. Minä ainakin haluan kirjoittaa sinulle niin, että Sinä tulisit iloiseksi ja jaksaisit paremmin. Saisinpa vain joskus tehdä sinulle jotain, josta sinä pitäisit. Tulisin siitä itsekin onnelliseksi.
-Minä en halua sinulta minkäänlaisia viestejä. En halua olla sinun kanssasi enää missään tekemisissä. Ole kiltti ja lopeta. Ala elää omaa elämääsi.
*Minusta vain tuntuu, että sinä vain sanoit antavasi anteeksi niin kuin että ”ollaan sitten ystäviä, jos se helpottaa”, vaikka et oikeasti tarkoittanut sitä. Miksi? Mitä niin anteeksi antamatonta on tapahtunut ja milloin? Minä ainakin olisin mieluummin sinun ystäväsi kuin vihollisesi. Ennen sinä olit niin kultainen.
-Ovatko ihmiset sinulle vain joko ystäviä tai vihollisia?
*En kyllä tunnusta ajat. noin mustavalkoisesti. Mielestäni sinä vain kirjoitat minulle ilkeästi ja käsittelet minua hyvin loukkaavasti, kuin vihollista. Ei silti, ettemmekö voisi olla ystäviä edelleen. Miksi loukkaat sydäntä, joka sinua rakastaa? Olisi ihanaa saada näyttää välittäminen muutenkin kuin kirjaimin!
-Tunnen itseni uhatuksi. Sinä syytät minua koko ajan asioista, joita en edes tunnista. Ymmärrät väärin kaiken sanomani. On parasta ettemme ole enää missään tekemissä.
*Onko siinä jotain uhkaavaa, jos sanon ikävöiväni sinua ja haluavani nähdä sinisilmäsi. Haluaisin muistaa sinut lämmöllä ystävänä, joka ainakin joskus välitti.
-Ei vastausta
*Onko siinä jotain uhkaavaa, jos rakastaa. Oliko siinä jotain väärin tai uhkaavaa, että paljastin tunteeni sinulle. Että rakastan sinua, en vihaa tai halua sinulle mitään pahaa. Etkö tahtoisi halata sen vertaa, että puristaisit pois kaiken surun ja pahan mielen. Mikä on uhkaavaa. Kulta, miten on?
-Minusta tämä lähentelee seksuaalista häirintää.
*Voidaan me kirjoitella seksiasioistakin, jos haluat. Se ystävyys olisi varmaan ajankohtaisempi. Mutta voisitko kertoa tuosta ”uhkaavuudesta” tarkemmin. Ei ole kyllä koskaan mieleen tullut, että sinulla olisi aihetta minua pelätä. Maksetaanko sinulle noista ilkeyksistäsi. Miksi esität kuin syytöksinä.
XXXXXXXXXXX
Ohje: Lue tuo ”kulta” = naisen nimi
Vastaukset 60
Vanhimmat
-lopeta heti,sillä tuhlaat elämääsi,ja se on väärin itseäsi kohtaan.Avaa silmäsi,ja mielesi ja uuteen elämään;löydät itsellesi oikeamman,sillä "etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan"....
Näin kai se on. Aikaa, rakkautta kaikkea olen tuhlannut paljon. Kaikkein kurjinta on, kun se kaikki vaikuttaa menneen aivan täysin hukkaan.
Mene hoitoo ja heti. Olet päästäsi vialla ja hyvä että ystäväsi ymmärtää olla sinusta erossa.
Voi kaiken kauniin kadottaa,
ei voi tietää mitä odottaa.
Sinut silloin viimeksi nähdä sain,
silti muistan sinut kyllä kai ain.
Jätä nyt vihdoinkin tuo nainen rauhaan. Käyttäydyt kuin sekopää ahdistelija.
Et voi pakottamalla pakottaa toista kotiisi kahville ja jalkahieronnalle, saati saada häntä vastaamaan tunteisiisi. Opettele huomioimaan sen toisen tunteet, äläkä jyrää kuin höyryjuna hänen ylitseen.
Tuonkaltainen ripustautuminen ei ole tervettä. Ei ihme, että naista ahdistaa. Itse olet soppasi keittänyt.
tekstiviestiahdistelua on ollut tällä palstalla aiemminkin esillä. tulee jo lukiessakin ahdistunut olo naisen puolesta! jätä hänet rauhaan!! kuulostat ihan sarjamurhaajalta! onko nainen ollut edes vapaaehtoisesti luonasi käymässä? vai oletko vienyt väkisin? tämä on kamalaa!! LOPETA!!!!!
kuin tuollainen. Kammottavaa ja kuvottavaa!
Ei varmaan ole paljon vaadittu. Vain tuokion se maksanut ois.
Kesän kukkaset tahdoin sinulle kantaa,
vain onnea sinulle antaa
Salaisuuden suurimman sinulle kerroin,
vain sinun ystäväsi olla tahdoin.
Vaan en olisi saanut luottaa,
se voi vain surua tuottaa.
Kai liikaa kukkasia siihen ahdoin,
vaikka pelkkää hyvää sinulle tahdoin.
Kerroin viime viikolla kirjoittaneeni tänne, joten se olisi hyvin mahdollista. Ainakin yksi luki sen. Ethän se ollut sinä, joka poistatti sen aikaisemman keskustelun ?
JOS OLET TÄÄLLÄ, niin tiedät numeron johon voit soittaa, tiedät osoitteen mihin voit kirjoittaa. Tai kirjoita sitten vaikka tänne. Kosketuksesi parantaisi sydämen haavoittuneen, katseesi valaisisi päivän mustimman. Sydän vielä jaksaisi anteeksi antaa, jotta sen ei tarvitsisi surua kantaa.
Ei toi nyt kyllä miltään pyssymieheltä vaikuta. Päinvastoin. Tulisi mieleen tunteellinen hissuka, joka lueskelee paljon, väsäilee runoja ja joka ei itikkaakaan satuttaisi.
Mielenkiintoista, mistä naisten päähän toi tuollaisia pähkähulluuksia nousta.
Kylläpä hän aivan itse ”pakottamatta” tuli. Itse asiassa ensimmäisen kerran söimme yhdessä juuri hänen aloitteestaan ja hänen ehdottamassaan paikassa. Ehdinkin kertoa hänelle, että tulen aina jo onnelliseksi, kun tiedän milloin taas saan nähdä hänet. Eipä tuo siitä suuttunut. Tietysti minulla oli aina hänelle aikaa ja oli aina hauska nähdä. Ja olisi vieläkin.
Mainitsemillesi kammottavuuksille on olemassa ihan tietty tarve.
Ei ole ihmisen käytöstä valehdella jokaisessa pienimmässäkin asiassa ja vetäytyä kuoreen vain vetoamalla, että ahdistaa. Pohdippa miten hän yleensä käyttäytyy ja suhtautuu eläimiin ja muihin kanssaihmisiin. Yritä jaksaa ja unohtaa tuo niin pian kuin mahdollista. Jos ei yritä ei onnistu, mutta eivät kaikki naiset sentään noin kylmäkiskoisesti asioihin suhtaudu! Olet ainakkin yrittänyt pontevasti rakentaa sopua puoli vuotta. Tuollaisen naisen kanssa ei kukaan tule olemaan onnellinen. Jos joskus hänet tapaat, älä ole huomaavinasikaan. Hävitä kaikki hänen liityvä ja käännä elämäsi uutten suuntaan. Mitä vähemän häntä ajattelet, sitä parempi olo.
Onko tuon miehen käytös todellakin mielestäsi ymmärrettävää/hyväksyttävää?
Tämä nainenhan ei koskaan edes ole todellisuudessa ollut hänen "kultansa" tai "rakastettunsa". Nainen ei tahdo olla tekemisissä, koska PELKÄÄ tätä miestä ja viesteistä päätellen ihan syystä. Normaali ihminen ei syyllisty tuollaiseen kuukausia jatkuvaan puhelinterroriin.
Noh. Yhdestä asiasta olemme samaa mieltä. Toivottavasti todellakin jättää naisparan rauhaan. Muuten olisi mielestäni aika mennä poliisille.
Vaikeita vain noudattaa. En tahtoisi koskaan olla ilkeä Hänelle. Se satuttaisi minuakin.
Mutta miksi Hän ei yhtä äkkiä enää halunnut nähdäkkään minua? Vaikka ystävistäni hän oli juuri se, joka vaikutti välittävän minusta. Siis en tarkoita rakastettuna, mutta ainakin ystävänä, ihmisenä, lähimmäisenä.
..ei välttämättä ole vain tietyt teot. Yksilöinä meille ilkeys merkitsee eri asioita. Mutta jos toinen sanoo, että ei halua sinun ottavan yhteyttä, miksi et tee, niinkuin hän pyytää?? Kuka haluaa rakkautta, joka tekee heidän pyyntöjään vastaan? Älä kuvittele tietäväsi, mitä toinen tahtoo, kuuntele häntä. Kuinka monesti hänen on sanottava sinulle, että satut häntä viesteilläsi, ennenkuin uskot??
Ei tuo nyt olisi ollut mielestäni liikaa vaadittu, että nainen sentään vielä näyttäyttyy. On raukkamaista paeta ja vain sanoa, että kun tämä mimmi nyt näin päätti, so long. Eläimetkin viestivät ääntelemällä ja taistelu tai pakeneminen ovat vasta toissjaisia keinoja. Onko ihminen jo vajonnut ameeban tasolle. Silmäillessäni tuota tekstailua sattui silmään, että onhan tuossa jotain ajatuksia ja kysymyksiä vaihdettu puolin ja toisin. Vastaukset ovat vain kulkeneet yhteen suuntaa.
Ap:lle sanoisin, että ystävyytenne lienee ollut vahvalla pohjalla, kun on kerran kahveillakin käyty, nimmareita lähetelty jne. Hän on myös saattanut olla aika tavalla kiinnostunut sinusta, mutta jäit nyt sitten lopulta pistesijoille. Joka tapauksessa säälittävää ja raukkamaista paeta yksipuolisesti, mitään sanomatta, selittämättä ja lakata vastaamatta edes puhelimeen. Vain pelimies olisi osannut toimia alun alkaen juuri oikein eli unohtaa typykän heti kun selvisi, ettei petipaikkaa ole tarjolla. Vain pelimiehen on helppo unohtaa, sillä hänellä kaikki tähtää vain kaatoon. Siinä peilssä häntä vie vain intohimo, taito ja vaistot, ei syvät tunheet.
Ystävänä opin sinut tuntemaan,
paljossa opin sinuun luottamaan
Mitähän oikein tarkoitit,
kun minut luotasi karkoitit?
tuollaista painostusta ja häirintää.
itse olen joutunut samankaltaiseen tilanteseen,
vielläkin tunnen epävarmuutta miehiä kohtaan.
vaikka tilanteeni oli ohi jo muutamassa viikossa.
et selvästikään näe tilanteen vakavuutta,naisen näkökulmasta. se on kuisallista ja hermoille käyvää. pääasia on nyt että LOPETAT ennenkuin joudut selvittämään asioita virkavallan kanssa!
sinun täytyy hyväksyä ettei hän haluaa olla sinun kanssa missään tekemisissään enään!
Käydään kylässä, saadaan kukkasia, lähetellään nimmarionnitteluja. Ja sit kun toinen kertoo tosissaan välittävänsä jätetään siihen paikkaan.
Katsokaa naiset nyt vähän peiliin !
Jos mies on ap:n kaltainen sekopää, pakkohan se on juosta pakoon. Näillä kahdellahan ei koskaan edes mitään varsinaista suhdetta ole ollut, vaan suhde on tämän hullun korvien välissä. Voin vain kuvitella, minkälaista tuo hänen "tunteidensa tunnustaminen" on ollut, kun tekstarit on tuota luokkaa vielä kauan sen jälkeen, kun nainen on jo laittanut välit poikki. "Kulta, rakastettu, siniset silmät ja pälä pälä..."
Se, ettei saa tunteilleen vastakaikua, ei tarkoita sitä, että on oikeus ahdistella ja pelotella toista ihmistä. Todella säälittävää, että ap vielä kokee tuon kiusaamisen ja häiriköinnin jonkinlaisena "välittämisenä ja ystävyyden ylläpitona". Ties kuinka monen naisen elämästä on tehnyt helvettiä aiemmin.
Toivottavasti et itse joudu koskaan kokemaan, millaista on olla jonkun "rakastuneen ystävän" vainoama. Vaikka ehkä se sinun ymmärrystäsi kasvattaisi vähäsen.
Mielestäni ketään ei vain saisi jättää noin. Ainakin itse olimme hyviä kaverita ihastukseni kanssa vielä senkin jälkeen kerroin rakastavani häntä. Ei tullut koskaan tarvetta textailla siitä asiasta. Kun näemme edelleenkään ohita toissiamme vain pelkästään moikkaamalla. Se on sääli että tuollaisia sydämen murskaajia on olemassa.
Eikös aina sanota että miehen pitää tehä aloite. On järkyttävää nähdä, että jotkut naiset näköjään todella ajattelee, että jos ei ole ollut suhdteta, niin millään ei ole paskankaan väliä. Ja jos on ollut suhde ja kenties kakara, sitten jäljelle jää vain rahastus. Minkä ihmeen takia tämmöisiä elämän pieniä hienoja juttuja ei voida hoitaa kunnolla. Osaan arvata että tuo tyyppi ei tule enää koskaan tule yhdelekään naiselle sanomaan, että olisi kiinnostunut hänestä. Ensin ollaan kavereita, sitten keikutaan ympärillä ja nautitaan kun nähdään että toinen tykkäisi. Sitten kun se laukaisee sen suoraan, otetaan ja häivytään, lakataan vastaamaan puhlimeen, ei haluta enää edes näytäyttyä. Voi perkele miten tuo naisen mieli voi olla joskus raaka ja T Y H M Ä.
Ei näytä olleen ajasta kiinni. Olen melkein varma, että kun tuo naikkonen olisi käynyt vaikka kerran kahvilla tai kaljalla homma olisi ollut siinä eikä olisi kummankaan tarvinnut näpytellä sen enempää. Ei liene viakeata arvata että toi mies olisi sen vielä sen mielellään maksanut.
Luitko edes noita tekstiviestejä?
Eiköhän se nyt ole jo selvää, ettei ap. ole valmis hyväksymään pelkkää ystävyyttä saati moikkaamista. Siihenhän ilmeisesti koko homma kosahti.
Tuo sairaalloinen tekstailun tarve on kyllä kyseisen henkilön korvien välissä, eikä hänellä ilmeisesti ole aikomustakaan lopettaa, ennen kuin saa mitä haluaa. (Toisin sanoen, hän ei lopeta, vaikka saisi kytät niskaansa.)
Toivottavasti nainen vaihtaa numeronsa. Tuollaista ahdistelua ei tarvitse kestää.
Äijä vielä ihmettelee, mitä hän on muka tehnyt, kun toinen on monta kertaa sanonut, että tulee paha ja ahdistunut olo, eikä hän edes ymmärrä, mistä asioista tyyppi vaahtoaa.
Varmaan ymmärrätte niitä kaikkia exiäkin, jotka vainoavat "sydämettömiä muijiaan", kun ovat kehdanneet lähteä tukahduttavaa ja pelottavaa miestään pakoon... Varmaan senkin jälkeen, kun muija on maan alla, kun "mies ei kestänyt, kun hänen sydämensä niin törkeästi murskattiin".
>>vainoavat "sydämettömiä muijiaan">>
Jos sinulla ei ole muuta mietittävää maailmassa,
toivompa hartaasti että saisit ikäsi elää ihan yksin omassa Jakomäen lokerossa.
Voi hyvänen aika sentään. Onhan erikoinen ajatuksen kulku, mutta valaisee asiaa paljonkin. Siis ettei voi tavata edes yhtä kertaa tai puhua edes puhelimessa, koska tahtoo kuitenkin enemmän. Siis jos naapuri kysyy joskus suolaa, ei muuta kuin ovi kiinni ja kaikki välit poikki, sillä seuraavaksi hän voi tulla pyytämään sokeria, mikä olisi jo aivan kertakaikkisen sietämätön ajatus. Kuinkahan tuolla ajatuksen kululla maailmassa pärjäisi?
Oikeastaan vähän näinhän itsekin ajattelin tapahtuva, ellei hän ”rakastaisi”. Oli varmasti pohjimmiltaan helpotus sinullekin saada tietää, vaikka se tieto ei nyt onnea tuonutkaan. Eipähän tarvitse mitään kuvitella ja voi keskittyä aivan muuhun. Hauska lukea, että hän sentään haluaa ikään kuin ilahduttaa sinua aikä kääntänyt sinulle selkäänsä saman tien.
Mistä sitten tietää onko nainen kiinnostunut. Kyllähän nyt lafkan kuppilaan voi ketä vain pyytää syömään tai kahville, mutta että memisi ja kysyisi kämpille. Ajattelisin kyllä, että nainen on tosisaaan kiinnostunut, jos kysyisi itse tulemaan meille tai teille tai jos edes hyväksyisi privaatin kutsun. Onko todellakin se paras tapa ottaa bileissä kännit ja työntää kieli korvaan? Sittenhän voisi olla seuraavana päivänä kuin mitään ei olisi tapahtunut, jos se ei siitä innostunut? Näin olen kyllä kuulut useinkin ”neuvottavan”. Jos se ei kuitenkaan tykkää, meneekö siitä yleensäkin välit heti poikki, jos menee ja palajstaa itse tykkäävänsä ?
Siis ei näköjään ikinä ainakaan kirjoittamalla !
Kyllähän tuo tutulta neuvolta vaikuttaa, eikä ole edes mikään netti pila !
Ainakaan tämän valossa ei kannatta mennä paljon rakkauden tunnustuksia tekemään. Naiset taitavat ottaa aika helposti nokkiinsa.
Onko kuitenkin tapahtunut jotain muutakin kuin noita kerrottuja kohteliaisuuksia ja tekstailua ? Voisikohan Ap vielä kertoa lisää !
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa mistään asiasta, ellei nyt sitten myöhemmin tämä ole sitä. Miksi olisinkaan riidellyt hänen kanssaan? Ei ole koskaan ollut aihetta, tarvetta eikä pienintäkään halua. Katsotko tuolta alempaa, kun vastasin jo sinne.
On kyllä varmasti viisautta, kun olet huomannut, että tuo kirjoittaminen ei taida olla se kaikkein paras vaihtoehto ! Vaikka sitten mieluummin täydessä jurrissa kieli korvaan !
Ainakin itse menen mielelläni sellaitsen mimmien seuraan, joiden ainakin luulen minusta tykkäävän. Siis vaikka en itse heistä oikeastaan olisi kiinnostunut. Naiset taitavat ajattella asian kovin eri tavalla. Hauska tietää mutta aasi koko tyyppi, kun paljasti sen, viisainta kiertää kaukaa. Rakkauden tunnustus ei naisen sydätä taida oikein miellyttää.
Tunteet vai ei aina kohtaa. Se on vai niin surullista, että kaikki eivät osaa antaa edes rukkasia. Senkään ei tarvitse olla niin järkyttävää, jos sen hoitaa oikein. Tärkeintä olisi selvittää asiat ajallaan. Pitkittyminen vain pahentaa tilannetta. Ikävää, että sinulla oli noin huono onni ja tulit tuolla tavalla loukatuksi ja haavoitetuksi ja koko ilmeisen hyvä ystävyytenne päättyi katastrofiin.
Voit lohduttautua sillä, että et varmasti ole yksin ja ainoa. Meistä jokainen varmasti kohtaa sydän suruja jossakin elämänsä vaihessa. Rakkaudessa tulee aina joko itse loukatuksi tai loukanneeksi toista. Kuinka paljon, siihen me jokainen voimme itse osaltamme vaikuttaa.
Antaisin hänelle mieluusti kaiken anteeksi. Eikä sitä edes tarvitsisi pyytää, kun vain voisimme olla kuin ihmiset. Tuntuu hyvin raskaalle ja pahalle, jos hänen pitää jostain ihmeen kumman syystä vältellä minua.
hän ehtii miettiä *anteeksi antoa" ,kun sinä pommitat häntä turhilla viestillä ja toistat itseäsi joka kerta. Anna itsellesi anteeksi ensin,eli "oma heikkoutesi" häntä kohtaan, kirjoita pitkä kirje ,kerro kaikki surut ja kaipaukset siinä mutta älä lähetä sitä hänelle ,vaan heitä' se roskiin sen jälkeen.se on terapeuttista ja vaputtavaa. !
Siellä se hylätty on.Kumman kumiseva tuuli peltikatossa.Kalttaajakatainen rosvoaa.Aikaansaa köyhyyden,ennalta arvaamattoman.Köyhän erinomainen kyykyttäjä.Oppimestaaja sen kuin hymyilee.Nuolaisua vailla.Merkillinen ylvästelijä.
Tuo sielun hoito ei kyllä taida olla sinun erikoisalaasi. Osannet varmaan kuitenkin kertoa, kumpaa jalkaa särkee enemmän? Sitä, joka on suurempi ja vahvempi vai sitä, joka on pienempi ja sirompi ?
Jos tahtoo rakkaalleen ahertaa,
saa ehkä turhaan pakertaa.
Toi tuuli minulle sateen ja veden,
kesä kasvatti sinulle kukkaset ja meden.
Mitähän tuossakin on pelottavaa ?
On sairasta kehitellä jotain ihmeellisiä fobioita sarjamurhaajista, raiskaajista vaanijoista ym. Asiat pitäisi vain puhua halki - ajallaan. Ei mikään ratkea sillä, että puhelin laitetaan kiinni.
Että hylätty "rakastaja" on automaattisesti pahin mahdollinen vihollinen, pelättävä terroristi, joka vain suunnittelee joko kostoa raiskausta tai jotain muuta hirveää. Tai sitten jotain tämmöistä pitää vain hätäpäissään ladella, kun ei vain yksinkertaisesti halua tai haluaa vain loukata.
Kipeä pippeli koko mies.
tunnut olevan vaan ihan sekopää, ja vaikka olisit ollutkin joskus normaali, niin sellaista naista ei olekaan joka tollasten idiootti viestien jälkeen haluais pitää mitään yhteyttä. ainakaan normaali järkistä. herää ja jätä se mimmi rauhaan ja eti itelles elämää muualta.
Tuokaan tuskin on syy, sillä ne “puhevälit” taisivat mennä jo paljon tuota tekstailua aikaisemmin. Viimeksi puhuinkin hänen kanssaan, kun suunniteltiin kavereiden kanssa yhteistä juttua. No se jäi mutta meille jäi sellainen puhe, että olisimme käyneet syömässä yhdessä. Kyselinkin aluksi sen perään varovasti, kun hän laittoi vain suunnilleen, että ”ei ehdi”. Aluksi hän ei sitä sentään kieltänyt. Kysyin häntä myös tässä välissä yhteen yleiseen tilaisuuteen, johon olisimme olleet molemmat ”kutsuttuja”. Hän ei kiireiltään ”ehtinyt”. Oli väliä viikko tai pari - ei ehdi - sitten varmaan oli kuukausikin etten kirjoittanut hänelle mitään, minkä jälkeen hän tulikin sitten suunnilleen suoraan, ettei hän haluakkaan. Siten hän ikään kuin kiisti, ettemme olisi koskaan milloinkaan minkäänlaisia ystäviä olleetkaan. Sen jälkeen vastaukset - jos niitä yleensä on tullut - ovat olleet juuri tuollaisia kuin tuossa on. Aivan kaikkia minulla ei edes ole, sillä pahimmat poistin heti.
olla sellainen, että joku olisi puhunut jotain pahaa sinusta hänelle? Siis jotain todella pahaa.. Näitäkin ihmisiä löytyy jotka saavat nautintonsa paskan juoruamisesta..ja elämän päämäärä on vain se että saa toisten välit poikki.. Itselläni on kokemus tällaisesta ihmisestä. Uskomattoman hienosti osasi tehdä myyräntyötä minun ja mieheni välille, ja me sentään olimme jo olleet yhdessä useita vuosia.. Onneksi meille selvisi asian oikea laita, emme katkaisseet välejämme kuin tähän kyseiseen myyrään.. Ja minä kun joskus että hän on ainut oikea ystäväni!!!!! Motiivia emme vieläkään tiedä siihen miksi hän sellaista tekee(siis tekee vieläkin muille), mutta ilmiselvästi kuitenkin siitä nauttii..
Senkin tiedän että itse olen joutunut erään ahditelijan uhriksi.. että ei ole kivaa!! Yhdessä yössä saattoi tulla lähemmäs 30 viestiä. Ja se sai alkunsa siitä kun olin ihan kohteliaisuudesta mukava ja juttelin niitä näitä. Mielestäni en kuitenkaan antanut mitenkään ymmärtää että olisin kiinnostunut.. Ja koskaan emme olleet edes kaksin missään, vaan aina jossain kaveri porukassa. Sillä miehellä oikeasti viirasi päästä.. Puhui jo että meillä on suhde ja hän on ostamassa taloa!! Ja se hullu ei lopettanut ennen kuin rankemman käden kautta..
Tämä tapaus sai aikaan sen että kyllä todella tarkkaa mietin kenelle suutani avaan ja ketä kuuntelen..
Kuitenkin olen sitä mieltä että tuon naisen olisi pitänyt kertoa syy, miksei halua olla tekemisissä.. mieluusti jo siinä vaiheessa kun kerroit että välität hänestä, olisi vastannut ettei hänellä ole sellaisia tunteita. Itse olisin ainakin kirjoittanut sen verran takaisin etten itse ole samalla aaltopituudella..
Mutta parasta mitä voit nyt tehdä, niin älä ole enää yhteydessä. Unohda hänet.. ja jonain päivänä löydät kyllä sen oikean..
Kaikki voi näköjään olla mahdollista ja olen kyllä itse tullut siihen tulokseen, että olen kai jotenkin altis noille myyrän töille tai tulemaan mustamaalatuksi. Sellainen tunne vain on tullut mutta miten se sitten liittyisi tähän, on hyvin vaikea sanoa. Suoraan sanottuna, tämä ei koskaan ole tullut mieleenikään.
Yhden muijan kanssa oltiin aikanaan hyvät kaverit mutta ei mitään sen enempää. Olipa vielä varsinainen uutistoimisto, joten puhumisesta ei kyllä ollut koskaan puutetta. Hän olisi kai tykännyt minusta ja jouduinkin kerran torjumaan hänen suorasukaisen tarjouksensa. Kun aikanaan satuttiin yksiin, hän vaikutti kyllä huomaavan, että tämä ”kulta” sai minulta kaiken huomion. Tuntevat siis hyvin toisensa, mutta en nyt silti osaisi epäillä.
Sitten on tietysti muitakin pahoja ”ystäviä” aivan arkisista yhteyksistä. Tosin juuri heidän tekojaan tämä ”kultani” ei hyväksynyt, vaikka nämä hänen tuttujaan ja ystäviään ovatkin. Sitä juuri tarkoitin kun kerroin, että hän ainakin sentään joskus välitti minusta ystävänä ja ihmisenä. Miksi hän olisi heti mennyt juuri heille asiasta livertämään ja sitten yhtä äkkiä lähtenyt heidän kieroiluihinsa.
Tahtoisinpa kyllä tietää, kuinka nuo juorut teidänkin välillenne onnistuttiin ujuttamaan. Mikä siinä oli motiivina jne.? Äkkiseltään kuvittelisi, että kotona neljän seinän sisällä oikeakin tieto voisi kulkea.
Muistui mieleeni tämä vuodatuksesi, kun luin juuri tuollaisen kirjoituksen tuolta toisesta keskustelusta. Voisikohan tämä olla selitys? Kopioin kirjoituksen tuohon alle.
"Sitä on vaikea "kiltin" ymmärtää, koska itse on niin erilainen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät kykene ottamaan toisia tasapuolisesti huomioon. Heiltä puuttuu kyky empatiaan eikä se ole tavallaan edes heidän vikansa, että loukkavat toisia, myös läheisiään. Silloin ainoa ihminen joka voi puolustaa sinua narsistisesti häiriintyneeltä, on sinä ise.
Se, miten narsistin tunnistaa, on aika vaikea antaa yleisohjeita. Narsistit ovat hyviä pelaamaan sosiaalisia pelejä ja siten hämäävät muita "hurmaavuudellaan" jne. Yhteistä heille on kuitenkin ehkä se, että he yrittävät manipuloida muita ja heidän elämäänsä. Se on luultavasti vahvin merkki, josta voi epäillä, jonkun olevan narsistisesti häiriintynyt persoonallisuus.
Itse siis tavallaan pelaan vastapeliä narsistin kanssa sillä tavoin, että olen avoin myös hänelle ja annan "aseita" hänen käyttöönsä minua vastaan. Jos henkilön persoona on terve, hän ei käytä niitä minua vastaan, mutta jos hän on narsisti hänelle tulee pakottava tarve jollakin tavoin puuttua elämääni ja tekemisiini. Silloin tunnistan hänet narsistiksi ja oveni alkavat hiljalleen sulkeutua hänen edessään. Hiljalleen siksi, että voinhan aina itsekin erehtyä toisen arvioimisessa ja siksi jätän aina mahdollisuuden korjata muita/minua vahingoittavaa käytöstä.
Lopulta narsistista täytyy vain hankkiutua eroon. He eivät siitä parane eivätkä voi muuttua. Sitä on ehdottomasti turha luulla."
Kuvittelisi.. Mutta onhan se näköjään helppo siihen väliin tulla. Niin uskomatonta kuin onkin. Ja kun ajoittaa vain touhunsa hyvin, niin ei siinä muuta tarvita.. Meillä sattui olemaan muutenkin kriisi aika suhteessa, joten vaikea muutenkin oli toisen kanssa kommunikoida.. Mutta onneksi saimme asiat selvitettyä, ja suhde parani huomattavasti..
Ei tämä naisesi välttämättä heille ole mennytkään puhumaan vaan ehkä nämä juoruavat "ystävät" ovat ottaneet häneen yhteyttä..
Tällaista käytöstä ei voi ymmärtää tavallinen ihminen, joka ei tahdo toisille pahaa.. Itse olen monesti joutunut havahtumaan kuinka julmia toiset ovatkaan. Eli taidan minäkin olla erittäin altis noille myyrille!! Ja silti vielä nykyäänkin olen liian sinisilmäinen.. joten olen helppo uhri. Aina sitä toisista toivoo hyvää..
Koulussa joudiun aikoinaan näkemään, kuinka yksi tyttö esitteli saamaansa rakkauskirjettä. Se oli mielestäni täysin viaton, sydämen muotoinenl, siististi tekstattu ja siinä oli lähinnä terveiset ottaa yhteyttä, puhelin numero ja jotain muuta pientä. Lappu oli kai sujautettu hänen taskuunsa tai laukkuun. Mitään irtpisteitä tämä likka ei siitä kyllä saanut, eikä hän muutenkaan ollut mikään suosikki tyttö. Sillä kai vain jokin niksahti päässä ja hänen täytyi näyttää se kaikille, ketä asia vain voi kiinnostaa.
Meitä on niin moneen lähtöön !
Tuollainen ihminen ei ansaitse rakkauttasi tai huomiotasi. Hänelle ystävyytesi ei lopulta merkinnyt mitään. Lopulta hänkin tulee huomaamaan, että jää yksinäiseksi. Jotkut ihmiset voivat hylätä oman ätinsä, lapsensa tai vanhempansakin.
Niin kuin varmasti ymmärrät, on hyvin vaikea lähteä tuota selvittämään, kun tästä ”kullasta” en saa mistään päästä mitään irti. Tosin tämähän näillä myyrillä juuri se ensimmäinen päämäärä taitaa ollakin. Saada kaikki yhteydenpito estetyksi, jotta juoni ei paljastuisi.
Mutta millaisia nuo teidän välillenne syötetyt juorut olivat? Olivatko ne rakkauteen ja tunteisiin liittyviä vain liittyivätkö ne johonkin arkisempiin asioihin? Ei liene vaikea arvata, että juoruilija oli nainen. Keksikö hän kaikki juorunsa aivan itse vai syöttikö niitä hänelle myös joku toinen?
Se ei vain ole niin helppoa. En kuitenkaan tahtoisi ajatella hänestä mitään pahaa. Hän on ainakin joskus ollut minulle hyvä ja reilu ystävä, jota olen rakastanut.
Totta näyttää olevan ainakin, että ei muutu eikä parane. Päin vastoin.
Sinä voisit hoitaa minua,
kun vain saisin katsoa sinua.
Miksi aloitkaan vihata minua,
vaikka minä vain ihannoin sinua?
Kun hiljennymme Jouluna viettämään vapahtajamme syntymäpäivää, meidän kaikkien tulisi voida unohtaa maalliset riitamme. Sovinnon teossa tärkeintä on anteeksi antaminen. Anteeksi antaminen olisi monesti kimmeltävien pakettin asemesta se kaikkein mieluisin joululahja, jonka voimme saada ja arvokkain lahja, jonka voimme antaa. Se ei maksa mitään ja se antaa paljon molemmille osapuolille. Niin kuin Jeesuskin uhrautui meidän syntiemme vuoksi, me voimme myös antaa anteeksi lähimmäisillemme heidän tekemänsä virheensä.
Jumala on antanut ihmiselle kyvyn puhua ja tätä taitoa meidän tulisi käyttää. Mikäli asioista ei voida puhua, kärpäsestä tulee härkänen ja mitättömistä asioista kasvaa välillemme kuilu, joka erottaa meidät toistamme.
Valitettavasti tuota joululahjaa en tainnut tänä jouluna saada. Enkä minä sitten olen ollut niin tuhma, ainakin niin tyhmä. Tuo kuilun kasvaminen ja puhumattomuus ovat minullekin tuttuja ilmiöitä muualtakin elämästä. Yllättävän monet kuilujen rakentamiseen aktiivisesti pyrkivät ja siinä hämmästyttävän hyvin myös näyttävät onnistuvan.
jos mua joku tolleen puhelimella ahdistelis kun sä teet,niin voi itkun vittu.
Jos ei toista kiinnosta,niin sitte ei kiinnosta.
ookkohan muuten henkisesti täysin normaali?
Sanon mä !
Sydän tahtoisi anteeksi antaa,
ei jaksa se surua kantaa.
Annoin sinulle kukkapuskan,
sain sinulta vain suuren tuskan.