Koska aihetta on sivuttu niin paljon tällä palstalla, toivon ettei kukaan vedä hernettä nenään tästä kenties viimeisestä ketjusta.
En vain henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi tietyt ihmiset, tai tietty ihminen, koittaa niin säntillisesti kiistää toisenlaisen musiikin arvon. Usein hän on sanonut populaarimusiikkia viihteeksi - ja sitähän se onkin useimmiten, mutta ei läheskään aina, ja parhaimmasta populäärimusiikista puhuttaessa ei juuri koskaan. Moderni rytmimusiikki / kevyt musiikki (populäärimusiikki) on tavallaan kansanmusiikkia, mutta siinä on kuulunut kaikuja vähän kaikkialta jo reilulti yli puoli vuosisataa: etnomusiikista, avantgardesta, mustimmasta afroamerikkalaisen perinteen musiikista, klassisesta taidemusiikista, tangosta, ihan mistä vain. Koko genreä ei voi enää lytätä niinkuin 1800-luvun juomalauluja ja rillumarei-renkutuksia. Ei ole itse asiassa voinut hyvin pitkään aikaan.
On naurettavaa väittää, ettei populäärimusiikista löytyisi loistavia, aivan nerokkaita sävellyksiä. Ne ovat vain simppelimmässä lauluformaatissa verrattuna esim. sinfoniaan tai pianokonserttoon. Mutta ikivihreä melodiateema on ikivihreä melodiateema, oli se sitten klassisen säveltäjän teoksessa tai pophitissä.
Rock'n'roll -musiikki iskee suoraan luihin ja ytimiin tavalla mihin muu ei pysty. Jazzin ja soulin saralla on laulajia, joita lähellekään ei yksikään klassisen musiikin solisti pääse (Ella Fitzgerald, Aretha Franklin, Marvin Gaye). Jos nyt ihmisääntä musiikillisena elementtinä arvostaa. Joka kutsuu kaikkea ei-klassista musiikkia pypyksi voisi kuunnella vaikka Miles Davisin Kind of Bluen. Tai The Whon tuplateema-albumin Tommy, "ensimmäisen rock-oopperan", joka kertoo kuurosta, sokeasta ja mykästä lapsesta, jota käytetään hyväksi ja joka nousee tarinan edetessä messiaaksi. Ei mitään perus-"pyppy"-lyriikkaa, sen voin luvata.
Kuunnelkaa, älkää tuomitko.
En vain henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi tietyt ihmiset, tai tietty ihminen, koittaa niin säntillisesti kiistää toisenlaisen musiikin arvon. Usein hän on sanonut populaarimusiikkia viihteeksi - ja sitähän se onkin useimmiten, mutta ei läheskään aina, ja parhaimmasta populäärimusiikista puhuttaessa ei juuri koskaan. Moderni rytmimusiikki / kevyt musiikki (populäärimusiikki) on tavallaan kansanmusiikkia, mutta siinä on kuulunut kaikuja vähän kaikkialta jo reilulti yli puoli vuosisataa: etnomusiikista, avantgardesta, mustimmasta afroamerikkalaisen perinteen musiikista, klassisesta taidemusiikista, tangosta, ihan mistä vain. Koko genreä ei voi enää lytätä niinkuin 1800-luvun juomalauluja ja rillumarei-renkutuksia. Ei ole itse asiassa voinut hyvin pitkään aikaan.
On naurettavaa väittää, ettei populäärimusiikista löytyisi loistavia, aivan nerokkaita sävellyksiä. Ne ovat vain simppelimmässä lauluformaatissa verrattuna esim. sinfoniaan tai pianokonserttoon. Mutta ikivihreä melodiateema on ikivihreä melodiateema, oli se sitten klassisen säveltäjän teoksessa tai pophitissä.
Rock'n'roll -musiikki iskee suoraan luihin ja ytimiin tavalla mihin muu ei pysty. Jazzin ja soulin saralla on laulajia, joita lähellekään ei yksikään klassisen musiikin solisti pääse (Ella Fitzgerald, Aretha Franklin, Marvin Gaye). Jos nyt ihmisääntä musiikillisena elementtinä arvostaa. Joka kutsuu kaikkea ei-klassista musiikkia pypyksi voisi kuunnella vaikka Miles Davisin Kind of Bluen. Tai The Whon tuplateema-albumin Tommy, "ensimmäisen rock-oopperan", joka kertoo kuurosta, sokeasta ja mykästä lapsesta, jota käytetään hyväksi ja joka nousee tarinan edetessä messiaaksi. Ei mitään perus-"pyppy"-lyriikkaa, sen voin luvata.
Kuunnelkaa, älkää tuomitko.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eipä kai kukaan auktoriteetin mielipiteitä ole tosissaan ottanutkaan?
Miten tuo aloitus kuuluu tälle palstalle?
Ei pyllymusiikin arvostuksen puute ole klasareitten päänsärky. Eihän klasarit edes pidä siitä.
kuin klassisen, mutta se johtuu siitä, että monet ihmiset eivät laiskuuttaan tutustu klassiseen, se kun on haastavaa ja vaikeaa taidemusiikkia. Ainoastaan pyppyklasarit eivät kuitenkaan edes arvosta parasta kevyttä musaa, eihän siitä pitää tarvitse, jos ei kuuntelijan kyky riitä esim. jazzin omaksumiseen, mutta kaikelle aidolle ja ansiokkaalle musiikille pitää antaa arvostuspisteet.
Jos vexinin mukaan auktoriteetti puhuu asiaa, niin miten hän voi kyseenalaistaa tämän ketjun aloituksen kuulumisen tälle palstalle? Nimenomaan auktoriteetti-reppanapellehän on omaa näkemystään populääritaiteesta jatkuvasti esille tuonut surkeiden pyppyjuttujensa ja kalevala-pilkkojensa keinoin, ja näin ollen eksynyt KLASSISTA MUSIIKKIA käsittelevän ketjun aiheesta. Vastaviestit ovat aiheellisia, jos joku tuohon tyyliin mellasta. Ja vieläpä onnettomin argumentein.
Makuasioita kaikki tyynni, mutta laaja-alaisuus ja suvaitsevaisuus eivät ole huonojakaan piirteitä kulttuuriharrastajassa :)
on aivan huikeeta musaa parhaimmillaan, samoin soul. Ne eivät usein ole mitään viihdettä, ei sinne päinkään. Pop ja rock taas ovat useimmiten viihdettä, mutta eipä se niiden musiikillisia arvoja vähennä: todella hienoa pop/rock-musaa on tehty valtava määrä.
Klassinen ei anna kaikkea sitä, mitä musiikilta voi tarvita. Mutta jos ei kuuntele klassista, niin ei kyllä ole ihan hirveän perillä siitä, millaista musiikkia on tehty vuosien varrella - vuosiSATOJEN varrella :)
Populäärimusiikki on aina pelkästään viihdettä sillä sehän sävelletään nimensä mukaan viihdyttämistarkoitukseen.
Mielipiteet kuten "huikeaa musiikkia" tarkoittavat sinulle vain ja ainoastaan fiilispohjaisia tuntemuksia. Ei suinkaan objektiivisesti punnittuja musiikillisanalyyttisiä laatukriteereitä.
Musiikillisessa mielessä rock tai pop eivät ole koskaan huikeaa. Klassinen musiikki on niin paljon laadukkaampaa kun rock ja pop sitävastoin ovat vain populäärimusiikkia.
Miksi yrittää päälleliimata laatuleimaa johonkin, jota ei ole lähtökohtaisesti laadukkaaksi edes yritetty tehdä?
Kysehän on pelkästään makuasioista, ei koskaan faktoista. Ei mikään yhteisö määritä taiteen tai viihteen arvoja, ei edes mikä on taidetta ja viihdettä. Lienee kuitenkin selvää, että populäärimusiikista suurin osa on viihdettä. Mutta viihdekin voi olla laadukasta, ja usein on. Jazz sen sijaan EI ole viihdettä.
Vain sivistymätön moukka sanoo, että populäärimusiikki ei ole koskaan laadukasta. Mutta sivistymätön moukkahan tuo "aktoriteetti" onkin, käytti sitten mitä tahansa valenimimerkkiä ;)
Ja musiikin laadukkuus on tosi helppoa mitata sekä puhtaasti auraalilla että auraalis-analyyttisellä tasolla.
Niille, jotka eivät itse kuule, analyysi kyllä kertoo viihteen kammottavat musiikilliset puutteet.
Yksilö ei koskaan määrää minkään alan lakeja vaan aina yhteisö. Ja kyllä jazzkin viihteeseen kuuluu selvästi enemmän kuin taidemusiikkiin.
kuten ei millekään muullekaan taiteelle.
Mikäli sellaisia on, anna ihmeessä USKOTTAVIA linkkejä, joilla todistat jonkun musiikin toista paremmaksi. Joku 100% aukottomasti faktaa oleva taulukko, miten musiikin ja taiteen voi arvottaa. Jonka kaikki allekirjoittavat todeksi kuten vaikkapa sen, että maa kiertää aurinkoa. Sellainen todenne, jolla voi laittaa kaikki teokset järjestykseen kuin urheilusuoritukset. Eipä taida tulla linkkiä. :)
Se nyt vain joidenkin klassista harrastavien näkemys, että klassinen on parempaa, se ei ole mikään totuus. Musiikilla on eri tehtäviä, eivätkä ne tehtävät todellakaan rajoitu vain taiteeseen ja viihteeseen. Tuo asetelma 1500-luvulta, tai korkeintaan 1800-luvulta.