Olen eronnut yli 10 vuotta kestäneestä liitosta ja nyt tajuan, ettei se vuosien aikana kertynyt rakkaus ei koskaan kuole. Eihän sitä äitiä ja isääkään lakata rakastamasta. Moni voi kyllä olla katkera jostain isälle tai äitille tai exälle siitä, että he eivät rakastaneet tarpeeksi. Siis ihmisethän itkevä aina sitä, että kun itse ei ole saanut tarpeeksi sitä mitä on kaivannut.
Kyse on kuitenkin siitä, että tunneside on ehtinyt kasvaa tosi vahvaksi.
Mutta sitä rakkauden kohdetta ei tarvitse omistaa. Häntä voi rakastaa tekojen kautta eli auttaa ja käyttäytyä muutenkin kuin aikuinen ihminen.
Kyse on kuitenkin siitä, että tunneside on ehtinyt kasvaa tosi vahvaksi.
Mutta sitä rakkauden kohdetta ei tarvitse omistaa. Häntä voi rakastaa tekojen kautta eli auttaa ja käyttäytyä muutenkin kuin aikuinen ihminen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kuoli jo vuosia ennen eroa. Kummasti viina ja nyrkki tappaa rakkauden, sanan miekkakin on siihen oiva ase.
Kumpaa käytettiin ensin, sanan miekkaa vai nyrkkiä?
Kynnys lyömiseen on ainakin minulla niin valtavan korkea, että ei ole tullut mieleenkään hivauttaa, vaikka minut on sanan säilällä viipaloitu pienen pieniin paloihin.
haukkui ja solvasi minut, lapsemme, sukuni, ystäväni, työtoverini, naapurimme. Kaikki naiset oli huoria ja miehet luusereita, ainoastaan hän oli se joka tiesi ja osasi kaiken.
Ihan turhan takiako hän tuollaista teki?
umpijuovuksiin juominen sai kuvittelemaan aivan uskomattomia asioita, joita piti sitten totena.
yli kaiken vaikka erottu ollaankin. Anteeksi hänelle olen tekonsa antanut,mutta avioliitto ei voinut jatkua. Silti rakastan häntä enemmän kuin koskaan ketään...enkä näe siinä mitään pahaa. Kenellekkään en ole tästä kertonut,eikä tarvitse.
olla... Minäkin rakastan exää, mutta kahlita en voi häntä. Hän haluaa vapautensa ja omasta päätöksestä päästin hänet ja otin eron. Siltikin rakastan häntä ja opin elämään tämän tunteeni kanssa kuitenkin ilman häntä. Vaikkakin minusta meidän ehteinen elämä jäi kesken... joskus rakkaus on vaan luopumista.
Vai rakkautta eron jälkeen? En ole mitään typerämpää kuullutkaan. Ennen eroa oli 'siisti' aviomies.
Kaiken sen skeiden jälkeen en voi muuta kun inhota tämän maan naisia. Ja se näkyy käytöksessäni, eikä haittaa pätkääkään.
Ero muokkaa vihan ja inhon josta ei eroon pääse,
eikä sillä ole enää väliäkään.
Hukkukaa te hurskasteluun.
meilläkin oli ns. rakkautta aivan riittämiin mutta äijällä himot olivat vieläkin suuremmat ja polki kaiken paskaan. Olis menny edes huoriin mutta ei kun ei vaan piti perhana kaikki minulta viedä. Jäljelle jäi vain tuhkat ns. rakkaudesta ja helvetinmoinen viha ja inho.
En perhana soikoon sokaistu enää ikinä niin paljon että uskon jonkun lurituksiin, koska vittua ne vaan vonka.
palvoin mun entistä vaimoa kun oltiin aviossa, mutta nyt kun erottu ei vois vähempää kiinnostaa se saatanan lutka.
ikuista, kohteet vaan vaihtuu.
Kauankohan sinulla on mennyt aikaa tuosta erosta? Erosin itse noin 18 vuotta sitten. Ja kuule - kyllä se rakkaus kummasti katosi....jokseenkin nopeasti. Nykyään en pysty edes hahmottaa eksäni kasvoja mielessäni. Ja kyllä - olimme kovasti rakastuneita silloin aikoinaan, yhdessä olimme 8 vuotta.
Usko pois - ohi menee.
vaihtaa vain kohdetta. Tällä hetkellä on lapsemme exäni suurin rakkauden kohde. Minä en sopinut kuvioon mukaan.