Ajattelin vain.
Itse syön noin kerran viikossa perheen kanssa yhteisen aterian (niin että vanhemmat on läsnä) enkö haluaisikaan syödä useammin.
Itse syön noin kerran viikossa perheen kanssa yhteisen aterian (niin että vanhemmat on läsnä) enkö haluaisikaan syödä useammin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Viikolla valmistan itse ruoan ja syön lasten kanssa, vanhemmat ovat luonnollisesti töissä. Viikonloppuisin syön jos elämämme sattuvat yksiin, jos niin voisi sanoa:D Yleensä olen ennen lounasta syönyt juuri itse aamupalan joten siihen osallistun harvoin. Jos päivällisaikaan olen kotona niin tottakai silloin, se on oikeasti hyvää kielen harjoittamista kun pääsee juttelemaan vanhempien kanssa ihan kunnolla. Hyvin sosiaalinen tilanne parhaimmillaan, vaikka aina ei välttämättä kyllä olisi fiilistä istua pitkään pöydässä:D
Mun työaika päätty siihen, että tein ruuan, kun vanhemmat/toinen vanhemmista tuli kotiin, joten toki söin itse sitten samalla.
Viikonloppuisin olin harvemmin kotona, mutta jos olin, niin söin perheen kanssa.
Olet introvertti.
Ehkä muiden ihmisten läheisyys ei sovi sinulle.
Jos ette käytä sitä ateriaetua,niin sehän on kuin jättäisitte palkkaanne nostamatta,rahana ette varmaankaan sitä saa.
Mielestäni kysymys on ihan jännä pohdiskeltavaksi, koska kaikki eivät tosiaan tunne/ halua tuntea itseään niin läheiseksi perheen kanssa. Ei siihen mitään intoroverttiyttä tarvita. Senioirinanny on kyllä oikeassa, miksi jättää ateria väliin kun sen saa ilmaiseksi.
Niin no, kaikki eivät tosiaan halua viettää iltoja perheen kanssa kotona eikä se tosiaan tarkoita, että olisi jotenkin sisäänpäin kääntynyt ja sulkeutunut erakko. Päinvastoin. Itse haluan lähteä heti työajan päätyttyä kavereita tapaamaan, kaupungille nähtävyyksiä katselemaan, kirjastoon, kahville, ulkoilemaan, kuntosalille, leffaan tai muuten vain kaupungille kävelemään ja ihmisvilinää katselemaan...en useinkaan syö perheen kanssa, koska ruoka on aina illalla siihen aikaan, että sitä ennen tai sen jälkeen ei sitten ole enää mitään järkeä lähteä minnekään eli ilta menisi käytännössä kotona, ja toisin sanoen se menisi minusta silloin hukkaan. Ruoka-aika rajoittaa isossa kaupungissa siis muita menoja todella paljon. Perhe on ihan mukava, mutta en nauti heidän seurastaan niin paljon, että viitsisin pelkän ilmaisen aterian takia viettää koko iltaa heidän kanssaan. Muutenkin olen huomannut sen, että jos jään kotiin työajan jälkeen niin esim. lastenhoitoa tuppaa jatkuvasti kasaantumaan minulle vapaa-ajastani huolimatta...joskus ok, mutta en jaksaisi enää 9h lapsenkaitsennan jälkeen yhtään ylimääräistä. Tai jos olen kotona niin näitä "kipaise kauppaan/postiin/kioskille/pesulaan"-pyynnöiksi naamioituja käskytyksiä tulee koko ajan, samoin näitä "voisitko äkkiä silittää/imuroida/tehdä sitä sun tätä"-käskytyksiä napsahtaa kohdalle usein. Eli pääsen tuhat kertaa helpommalla kun vain häippäsen illaksi pois ja nautin siitä vapaudesta! Koen saavani aupairajastani enemmän irti näin kuin vain viettämällä iltani kotona ja syömällä perheen kanssa. Eikä minua harmita tämän ns. ateriaedun menettäminen. Perheen äiti on sanonut sen olevan täysin ok jos en ole ruoka-aikaan kotona. Jos ruokaa jää, hän jättää sen jääkaappiin ja syön kun tulen kotiin. Jos ei jää niin sitten ei haittaa ollenkaan.Lapsetkin on vasta vauvoja eivätkä tajua sitä jos en ole ruoka-aikaan kotona.
Tein yleensä ruoat ma-pe ja lähdin omille teilleni siivottuani pöydän ruokailun jälkeen.
Viikonloppuisin perhe oli paljon pois, muta varmistin perheen normaaleja ruokaostoksia tehdessäni, että ruokaa oli riittävästi myös viikonlopuksi. Tosin viikonloppuisn kävin usein myös kavereiden kansa pizzalla yms.
"Meilla" mina suon useimmiten yksin. Paivalla lapset ovat koulussa(perheen aiti tai "siivooja" valmistaa lounaan minulle valmikksi jaakaappiin odottamaan) ja syon yksikseni sitten kun nalka tulee ja ehdin. Illalla vanhemmat eivat yleensa koskaan syo kunnin ateriaa vaan siivooja valmistaa lapsille jotain iltapalaa ja saisin syoda siina samalla jos olisi nalka. Yleensa minulla ei ole silloin nalka, joten otan jotain pienta iltapalaa vasta lasten mentya nukkumaan. Viikonloppuisin olen vasta syonut aamupalan perheen lounastaesa, joten syon sitten itekseni muohemmin =) Taalla ei siis perhe kohtaa ruokailujen merkeissa. Ei lapset - vanhemmat sen enempaa kuin mina-lapset-vanhemmat :) Harmi sinallaan, silla uskon, etta siina menetan mina paljon kulttuurista samoin vanhemmat ja lapset menettavat uhteista aikaa. Mutta ruokaetuni silti lunastan ;)