Yleensa en tanne kirjoittele mutta tuli niin selkea kysymys mieleen etta paatin hakea taalta vahvistusta. Kaikki Turkista ja turkkilaisista tavoista tietavat, vastatkaa ihmeessa. Jos turkkilainen mies kertoo suhteestanne vanhemmilleen jotka ovat ita-turkista ja hyvin perinteisia, ja he haluavat ehdottomasti tavata sinut, niin onko heilla silloin mielessa etta menette naimisiin? Joiltakin olen kuullut ettei turkkilaiset miehet esittele perheelleen elleivat ole vakavissaan. Onko nain? Kiitos tosi paljon asiallisista tiedoista!
Turkkilaisen vanhemmat
inshaAllah
222913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voisin kuvitella, että kertomasi perusteella, varsinkin jos kysymys on perinteistä kiinni pitävistä turkkilaisista, sukulaiset olettavat, että näytille tuotava tyttöystävä on syytä ottaa vakavissaan ja mahdollinen morsianehdokas. Eli ihan kaikkia tyttöystäviä ei kyllä viedä näytille perinteistä kiinni pitäville sukulaisille. Mies saattaa hakea "vahvistusta" sukulaisiltaan sille, onko hän heidän mielestään tekemässä oikean päätöksen, kun harkitsee vakavaa suhdetta (=naimisiin menoa) tyttöystävän kanssa. Tai sitten mies on jo tehnyt päätöksensä ja haluaa esitellä sukulaisilleen tulevan vaimonsa. Onnea matkaan, jos kysymys on sinusta! :)
Kiitos viestista! Kyse on kuin onkin minusta ja ehka tulevasta miehestani. Jos han kysyisi minulta niin olisin jo paatokseni tehnyt (vastaan kylla!) mutta olemme yhta mielta siita etta pitaa tutustua hyvin ja kayda molempien vanhempien luona ja sitten katsotaan :) Miehen aiti oli kommentoinut minusta kuullessaan etta on heidan suvussa MUITAKIN jotka ovat ulkomaalaisen kanssa naimisissa..! Suurin unelmani on etta voisin menna naimisiin rakkaani kanssa ja muuttaa Turkkiin.
Appi lähetti anopin tarkastamaan millainen perhe minulla oli.
Minulla on myös muutamien vuosien tai vuosikymmenien kokemus turkkilaisuudesta :)
mutta varmuudella ei voi sanoa mitään,mitä joku toinen haluaa..Esittely vanhemmille ei välttämättä merkitse mitään.tiedän perheitä,joissa hyväksytään,tosin vain määräajaksi ulkomaalainen vaimo,ja tiedän perheitä,joissa ei.Jos olet sopeutuvainen,hoikka,sievä ja nuori,ahkera ja työssäkäyvä,ja olet valmis jakamaan elämän lisäksi myös omat henk.kohtaiset asiasi ja rahasi,niin voit onnistuakin.Turkin miehet ovat erittäin harvoin uskollisia ja luotettavia,mutta heitäkin löytyy.syyttelyä ja väkivaltaa,henkistä-,ja fyysistä on paljon.Omaa vapautta sinulla ei ole naimisiin menon jälkeen.Jos muutat Turkkiin,riippuu todella paljon,minkälaista elämäsi tulee olemaan,siitä millä alueella asut.Lomalla ja haaveissa voi elo olla tyystin toisenlaista.
Kun talvella värjöttelee kylmässä huoneessa,ja yrittää saada alkeellisella kaasuliedellä ruokaa alati tyytymättömälle miehelle,voi romantiikka olla kaukana.
Jep, minulle kokemusta on ehtinyt karttua kymmeniä vuosia. Toki kymmenien miljoonien ihmisjoukkoon sopii monenlaisia perheitä ja totta on, että sopeutumista vaaditaan. Silloin "aikojen alussa" minulla ei ollut rahaa eikä työtä, mutta nuori ja hoikka olin:) Sopeutuvakin, mutta en kaikkeen suostuvainen. Siinä oli kyllä anoppi ja appikin aika kovilla kun miniä piti oman päänsä ja sai tukea mieheltää. Anopin kanssa kyllä piti käydä ihan kunnon kisoja siitä kumman pää kääntyy. Ja sehän kääntyi vuoroon, joskus kovallakin kolinalla, mutta jo kauan olen ollut anopin luottohenkiö.
En ole koskaan kokenut meidän liittomme olleen sen kummempi kuin kenen tahansa muun. Toki kaksi kulttuuria on antanut siihen oman värinsä, mutta ihan samoja ne ongelmat on ollut kuin muillakin. Vapauttani en koe menettäneen edes Turkissa asuessani. Meillä ei ole kumpikaan lupaa tarvinnut omiin asioihinsa/menoihinsa, mutta "ilmoitusvelvollisuus" on molemmilla edelleen ja hyvin on toiminut.
Se millaiseen perheeseen miniäksi menee, merkitsee todella paljon kuten myös se asuinpaikka on merkityksellinen. Ennen avioitumista en ollut Turkissa käynytkään. Siis ei ollut ajatusta auringonpaisteesta ja lämmöstä. Menin ensi kerran tammikuun pakkasilla kylmempään ja lumisempaan Turkkiin kuin olen koskaan Suomessa kokenut. Kylmä kämppä, sähkö- ja vesikatkot tulivat tutuiksi. Eihän se romanttista ollut, mutta ei ollut valittavaa miestäkään.
Ihmisia on niin erilaisia. Kannattaa varmasti tutustua oikein hyvin ja olla selvilla siita, mita elamaltaan haluaa. Joku saattaa ahdistua valtavasti, kun taas toinen saattaa olla onnellinen ollessaan kotona lasten kanssa ja kaydessaan ulkona vain miehensa seurassa. Joku saattaa vaatia modernia asuntoa kaupungin hienostoalueella kun taas toinen voi viihtya arkisemmissakin oloissa perinteita noudattavalla asuinalueella. Itse kuulun tahan jalkimmaiseen ryhmaan :)
millaista se elämä Turkin "perinteisillä arkisemmilla" alueilla voi olla. Pahimmillaan se voi olla helvetin esikartano parhaimmillaan luksusta. Siellä kun on aina löytynyt molempia perinteitä ja kummankinlaista arkea.
En tieda Ita-Turkista oikein mittaan, kun en ole kaynyt enka ole tavannut ihmisia sielta hirveasti. Mutta kuullut kylla, etta ovat vanhoillisia ja aika ahdasmielisia usein, ainakin lanteen verrattuna. Noo sehan on enimmakseen todella köyhaa aluetta, pikkuisia kylia vuoristojen keskella, jossa ei valttamatta kaikilla ole edes mahdollisuutta koulunkayntiin.
Eli siis nakökantani ei varmaan auta asiaa tallakaan kertaa, kun asustan taalla lannessa ja elan lansiturkkilaisten kanssa. Mutta jotain voin sanoa, mita nyt poikaystavan kanssa ollaan idan turkkilaisista puhuttu.
Minun mielestani suurin osa turkkilaisista vanhemmista edelleen ajattelee, etta jos oma lapsi tuo kotiin naytille tyttö/poikaystavan, niin jo kysellaan, etta millon on haat. Minullekin heti alettiin sanoa 'gelin' = morsian, vaikka emme ole edes kihloissa.:D Ja Baba ja Anne ovat aika suruissaan, kun emme vielakaan ole kihloissa, se on taalla jotenkin tapana, etta kihlaudutaan nopeasti, kun sellaista pelkkaa seurustelua ei katsota hyvalla.
Ja minun kasitykseni on juuri se, etta mies alkaa olla tosissaan silloin vasta oikeasti, kun vanhemmatkin (ja muukın suku) tasta suhteesta tietavat. Mutta se on minun kasitykseni, voin tietysti olla vaarassakin. Turkkilaiset oikeasti kunnioittavat vanhempiaan jotenkin aivan erilailla kun suomalaiset, ja heille on tarkeaa, etta kunnia vanhempien edessa sailyy tms. Toisin sanoen vanhempien sana on laki eika sita vastaan pahemmin kapinoida niin kuin minulla on ollut tapana sellainen 'kerta kiellon paalle'. :D
Niin mika olisikaan hirveampaa turkkilaiselle, kun juuri esitellyt kumppaninsa vanhemmilleen, kun ero tulisikin melkein heti peraan. Mutta jos mies puhuu vaikka kihlauksesta, ennen kuin vanhemmat edes tietavat koko suhteesta, niin mina ainakin suhtautuisin vahan varauksella.
Yhden huvittavan jutun olen tassa huomannut nyt aika monen kohdalla, kun ihmisia tavannut ja heidan kanssaan jutellut. Etta jos on jotain kerrottavaa perheelle, esim. parisuhde, niin se aloitetaan aina ablasta tai abista, eli isosiskosta tai -veljesta ja heille voi kertoa kaiken aina. :D Sitten seuraavana uskalletaan kertoa Annelle, eika Anne kerro sita Baballe, jos lapsi nain pyytaa. Ja sitten yleensa vasta viimeisena Baba saa tietaa, mika on aika erikoista minun mielestani. :-D
Mina en edes uskonut, etta tuon Baba tiesi minusta ennen kuin sitten tulin ensimmaisen kerran heidan luo kylaan ja kateltiin ja vaihdettiin poskisuukkoja. Veljen ja Annen kanssa olin kylla vilkutellut webkameran valityksella, mutta Babasta en ollut ikina nahnyt vilaustakaan. En edes ymmarra, miksi han niin olisi viivytellyt isalleen kertomista, koska Babakin on oikeasti todella kiltti ja herttainen mies ja aina katsomassa, etta perheen naisilla on kaikki hyvin ja aina asettaa naiset etusijalle kaikessa. :-)
Oletko sinakin nyt Turkissa?
Taallakin on kylma, öisin varsinkin.:( Ei kuitenkaan niin kylma kuin Suomessa, heh. Lasken paivia, etta kevat tulisi ja t-paitakelit alkaisivat. En ymmarra, menin viime yöna nukkumaan villasukat jalassa. Aamulla sitten herasin vain 1 villasukka jalassa..? En ole löytanyt sita toista enaa mistaan. Koira varmaan syönyt sen, saatana. :D
Mikset kysy mieheltä suoraan mikä hänellä mielessä?
Joko haluaa esitellä perheelleen sinut tyttöystävänään tai morsiammenaan. Ehkä sanonut heille, että sinulta saa rahaa ja olkaa "kiltisti", että maksat heidän pesukoneensa tms. Ei oikeasti voi tietää, kun ei tunne ihmisiä. Voi siis olla aitoja tai täysi huijaus päällä.
Idässä etenkin kannattaa olla varovainen minkälaiseen perheeseen itsensä pistää. Tutustu hyvin miehesi äitiin ja siskoihin: sinulta odotetaan samaa käytöstä/ siveystasoa kuin mitä he elävät. Jos tuntuu, että he elävät ahdistavaa elämää älä edes ajattele avioliittoa miehen kanssa.
Totta kai olemme puhuneet asiasta mutta en halua kysella suoraan, jos alkaa vaatia tai hoputtaa toista niin varsinkin miehet ahdistuu sellaisesta ja alkaa miettia, haluanko naimisiin jotta saisin elattajan tai etta paasisin muuttamaan Turkkiin. Tiedan tapauksia joissa mies on tullut katumapaalle kun nainen alkoi painostaa ja oli alkanut kutsua ystaviaan haihin ennen kuin edes yksityiskohdista on sovittu.
Miksi aina kuvitellaan etta suomalaisilla olisi enemman rahaa? Ei se ole mikaan itsestaanselvyys. Tulevalla miehellani on paljon parempi palkka mita itsellani on ollut ja omin silmin nahnyt etta viela parempi elintaso. Ei siis asu Ita-Turkissa mutta on sielta kotoisin. Itse haluaisin olla kotiaiti.
"Etta jos on jotain kerrottavaa perheelle, esim. parisuhde, niin se aloitetaan aina ablasta tai abista, eli isosiskosta tai -veljesta ja heille voi kertoa kaiken aina. :D Sitten seuraavana uskalletaan kertoa Annelle, eika Anne kerro sita Baballe, jos lapsi nain pyytaa. Ja sitten yleensa vasta viimeisena Baba saa tietaa, mika on aika erikoista minun mielestani. :-D"
Mies luulee olevansa perheen pää, mutta vaimo se sielläkin sitä päätä pyörittää. Turkissa ihan tyypillinen tapa toimia monissa muissakin asioissa. Äidin tehtävä on "pehmittää" se isä:)
Jos puhutaan oikein "vanhoillisesta" perheestä, niin jo se että jostain tytöstä kerrotaan vanhemmille, on kyseinen tyttö mielestäni jotain muuta kuin joku satunnainen ystävä.
Joku tuolla puhuikin "kertomisjärjestyksestä" ja minä jaan saman kokemuksen. Ensin voidaan kertoa veljille, enoille, tädeille jne..lopulta äidille ja vasta ihan lopuksi isälle (ja aivan viimeiseksi isänisälle).
Jos ihan yleisellä tasolla muuten puhutaan perinteisistä perheistä, niin voi olla aikamoinen pommi että poika meinaisi jakaa elämänsä jonkun eurooppalaisen tytön kanssa.. Avioliitot kun voidaan solmia siihen malliin että nuorten vanhemmat miettivät keskenään että mitäs jos meidän mukelot menisi naimisiin. Jos molemmat perheet hyväksyvät niin sitten nuorilta (vasta) kysytään että mitäs tuumaatte? Menisittekös naimisiin? Jos nuoretkin hyväksyvät, niin sitten kihloihin ja suunnittelemaan häitä... Että sillä lailla... Ensi kesänä meinaan tiedossa juuri yhdet tuollaiset häät..
oikein perinteisissa perheissa avioliitot tosiaan suunnitellaan vanhempien toimesta, mutta on myos jotain poikkeuksia. Ko. miehen kaikki sisaret ja veljet ovat jo onnellisesti naimisissa. Han itse asuu muualla ja on jo yli kolmikymppinen ja haluaa itse paattaa omasta elamastaan. Kuulemani mukaan aiti oli oikein iloisesti yllattynyt ja kyselee usein kuulumisiani :) Toisaalta saattaa vaikuttaa sekin etta olen muslimi ja noudatamme samoja saantoja joten mitaan ongelmia esim. pukeutumisesta tai muusta tuskin tulee.
No tuohan on tietenkin mukava juttu että jaatte saman uskonnon. Varmasti vaikuttaa myös vanhempien ja suvun ajatuksiin sinusta kun harjoitat "oikeaa uskontoa" (oletan että ovat kaikki muslimeja).
Tuo on kyllä erikoista että mies on yli kolmikymppiseksi päässyt vanhenemaan ja ei ole vielä naimisissa? Vai onko eronnut? (jos saa udella..) Kun minun miehenikin oli heidän mittapuullaan kohtuu vanha (23v.) kun aloimme seurustelemaan. Mieheni lähisukulaisista ja kavereista kuitenkin suurin osa on mennyt naimisiin silloin 20-25v. Hmm..tai siis ihan kaikki ketä tiedän (siis sedät, serkut, pikkuserkut, kaverit jne..).
Itse asiassa jo tutustuessamme asiasta oli puhetta, kumpikaan ei voisi edes harkita avioliittoa ei-muslimin kanssa. Minusta on hyva ihan alussa selvittaa tuon kaltaiset peruskysymyset, jos niista on ehdoton mielipide, ettei sitten myohemmassa vaiheessa tule ikavia yllatyksia kun tarkeista asioista ei ollut puhuttu.
Hieman itsekin ihmettelin etta miten voi tavata yli kolmikymppisen sinkun. Huomasin etta mies on tosi kunnianhimoinen, keskittynyt opiskeluun ja uraan ja pitaa tarkeana etta ensin on kaikki asiat kohdallaan ja asunto hankittu. Toisaalta hyva juttu minulle kun olen itsekin sentaan kaksvitonen :)
Ei ole harvinaisuus Turkissa. Ihan tavallistahan se on ja yleisesti oletettua, että mies on ammatissa ja pystyy elättämään perheen. Se on yksi niitä perinteisiä ajatuksia johon myös usein liittyy se, että mies ajattelee naisen paikan olevan kotona. 23-vuotias aviomies ennemminkin on poikkeus. Ok, en halua kinata vaan kertoa sen, että niitä totuuksia on monia.
Aivan, olet ihan oikeassa. Samalla tavallahan sielläkin on opiskelevia ja uraa tekeviä nuoria.
Ehkä erottava tekijä tässä on sitten esimerkiksi se että onko alkujaan maalta vai kaupungista kotoisin. Jos tekee meinaan teinistä lähtien töitä, niin on kerennyt jo jonkun vuoden töitä tahkoa ennen 23v. tai 25v. synttäreitään..
se kaupunkilaisuus sinänsä. Turkissa se kaupunkilaisuuskaan ei ole ihan sama mitä me sillä ehkä ajatellaan. Joku joka sanoo asuvansa vaikkapa Ankarassa tai Istanbulissa, puhumattakaan jostain pienemmästä paikasta, voi olla ihan yhtä maalainen kuin joku maalta Konyan liepeiltä kotoisin oleva.
Toisekseen parikymppinen jo vuosia töitä tehnyt taas on suurella todennäköisyydellä varsin vähillä yleissivistävillä tiedoilla elävä. Siis maalainen juntti merkityksessä.
Vai kuvittelenko vain että vastauksesi muotoilu on vähintäänkin piikikästä.. No, anyway.. Aivan (jälleen kerran..) esim. mieheni on juuri Ankarasta kotoisin ja asui silti maalla lapsuutensa.
Ja jos yleissisivistys nyt sitten sinun mielestäsi merkitsee korkeakoulutusta tmv, niin kyllä, mieheni on sivistymätön (vain) lukion myöhemmin ammattikoulun käynyt maalainen juntti ;) Eli maalainen oikein sanan jokaisessa merkityksessä.. Ollos hyvä..
Tiedä viitsikö sulle selittää...
"Turkissa se kaupunkilaisuuskaan ei ole ihan sama mitä me sillä ehkä ajatellaan."
Tarkoittaa sitä, että isompien kaupunkien liepeillä elämä on hyvin samanlaista kuin maaseudulla. Ja siellä on tapana puhua paikoista kaupunkien nimillä vaikka itseasiassa tarkoitetaan laajempaa aluetta. Jos et usko sopii ottaa selvää.
"Toisekseen parikymppinen jo vuosia töitä tehnyt taas on suurella todennäköisyydellä varsin vähillä yleissivistävillä tiedoilla elävä. Siis maalainen juntti merkityksessä."
Ja mikäs tässä nyt mätti? Eikö ole aikalailla selvää, että tuohon ikään harva ehtii sekä opiskella että tehdä vuosia töitä? Kouluissahan sitä yleissivistystä yleensä hankitaan. Faktahomma, että koulujen taso vaihtelee suunnattomasti. Meillä voi aikalailla tarkasti tietää millä tasolla opetus on jokapuolella maata, mutta Turkissa asia nyt vaan on toisin.
Ei kannattais ottaa kaikkea itseensä. Sinun miehestäsi en kirjoittanut. Ihan on vieras mies minulle, joten ole huoletta, en kommentoinut häntä millään tavalla. Sinustahan häntä on sivistymätön, minä en sitä ole väittänyt enkä väitä nytkään.
" Jos et usko sopii ottaa selvää. "
Höh..mehän oltiin samaa mieltä tästä ja siitä vielä esimerkkinä annoin sen että minunkin mieheni on juurikin "Ankarasta" (alueena, ei sen nimenomaisen kaupungin keskustana..).
"Ei kannattais ottaa kaikkea itseensä"
Eipä kannattaisikaan.. Olen vain jo niin tottunut palstalla yleensä esiintyvään henkilökohtaisuuksiin menevään veetuiluun että olen helposti takajaloillani jo ennen kuin olisi tarvettakaan..
Öitä, öitä ;)
Tietysti mies on miettinyt asiaa tuolta kannalta ja mina vaan olen pohtinut etta kavipas tuuri etta loytyi tuon ikainen mies joka ei ole viela naimisissa. Onhan se kaikkien kannalta parempi etta on asiat kunnossa ja valmius ottaa vastuu vaimosta ja perheesta. Ja tosiaan toivon etta saisin olla kotiaitina.